Tää nyt poikkee täysin mun normaaleista aiheistani, mut puhutaas tännään meikeistä. Viime lauantaihin saakka jos sanoin, että oon meikannu, se tarkotti sitä et oon laittanu ripsiväriä. Lauantaina opein, että oon tehny senki ihan väärin (siis oikeesti!). Tiptap-täti opetti mua kirjaimellisesti kärestäpitäen, että miten meikataan.
Pyysin Tiptapilta apua, koska naama on alkanu näyttää vanhalta ja kirjavalta, ja ko pääsen täsä kevväällä niihin
haluamiini häihinki. Nyt oon sit täysin sekasin niistä jauheista, mönjistä, sudeista ja siveltimistä. Touhu vaatis varmaan vähintään vuaren opinnot jossain ammattikoulusa.
Mut vaikka homma on viälä hakusesa, oon rakastunu mm.
vihertävvään peitevärijauheeseen, joka peittää punasuutta, sekä mulle uuteen tappaan tehrä rajaus. Siis sutilla mustaa luamiväriä sen kummallisen tussin sijaan, jota oon ennen muinoin käyttäny. Ihmeellistä ja helppoo!
|
Oho! Tolla piänellä mustalla sutilla saa tehtyä rajauksen! |
Nyt oon pari kertaa kokkeillu meikkaamista ominpäin. Tiätysti oon käyttäny ihan vääriä suteja ja tahkonnu ihan väärät aineet ihan vääriin paikkoihin, mut kyl se tästä. Mukulat katteli ihmeisään ko sutsuttelin jauheita naamaani. ÄSsä kyseli taukoomati joka putelista, että mitä tällä tehrään, mihin tota pannaan. Sammaa Tiptap sai kuunnella mun suustani lauantaina, mut se sentään tiäsi kertoo, että mihin niitä pannaan.
Sujjuuks teitiltä noi meikkihommat? Mulle ne tuntuu olevan ydinfysiikkaa.