Ruakalista.

Jääkaapin paljastelu -haaste muuttu ruakalistan kertomiseks Mehtäemännän valitettavasti just lopetetusa blogisa. Irea on hyvä, jos joku sais inspiraation ja vaihtelua ommaan ruakalistaans kattelemalla muitten viikon menuja. Pankaas kertoen omanne.

Mää kuvasin reilun viikon ruuat. Ylhäällä on kuva tän päivän sapuskasta; karjalanpaistia, porkkanaa ja lanttua. Mää pirän karjalanpaistin uunisa aina vähintään 3,5 tuntia, muuten ei tuu hyvvää.

Meijän perheen pikaruaka ja takuuvarmasti mukuloille maistuva ruaka on kukkakaalisosesoppa. Siihen tullee aina pussillinen (450g) pakastekukkakaalia, kasvisliämikuutio, puali pakettia voimakasta Koskenlaskijaa ja pualisen litraa vettä. Muut aineet vaihtelee, kesällä laitoin kesäkurpitsaa, nyt laitoin salaattifenkolin ja sipulin. Tätä saa aina noppeesti tehtyä jos ei muuta keksi.

Kebabin tavallaan jo esittelinki. Sillä herkuttelin ko olin yksin kotona ja sitä syätiin porukalla ko muut tuli kotio. Aika lailla jo alko lopuks tökkimään. Suasittelen pakastammaan osan. Ohje täältä.

Muille keitin riisiä kanaviillokin kans, ittelle tein ruusukaaleja. Ruusukaalit vaatii sitruunamehua ja kermaa, muuten ne ei maistu miltään. Loput ruusukaaleista unohtu jääkaapin perälle, josta ne sit viis päivää myähemmin löysin. Voin sannoo, etteivät maistuneet ennää hyvältä, mut en saanu ruakamyrkytystä. Jee!

Karmeen näkönen annos...

Karppaus oli hiipunu pariks kuukaureks syksyn mittaan. Pakko oli alottaa taas ko olo oli niin epämukava hiilareita ahmiesa. Viiminen ei-karppi sapuska jota söin, oli pannulla paistettua lohta ja riisiä. Soosina oli Knorrin bearnaise-pussikastike. Onnellinen materialisti sitä suasitteli ja Kiki neuvo tekemään sen kermaan. Kermalla ei ollu hullumpaa, vaikka vähä siinä tehras maistu.

Kaikkia ruakiahan meillä syärään yleens usseempi päivä. Välillä tosin välliin mahtuu esim tällänen Miähen valmistama herkku:

Ehkä vielä joskus on nyt.

Mulla on kaapisa semmonen säkki jossa on liian piäniä vaatteita. Sen nimi on Ehkä viälä joskus -säkki. Kokkeilin jottain vaatteita ja ne mahtu. Jäi sinne viälä jottain mitä oon varmaan teini-iästä asti säästäny, säästän niitä varmaan tuleville teineilleni. Mut mun entinen lempihame mahtu. Ja Anopin siskon vanha villapaita ja kirppikseltä liian piänenä löyretyt toppahousut. Siinäpä sit pitkä nenä niille, jotka väittää ettei karppaus toimi. Eläköön iltasalaatit, mantelileivät, uunijuurekset ja herkkujuustot!

Se karppaus.

Oon vallan unohtanu kertoo teille, miten mun karppaus sujjuu. Viimekshän kävi niin, että mää laihruin neljäsä kuukauresa 7 kg. No, nyt on menny jo puali vuatta ja kiloja on lähteny vasta neljä. Mut se on hyvä seki. 80 kilosta seitkytkuuteen.

Kauheesti mää taas oon tykästyny tähän olotillaan, joka tästä touhusta tullee. Nälkä on harvemmin, olo on energisempi, saa herkutella hyvällä omallatunnolla ja taivun pyyhkimään pers**ni aamulla. Huamasin nääs, että ko olin yhtenä päivänä ollu vähä turhanki lepsu karppaaja, perunaa ja lihapiirakka tuli syätyä, heti seuraavana aamuna tunsin sen nahoisani. Muistu miäleen viime syksy, sillon tulin joka aamu vintin rappuset alas jäykin koivin ja selkä tönkkönä. Aamujäykkyys on tiässäns, varsinki näin naisena se on hyvä juttu.

Saattaa olla, että huamenna saan taas kärsiä. Leivoin pullaa ja sämpylöitä. Pitihän niitä maistaa ko olivat lämpimiä.

Vinkiks viälä yks iltaherkku, kookoslätyt. Ei mittään kaunokaisia, mut hyviä ovat. Ohjeesta riittää yhrelle itsekkäälle.

2 dl kookosmaitoo
1 muna
1 rkl psylliumia (sitä löytyy leivinjauheen viärestä kaupasta)
sualaa

Sekota aineet, anna turvota välillä sekoittaen vartin verran. Sekotus on tosi tärkeetä, koska psyllium voi nousta pinnalle ja hyytyä yhreks isoks kököks. Taikina tullee tosi paksuks. Iske pannulle sen verran ko ruakalusikasa pyssyy ja paista voilla lättyjä. Niitten kans soppii hyvin sitruunalla maustettu omenahillo.

Karppaaja! Saiskos olla mikrokaakkua?

Mää oon viime aikoina herkutellu mikrokaakuilla. Oon sitä testaillu eri tavoilla ja nyt ohje on mun miälestä hyvä. Sen aineet voi sekottaa suaraan mikroon laitettavvaan vuakaan, ei tuu tiskiäkään. Parasta se on sen jälkeen ko se on käyny jääkaapisa, se on kovvaa mut sullaa suusa. Viimeks kokkelin laittaa taikinan muffinssivuakiin. Se oli hyvä irea koska vuakasta se täytyy kaivella epäsiististi pikkupalasina.

MIKROKARPPIKAAKKU  8 annosta

100 g voita tai mikä viälä parempaa, kookosrasvaa
1 dl mantelijauhoja
1 dl kookosmaitojauhetta (ei siis kookosjauhetta)
1/2 dl karppisokeria
1 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
1 muna
50-100 g tummaa suklaata aika isoina palasina

Aineet sekasin ja vuaka mikroon pualiteholle (450W). Itte pirin 7 minuuttia, mut kannattaa testata mikä ittellä on hyvä. Kaksinkertasiin muffinssivuakiin laitettuna taikinalle riittää 4 minuuttia.

Nää ei oo viälä ollu mikrosa.

Muutenki on tullu herkuteltua. Karppisiskojen ohjeella tein kebabbia. Helppoo ja hyvvää, meillä syärään sitä varmaan aika ussein tästä lähtien. Vaivasin jauhelihan yleiskonneella, se vaatii paljo vaivaamista. Meksikolaistaki syätiin tosa yks päivä. Ei pari maissilastua karppaajan maata kaara.

Texmex ja kebab.

Vähän karpimpaa simaa.

Kävin kellarisa maistelemasa. Joka vuasi ko ekan kerran hörppää ni yllättyy, että näinkö hyvvää tää sima oliki. Ei sitä viime vuaresta muista muuta ko että hyvvää on.

Empä oo ennen tehny simmaa uunisa. Eihän se tiätty kuumana ollu, sinne vaan ei mukulat päässy sörkkimään. Tein ämpärillisen, eli 9 litraa, ihan normaalia simmaa. Pualikkaan satsin kokkeilin lisäks vähän karpimpana. Fariinisokeria laitoin, mut normaalin sokerin korvasin karppisokerilla ja stevialla. Kyl se hiiva varmaan osan siittä fariinisokerista syä, mut ei tota silti kannata litratolkulla naamaans vettää. Maku on sama ko tavallisesa simasa.

Pannaas viälä ohje:

4 l vettä
250 g fariinisokeria
200g karppisokeria
(1/2 maustemitallista steviaa)
3 keskikokosta sitruunaa
1/4 tl hiivaa
rusinoita
3 kpl 1,5 l pulloja

Kiahauta pualet vedestä ja kaara sokereitten päälle. Hualehdi siittä että karppisokeri liukenee kaikki, se kun ei sitte ennää kylmään tahro liueta. Lissää loput vedet ja puristettu sitruunamehu. Liuota haaleeseen liämeen hiiva. Anna käyrä huaneenlämmösä vuarokausi. Pullota ja lissää joka pulloon 1 tl oikeeta sokeria ja rusinat.

Tossa on aikataulua:
1.päivä: ämpäriin
2.päivä: pulloihin
3.päivä: pullot kylmään
4.päivä: voi jo maistaa
5.päivä: valmista
10.päivä: hyvvää viäläki

Suklaata!

Karpatesahan perinteisesti herkutellaan vähintään 70% suklaalla. Tosin mää olin tykästyny siihen jo ennen karppaustaki, mut nyt siittä jotenki nauttii viälä enemmän.

Lidlin tummat suklaat on erullisia ja hyviä. Maraboun Premiumit on jotenki yleellisiä. Maraboun minttua jo ylistinki. Nyt voin ylistää Maraboun varelmaa, se on melkeinpä parempaa ko Lidlin vastaava. Pari vuatta sitten tykkäsin merisuala-pekaanipähkinäsuklaasta ja pistaasipähkinäsuklaasta, harmittaa ko niitä ei ennää saa Suamesta. Vasemmalla ylhäällä on levy, jossa lukkee stevia. Se on varmaan parasta suklaata jota oon ikinä syäny, hinta vaan on ihan törkee. Mun kaapistani puuttuu Fazer. Mää kyl ihmettelen, eiks ne ossaa tehrä kunnollista tummaa suklaata, vai misä se niitten vastaava tuate viipyy?

Ko mukulat nukkuu, mää mässäilen iltapalani ja vetäsen päälle palan suklaata ja pualen litraa teetä. Nam nam, iltaa orotellesa.

Piirakoita.

Mulla on välillä näitä piirakkakausia. Teen pikkupurtavaks sualasia piirakoita vähintään kerran viikosa. Ja sit taas kyllästyn, piirakat tullee jo korvistaki. Tälläi karpatesa ne on kivoja. Saas nährä koska taas tyrtyn.

Keitettyjä munia piirakasa.

Pinaattia, paprikaa ja hasselpähkinöitä

Pekonia, kesäkurpitsaa ja timjamia.

Piirakkakauren lisäks mulla on nyt hyytelökaakkukausi. Seki soppii mainiosti karppaamisseen. Minttusuklaakaakusta ja mansikkajukurttikaakusta oliki vähän aikaa sitte kuvat. Tosa on appelsiini-vaniljakaakku:

Turkkilaista jukurttia, kermaa, liivatetta ja luamuappelsiini kuarinens. Nii ja vähä karppisokeria. Pohjasa muna, mantelijauhoja, leivinjauhetta, psylliumia ja voita. Nii ja vähä karppisokeria.

Synttärit.

Koolla on uusi unikaveri. Kääkkä anto sille synttärilahjaks rusakon. Koo näyttää tykkäävän kauheesti ja määki tykkään että se on hauska. Mulla huanolla äirillä ei ollu sille minkäänlaista lahjaa. Mut tein mää sentään kolme kaakkua. Se vähä riistäyty käsistä, kai ykski olis piisannu.

Sillon ko äSsä täytti vuaren, mää tein sille synttärikaakuks kuivakaakun. Miähellä on synttärit pari päivää ennen äSsää, tuli huamattua ettei se tykänny täytekaakusta ollenka. Nyt aattelin, että ei kai ne vuaren vanhat välitä täytekaakusta ja tein Koollekki kuivakaakun. Siinä oli yks kynttilä ja ko muuta koristetta en keksiny ni varastin amarylliksesta kukkasen. Koska tiäsin että Anoppi ja Pappa on täytekaakun perrään, tein sitte semmosenki. Koo veteli sitä täytekaakkua hyvällä halulla ja kuivakaakkuun ei pahemmin ees kukkaan koskenu.

Ittelleniki tein kaakun. Karpatesa ko ei viitti tavallista kakkua syärä. Suklaa-karpalomoussekakku, ripsaus steviaa ja pohja mantelijauhoista. Nami.

Äkkiä se vuasi meni. Muuta ei voi sannoo. Voiks yksvuatiasta sannoo viälä vauvaks?

Karppiruokia.

Hampurilaisia, herkullisia salaatteja, kookos-suklaajäätelöö, punasesta mairosta tehtyä kuumaa kaakaoo kermavaahrolla, mantelikallaa, täytettyjä vihanneksia uunisa kuarrutettuna, suklaamoussee, marjarahkaa, pekoni-pyttipannua... Miltäs kuullostaa? Ei hullumpi ruakavalio?

Tällä alotin: Paahtopaistisalaatti. Tänki sapuskan hyvä puali on se, että on melkein pakko syärä jälkkäriks rasvasta marjarahkaa. Siis pakko syärä jälkiruakaa, ajatella.

Ainoo ruaka joka on täsä parin viikon aikana tympiny, oli semmonen johon käytin jottain halpaa lohisilppua johon oli ilmeisesti päätetty silputa nahka mukkaan. Muuten oon herkutellu. Tää on helppoo, ainoo mihin tarttee kiinnittää huamioo, on se että saa tarpeeks rasvaa. Ja tiätysti se ettei syä liikaa hiilihydraatteja. Mää oon pitäny sääntönä, että ko on alle 5% hiilihydraatteja ni sitä voi syärä (tiätty esim sinapisa on enemmän, mut sitä laitetaanki niin vähä).

Aamupala
Iltapala

Viimeks (2011) ko karppasin, ensimmäiset 3 päivää olin kärttynen ko teki miäli niitä hiilihydraatteja (toisin sanoen suklaata), nälkäki oli koko ajan. Ja ensimmäiset kaks viikkoo mun särki päätä. Orotin nyt samoja oireita, aattelin että kylhän se vaatii totuttelemista tommonen muutos. Mut heti ekana päivänä ihmettelin, ko ei tullu nälkä sillai ko ennen, eikä sitä suklaataka tehny yhtään miäli vaikka olin sitä erellisenä päivänä vetäny kaksin käsin himoisani. Sillon ekalla karppauskerralla en tainnu heti tajuta, että kuin paljo sitä rasvaa oikeen tarttee syärä.

Ihan tavallista ruakaa. Kanakeittoo; mää söin lanttua, muilla oli perunaa. Lihapullia; muilla oli perunamuusia, mulla oli valkosipulista kukkakaalimuusia.

Kaupan karppausleivistä en tykkää, mut mantelisämpylöitä oon leiponu. Ne on ehkä jopa parempia ko tavallinen leipä. Perunan, riisin ja pastan oon korvannu parsakaalilla, kukkakaalilla, kesäkurpitsalla, tms. Raejuustoki on hyvä perunan korvike, lihasoosi ja raejuusto on aika hyvä yhristelmä. Yhren kerran oon aatellu, että tarttis olla sokeria. Kysymyksesä oli pualukkarahka. Sillon laitoin ripsauksen steviaa. Oli sen verran hyvvää rahkaa, että tartteeki tehrä sitä taas. Sillon ko viimeks karppasin, tota steviaa ei oikeen helposti saanu. Nyt saa ja mulla on iso pussillinen josta riittää lopun ikkää, niin vähä sitä tarttee laittaa. Ja harvoin sitä ees tarttee.

Kiisseli kermavaahrolla ja varelmarahka.

Kaks killoo on paino laskenu kahresa viikosa. Tosin se on vasta varmaan nestettä joka on poistunu, mut kyl se siittä laskee. Suklaata ei oo tehny miäli ja nälkä ei oo ollu. Kivvaa!

Asian viärestä: Joku onki jo huamannu ton kyselyn tuala ylhäällä sivupalkisa. Klikkailkaas te muutki siältä ne aiheet jotka kiinnostaa. Uteliaisuuttani kyselen. Mää ko kirjotan mitä kirjotan, sille ei mahra mittään.

Karppaus.

Siittä se vuasi lähtee. Mun uurenvuarenlupaus on se, että ruppeen toinen tammikuuta karppaamaan. Tossa eilen sain jo ensimmäisen vähättelevän kommentin ko mainittin asiasta. Anoppi tuhahti, että eiks se vaan riitä et vähentää kaloreita. Nii, mutko se ei onnistu mulla. Joko mää oon syämättä sokeria, tai sitte mää syän sitä ihan pirusti. Kyl sen moni tiätää kuin ärsyttävvää se on ko sanotaan, että ittehillinnästä siinä laihruttamisesa vaan on kysymys (ja onhan se totta, karpatesa onneks ei sitä ittehillintää tarvita). Ko lykkäsin tännään anopin mukkaan lopun kaakun (ne oli siis meillä yätä), ni se nauro että kyllä sää nyt voit palan kakkua päiväsä syärä. Nii, mutko en voi. Ne jotka tiätää karppaamisesta ees perusteet, tiätää ettei sitä kakkua sit syärä aluks, muuten siittä sokerin syämisestä ei pääse ikinä erroon. Ko mää sanoin, että mää saan ihan tarpeeks sokeria ko syän marjoja ja herelmiä, ni sen ilme kerto mun olevan sen miälestä ihan hakoteillä.

Kai mää voisin paasata karppaamisesta vaikka koko päivän. Se on ihan ko joku uskonto mihin huarahtaa. Sitä vastaan olevat vois paasata yhtä pitkään. Media mollaa karppausta tasasin väliajoin. Esimerkiks tää pistää ärsyttämmään: "Yhden lihakilon tuottaminen vaatii vähintään kymmenen kiloa kasvikunnan tuotteita. Tutkijoiden mukaan koko maapallo ei voisi karpata." Se on kyl täysin totta, että lihan tuattaminen on kuluttavvaa puuhaa, mut mua ärsyttää se, että aina vaahrotaan siittä kuin paljo karppaajat syä lihhaa. Kasvissyäjäki voi karpata, oon nähny ja hyvältä näytti. Ittellä lihansyänti ei viimeks lissääntyny yhtään, juuresten, salaattien, herelmien ja marjojen syäminen sen sijjaan lissäänty. Mun miälestä mää en oo ikinä syäny niin terveellisesti ko sillon, ko mää karppasin 4 kuukautta. Sen lisäks että laihruin 7 killoo sen 4 kuukauren aikana, laihruin viälä lissää lopettamisen jälkeenki koska olin tottunu syämään terveellisemmin. Mukulanorotus sai taas suklaanhimon herräämään ja taannuin takasin sokerinarkkariks. Kohta mun ei tee miäli makkeeta, oon virkeempi, eikä tartte yhtämittaa olla kohnaamasa jääkaapilla. Ja ai että millai mää herkuttelen!

Älkää karatko minnekkään! Mää luppaan, että tää oli ainoo paasaus jonka asiasta kirjotan. Piäniä raportteja voin välillä antaa liittyen kokkauksiin ja persuksen kokkoon. Jos sen sallitte. Aamen.