Näytetään tekstit, joissa on tunniste Särttäystä keittiösä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Särttäystä keittiösä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. syyskuuta 2015

Miksi ette käyttäisi Talous-Energaa?


Taas sitte mainoksen uhrina hoksasin maitojauheen kätevyyden. Talous-Energaa en sattuneesta syystä löytäny (mainos oli 60-luvun lehresä), mut kaapisa sattu olemaan kuitenki vastaavaa tuatetta. Siittä tuli mukuloille mansikkapirtelöö.


ÄSsä ei yleensä tykkää pirtelöistä, nyt se halus lissääki. Ei pirtelö sillon kelvannu ko tein täysin samanlaista käyttäen maitoo.


Mainoksesa oli myäs lättyohje ilman munia. Tarttee pistää miäleen siltä varalta jos munat loppuu kellarista. Eläköön Talous-Energa! (Huom. Vain 33 penniä litra!)


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Mämmikouran mämmi.


Mää tein mämmiä. Nyt tiiän mistä tullee sanonta "mämmikoura". Oli se kauheeta särttäämistä ja suttaamista. Kyl oli kourat mämmisä ja keittiö sotkusa. Imellyttämisen alotin vahinkosa liian kuumasa, keittäesä poltin pohjaan ja uuniin pääty liian paksu mössö joka sitkisty osittain kumimaiseks.


Mut virheistä oppii, ens vuanna teen taatusti täydellistä herkkua. Luatan siihen, että toinen kerta toren sannoo. Tänä vuanna tarttee tyytyä tohon sitkosotkuun. Mämmiä se on seki ja mämmi on hyvvää.


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Laskiainen.


Hyvvää laskiaissunnuntaita kaikille! Me viätettiin mukuloitten kans päivä Taivaannaulan laskiaisriahassa. (Täältä voi lukkee laskiaisen perinteistä) Rämsöössä järven rannalla oli tarjolla pulkkamäki, napakelkka, sauna ja kauheesti ruakaa.

Täällä video kyseisen napakelkan vauhdista.
Mukulat tais rakastua kelkkaan.

Syätiin papusoppaa, kinkkua, rasvariaskaa ja lättyjä. Mää toin mukanani rasvariaskat, se on perinteinen laskiaisherkku. Näyttää kamalalta, mut maistuu kauheen hyvältä. Ohjeen laitoin ruakablogiin, tehkääpä laskiaistiistaina teki.


Kauheen rumia laskiaispulliaki oon tehny. Ne syätiin anopin kans lauantaina. Sitä aina kinastellaan, että kumpi on parempi; hillo vai mantelimassa. No, mää sanon, että molempi parempi. Parhaasa laskiaispullasa on molempia kermavaahron alla, ulkonäöstä viis.


perjantai 13. helmikuuta 2015

Herkku lapsuudesta.


Lapsuuren parhaimpia ruakamuistoja on semmoset ko Mamma paisto jäniksen tai rusakon lihhaa ja sitä pantiin ruisleivän päälle. Haulit ko sylki pois, ni ai että mitä herkkua! Tännään söin iltapalaks tätä nostalgista sapuskaa.

Jälkkäriks tehosekottimesa kävässeitä hedelmiä, marjoja ja inkivääriä. Vähä uurempi herkku.

Onks teillä jottain lapsuuren herkkuja joita kaipaatte? Vai syätteks niitä erelleen ahkerasti?


keskiviikko 31. joulukuuta 2014

365 kuvaa, osa 53... eli meijän vuasi.

Joulukuun 29. oli kylmä! ÄSsä syäksy suaraan sänkystä rakkaan unikissans kans muurinpiäleen lämmittelemään.

Joulukuun 30. oliki sitte yhtäkkiä 20 astetta lämpimämpää, eli lumiukkokeli.

Joulukuun 31. syätin Anopille pitkästä aikaa marjatäytepiirakkaa. Muutenki oli aikamoiset mässäjäiset, röyh.

Kylläpä se vuasi meni äkkiä! Klikkaamalla katekooriaa "365 kuvaa" tualta sivupalkista, näkkee koko meijän vuaden kuvina. Eikä se yhtään hassumpi vuasi ollukka. Toivon seuraavasta yhtä mukavaa. Kaikille. 


lauantai 6. syyskuuta 2014

Tatinriesa.


Tatinriesa on siänikasvustoo joka loisii herkkutatilla. Sen huamaa valkosista hommeen näkösistä länteistä tatisa. Ittesäns se ei oo myrkyllistä, mut sen takia siäneen tullee bakteereja joista saa vähintään mahans sekasin. Haistamalla tatin jalkaa voi päätellä, että kannattaaks siäntä ees yrittää syärä, jos meinaan haisee pahalta ni viskaa pois.

Jalka on kasvanu epämuatoseks ja lakki näivettynneen piäni. Klassinen tapaus.
Mikä herkku tääki olis ilman riasaa...
Riasa on muuttanu noi ihan kummituksiks.

Olisin saanu tännään kerättyä herkkutatteja käytännösa suaraan meijän pihalta noin ämpärillisen verran, mut ko on sitä tatinriasaa. Sain sentään paistinpannullisen herkkutatin ja voitatin sekotusta ja hyvväähän se oli. Nyt sit jännään, että tulleeko ruakamyrkytys.

Voita, kermaa, sualaa, sipuli ja tatteja, mitäs sitä muuta tarttis?

Siänestys olis kauheen kivvaa, jos vaan ei olis tommosia riasoja. Ja sit on se yks riasa joka iskee ihmiseenki. Tai olis ees yks, noita sai taas nyppiä kymmeniä nutturasta:


Onks teillä ollu näitä ongelmia?

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kenwoodin kMix -tehosekoitin.


Mun vanha tehosekotin oli semmonen jonka oli ostettu jollain kaupan keräilymerkeillä, ei siinä lukenu ees merkkiä. Se piti alusta asti kamalaa meteliä ja kerran se imasi ruuan joukkoon tiivisterenkaans ja silppus sen. Aika harvoin sitä käytin ja lopulta se kärähti hajalle.


Mää kumminki oon mössö- ja pirtelöihminen (ja mousse- ja kiisseli- jne.), ni ajatus kunnollisesta tehosekottimesta alko kaihertammaan.


Helmikuusa ostin oranssin Kenwoodin kMix tehosekottimen. Ei se ollu kallein tehosekotin kaupasa, mut ei kyl tosiaan halvinkaan. Vähän se kirpasi kukkaroo, mut ennää ei harmita.


Se on kätevä, tehokas ja entiseen verrattuna hiljanen. Kaiken lisäks se on mun miälestä nättiki, se on harvinaista että mua miällyttää joku nykyajan vimpain.


Sitä on käytetty ahkerasti, parhaimmillaan usseemman kerran päiväsä. Ehrein jo intoilla äSsää orottaesani, että saan ittelleni kaverin, jonka kans voin herkutella pirtelöillä. No, äSsä taitaa tulla issääns, ei niin innostu, mut syä kyl. Koo sen sijjaan maiskuttellee pirtelöitä yhtä innokkaasti ko määki.


Kuvisa näätte tavallista marjapirtelöö, marjajogurttijätksiä, salaatti-kiivi-tiäsmitä-vihrepirtelöö, kahvijuamaa ja mangosmoothiee. Ruakablogista löyrätte ohjeet kahteen viimiseen. (Mokkafrappe ja Mangopirtelö)


Ainoo vika, mikä tossa tehosekottimessa on, on se ettei siihen voi laittaa kuumaa nestettä. Sosekeittoo tehresä tarttis ensin jäähryttää soppa huaneenlämpöseks. Mut siihen mää varmaan muutenki käyttäisin sauvasekotinta. Jos ootte harkittemasa tehosekotinta, ni suasittelen tota Kenwoodia lämpimästi.


Ja jos löytyy vinkkejä hyvviin pirtelöihin, semmosiin terveellissiin (eli ei limpsaa tai jätksiä), ni kertokaa ihmeesä!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Halvasta gourmettia.



Sain päähäni tehrä Lidlin halvasta suklaasta yleellisempää. Kaakaopavun muruja ja sormisualaa. Herkkujen herkkua, sanon mää. Täsä teille ohje miten sitä valmistettaan:

Laita kaakaopapuja minigrip-pussiin ja hakkaa lihanuijalla palasiks. Tai sit vaan käytä valmiiks paloteltuja papuja (cacaonibsejä vai mitä ne on...) 

Käy pihalla puhaltamasa kitkerät kuaret pois. Oo tyytyväinen siittä ettei kaikki lentäny tiähens ekalla puhalluksella ja jatka puhkumalla maltillisemmin.
Tältä näyttää puhallettuna. Käy viälä kaivamasa silmästäs kuarenpalat ni voit jatkaa.



Laita vähintään 70% suklaa lautaselle uunin ylätasolle. Väännä ylälämpö hetkeks päälle.

Penkoessas sormisualaa ruakakaapista järjestä mukuloille jännä piknik keittiön lattialle purottamalla paketillinen muroja ylähyllyltä.

Ripottele kaakaopapuja ja sormisualaa pehmenneen suklaan päälle. Nosta rappusille jähmettymmään.

Sen jälkeen ko oot raastanu veittellä suklaan irti voitelemattomasta lautasesta, sulla on valmis herkku nautittavaks. Kelpaa tarjottavaks vaikka vähä hianommillekki viaraille.

Ruakablogiin laitoin muuten kiisselijuttuja.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Viis kysymystä.

Susanna tyähuaneeltans anto haasteen. Olisin voinu kopioira kysymysten lisäks vastauksetkin kolmeen ensimmäiseen kysymykseen, meillä taitaa Susannan kans olla sama maku. Mut jos nyt sit kuitenki vastaan omalla suullani.

1. Lempivärini sisustuksessa.
Tähän on helpompi vastata, että mistä en tykkää. Harmaa on pahin inhokki sisustuksessa. Pastellisävyjäkään en pahemmin käytä, enkä retliiniä ja viininpunasta. Pastelleista poikkeus on vaaleenpunanen, se on kiva nykyään. Vois sannoo, että mun lempiväri sisustuksesa on värikäs. Tännään menin ostamaan keltasta tehosekotinta. Nyt meillä on oranssi tehosekotin.


2. Designesine tai -huonekalu, joka ei ikinä tule meille.
Uusi design on sellasta etten niitä meille hualis vaikka ilmaseks saisin. 60-luvun desing sen sijjaan kelpais hyvinki. Kummasti vaan saman äijän suunnittelut kelpaa jos vaan saan tiätää että se on vanhaa.

Aarnio 1967, ah miten ihana!
Aarnio 2002, sus saakeli ko kamala!

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä.
Hercule Poirot tiätenkin. Toinen mikä tuli aika äkkiä miäleen on Phil Bellamy (Sydämen asialla), mää ko tykkään univormuista.


Ja sitten on tiätenki Worf, son of Mogh. 

Kuvat jostain netistä...

4. Suosikkini leivonnassa.
Niitä tullee aina uusia. Tän hetken villitys on karppi porkkanakakku, ohje löytyy täältä. Edellinen oli pavlova, sen ohje on täälä. Tairan yllättäen olla kaakkuihminen. Yllättäen, koska täytekaakusta en välitä. Onhan niitä näemmä muitaki kaakkuja.


Tästä tullee sitä porkkanakakkua, älyttömän hyvvää.

5. Viisi blogisuosikkia. Ne, joille se haaste mennee.
Pagisen mitä pagisen
Kiki´s home
Saaripalsta
Melutalo
Pikkukiisken kotona

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Teehylly.


Laitoin keittiön seinään piänen hyllyn. Pappa on sen tehny anopillens 1977. Se on ollu mulla kaapisa maustehyllynä, mut nyt kaivoin sen esille. Teepurkit oli ennen pinosa pöyrällä ja aina tuntu siltä, että tarttin just sitä alimmaista. Nyt ne on sujuvasti käsillä. Tulostin viälä värikäät etiketit, näyttää vähä turhanki kirjavalta ko kehitin niihin värikoodit. Nyt näkee jo silmälläki misä on vihreetä teetä ja misä oolongia