Kertakäyttöö.

Neljä ja puali vuatta säästyin kertakäyttövaippojen ostamiselta. Marraskuun alusa Koon nahka ei ennää kestäny märkiä yävaippoja, joten oli pakko kokkeilla kertakäyttösiä. Voi kuin vaikeeta se oli mennä ostamaan kaupasta se eka paketti! Ja toka, ja nyt kolmas. Vaikka niitä vaippoja mennee roskiin vaan yks päiväsä, mää silti hirvittelen sitä rahan mennoo ja roskan määrää. Mut ei auta, ei toi mukula ihan heti kuivaks opi. Pottuun ei pääry ko leluja. Ilmeisesti se on päättäny, että minähän en kuse ko mattolle.

Kuvassa:
Se kolmas niist,
mi syräntäin raastaa.

Me hukutaan roskaan
on paikat täys saastaa.
Ne maadu ei koskaan,
ah, ma kestä en!
Vaipat muutu ei,
vaik ma vanhenen.

Persrättejä.

Kääkkä melkein parikytä vuatta sitten nimes ne tuppeloiks. Nyt mää oon ruvennu käyttämään niistä nimmee persrätit. Terveysside on niin karmee sana. Mää oon aina ihan pahalla päällä ko on "se aika kuusta", ja se johtuu ihan vaan niistä räteistä. Miähelle kitisen nukkuumaan mennesä, että persrätti hiostaa ja päivällä manailen ittekseni. Ja ai että ko on ärsyttävvää ko karva tarttuu siihen rätin liimaan, nipistää niin pirusti. Mää en oo ikinä ollu oikeen innostunu mistään tamppooneista (mahtaisko tuala parin mukulan venyttämäsä värkisä ennää mikkään pysyäkkä). Mulla on kyl kuukuppi, mut en oo saanu aikasesks ees tehrä sille käyttöönottokeittämistä.

Tosa syksyllä tilasin Kestovaippakaupasta softista, kuivaliinakankasta ja bambukankasta. Sain kans syyn tilata kauan himoitsemani nepparipihrit ja tiätty kasan erivärisiä neppareita. Tähän mennesä oon kironnu joka kerta ko lorotus alkaa, että miks mää en oo ommellu ittelleni viäläkä niitä rättejä. Nyt otin itteeni niskasta kii. Kolme iltaa meni askarrellesa ko mukulat nukku.

4 yärättiä, 8 päivärättiä ja 3 kalsarinsuajaa. Pärjäisköhän niillä?

Jos kerran oon mukuloilla käyttäny alusta asti kestovaippoja, ni miks mulle tuli nyt vasta miäleen tehrä niitä ittelle? Ihan yhtä hittaita ne on aikuistenki vaipat maatumaan kaatopaikalla. Ja jos kerran mukulan iho pyssyy kestovaipalla parempana, ni miks ei aikuisenki. Nyt looraa hellii pehmee kankas hiostavan muavin sijjaan. Miks mää tosiaan en tajunnu tätä aikasemmin? Ei tarttenu eilen illalla kitistä Miähelle.

Vaipan uusi elämä.

Löysin vanhan vaipan ja meinasin heittää roskiin. Kuminauhat oli entiset ja tarrat kans. Kankasta olin paikannu ko se alko olleen niin haurasta ettei ennää pysyny koosa. Muistin sen kumminki olleen hyvän mallinen vaippa. Ja ko kerran paljon käytetysä on imukyky parhaimmillaans ni ompelin siihen uuret kankaat päälle ja vaihroin kuminauhat ja tarrat.

Toi vaippa oli jo meille tullesans ihan riakaleina, mut meni viälä yhrellä mukulalla. Nyt se mennee taas vaikka usseemmalla. Oon paljoki korjaillu vanhoja vaippoja, mut oon tehny sen aina aika hätäsesti ja epäsiististi. Kai sitä vois hualellaki tehrä, ei tosa nyt paljoo aikaa menny ja sain uurenverosen vaipan.

Ei käyty kahvilasa.

Piti Kääkän kans käyrä kahvilasa tosa yks päivä. Ei käyty kahvilasa, käytiin kahrella lastentarvikekirppiksellä. ÄSsä taitaa saara joululahjaks myyräaluspairan ja myyräpyjaman. Ja Koo kekkaloi ens kesänä tutan hihattomasa pairasa.

Pari issoo vaippaaki taas hamstrasin. Koolla on tällä hetkellä käytösäns 46 vaippaa, vähempiki riittäis. Onneks pualet niistä jää varmaan kohta piäneks. Mut ne isot, toinen niistä mitä nyt löysin, paljastu kotona ihan ihme viritelmäks. Se näyttää ihan joltain rauskulta. Oikeestaan aika nerokas, se kuivuu aika äkkiä vaikka on paksu vaippa.

Koolle löyty pikkurahalla Tutan leijonapuku, hyvä tetsaamisseen.

Juu, se tetsaa.

Sit yks minkä jätin ostamati. Jos vaatteesa lukkee "vaarin veitikka", ni ainaki mulle tullee miäleen jottain sopimatonta. Ja viälä vauvan vaatteesa, karmeeta...

Ja sitte viälä taas pitkästä aikaa yks päivän asu -kuva. Huamasin aamulla että näytän ihan kakkapökäleeltä. Vois alkaa haalimaan kaappiin muutaki ko ruskeita vaatteita.

Oho, oon pökäle.

Rakastan, osa 2.

Mää rakastan kestovaippoja! Mää kaivaurun niihin ko myyrä ja annan niitten purota päälleni satteena. Mää meen melkein päästäni sekasin aina ko pittää valita, että minkä ihanuuren sitä tälläis mukulalle haisutettavaks.

Kirppiksellä ja dykkaamasa.

Oon täsä tännään käyny kirppiksellä ja dyykkaamasa. Yläkuvasa on kyl parin päivän takaset kirppislöyröt, äSsälle kahvikuppi teekupiks 0,60e ja mulle joku venäläinen kuppi 1,20e.

Tännään käytiin kaverin kans MLL:n lastenvaate- ja lelukirppiksellä. Eurolla Tutan norsupotkari/yäpuku/mikäliänee, samoin ko kirsikkamekko kans oli euron. Koolle villahaalaria sun muuta lämmintä talveks ja orottammaan kasa L-kokosia vaippoja. Noi uuret vaipat saa korvata äSsän puhkikäyttämät omatekoset vaipat. Sit viälä tuulihousut jotka juaksi pihalla kuvaushetkellä.

Käytiin mukuloitten kans aikamme kuluks taas penkomasa roskiksia. 70-luvun paperinukkeja löyty vino pino.

Samasta roskiksesta Koolle froteinen ruakalappu, mulle virkkaamalla päällystetty henkari ja retrokankasta, äSsälle nalle ja muaviruusut.

Lumppulasta huutelin palasen kankasta, nyt on lopultaki vessasa taulu ko oon semmosta sinne jo pitemmän aikaa haikaillu.

Sattaa mainetta ja kunniaa.

ÄSsä on muumimaailmasa Mamman ja Pappan kans. Ja ku kerran syätin tyämiähille pakastimesta tiistaisia kaalikääryleitä, mulla oli aikaa kerranki ommella samantiän ko sain inspiraation. Keittiö on mun silmään näyttäny vaihteeks kauheen ankeelta (ehkä siks ko mää oon viättäny siälä viimeaikoina enemmän aikaa), piti saara sinne vähä lissää väriä. Tein tommoset tyynynpäälliset:

Ja ko mää oon monta kertaa miättiny, että tarttis esitellä muille mun aarre, ni nyt sain siihen sit aasinsillan. Ommellesa ko silitän (enkä kyl muullon pahemmin silittelekkä), ni silitän tolla kurvikkaalla kaunottarella:

Ja se, miks rupesin alun perin ompelemmaan (sain siinä sen irean niihin tyynyihin), oli se ko piti vähä parannella niitä vaippoja joita just vähän aikaa sitten ostin kirppikseltä seittemän kappaletta. Niisä oli se sisus fleesee, siihen ko mukula kustalorautti isot pissat, ni ylihän se tulvi, ko ei se fleese mittään ime. Leikkasin keskelle reijät ja ompelin tilalle bambufroteeta. Nyt toimii. Tollai tein:

Ja ko ei tolla piänellä mukulalla mukamas oo viälä tarpeeks leluja, ni askartelin sille tommosen:

Tosta se tykkää ko hullu puurosta.

Sitte se otsikon aihe. Tai no en siittä maineesta niin tiä, mut kunniaa kumminki. Mulle nyt näyttää satelevan tunnustuksia (Periaatteen Naisen sanoin). Joskus aluks miätein, että en mää kyl viitteis tommosia tunnustuksia bloggiini tällätä. Taisivat olla sillon vähä happamia pihlajanmarjoja. Nyt ko niitä saa, ni ylpeenä esittellee. Kattokaa ny ko hianoja!!! Tuhannet kiitokset Kikille sekä Periaatteen Naiselle, joilta kummaltakin sain tämän:

Säännöt:
 1. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka antoi sinulle hienon tunnustuksen.
 2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempi blogille ja kerro heille siitä kommenteilla.
 3. Kopioi post it-lapun kuva ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post in-lapulla ja toivo että lempiblogisi jakaa sen eteenpäin.

Periaatteen Naiselta sain viälä tämmäsenki hianon:

"Älä lässytä" -tunnustus, joka jaetaan niille blogisteille, jotka onnistuvat kirjoittamaan raskaus/vauva/perhe/yms. -arjesta ilman turhaa lässytystä, länkytystä, jeesustelua, mustavalkoisuutta etc. eikä turhaan nussita pilkkua (siksi kuva).


Kenellekkäs mää nää sitte jaan etteenpäin? Se onki vaikee juttu. Paitsi siittä ei oo epäilystäkä että ton Lässytyksen vastasen tunnustuksen on ansainnu Kiki, sen blogisa ei kyl tosiaanka siävistellä. Ton lappusysteemin tairan antaa näille ahkerille äiti-ihmisille:


Intulle, jolla on ainaki sata mukulaa.

Pikkukiiskelle, jonka kämppää ei voi muuta ko karehtia.

Saukkolle, joka tekkee tottuuksista sarjakuvia (mullaki on kokemusta perhepetikrampista ja imetyskyttyrästä).

Ninnulle Kukikkaista kuaseista, kiitos inspiraatioista. (nii ja 70-luku tiatoiskuista kans)

Ja sitte viälä pakko pistää viiminen Oi mutsi, mutsille ko se jaksaa päivittäin sivistää muaki mettäläistä siittä mitä mutsien pitäis tiätää nykymaailmasta.

Kiarros kiärretty.

Viiren kirppiksen kiarros tuatti tulosta. Primavera kattila, 2,5 l, ihana. Sorppa ku kuva on huano. Kattila on kyl niin hyväsä kunnosa, että aattelin ottaa sen käyttöön. Muut vastaavat on vaan koristeena kaapin päällä.

Puukuutiopalapeli. Niin kiva, ja hyväkuntonen kans, että jos joku leikkii sillä vahtimati, ni se on sitte äiti.

Keittiövehkeitä. Mitä ihmettä mää tommosella pöytätuukillaki teen? Leikkaan vaipanvaihtoalustoiks?

Kauniita kukkia. Keittiöön pistin.

Ei niin retroo, mut ko vaipoista on aina niin kiva paasata. Viis vaippaa, nippu imuja, riisipapereita iiiso kasa. Ja sitte metsolan sukkikset Koolle ja äSsälle keltarairallinen lakana.

Tää ei kuulu kyl aiheeseen. Mulla oli huano yä, pääsi oikeen kiro. Koo mylläs enkä saanu nukuttua. Jos se nukku ni se potki mua ja jos se oli herreillä, ni porattiin tissin tai tutin perrään. Pääryin järjestelemään makkaria uurestaans puali kahren maisa, vähä liian tarmokkaasti ko nyt on lattia täynä riisiä (lampunjalasta siis). Nyt sillä on sänkysä tillaa kiäriä ilman että kolhii mua, mut kyl mää alan harkitteen sen laittamista ommaan sänkyyns. Mukula on kohta jo 7 kk, eikä oo viälä kertaaka nukkunu omasa pinnasänkysäns.

Neljä päivitystä yhrellä iskulla.

Nyt ko on niin kuuma päivä, ettei tuala ulkona jaksa kauaa olla, ni voiki sit istua tiatokonneella (vaikka jottain hyäryllistäki tiätysti vois tehrä). Matskua löyty sen verran paljo että olis saanu usseemmanki päivityksen aikaseks.

Uutuuksia.

Kirppikseltä löyty äSsälle hattu. Makso jopa euron, vaikka siinä oli ihan karmee rusetti. Tein tilalle kukkasen.

Noin 70x70 cm kokonen mummonneliö löyty kans samalla kertaa, tarttee keksiä sille joku kiva paikka. Ja syämähuaneen väreihin sopivat verhotki löyty.

Ja mulle 70-luvun makkarankuari-matkamuisto.

Miäs teki äSsälle ulkohuussin.

Kääkkä toi tuliaisina Saarenmaalta ihanat vehkeet, ja ihania herkkuja kans.

Asuntomessuilla.

Käytiin parin kaverin kans Vuoreksessa asuntomessuilla. Koo oli mukana. Yhtään ei kiukutellu, vaikka oli kuuma ja oltiin siälä jottain kuus tuntia. Pari kertaa se söi tissiä ja nukku parit päikkärit.

Yleisesti ottaen ne talot ja sisustukset ei ollu kyl yhtään mun makkuuni. Parisa talosa oli kaikki kiärrätettyä, niistä tykkäsin (no jopas!).  Tota alakuvan trukkilava-muativillitystä en kyl oikeen ymmärrä, mut muuten tuala oli kaikki aika hianoo. Ja Hervannan seurakunnan asunto oli kans tosi kiva.

Autotallin purkamista.

Nyt on vanha talli purettu. Sitte vaan uutta rakentammaan. Luulin jo ettei sitä tänä vuanna ees aloteta, rakennesuunnittelija kun ei saanu oikeen aikaseks. No, mut nyt on kaikki paperit saatu ja voiraan alottaa.

Lampi piti tyhjentää tallityämaan takia. Ja hyvä niin, se kyl kaipaa tosissaan ruappaamista.

Puuhia.

Semmostaki ollaan puuhattu, että ollaan yritetty tunkee Koon suuhun kiinteetäki ruakaa. Se on nyt syäny perunaa, porkkanaa, luumua ja mustikoita. Mustikoita on syäty pari kertaa suaraan mettästä, ne onki menny parhaiten alas. Yleens se vaan pittää suuta irvistellen auki, ja tunkee osan ruuasta kiälellä ulos. Pari kertaa on tullu itkuki. Ei se äSsällä noin vaikeeta ollu...

Nyt ko oli aurinkoinen päivä, ni valkasin kakkatahrasia vaippoja aurinkosa. Ai ko ne tuli näteiks, ihan ko uusia.

Talvivarastojen kerrääminen on nyt sitte alkanu, pakastimesa on jo mansikkaa, mustikkaa ja raparperia. Yhren maijallisen mehuaki oon jo keittäny, nyt on kellarisa 6,5 l mansikka-raparperi-herukka-mehua.

Sitä sun tätä.

Joskus vuasia sitte päätin, että sitten ko mulla on mukuloita ni en varmaan anna niille mittään typeriä magneetteja, niillä ko saa huaneen niin sekasen näköseks. No, nyt on jääkaapin ovesa rumia rölli-mangneetteja (ostin paketin ko sai eurolla, eikä äSsä ees pahemmin niistä välitä) ja pönttöuuniki näyttää sirkukselta. Vaikka täytyy myäntää että ehkä meijän sisustukseen nykyään kuuluu magneetit, lapselliset taulut ja seinävaatteet. Kymmenen vuaren päästä teemana on sitte varmaan jotkut poikapändien julisteet.

Mittään kivvaa en oo pitkään aikaan kirppiksiltä löytäny, on jääny vähä vähille kirppistely. Viimeks ko kävin, löysin 7 vaippaa, kaks äSsälle ja 5 Koolle. ÄSsä viälä toistaseks käyttää yällä vaippaa. Jos tosa syksymmällä vaikka koittais jättää sen pois siltä. Mää oon tälläi "vanhemmiten" tullu vähä laiskaks noitten vaippojen kans. En oikeen jaksais särtätä erillisten kuarien kans. Sillon ko äSsä oli piäni, olin ehrottomasti sitä miältä, että kuari + sisävaippa on paras systeemi. Kylhän se äSsällä oliki pitävin, mut Koolla ei näytä AIOtkaan vuatavan. Tosa kuvasa on kaks kuarta jotka löysin kirppikseltä, maksovat yhteens pualitoista euroo. Niisä ko toi sisus on tommosta verkkoo, ni leikkasin tonne taakse siihen verkkoon reijän ja ompelin pari bambutaittoimua niistä reijistä sullottaviks. Nii ja pesutarratki ompelin niihin kuariin. Saimpas halvalla hyvät taskuvaipat. Kokkeilin meinaan heti uskaliaasti yävaippana ja hyvä oli.

Oli eilen kavereita saunomasa, toinen toi äitins kutomia villasukkia. Se on ilmeisesti joku himokutoja ko kaveri oli valkannu päältä kasan reippaamman värisiä sukkia. ÄSsä on kulkenu tännään sinnikkäästi villasukisa, vaikka onki melko lämmin.

Herkkuja.

 

Vaikka Koo ei olis yhtään vaippaa lissää tarvinnukkaan, ni ompelin sille pari. Oon miättiny että mites sais ommeltua semmosia vaippoja joista ei jää kankasta haaskoon. Ne kaavat ko on yleens niin "muarokkaita". Kokkeilin tehrä suarakaiteen muatosista paloista ja tuli aika herkut. Toi kankaski on niin ihanan pehmeetä, että niistä tuli mun lempivaipat. Tai siis Koon vaipat... No juu. Pistin konsteihin ohjeen.

 

Ja ruakaohje-sivulle kirjotin ton gluteenittoman lohipiirakan ohjeen ko Kääkkä pyysi. Toivottavasti siinä sit on kaikki ainekset joita mää tohon alkuperäseen laitoin. Se ko oli semmonen sävellyspiirakka johon en käyttäny ohjetta tai desimittaa.

 

Kinuskikissan blogissa oli fudken ohje. Teki miäli kokkeilla, mutko ei ollu valkosuklaata eikä limee. Oli 81% suklaata ja appelssiini. Siinä sitä on varsinaista pyllynlevennysruakaa, mut sehän meinaa yleens kans sitä että se on hyvvää. Niin ko onki. Testasin viälä onnistuuks sama kookosrasvalla ja kookoskermalla. Ei onnistunu, huano idea.

 

Kirppikseltä löyty pitkästä aikaa vaatteita mulle ittelle. Pari paitaa. Ruskeesa 3/4 hihat, helma sais olla vähä pitempi, muuten ihana. Mustavalkonen tarttee uuret napit, kuasista tykkään kauheesti. Materiaali on kyl taas semmonen että tiätää hikkoilleens, taatusti haisee. Mut kauneuresta täytyy kärsiä (muittenki).

 

Toi hame oli ihan ko mittatilaustyänä mulle tehty.

 

Kai toi kankas on ollu joku verho. Mää miätein että pitäiskö yrittää ommella siittä ittelle housut kesäks. Näyttää kummallisen väriseltä tosa kuvasa, pitäis siis näyttää vaaleenruskeelta ja mustalta.

 

Toi hymynaama on pyäriny meillä pitkin kämppää. Oon miättiny että johonki se tarttis saara, Koo sitä kumminki miälelläns kattelis. Nyt keksein paikan, lampusta se oikeen loistaa ja Koo voi kattella sitä ko pötköttää sänkyllä.