Aah ja oih: Forget-Me-Not.

Mää aattelin, että riittää ko mainitten käyneeni Forget-Me-Not -kaupasa, mut niin ihana paikka vaatii kuvia.

Mua tiätenki kiinnosti eniten myynnisä olevat vaatteet, mut vois siälä istua oikeen ajan kans kahvillaki. Vegaanikahvilasa näyttää olevan sohvat sammaa sarjaa ko meijän nojatualit.

Ostin ittelleni ruskeen kukkapairan (näkkyy alla kuvasa sovituskopin peilistä) ja Koolle raitapairan. Tiätysti olisin kiljuen raahannu kotio enemmistön kaupan vaatteista.

Lapsille on iso leikkinurkkaus piirrustusvälineineen ja telkkareineen. Kauheen kätevää ko on mukulan kans liikkeellä. ÄSsä tykkäs kauheesti.

Eiks ookki ihana paikka? ☻

Kommentteja ilman roskia.

Nyt alkaa mullekin riittää noi roskapostit. Alkaa olla jo tyätä löytää niitten joukosta oikeet viästit, ne tukkii mun sähköpostini. Mut mää tykkään lukkee kommentit sähköpostin kautta, joten oli pakko laittaa sanavahvistus päälle.

Aasinsilta kommentoinnisa viä kätevästi toiseen asiaan. Multa on Facebookissa kysytty parikin kertaa, että miten anonyymi pystyy kommentoimaan nimellä tai nimimerkillä, tässä on nyt ohjeet:

Hae valikosta kohta "Nimi/URL-osoite".

Kirjota haluamas nimi nimi-kenttään, URL-osotteen voi jättää tyhjäks jos ei halua linkittää vaikka blogiinsa tai facebookkiinsa.

Sitte vaan kirjotettaan ja julkastaan se kommentti josta mää oon niin kovin kiitollinen. 

Ja sillai se on valmista. Helppoo eiks ookki?

Harmi nyt kumminki ko jouruin sanavahvistuksen panemaan päälle. Mää ko tykkäisin pittää ton kommentoimisen helppona. Mut semmonen likemmäks sata roskakommenttia päiväsä on vähä liikaa. Onhan ne kiusana niittenki sähköposteisa jotka on klikannu kommentoiresans haluavans ilmotukset. Toivottavasti ette pane pahaksenne.

365 kuvaa, osa 39.

Syyskuun 22. oli vehreetä sisällä ko raahasin kylmän yän takia pihakukkia sisälle. En tua ennää. Punaset varisevat kukkaset suttas lattiat kamaliks.

Syyskuun 23. äSsä halus taas kultakalan (=savusilakka) kaupasta, se perkas sen ja syätti Koolle.

Syyskuun 24. Puttella oli hyvät pöytätavat.

Syyskuun 25. äSsä taas kerhon jälkeen kiipes pallograniitin päälle. Hiano kivi juu.

Syyskuun 26. tongein taas roskiksia kun ne tultiin tyhjentämmään. Ihastelin roskakuskille, että sillä on unelmatyä. Jostain syystä se ei ollu sammaa miältä.

Syyskuun 27. käytiin äSsän kans mun lempivessasa, siälä on Matti Pellonpään kuva. Leffateatterin vessan yhresä kopisa siis.

Syyskuun 28. hinnottelin vaippoja kirppikselle. Kuis vaikeeta sitä voi olla luapua mukuoitten vauvatavaroista, millään en niitä hennois myydä. Mut ei niitä voi tääläkä säilöö.

Laatuaikaa.

Mää sain tännään inspiraation lähtee äSsän kans kauppalaan. Viätettiin laatuaikaa keskenämme. Tais olla molemmilla mukavaa. Nukkumaan mennesä äSsä huakas, että "olipa ihana päivä" ja mää yhryn siihen ajatukseen.

Alotettiin reissu Forget-Me-Not -kaupasta. Mää shoppailin retrovaatteita ja äSsä piirsi. Kumpiki harjotti siis lempipuuhaans.

Seuraavaks siirryttiin UFFlle. ÄSsä tosin ei tullu sisälle, se tuijotti lasin läpi näkyvää hissiä joka meni ylös ja alas. Ihme ettei tullu niska kippeeks.

Ajeltiin me sit ittekki sillä hissillä.

Nälkä tuli ja käytiin ihan ravintolasa, syätiin jopa jälkiruakaa.

Sit vein äSsän elokuvviin. Siäläki piisas ihmettelemistä, raukka ko ei oo ennen ollu.

Leffa oli elämys. Se oli Viiru ja Pesonen -elokuva, ei mikkään piirretty vaan ihan näytelty. Voin suasitella kaikille, Pesosella on ihania emaliastioita.

Sit käytiin moikkaamasa Herra Makkista, ko kerran maisemisa oltiin. Se tosin oli jo vetäytyny yäpuulle.

Täytyy sannoo, että toi viisvuatias on hyvvää seuraa. Pysyis aina tommosena. ♥

Kiusa kirppikseltä.

Täsä taas jokunen kirppislöytö. Emalilautanen leipäkoriks ja leikkimökkiin sini-keltanen ruusutyyny. GDR:ssa valmistetut kulhot. Jos oikein käsitin yhren miähen selityksistä, ni GDR on sama ko DDR.

.

Seinävaate kans leikkimökkiin. Pitkää alushametta oon joskus kaivannu, joten ei ihan turha ostos. Melkein ilmasia molemmat.

Mut sitte tarttenki teijän apua. Koo halus kirppikseltä korttipakan, sekään ei pahemmin maksanu. Kotona kattelin, että on kaikki kortitki tallella. Paitsi tiätysti peliohjeet puuttuu. Aikamoinen kiusa, tota tekis miäli pelata, mutko en yhtään tiiä miten. Muistaaks joku pelanneens tommosta?

Ompele lapselle.

Mulla on kirjastosta lainasa retrokirjojen aatelia, Elsebeth Gynterin Ompele lapselle -kaavakirjat. 0-4 -vuotiaitten kirja on mulla ollu ennenki, 5-12 -vuatiaitten on uus tuttavuus. Ensimmäisestä kirjasta on nyt valmistumasa mukuloille talvivaatetta ja jälkimmäisestäki on pakko tehrä jottain kivvaa, ehkä vaikka talonpoikaispaita.


Ussein tommosista retrommista ompelukirjoista täytyy suurentaa kaavat ruutusuurennoksina. Näisä on mukana kaava-arkit joista on helppoo suaraan kopsata. Muutenki ompeluohjeet on kerrottu selkeesti kuvien kans. ♥ Ihan parhaat kaavakirjat! ♥

Ollaanko me koukussa sähköön?

Luin Helsingin Sanomien jutun jossa puhuttiin suurhäiriöistä sähkön kantaverkossa. Epätodennäköstä on, että sähköt menis koko maasta, mut se sai meikäläisen kuitenki miättimään. Talvisin meillä on ollu vähä pirempiäki sähkökatkoja, elämisen hankaluuren huamaa jo niitten aikana. Mut jos sen yhren päivän sijaan sähköt oliski pois usseemman päivän koko maasta? 30 asteen pakkasella?

Mää uskon, että me kyllä pärjättäis kiukaan ja pönttöuunin kans. Jotkut vesiputket saattais kyl ehkä jäätyä. Vettäki me saatais omasta kaivosta jonka kansi on kätevästi saunan pukuhuaneen lattiasa. Kylmäkellarikin on ihan hyäryllinen. Haaveena mulla olis viälä pata saunaan, vois kuumentaa vettä, sekä puuhella keittiöön. Miäs vähä niinku jo lupaili mulle semmosia ko oikein ruikutin katastrofeista. Itte se on haaveillu ulkohuussista. Tähän mennesä mää oon varautunu vaan piäniin sähkökatkoihin kynttilöillä, pattereilla ja spriikeittimellä. Jos olis oikeen hyvin hoirettu lämpö, vesi ja vessa -asiat, niin voisin "katastrofin" sattuesa esittää pyhimystä ja haalia kaikki lähistön palelevat vanhukset hoiviini. Mikä ihana ajatus!

Hesarin jutusta tuli sekin oivallus, että ihmiset on ihan liikaa tottuneet siihen, että koko ajan on kaikki tarjolla. Mites se sähkö onki tullu ihmiskunnalle niin tärkeeks? Tuntuu, että kaikki riippuu siittä. Uusia ydinvoimaloita rakennettaan ja suunnitellaan kun ihmiset tarvii aina vaan enemmän ja enemmän sähköö. Tiskit, pyykit ja hampaat pestään sähköllä, vesi keitetään ja roskat poistetaan sähköllä, pankkiasiatki hoiretaan melkein pelkästään sähkösesti.

Entäs jos se sähkö ei oliskaan niin tärkeetä? Aattelen nyt sillai, että onko sitä pakko koko ajan saada niin paljon ko vaan johroisa piisaa? Entä jos sähkölaitokset alkaiskin säännöstelemään sähköö? Jokaiselta pistettäis sähköt poikki pariks tunniks tiättyyn aikaan päivästä. Tai olis vaikka semmonen sähkönhinnoittelumalli jossa maksetaan sähköstä vähemmän ja hyväksytään se, että sähkönsaanti voi pätkiä. Mulle ainakin kelpais sellaset systeemit ihan hyvin. Mitäs meinaatte, onks sähkö liian tärkeetä? Pärjäisittekö välillä ilman?

Keräilenkö?

Kissankulmasa keräillään purkkeja ja lampaita. Pani miättimään, että keräilenks mää jottain.

Keräilystä en tiiä, mut kyl täälä roinaa piisaa ja lissää hankin silmät kiiluen.

Aina ko nään kirppiksellä halvalla vanhoja teekuppeja, emaleita, pussilakanoita ja tiäs mitä, niin eihän niitä sinnekkä voi jättää.

Harvemmin sitä tullee mittään kalliilla ostettua, 4€ on yleens mun kipuraja, mut oon mää tainnu jonkun kattilan ostaa 27 eurollaki ja tarjottimen 15 eurolla.

Kaikenlaista mää siis hamstraan, mut on jotenki vaikeeta aatella, että mää keräisin jottain. Olishan se kivvaa saara kirjahyllyyn kaikki Christiet ja Utriot, taikka löytää kangasvarastoon kaikki Metsovaaran kuasit. Mut ehkä mun touhuni voi määritellä sillai, että mää vaan kerrään nurkat täyteen retroroinaa. Mites sää, kerrääkkö jottain?