keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Beautiful body haaste.


Päätin kans osallistua Beautiful body -haasteeseen. Kaks mukulaa on venyttäny vattanahkan ja tuanu 10 killoo lissää painoo. Mitäs se mittään, en menis valittammaan. Kuvvaa ko kattoo, ni ei toi ny pahalta näytä. Miäheltä kysyin joskus, että onks mulla hyvä perse. Se vastas, että on kai se hyvä jos se toimii. Samalla logiikalla mulla on tosi hyvä kroppa.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Naulakko.


Naulakon tuunaus mustasta keltaseks ei ollukka helppo homma. Yks pullo keltasta maalia ko tuli tyhjäks, ni piti lähtee Biltemaan ostamaan toinen. Toinen pullo ko tuli tyhjäks ni aattelin, että olkoon kirjava ja alhaalta musta. Luulis, että maalarin tytär sais aikaseks kauniimpaa jälkee, mut ei. Tuloksena oli kaukaa kaunis naulakko.


Kattotaan ny, että ostanko joskus viälä kolmannen pullon maalia. Toistaiseks naulakon paikka on nojatualin takana, joten musta jalka ei ees näy. Mut jos sen joskus haluaa siirtää johonki muualle...

Siinä on karmeita valumia ja muutenki se on ihan epätasanen. 

Kukkatarrat liimasin ettei pultit näy.
Taitavat olla naulakon paras osa.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Palli.


Meillä on pyäriny (kirjaimellisesti) toi yks palli huaneesta toiseen. Vanhat kankaat oli likaset ja ratkennu, siistein sitä hiukan. Pesin kankaat ja laitoin lisäks ripauksen retroo. Tolta se näytti aluks:


Se on ollu Miähen huaneesa sillon ko Miäs oli piäni. Sitä pallia kuulemma sanottiin karkiks. Karkki tai palli, olkoon mikä on, mut nyt se on siistimmäsä kunnosa.

Mukulat innostuu aina välillä riahumaan sen kans ko hullut.

Aikuisia se enemmänki rauhottaa.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kattolamppu.


On tainnu mennä jo usseempi vuasi, ko mää oon haikaillu meijän pukuhuaneeseen toisenlaista lamppua. Monta kertaa oon meinannu ostaa, mut sit oon jättäny ostamati. Mut voi kauheeta kuin paljo tommonen riisipaperipallolamppu on voinu vainota miältä ja häiritä silmää.

Kyllästyttävä pallo.

Käväsin Outolinnusa ja siälä oli lamppu jonka rungon päätin käyttää.

Kyl toi olis voinu kelvata mulle tommosenaanski.

Valoverhosta ompelin uuren kankaan ja oon hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kuis sitä voiki muija tulla niin onnelliseks yhrestä lampusta. Nyt mää käyn välillä vaan kattelemasa sitä, vaikkei muuta asiaa pukuhuaneeseen oliska.

Sisälle laitoin jonkun tommosen vihreen metallisen härvelin. Ei sit näy se lampunkanta niin siittä läpinäkyvästä kankaasta.
Mää jopa spraymaalasin ton törön kullanväriseks, soppii paremmin väreihin. Tää on sitä tuunausta.
Kultasen nauhan otin alkuperäsestä kankaasta.

Uusi lamppu! Jee Jee!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Punaisen Ristin kirpputori.


Edit: Punasen ristin kirppis on muuttanu saman talon takapualelle. Jotenki herttaset ne uuret tilat. Parkkipaikka on erelleen talon eresä.

Sarjassamme Kangasalan kirppikset; Punaisen Ristin kirpputori. Mulla kesti usseemman kuukauren ennen ko ees huamasin koko puljua, mut ko saivat teipit ikkunoihin, ni johan osasin hyäkätä paikalle. Aika piäneen tillaan on onnistuneesti ahrettu kauhee määrä tavaraa. Väkisinki joukosta löytää joka kerta jottain tosi kivvaa.


Aukioloajat on mun kannalta hankalat, se aukee sillon ko mukula mennee päiväunille. Mut lauantai sentään pelastaa, sillon kerkeen paikalle. Myyjät on kauheen mukavia, siittä seuraa vaara jäärä suustans kii. Niin ko mää en muutenki jo luuhais kirppiksillä riittävän kauan...


Punaisen Ristin Kirpputori,
Kangasalantie 1133, Kangasala
040-748 8471

Avoinna:
ti - pe 14-18.00
la 10-14.00

Muista Kangasalan kirppiksistä täälätäälätäälätäälä ja täälä.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Munakoisot on nyt halpoja.


Tarttee oikeen muistuttaa teittiäki, että munakoisot on nyt halpoja. Nyt voi tehrä mun lempiruakaani moussakaa ilman että kukkaro kärsii kauheesti. Talvella hinta on vähintään kolminkertanen.

Ostin munakoisoja ja aattelin tehrä niistä jottain muuta tällä kertaa, just vähän aikaa sitte ko tein moussakaa. En pystyny. Moussaka siittä sit taas tuli.


Mää en laita siihen juustokastiketta niin ko kuuluis. Teen tällä ohjeella. Ihan oikeeoppistaki varmaan tarttis joskus kokkeilla. Tiäs vaikka olis yhtä hyvvää.


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tuliaisia.


Mamma-kulta toi mulle täyrelliset tuliaiset Saarenmaalta! Kaks mukia ja emalisen kannellisen rasian. Tai no, ne mukit oli kyl tarkotettu mukuloille, mut en tiiä raskiinko antaa niitten niitä käyttää. Itte saatan kyl juara niistä teeni. Kiitos Mamma!



Tunnustus.

Hurahtanut Emilie anto mulle tunnustuksen. Kiitos kauheesti! Nää on aina niin vaikeita, tarttis aina vastata 1011 kysymykseen ja tiäs mitä. Mut nyt pääsee kyl helpolla. Lausun vaan blogikliseen: Tunnustus pittää jakkaa etteenpäin viirelle ihanalle blogille, mut ku ne on kaikki niin ihania, että on vaikeeta valita.


Mennääs äitimeiningillä:

Melutalo - Hauska huusholli ja kivoja puuhia.
Puutalobaby - Kaunis ja mukava kaupunkilaisperhe.
Usko, toivo ja Pakkaus - Näinhän se on, eikä sitä hauskemmin voi kertoo.
Aivosolun ajatukset - On niin samanlaista ko meillä, että tunnen olevani kotonani tosa blogisa.
Pikkukiisken kotona - Täyrellinen retrokoti jota pyärittää uskomaton tarmonpesä.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Luanto lähellä.


Mää käyn joka ilta lenkillä, tai ainaki melkein. "Harrastus" ehti olla 4 vuatta hyllyllä, ennen ko pakotin itteni alottammaan taas. Aluks tökki pahasti, ko ne penikatki vaivas, mut nyt mää oon alkanu jo kaipaamaan sitä lenkille lähtöö. Ko mukulat mennee kahreksalta nukkumaan, mää lähren ulos. Eniten siinä nautin ehkä luannosta. Jos on aurinkoista, aurinkonlaskut on niin kauniita mettän läpi katteltuna (kuva alla). Jos on pilvistä, saattaa aukeilla paikoilla henki salpaantua ko kattelee kommeita sarepilviä (kuva yllä).


Tännään tiänposkesa oli vaskitsa. Enpä oo ennen yhtä issoo ja lihavaa nähny. Kysyinki siltä, että ooks paksuna. Se vaan tuijotti mua (ehkä oli hyväki ettei se vastannu) ja mää tuijotin sitä. Vasta ko mää rupesin silittämmään sitä, se lähti tyynesti takasin pusikkoons. Jatkoin matkaa, mettänlairasa oli peura. Se tuijotti mua ja mää tuijotin sitä. Mää vilkutin sille, se vaan tuijotti (ehkä oli hyvä ettei se vilkuttanu). Sit ko mää lopulta lährin taas etiäppäin, se lähti tyynesti takasin mettään. Mää sitte rakastan tätä paikkaa! Onneks muutettiin tänne!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Outo vieras muumitalossa.


Vaapukka esitteli tosa joskus yhren muumikirjan. Mää päätin esitellä oman lempparini, Outo vieras Muumitalossa. Mää rakastin piänenä sitä kirjaa! Tove Jansson on parin kaverins kans rakentanu muumitalon ja kaiken siälä sisällä. Piänenä mua ehkä viähätti eniten se, että siinä on valokuvia, se teki tarinan jotenki toremmaks. Nyt mua viähättää siinä kaikki hianot yksityiskohrat, on siinä ollu näpertämistä.

Viarashuane jonne on "sijattu parhaat lakanat".

Muumipappan huane, jota kutsutaan kajuutaks.

Esi-isä muurin päällä oli luultavasti jännin juttu ikinä.

Kaikki noi pikkiriikkiset juamalasit, raastinraurat ja räsymattot, noita kuvia vois tutkia vaikka kuin kauan...

Viimiseltä sivulta on hauskaa pongata tuttuja hahmoja.

Jostain kumman syystä takakannen kuva oli mun suasikki. Ehkä mää oon ollu jo piänenä vähä kuuhullu.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Ufopersikoita.


Mää ja mukulat ollaan ihastuttu ufopersikoihin, eli paraguayoihin. Jopa ässä, jolle tarttee aina kuaria kaikki, omenat ja uuret perunat ja kaikki, hotkii ne kuarimati. Pestä tiätysti täytyy hyvin.


Mää muistan ko oon ensimmäisen kerran syäny pitsaa, samoin myähemmin kebabbia. Toivon, että ufopersikoista tullee joskus samanlainen vähän arkinenki juttu jota syäresä muistelee ensikohtaamista: Miäs otti ekkaa kertaa molemmat mukulat mukkaans yäkyllään mummolaan ja mää ostin ouron näkösen herelmän kaupasta herkutellakseni sit kerranki ihan yksin kotona. Ko herelmää maistoin, ni harmitti heti, että olin ostanu vaan yhren.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Piaruun pakattua.


Ennenvanhaan hoirettiin se tuareustarkastus haistamalla lihhaa. Nykyään kattotaan päivämäärää. Eikä se haistaminen nyt niin onnistukkaan, ko aina se suajakaasu haisee ko paketin avvaa. Mun miälestä ne suajakaasut haisee pahalta. Piaruun pakattua, niin ko pappa sannoo. Lihhaan tunketaan punasta väriainetta houkuttelevamman ulkonäön saamiseks ja ympäröirään se haisevalla kaasulla, yritä siinä sit päätellä onks se hyvvää vai ei. Mut täytyy kyl myäntää, että se kaasu on loistava keksintö.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Rakkautta roskiksesta.


Mää en voi olla tonkimatta ko käyn roskiksilla. Tällä kertaa sinne oli laahattu iso puulaatikko täynnä jonkun vanhuksen tavaroita. Taas ärsytti, miks niitä vanhoja kirjoja ei vois viärä kirppikselle, ei olis suuri vaiva! 

"Rakkain aarteeni", oih! Kirje vuarelta 1954.
Klikkaa isommaks ni näet lukkee...
Tuntuu hullulta tonkia viaraan ihmisen elämää. Vanhoja valokuvia, matkamuistoja Neuvostoliitosta, keräilykuvia ja postimerkkejä, taulukoita taloudenpirosta, rakkauskirjeitä tulevalta vaimolta armeijaan ja myähemmin omalta lapselta armeijasta, jne.


Rupesin heti lukemaan Juhani Ahon Rautatietä. Olipa löytö, ihan mahtava kirja! Miten voiki olla niin täynnä tunnetta ja tunnelmaa, olemalla silti niin yksinkertasta tekstiä. Kirjotettu 1884. Kirjan etusivulla on kirjotus, seki niin kauniisti ilmastu.


P.S. Jos kiinnostaa lukkee lissää loimaan murteella kirjotettua, ni käykää tuala: Ei mittään kummempaa

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Mennääs onkimaan!


Ko kerran esittelin niitä Annukan kirjoja, ni esitellääs mun serkun kirja kans. Mennään onkimaan! on kiva tiatopaketti onkimisesta mukavan tarinan siivittämänä. Oli siinä mullekki uutta tiatoo. Niin että jos meinaa lähtee onkimaan mukuloitten kans, toi on kiva lueskella porukalla etukätteen ja vaikka monta kertaa jälkikätteenki. Siittä löytyy tarinan lisäks niksejä ja neuvoja, kalojen tuntomerkkejä, ruakaohjeita ja kivoja kuvia.


ÄSsä on kova kalastammaan. Onneks Mamma on kalamiästen sukua, siinä on sillä kalakaveri. ÄSsän suasikkisivu kirjasa on se jossa näkkyy kirjan henkilöitten kalansaalis. Se jaksaa päivitellä, että noin paljo kaloja. Jospa ne äSsän ja Mamman kalansaaliitki kasvaa ton kirjan opeilla.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kookosjauhe.


Pakko mainostaa teille kookosjauhetta. Kaikilla kookosta rakastavilla tarttis olla aina tota saatavilla. Siittä voi tehrä kookosmaitoo, mut mää käytän sitä pirtelöihin, leivontaan, jätskiin ja tiäs mihin. Kuvasa on mansikoita kookoskermavaahrolla. Kookoskermahan ei vaahrotu, mut ko tota jauhetta ripottellee tavallisen kermavaahron joukkoon, ni johan viä kiälen mennesäns.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Mää suasittelen.

Esittelenpäs teille pari kirjaa: Annukka Salaman koukuttava Piraijakuiskaaja ja sarjan viime vuanna ilmestyny eka osa, Käärmeenlumooja. Ahmein viime vuanna ekan osan, samoin ko nyt tän tokan. Kirjojen kohreryhmää taitaa olla jotkut 14-vuatiaat likat, mut jos kaipaa jännitystä, fantasiaa ja romantiikkaa, ni siittä sit vaan lukemaan, iästä riippumatta.


Faunoidit -kirjasarjasa kerrotaan Unnan ja Rufuksen tarinaa. Faunoidit on semmosia tyyppejä, joilla on eläinten ominaisuuksia. Unnasa on oravaa, siks se on säikky ja kiipeilee taitavasti puisa. Kelpais mullekki jotkut lisäkyvyt, hualimatta mettästäjien aiheuttamasta vaarasta ja lajikohtasista ongelmista, esim talvihorrokseen vaipumisesta liian kylmällä. Mut ei mun parane liian tarkkaan kertoo, jos joku vaikka meinaa just lukkee nää kirjat. Ja lukekoon ihmeesä!

Olin perjantaina Piraijakuiskaajan julkasujuhlisa. Siälä oli Annukka aina yhtä kauniina ja ihanana, enkä vähättelis muitaka paikalla olleita. Pakko pistää pari huanoo kuvvaa teille:

Mitätön pikkubloggari
palvoo menestyskirjailijaa.
Julkisuurenkippee pikkubloggari änkee
väkisin kuvvaan julkkiksen kans.