keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vappukukkia.


Istutettiin äSsän kans orvokkeja. Pitihän se arvata, että se halus taas istuttaa niitä sammakkoonkin (se halus sen välttämättä tossa joku vuasi sitten kirppikseltä). Muaki rupes lapsettaan ja piirtelin tussilla kukkia amppeleihin.


Pihalla on paljo sinistä. Tosin keltastaki löytyy narsisseista (valkoset ei ees kuki viälä) ja ilokseni huamasin, että rentukat on jo nupulla. Saas nährä, miten kukat kestää loppuviikolle luvattuja pakkasia. Pitäiskö niitä peitellä jotenki?


Hauskaa vappua kaikille!



tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kasvatusta.


Mun ikkunalla kasvaa kevvään tyyliin taimia. Mihenkä kovinka vaativaan en tänä vuannakaan ruvennu. Miälikuvituksellisesti mulla on kolmee erilaista krassia ja neljää erilaista auringonkukkaa. Lisäks chiliä ja tomaattia. Murheenkryyniunikot ja surkeet olkikukat voi varmaan jättää laskuista. Mitä sitä tekkee viirellä olkikukalla? Tosin se on viis enemmän ko viime vuanna, yrityksestä hualimatta. Siperian unikkoja ei taira tulla ollenka, niin ko ei viime vuannakaan. Mitäköhän teen väärin?

Auringonkukat.

Tomaatit

Miäs ruuvas mulle ikkunalle väliaikasen hyllyn. Nyt ei mee hermo pöyrän täyttäviin taimipurkkeihin.


Pihalla ei kasva viälä muuta ko pömpelisä olevat ruahosipulit. 


Yrteille, sallaateille, chileille ja tomaateille haaveilin kunnon kasvihuaneesta. Ehkä sit joskus. Nyt ostin Tokmannilta varsinaisen palapelin kasvihuaneeks. Arvatkaa millasta oli koota sitä ko mukulat levitti osia ympäri pihhaa. Pahinta oli se, ko ne keksi ruveta auttamaan mua ja tunkivat niitä keppejä ihan vääriin paikkoihin mun selkäni takana. Ihme, että siittä tuli lopulta oikeen mallinen.


Vetskari oli ratkennu irti muavista jonkun verran jo ennen käyttöö, käytösä siihen on tullu pualimetrinen läpi. No, mää harsin sen sit joskus kiinni. Hyvä toi on hintaans nähren, maksoin siittä 12 euroo. (Väitin kassalla hinnan olevan väärin, mut myyjä väitti vastaan. No, mikäs siinä si.)


Mitäs teillä on kasvamasa? Ja onks kunnolliset kasvihuaneet? Tai ehkä jopa oikeen kasvimaa orottamasa?

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kenwoodin kMix -tehosekoitin.


Mun vanha tehosekotin oli semmonen jonka oli ostettu jollain kaupan keräilymerkeillä, ei siinä lukenu ees merkkiä. Se piti alusta asti kamalaa meteliä ja kerran se imasi ruuan joukkoon tiivisterenkaans ja silppus sen. Aika harvoin sitä käytin ja lopulta se kärähti hajalle.


Mää kumminki oon mössö- ja pirtelöihminen (ja mousse- ja kiisseli- jne.), ni ajatus kunnollisesta tehosekottimesta alko kaihertammaan.


Helmikuusa ostin oranssin Kenwoodin kMix tehosekottimen. Ei se ollu kallein tehosekotin kaupasa, mut ei kyl tosiaan halvinkaan. Vähän se kirpasi kukkaroo, mut ennää ei harmita.


Se on kätevä, tehokas ja entiseen verrattuna hiljanen. Kaiken lisäks se on mun miälestä nättiki, se on harvinaista että mua miällyttää joku nykyajan vimpain.


Sitä on käytetty ahkerasti, parhaimmillaan usseemman kerran päiväsä. Ehrein jo intoilla äSsää orottaesani, että saan ittelleni kaverin, jonka kans voin herkutella pirtelöillä. No, äSsä taitaa tulla issääns, ei niin innostu, mut syä kyl. Koo sen sijjaan maiskuttellee pirtelöitä yhtä innokkaasti ko määki.


Kuvisa näätte tavallista marjapirtelöö, marjajogurttijätksiä, salaatti-kiivi-tiäsmitä-vihrepirtelöö, kahvijuamaa ja mangosmoothiee. Ruakablogista löyrätte ohjeet kahteen viimiseen. (Mokkafrappe ja Mangopirtelö)


Ainoo vika, mikä tossa tehosekottimessa on, on se ettei siihen voi laittaa kuumaa nestettä. Sosekeittoo tehresä tarttis ensin jäähryttää soppa huaneenlämpöseks. Mut siihen mää varmaan muutenki käyttäisin sauvasekotinta. Jos ootte harkittemasa tehosekotinta, ni suasittelen tota Kenwoodia lämpimästi.


Ja jos löytyy vinkkejä hyvviin pirtelöihin, semmosiin terveellissiin (eli ei limpsaa tai jätksiä), ni kertokaa ihmeesä!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

365 kuvaa, osa 17.

Huhtikuun 21. meillä kävi karvattomien viaraitten lisäks yks karvanen. Herra Makkinen.

Huhtikuun 22. alko mun kauan orottamani ompelukurssi. Alotin tekemällä kaavat vanhasta hammeestani, olipa vaikee homma. Onneks ope neuvo.

Huhtikuun 23. veri veti joen äärelle. Loimaalla on erilainen kevät ko Kangasalla. Kuvasa naapurinmummon katiskat.

Huhtikuun 24. käytiin Korkeusvuaren näkötornilla. Tän vuaren näkötorni numero 2, siis! Tais olla kuitenki viiminen kerta ko ylös meen, näyttää lahhoovan koko torni.

Huhtikuun 25. kävin Nokialla Nanson tehtaanmyymälän myyntitapahtumasa. Tissiliivejä menin ostamaan, ko olis halvalla saanu, mut ei ne istunu mulle. No, mukulat sai pikinit kesäks.

Huhtikuun 26. kävi serkkuja kyläsä.

Huhtikuun 27. lähtien ei ennää sara leikkimökkiin sisälle.

Ruakablogiin laitoin tännään ohjeet possunpihvikastikkeeseen ja uunipunajuuriin.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Eteisen lamppu.


Sain yhreltä ihanalta mummolta (jota en ossaa ajatella mummona, vaikka sillä on lapsenlapsenlapsiakin, tätinä ennemmin) oranssin kattolampun. Tai valaisimen, ihan sama, ei täälä niin tarkkoja olla. Niin hiano! Ja aitoo retroo. Aikasemminhan mulla oli eteisesä Kodin ykkösestä ostettu Livalkopio, oli pakko ostaa sillon semmonen ko ei ruvennu kirppikseltä löytymään sopivaa. Se eteisen lampun epäaitous on mua vähä vaivannu, mut ei vaivaa ennää. Kiitos tätimummolle!


Huamasin just että oon kuvannu itteniki noihin kuvviin. Kaks yhrellä iskulla, tuli kans päivän asu -kuvat yäpairasta päivävaatteisiin.


Lisäys: Pannaas viälä kuva valo päällä. Nyt ko saatiin toi aurinkoki vähä laskemaan.


torstai 24. huhtikuuta 2014

Pyärtyilevä lapsi.

Ko olin piäni, piirsin kynällä seinään ja pappa nappas kynän pois. Mää sit avasin suuni kiukkuporuun, mut kops vaan, taju pois. Sama juttu on kuulemma ollu pappalla. Pappan äitille oli neuvolasa sanottu, ettei sitä mukulaa sais yhtään järkyttää ja päästää pyärtymään. Mun äitille taas sanottiin, että siittä ei saa välittää, muuten mukula pyärtyilee yhtä mittaa.


Isomamma sano, että mukula "männee mänehyksiheese". Juttu oli siis sillekki tuttu. Ärppi-tätiltä kuulemma lähti taju ko sitä esimerkiks kiällettiin ottamasta leipomuksia liian aikasin. Meikäläisellä sitä "vaivaa" löytyy siis molempien, äitin ja isän, pualelta.

Sama juttu on näemmä periytyny Koolle. Siltä on pari kertaa menny taju. Viimesin tapaus nyt oli se, kun otin siltä pois sen rakkaat muavielukat. Nukkumaanmenoaika oli menny jo ajat sitte ja mukula vaan leikki elukoillans, nukkumaan oli mentävä. Huuto ehti jo hyvinki alkaa, mut se katkes siihen ko Koo väänsi selän kaarelle ja silmät väärin päin. Siittä sit kroppa veteläks. Aika pian siittä virkoo, mut kyl siinä äiti kerkii säikähtää. Onneks tätä ei tapahru ussein, noin kerran vuaresa. Mamma muistaa mun lapsuuresta kaks tapausta.


Ilmiön nimi ilmeisesti on Itkuaffekti. Sitä esiintyy piänillä lapsilla jotka ei ossaa käsitellä vastoinkäymisiä. Perinnöllisyyrelläki kai on jottain tekemistä asian kans, huamaahan sen meijän suvustaki. Kummallisen vähän asiasta puhutaan, vaikka se taitaa olla aika yleistä. Eikä lapsessa ole vikkaa vaikka lähtee taju. Meikäläinenkin on kasvanu (melko) normaaliks aikuiseks.

Onks teitillä kokemusta tämmäsestä?

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Maija on kätevä.







Sarjakuva on vuaren -61 Apu-lehdestä. Nykyajan Maija on niin kätevä, että dyykkaa kevättakkins roskiksesta.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Polkupyörä.


Mitäs tykkäätte mun pyärästä? 


Ruusut on olleet korin päällä jo pitempään, mut päätin viälä piristää ilmettä muillaki kukkasilla.


Kelpaa ny polkee.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Vehoniemen näkötorni.


Aattelin, että tän seuraavan kesän huvia vois olla näkötorneilla käyminen. Käytiin Vehoniämen näkötornilla, täälä Kangasalla on monta muutaki tornia ja lähikunnista löytyy varmasti lissää.


Ko keli oli niin hiano, ni tykkäsin tosiaan kattella maisemia. Kai se oli mukuloittenki miälestä jännää käyrä korkeella tornisa, mut hauskaa niillä oli tornin juurellaki.



Tiätysti siinä sitte käytiin kans viäresä olevasa Vehoniämen automuseosa. Katteltiin autoja ja syätiin jätskit.

Mää ja mun unelma-autoni Fiat 500 vuarelta -63.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

365 kuvaa, osa 16.

Huhtikuun 14. oltiin mammalasa. Mukulat maalas pääsiäismunia.

Huhtikuun 15. kuvasin Ahmun ulkohuusisa ennen ko lährin ajamaan mukuloitten kans kotio.

Huhtikuun 16. käytiin kirjastosa ja Koo lainas niin hyvän muumikirjan että sitä luettiin kirjaston hissisäki. Ja kotona kymmenen kertaa päivittäin.

Huhtikuun 17. autotalli sai lissää punamultaa. Miäs-parka, se haluais nikkaroida autotallin valmiiks, mut mää keksin sille aina muita projekteja.

Huhtikuun 18. nokkimisjärjestys oli tämä:
Kissa söi ensin, ihmiset jälkeen.

Huhtikuun 19. paistettiin joulun jälkeen alennuksesta ostettu kinkku. Mukulat söi iltapalaks lämmintä kinkkua ja koputuskastia (=dipataan leipää kinkunliämeen). Joulu on taas. Eiku pääsiäinen.

Huhtikuun 20. päivä alko mukavasti. Mukuloitten lisäks sänkysä hyppi miäs. Harvinaista, koska viikolla se herrää ennen muita ja viikonloppuisin sillä on lupa nukkua kellarisa.