Putkirinkka.

No niinhän siinä sitte kävi, että en mää malttanu jättää sitä putkirinkkaa sinne kirppikselle. Seuraavana päivänä menin ja hain sen siätä kotio. Keräsin siihen lattioilta likaset pyykit ja muuta roinaa, tuli samalla siivottua ko sitä testasin. Kyllä on mukava seläsä! Tiiä sit miten mukava se on pitemmän päälle, mut ainaki tälläi äkkiä testattuna oli hyvinki hyvä.

Ihan parasta siinä on noi siihen ommellut merkit. On näemmä käyty Saksat ja Italiat ja kotimaaki ristiin rastiin. Yks merkki on erestä keskeltä tippunu, tikit vaan jäljellä. Tartteepa kattoo jos löytäisin siihen tilalle jottain.

Saas nährä mihin toi rinkka mun kans päätyy. Tuskin nyt ulkomaille, mut varmasit me reissataan ainaki kotimaasa.

Sähkökatkoja.

Onks teillä ollu sähköt poikki? Meillä on. Viikonloppuna oli poikki pisimmillään 31 tuntia ja siihen sitte ne lyhemmät pätkät päälle.

Näin täälä netisä ko jotkut haukku sähköyhtiöitä, eivät kuulemma pirä linjoistans hualta. En määkä pirä hualta linjoistani, mut ei siittä kukkaan valita. Heh heh, hauska vitsi taas. Mut juu, minkäs ne tyäntekijät lumikuarmalle mahtaa. Eihän ne voi ennustaa, että mikä puu ei lunta tuu kestämään. Vai pitäiskö vettää mettä kokonaan siliäks johtojen ympäriltä? Siittähän ne mettänomistajat tykkäis.

Meillä kävi tuuri, oltiin just lährösä koko perheellä yäkyllään ko sähköt lähti. Kaupunkin pualella sähköt pyssyy, joten ainaki yks ilta voitiin olla välittämäti sähkökatkosta. Seuraavana päivänä Tankki toi noutoruakaa jota sit myähemmin lämmitettiin pönttöuunisa. Mikäs siinä on ollesa, vaikka sähkökatko onki, ko kavereita ja kynttilöitä piisaa.

Johdon vaihtoa.

Pyysin miästä vaihtamaan johron oranssiin tattilamppuun. Meillä ko uusittiin niitä johtoja, ni se maarottamaton töpseli olis sopinu ennää yhteen ainooseen pistorasiaan.

Miäspä sitte tekevänä miähenä vaihto johron. Kamalasti mua nauratti ko näin lopputuloksen. Metrikaupalla jostain vanhasta roikasta napattua paksua mustaa johtoo järeellä maalitahrasella töpselillä. Aattelin, että johan näyttää hyvältä se johtokasa mun yäpöytäni alla, mut sit kekseinki lampulle täyrellisen paikan.

Tattilamppu on nyt olkkarin kirjahyllyn päällä. Sen valosa on kauheen kiva kattoo telkkaria! Musta johto pyssyy piilosa kaapin takana ja lyhempi johto ei olis ees riittäny pistorasiaan saakka. Joten onni on omistaa tyylitajuton miäs!

Melkein ostin.

Oon oppinu jättämään osan aarteista kirppikselle. Saarakseni tilkettä tänne blogiin, kuvasin kirppiksellä roinat jotka melkein ostin. Siis melkein. Hianosti selvisin. Tosin voi olla, että huamenna meen ja ostan kumminki, kauheen vaikeeta.

Iso Arabian teekuppi. Voi ku tosta oliski kiva hörppiä teetä. Mut siinä oli särö, ni jätin ostamati.

Olikohan nää maustepurkit Tsekkiläisiä tai jottain sinne päin... Ihania, melkein ostin. Mutko maksovat 15€, ni en raskinnu.

Putkirinkka 70-luvulta. Kattokaa noita matkamuistomerkkejä! Oi, oi, oi! Tekis miäli kuitenki hakkee toi kotio, nyt ko kuvvaa kattelen. Mut mihes mää sen varastoisin? Ei sitä voi mytytä kaapin hyllylle...

Ostinko mää sit mittään? No juu. Parin euron Sarviksen kulhon. Tommosen piänen.

Mitäs te ootte jättäny ostamati? Vai ostitteko kumminki?

Kirppikseltä.

Ihana muavista punottu kukkaruukku, eiks ookki? Oli pakko laittaa mahrollisimman näkyvälle paikalle, joten se pääty keittiöön.

Vihree virkattu pitsituuki. Näitä multa nyt ennestäänki löytyy, mut ko oli halpa ja sopivan mallinen lipaston päälle...

Miälenkiintonen kirja kansanmusiikista. Löytyy juttua runonlauluista ja itkuvirsistäki, nuatteja ja kivoja vanhoja kuvia. Vaikken niin musiikki-ihminen ookka, mutko taas halvalla sai.

Olisko täsä mun haastavaan tapettiini sopivat verhot? 

Vessa.

Niin että rempattiin se vessa. Tai Miäs remppas, niinko mää nyt mittään ikinä remppaisin. Toki mää valkkasin anopin kätköistä tapetin, liimailin kukkatarroja ja ostelin kukkapeilejä ja sinapinkeltasia pyttyjä. Kyl se oli raskasta hommaa, uskokaa pois. Miäs pääsi helpolla ko sen ei tarvinnu ko repiä lattiat ja seinät auki ja askarrella uuret mun määräämistä materiaaleista.

Ruskeen peilikaapin päällä on perinteinen vessanlamppu. Käytettynä tiätty ostettu, niinko kaikki muuki. ...jaa niin, paitsi kaakelit.

Muistatteks miltä meijän vessa ennen näytti? Tuala esim yks kuva. On se nyt enemmän mun näkönen. Mukuloitten lotraamista ajatellen on nyt lattiakaivoki.

Tapetti on lastentapettia ilmeisesti 60-luvulta. Vähän siihen on ajan saatosa tullu kosteusvaurioita, mut määhän vaan tykkään ko ikä näkkyy.

Reunasta selviää, että sehän on sit Otto -tapettia. Teksti jäi piiloon toisen reunan alle. Pappalle taas kiitos ko kävi läiskäsemäsä sen seinään.

Muisa maailmoisa.

Missäs mää oon ollu ko on erellisestä postauksesta jo viikkotolkulla aikaa? Mää oon ollu ihan muisa maailmoisa. Olin juhlimasa kekriä ja se vei monta hyvvää bloggaushetkee, kun piti ommella vähä sitä sun tätä vaatetta. Muutenki on tullu juastua vähä siälä sun täälä, oli kauheen hauska luakkakokouski tosa lauantaina.

En ollu aatellu ees koko kekrijuhlasta mittään postata, mut lopetettaan sillä nyt kumminki blogihiljasuus. Taivaannaulan kekrijuhlasa poltettiin kerkrivalkeeta, syätiin alkaen neljältä aamulla, saunottiin, naurettiin ja laulettiin. Taulaakin valmistettiin taulakäävistä ja käytiin keskusteluja kansanpuvuista.

Mun kansanpukuni on jottain ihan vaan itte sävellettyä. Seuraavaks tarttis tehrä hame korvaamaan toi nykyinen lakanasta tehty. Kauheella kiiruulla ennen juhlaa tein pellavasta liivin. Hakaset tarttee viälä korjata, ne jäi pahasti irvistämmään kuten kuvasta näkkyy.

Oliskos ens kerralla sit vähän retrompi aihe. Vessaremontti ainaki alkaa olla sillä mallilla, että vois esitellä meijän entistä ehomman ja retromman vessan.