Elämäni elukat: Kanit.

Elämäni elukat, osa kaks. Ensimmäinen osa, eli kissat, löytyy täältä.

Ko olin ihan piäni, meillä oli ruskee kani. Niitä piti kyl olla kaks, mut kissa söi toisen heti ekana päivänä. Se toinen oli kova karkailemmaan ja jossain vaiheesa se hävis.

Kuvvaa en löytäny, mut sit meille tuli kaks valkosta kania jotka sai liudan valkosia poikasia. Poikaset annettiin pois ja aikuiset syätiin. Mamma ja Pappa yritti salailla meiltä mukuloilta, että ne kanit pääty pattaan, mut me kuitenki kuulemma miätittiin keskenämme, että kumpaas täsä nyt syärään.

Olin jo teini-ikänen ko meille tuli seuraavat kanit. Ne oli mun kaneja, annoin niille nimeks Mökö ja Luru. Mökö sattukin olemaan tyttö ja se sai poikasia sen veljens kans. Luultavasti Mökö ja Lurukin oli jo valmiiks sisäsiittosia ja Olvi, yks poikasista jonka itte pirin, oli ihan viiropää. Lurun annoin pois, ettei tulis lissää poikasia. No, Olvikin sattu olemaan poika ja se teki äitins kans poikasia. Tehtin taas teurastuspäätös ja pistettiin päiviltä sekä poikaset että Mökö. Olvi jäi mulle.

Olvi vasemmalla takana. Mustan nimi oli Koistinen, muita en nyt muista.

Olvi oli oikee houdini, se pääsi aina karkuun ja tuhos naapureitten kasvimaat. Kai sen lopulta kettu vei.

Asuin jo omillani ko yks kaveri anto mulle Pekka Lörssösen. Pekka oli maailman paras kani! Ko kattoin telkkaria sohvalla, se kiipes selkänojalle nualemaan mun niskaa. Se oli vappaana mun kämpäsa ja kulki mun mukanani kyläpaikkoihinki. Ahmu-kissan kans se juaksi pitkin pihhaa, tais tykätä Ahmusta enemmän ko Ahmu siittä. Se tykkäs "rakastella" mun villatakkia, Miähen tohveleita ja mun anoppia. Ko muutin Tampereelle, vuakraisäntä ei hyväksyny lemmikeitä ja Pekka jäi porukoille. Siälä se sai flunssan, masentu ja kuali pois. Viäläki harmittaa, etten ottanu sitä mukkaani Tampereelle, tuskin se vuakraisäntä olis siittä ikinä saanu tiätää.

Lörssönen oli kääpiöluppakorva. ÄSsä vinkuu kania ja sit ko se on hiukan isompi, saatan antaa vinkumiselle peräks. Sillon meille tullee uusi Pekka, koska kääpiöluppakorva sen on oltava. Jos sen kohtalo ei olis niin ankee ko noitten erellisten, vaikka niin niitä rakastinki. Ainaka ei itte sitä syätäis ja ulkona se sais olla paremmasa häkisä.

Kissimissi.

Itä-Suamen hippi täytti pyäreitä, ompelin sille kissin, kissaihminen ko on. Kankas on vanhasta esiliinasta ja silmät löyty nappipurkista, millon liä neki oon ostanu. Kaava on samasta kirjasta josta tein mukuloille kettuja. Hipin oikee katti oli kuulemma pörhistelly tolle, kyl kai siinä sit jottain kissamaista on.

Teehylly.

Laitoin keittiön seinään piänen hyllyn. Pappa on sen tehny anopillens 1977. Se on ollu mulla kaapisa maustehyllynä, mut nyt kaivoin sen esille. Teepurkit oli ennen pinosa pöyrällä ja aina tuntu siltä, että tarttin just sitä alimmaista. Nyt ne on sujuvasti käsillä. Tulostin viälä värikäät etiketit, näyttää vähä turhanki kirjavalta ko kehitin niihin värikoodit. Nyt näkee jo silmälläki misä on vihreetä teetä ja misä oolongia

Radio Gramox.

Mun ratiosani on soinu viimisen kuukauren Radio Gramox. Siälä soitetaan vähintään 50 vuatta vanhaa musiikkia. Vahinkosa osu ratio siihen Gramoxin kohralle ja siihen se jäi. Löysin ittestäni yllättäen fanin vanhoille renkutuksille.

Oon vetistelly soranaikasten laulujen aikana, nauranu älyttömille kupleteille ja vaikka multa puuttuu täysin rytmitaju, jalka napsaa aina tahtia niin et. Suasittelen, kuunnelkaa ihmeesä!

Kahveella.

Mehtäemäntä kutsu kahveelle. Tästä siis on kyse:

 "Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole pakko jakaa:) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä, ystävän kanssa keskustellessa. Mitä vastaat seuraaviin kysymyksiin? Voit vastata kysymyksiin myös pelkästään valokuvin" 

Kahvistelemaan tuliki Miäs. Se vastaa kysymyksiin, puhhuu tosin meikäläisestä, ei ittestäns. (Kursivoirut tekstit mun omia kommenttejani.)

1. Mikä on sisustustyylisi?

Muijan sisustustyyli siis? Romuntäyteinen. Saksanlipun värit on vahvasti esillä. 
(Saksanlipun, mistä se sen keksi? ei meillä oo täälä mittään mustaa...)

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessasi?

Onneks ei oo sitä panospuhristamohimmeliä ripustettu viälä mihenkä.
(Mää olin täsä ihan hoomoilasena, pyysin tarkennusta ja vastaus oli "se kynttelikkö joka näyttää imeytyskentältä maan päällä". Eli se ei oo ees huamannu, että se kynttelikkö on ollu katosa jo kuukauren.)

Miäs ja panospuhristamohimmeli.

3. Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Retroämpäreihin. Ämpäreitä tarttee aina. Jos ei muualla ni kaapin päällä.

Niitä retroämpäreitä. Vois kai ne nätistikki järjestää.

4. Mihin käytät paljon rahaa?

Polttoöljyyn, että pääsee kiärtelemmään ämpärikauppoja.
(Itte käyttäisin sannaa Diesel ja muutenki vastaisin eri lailla. Mää ko käyn kirppiksillä kauppareissujen yhteyresä.)

5. Mistä onnesta unelmoit?

Lottovoitosta. 
(Aika nappiin meni.)

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Jos tulis vakuutus- ja öljylasku sammaan aikaan.

(Ööö, no toi on varmaan miähen oma painajainen. Itte vastaisin vaikka tulipalo tai jottain.)

7. Missä asiassa olet tunnollisin?

Salaatinsyännisä.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

(Tähän orotin vastausta niin kauan, että kyllästyin. Vastaan miähen pualesta, että epäsiisteys, mut ei epähykieenisyys.)

9. Mikä on naisen paras ominaisuus?

Ratsastustaito.
(Ilmeestä jo näki, että nyt meni pelleilyks.)

10. Mikä on miehen paras ominaisuus?
Se, että ossaa korjata saappaita.
(Ourosti sanottu, mut joo. Taito korjata asioita.)

Tää on ollu jo niin monella, että en ruppee miättimään onks toi ja toi jo sen tehny. Mukavaa viikkoo kaikille!

365 kuvaa, osa 4.

Tammikuun 20. äSsä anto Koolle synttärilahjan,
uuren tutin. Syäkööt tuttia, iso mukula,
en viitti semmosista ressata.

Tammikuun 21. oli kauheen kylmä päivä.
Kattia ei saanu senkään vertaa pihalle, mitä yleens.

Tammikuun 22. yhrestä mainitsemattomasta
syystä meillä kattottiin paljo telkkaria.

Tammikuun 23. meillä kävi vauva!
Ja mää sain syättää sitä!

Tammikuun 24. oli niin nätti päivä. Parasta oli ko
ihailin aurinkon valasemmaa valkosta kuusenlatvaa
ja siihen lehahti kiiltävän musta korppi.

Tammikuun 25. oli hiano päivä! Kävin luennolla
kuuntelemasa juttua muinaissuamalaisista jumalista, haltijoista
ja muista henkiolennoista. Valtavan miälenkiintosta! Sen jälkeen
söin ravintolasa ja kälätin kaverilla kunnes Miäs oli jo
 melkein saanu mukulat nukkumaan.
(kuvasa oon luennon tauolla)

Tammikuun 26. äSsällä oli kaveri kyläsä (mulla oli kans).
 Kellarin siivosta päätellen niillä on ollu
mukavaa (mulla oli kans).

Kauhua lastenkirjassa!

Löysin kirjastosta Beatrix Potterin lastenkirjan Jeremias Rimppakinttu. Tunnistin sen, oon piänenä lukenu sammaa kirjaa. Luin sen äSsälle iltasatuna ja melkein paskoin housuuni ko tajusin mitä siinä tapahtuu. Ihan karmeeta! Nyt tiiän mistä se mun vesipelkoni on tullu. Tähän asti oon syyttäny siittä Tappajahai-leffaa, mut syyllinen taitaaki olla Jeremias Rimppakinttu.

Pintaan viuhahti jättiläislohi, joka sieppasi 

Jeremias Rimppakintun suihinsa. - Oi-oi-oi! 

Sitten lohi teki täyskäännöksen ja 

sukelsi lammen pohjaan.

Onneks se sit kumminki söi vaan Jeremiaan kalossit, saretakki ko maistu niin pahalta. Mut ehtiihän siinä jo trauman saamaan. Kauheinta on toi ylhäällä oleva kuva, oikeesti tekkee pahhaa kattoo. Ihan verrattavisa tähän:

(Mää en voi uskoo että laitoin tän kuvan tähän.
Nyt mää en voi käyrä ennää omasa blogisani...)

Elämäni elukat: Kissat.

Tuli miäleen esitellä mun elämäni eläimet. Täsä osa 1/3, kissat. (Osa 2, Kanit, löytyy täältä.)

Mun elämäni ensimmäinen eläin oli kissa joka tuli meille 6.5.1982. Ensin mää päätin, että sen nimi on Misu-kisu, sit ko se kasvo, nimi muuttu Kolliks. Loppujen lopuks sen nimi oli Mölli. (Samoihin aikoihin meille tuli kuus kanaa, mut niistä ei oo kuvia.) Sillon ei kauheesti ollu tapana leikata kissoja, joten Mölli lähti lätkimään. Reilun vuaren päästä se tuli takasin niin huanosa kunnosa, että se piti lopettaa.

Möllin jälkeen meille tuli Elisabet. Se pamahti paksuks ja sai sit tiätty pentuja. Ja koska erelleenkään ei ollu tapana leikata niitä kissoja, Elisabet ammuttiin ja pennuista jätettiin meille Antti. Antti-kissan kohtaloo ei oikeen kukkaan muista. Kai se jäi auton alle tai sit kettu vei. Uusi kissa piti kuitenki taas ottaa.

Sit meille tuli Turo. Siittä löysin yhren kuvan, kaunis kuva kissasta. Turo jäi auton alle yhreksänkyt-luvun alusa. Siittä jäi vähä kurja olo. Tai no totta kai ko lemmikki kualee, mut siihen päälle viälä se syyllisyys, ko olin heittäny sen kiukuspäisäni pihalle ja sit se meni ja kuali. Suutuin ko se ahristeli mun hamsteriani. 

Retun meille toi mun kummisetä. Se sano, että pentueesa olis ollu tarjolla harmaaki, mut oli valinnu ton ettei sit olis ollu niin saman näkönen ko se erellinen. No juu, voitte verrata ulkonäkköö tohon erellisseen kuvvaan, on tainnu kummisetän muisti pätkiä. Retu oli ihana kissa ja iso ko mikä. Se rökitti ketutki. Se piti lopettaa 8-vuatiaana ko sillä oli maksasyäpä. Taisivat olla mun ja Miähen tokat treffit ko viätiin kissa lopetettavaks, hyvin Miäs kesti ulisevan tyttöystävän.

Retun tilalle otettiin Ahmu. Mamma ja Pappa olis halunnu sen nimeks Ahti, mää ja Kääkkä oltiin Samun kannalla. Tehtiin kompromissi ja siittä tuli Ahmu. Tiätysti siittä olis voinu tulla myäs Sahti. Ahmu on nyt jo kohta 15-vuatias, siälä se elelee mammalasa. Sillä on semmonen haisutusvika, että jos se innostuu tai jos sitä nostaa väärin, sen persiistä purskahtaa merkkausnestettä. Muuten kyl oikeen miällyttävä katti.

Ja sitte on tiätysti meijän Putte. Sen te tunnette jo hyvin. Se on aika lailla yhtä vanha ko tää plokiki. Kylmänarka katti, joka on taas lihonu talven mittaan.

Mites teijän elämänne elukat, montaks kissaa teillä on ollu?

Kirppikseltä.

Jatketaan eilistä aihetta viälä lissää kirppislöyröillä. 

Pakki, tai termari, jos niin haluatte sannoo.
Tähän voi tehrä puuron hautumaan
mukuloille sähkökatkon sattuesa.

Olin meinannu tehrä sammutuspeitteelle jonkinlaisen
 pussin päälle koristukseks. Mut sit löysin
ton patalapun. Ei se muuta koristusta tartte.

Sarviksen melamiinisia lautasia.
Näitä olis kiva löytää lissää, täyrellisiä mukuloille.
(Paitsi ettei niitä voi laittaa mikroon.)

Ompeluksiin tuuki, lötköö kankasta.

Ompeluksiin kankasta. Hintalapusa luki,
että Marimekko, mut niin siinä pöyräsä
luki kaikisa muisaki kankaanpaloisa.
Ei taira olla Marimekkoo nähnykkä,
nättiä toi mun miälestä kyl on.

Tästä värioksennuksesta teen keittiöön verhot!

Muatinäytös.

Viime aikoina on löytyny paljo vaatetta kirppiksiltä. En tiiä oonks mää tullu sokkeemmaks, vai onks retrovaatteet oikeesti vähentyny, niitä saa nykyään oikeen ettimällä ettiä. Tampereen UFF oli ennen aarreaitta, nykyään siälä on melkein pelkkää kasaria. Mut juu, nyt on ollu sentään tuuria.

Kesä talven keskelle. Siis kukkahuivi.

Tää hame jo vilahtiki ko
esittelin uuren käsilaukkuni.

Lyhythihanen nappipaita. Näistä tykkään.

Miäs otti musta niin hirveen kuvan, ettei uskois ees mahrolliseks. Nyt ruppee harmittammaan, että menin rajaamaan pään pois, oisitte saanu nauraa. Ja mää hävetä. Mut kuvan idea on kumminki toi paita ja noi housut. Housujen puntteja tarttee kyl pirentää, onneks on paljo taitetta.

Sit viälä vihreet pökät.
Hyvät tälläi talvella hammeen alla.

Keramiikkaa.

Lauantaina intoilin keramiikan lasitus -videosta. Tännään kaivoin kaapista omat keramiikkani. Miks mää en oo pitäny niitä esillä? Oon tehny ne vuanna 2007 ko olin tyäharjottelusa ihanalla taiteilijamummolla, Riitta Pentillä. Se tekkee niin söpöö keramiikkaa. Tarskohan ruveta katteleen jottain tyäväenopiston kurssia, näitä oli niin mukavaa tehrä.

Jääkarhu ja sen kala.

Pikkuvarpunen.

Ei hajuakaan, että mitä nää otukset on.
Mun miälikuvitusta kai.
Ne on lasitettu raku-tekniikalla.

365 kuvaa, osa 3.

Tammikuun 13. Koo näytti tulevan äitiins.
Lämmitettiin huushollia ja oltiin molemmat ihan nokisia.

Tammikuun 14. lährettiin mukuloitten kans Loimaalle.

Tammikuun 15. ulkoiltiin pakkasesta hualimatta
 ja nautittiin Mamman täysihoirosta.

Tammikuun 16. viätin laatuaikaa äSsän kans.
Käytiin kirppiksillä ja kahvilasa. Pappa hoiti Koota
suurella menestyksellä, ko tultiin takasin mammalaan,
äiti ei kelvannu ennää mihinkään.

Tammikuun 17. lährettiin kotio.
Vaikka kukkaan meitistä ei olis halunnu.

Tammikuun 17. käytiin synttäreillä.
Vein mukanani pavlovan, jonka tein
Kodin ilo -blogin ohjeella. Hyvvää, vaikka
unohrinki sen uuniin.

Tammikuun 19. juhlittiin taas synttäreitä.
Siis vähä etukätteen Koon 2-vuatispäivää.
Eli juhlaa oli koko viikonloppu.