Mökin maalit ja muut.

On siittä nyt jo jonkun aikaa ko sain leikkimökin sisältä maalattua. Värit on vähä vaaleemmat ko mitä alunperin suunnittelin, mut ehkä parempi näin. Ompahan valosampi koppi.

ÄSsä ko on aamupäivät esikoulusa, ja Koo pari aamupäivää viikosa päiväkorisa, ni iltapäivisin ollaan viätetty paljo aikaa leikkimökisä. Laitan kännykästä sadun, äSsä kuuntelee sitä yläpetillä ja Koo järjestää kolinalla teekutsuja lattialle. Mää otan vartin päikkärit puusohvalla. Aika mukavaa.

Katosa on Livalin retrolamppu.
Tai no, lamppu on pattereilla toimiva komerovalo.

Seinänraoista paistaa viälä päivä sisälle. Se korjaantuu sit ko miäs lyä ulkolaurotukseen rimat. Ja nurkkalautoja sun muuta olis kans kiva jossain vaiheesa saara. Miäs miätti kans, että jos tekis uuret, nätimmät tikapuut. Siks jätin ne maalaamati.

Ihan hyvä siittä tuli. Kiitos pappalle, appiukolle ja Mimmille maaleista!

Ai niin. Ja tuparitki pirettiin. Suuresta osanottajamäärästä johtuen juhlittiin ulkona.

Lapsettaa.

Jotkut lastenohjelmat on semmosia, että ihan puistattaa. Toisia taas vois kattoo vaikka sata kertaa putkeen ja silti haluaa lissää. Täsä yks, jota oon jo kattonukki sen sata kertaa ja silti vaan naurattaa.

Tunturikukka.

Kyllä se on ilo kattella ko joku ossaa. Pappa kävi meillä tapiseeraamasa. Se ko on elämäntyäns tehny maalaamalla ja tapiseeraamalla, ni on väkisinki homma hanskasa. Nyt meillä on huaneen verran Pihlgren & Ritolan Tunturikukka-tapettia. Eiks ookki ihanaa!

Ajattelin ensin hommata Vanhan Ahteen sali -tapettia, mut sit iski nuukuus. ÄSsäkös siittä riamastu, ko se oli alunperinkin halunnu tota "rullaverhon näköstä" tapettia. Meillä on nimittäin keittiön ikkunasa kelta-oranssikukallinen rullaverho, onhan siinä sammaa henkee.

Kirppikseltä.

Tuuki ruakapöyrälle. Pinkkiä ja sinapinkeltasta, nam.

Uusi veska on vakava asia. Kelta-ruskee muavikori on nyt pari viikkoo toiminu mun käsilaukkunani.

Kysymys- ja vastauskortit. Tuntuu tyhmältä kysyä ja vastata itte, mut eiköhän se äSsäkin pian lukemaan opi.

Söpö kukkakulho.

Turkoosi kylpypyyhe vohvelia ja pitsiä.

Jaa, mutta täähän ei istukaan otsikkoon. Sain Aivosolulta ison kasan kalsarikankaita. Mahtava kuasi! Sain myäs retrohammeen, mut kuvvaan sen vasta ko oon korjaillu hihansuita. Kiitos Aivosolu! ♥

Ei nyt ihan retroo, mut kiva löytö. Luen just mukuloille iltasatuna Peppi Pitkätossua, nyt sitä on viälä kivampi kuunnella ko on sänkysä Peppilakanat. Tää oli alunperin Vaapukan löytö, mut se oli niin kiltti, että antokin mun ostaa sen.

Ei kananluita kissoille!

Oli siinä sit jokunen karmee päivä, hirveet ittesyytökset siittä, että oon onnistunu tappamaan kissani. Mut ei sitä niin vaan henkiltä saa. Ihan vaan vinkiks, että älkää syättäkö kissoillenne kypsennettyjä kananluita (ne on teräviä eivätkä sula) ja sanokaa perheellenneki etteivät syätä. Luulin jo, että toi yllä oleva kuva jää viimeseks otokseks Puttesta.

Se meni sillai, että miäs oli tapans mukkaan antanu katille ruuantähteitä ja joukosa oli yks luukin. Mää siinä sit kuulin ko Putte rouskutteli sitä luuta ja miätein pitäiskö se ottaa siltä pois.  No, en ottanu ko se oli sen jo melkein kokonaan ehtiny vetäsemmään. Unohrin koko jutun kunnes melkein viikkoo myähemmin tajusin, että sillähän on sit sualitukos. Päätin viärä sen eläinlääkäriin, mut eihän sitä ennää näkyny. Syytin itteeni tyhmyyrestä. Miks mää tyhmä en ollu menny sanomaan miähelle, ettei anna luita? Miks mää tyhmä en ottanu sitä luuta siltä ajoissa? Miks mää tyhmä en tajunnu ajoisa mistä on kyse (näinhän että sillä oli ummetusta eikä ruaka maistunu)? Miks mää tyhmä en lähteny ettimään sitä mettästä kun tajusin mistä on kyse, kun se oli hetkee aiemmin yskinyt pihalla? Keskiviikkona poratavollotin pihalla ja huutelin kissaa ko mukulat oli nukkumasa. Torstaina vilkuilin koko ajan ikkunasta, että jos se viälä tuala polulla kävelis. Perjantaina olin jo hyväksyny sen, että meillä ei oo ennää kissaa. Ja sit kuulu pihalta mau mau.

Piha on 100% kodikkaampi ko on kissa polulla.

Täsä nyt taas tajuaa kuin kauheeta on rakkaan lemmikin menetys. Kaikki mitä tein muistutti kummasti kissasta. Yritin illalla kattoo telkkaria että saisin ajatukset muihin asioihin, mut telkkarin kattelu on aina ollu mun ja Putten laatuaikaa keskenämme.

Aina ko ajoin autolla pihalle, meinas poru päästä kun aattelin etten ennää nää tuttua päätä nousemassa keinun selkänojan takkaa ja ilmettä joka sanoo "ai se olit sää".

Viis päivää se oli häviksisä. Kuvittelin sen kokeneen kauheen kohtalon ja kualleen nälkään ko ei pysty syämään. Mut siältä se kuitenki ilmesty mettästä. Se söi vähän ja kävi pari kertaa kakkalla, joten eiköhän se siittä. Annoin parafiiniöljyä kun näytti olevan kovalla, jos tulis loputkin tukokset liukkaammin. Luun syämisestä on jo melkein kaks viikkoo. On se sitkee elukka. Sinne se taas lähti mettään, mut nyt mää en ennää oo niin hualisani.

Toivottavasti kohta taas maistuu ruaka normaaliin malliin.

Videoreportaasi.

Lährettiin tännään mukuloitten kans poimimaan varelmia. Pirettiin piknikki vinon kiven päällä, ihailtiin liiteleviä korppeja ja rämmittiin pusikoisa. Koska löyty vähä mustikkaaki, ni saaliista tuli monta purkillista kuningatarhilloo. Täsä tunnelmia vireomuarosa:

Rakkoja.

Näin ohjeistettin rakkojen hoitoon 60-luvulla.

Mulla on semmoset kontit, että ne helposti hiärtyy rakoille. Voishan sitä käyttää vaan niitä yksiä kenkiä jotka ei mun jalkoja hiärrä, mut ko vaihtelu virkistää.

Näyttää siltä, että äSsä on perinyt mun ohkasen nahkani ja hiärtyvät jalat. Niitä ollaan nyt lääkitty laastareilla.

Sain Buzzadorilta* Compeedin rakkolaastareita. Siihen loppu kalvaminen. Ne on huamaamattomia, kipua helpottavia ja pysyvät kauan (jos mukula ei vaan revi sitä pois). Tarttee hankkia käsilaukkuun varasto.

Huamaatteko?

*Buzzador on semmonen firma mikä mainostaa tuatteita ihmisten avulla. Siältä saa ilmaseks tuatteita joita pittää testata ja ussein jakkaa kavereilleki. Sit pittää kertoo mitä miältä on siittä tuatteesta ja mitä kaverit tykkäs. Saa haukkua tai kehua.

Uusia vaatteita.

Mamma toi mulle tuliaisia Ahvenanmaalta. Se oli shoppaillu Emmauksesta hauskan liivihammeen. En tiiä onks se violetti vai viininpunanen, mut kiva kumminki. Kiitos Mamma!

Perjantaina ostin Retropuodista... öö... paidan? Vai liiviko toi on? No, olkoon mikä on, mut tykkään kovasti.

Pöytäki sai uuren vaatteen. Perjantaina ostin myäs yksinäisen siäniverhon. Toisen taitteen ko avasin, ni sain täyrellisen kokosen tuukin.

Eiks ookki mahtava kuasi? 

Kissakievari.

Majottauruttiin Mimmin kans jokakesäisellä kuvausretkellämme Luomajärven hevoskievariin. Mää luulen, että se tullee kulkemaan mun muistoisa ennemmin kissakievarina. Minne vaan meniki, ni heti sai kissaseuraa. Iltakävelyllä koettiin kissan aiheuttamia kauhunhetkiä, Pilli-kissa kun ryski mettäsä ko isompiki elukka. Ehrein jo olla tyytyväinen ryskijän ja meitin välisä olevasta lehmäaidasta, kunnes pusikosta ilmestyki kissa. Kuin nolo sitä voi olla? Kissoja siälä ja kissoja täälä. Yällä näin untaki siittä miten meijän huane oli kissoja täynnä (oikeesti ne kyl pysy pihalla).

Touko, joka on pualiks siamilainen, ja leijonan kokonen maine coon Iksu näyttivät olevan hauska parivaljakko.

Menetin täysin sydämeni Vilille. Jos joskus hankin rotukissan, olkoon se itämainen lyhytkarva.

Tässä tulee norjalainen metsäkissa Olga.

Hirvee mettänpeto Pilli,
yläkuvan valkosen Pullan tallikaveri.
Jokunen katti jäi kuvvaamati.

Siinä vähän ennen viittä aamulla noustiin lämpimistä sänkyistämme kuvvaamaan aamu-usvaa. Aamun toinen herätys oli siinä kahreksan maisa ko piti käyrä syämäsä hyvä aamupala.

Täytyy sannoo, että tuli valittua kaikin pualin hyvä majapaikka. Meijän huane oli viljamakasiinin alakerrasa. Harvemmin tullee nukuttua yhtä mukavalla patjalla ja yhtä kivasa ympäristösä. Eikä ollu hinnalla pilattu, kahren hengen huane 50€. Ja piha oli täynnä hevosia, lampaita, kanoja ja kaneja sekä tiätysti niitä kissoja.


Jos jaksat viälä kattella jokusen kuvan reissulta, niin jatka alaspäin.

Bloggaajailta.

Sainpa yllättäen kutsun bloggaajailtaan. Se pirettiin Forget Me Notissa jonka oonki ussein maininnu (esim. täälä, täälä ja täälä). Mukana oli ihan viaraita blogituttavuuksia ja sekä joku tutumpikin, osa ihan jopa Lahdesta saakka tullu paikalle.

Tähän mennesä mää oon vaan hehkuttanu Forgetin ihanaa ilmapiiriä ja kiärrätysvaatteita. Taitaa olla parasta antaa kunniaa niitten muillekki tuatteille. Jos pitäis keksiä lahja ihmiselle jolla on jo kaikkee tai ei mittään, niin suuntaan tonne Aleksanterinkadulle. Saan ostettua uniikin ja tyylikkään lahjan, sekä samalla saan tuettua jottain käsityäläistä. Kaikki tuatteet on valmistettu Suamessa ja kiärrätysmeiningillä. 

Murun kankaitakin löytyy, jos haluaa itte ommella.

Forget Me Notissa on hintalapuisaki tyyliä.
Täsä Anu esittellee uusimpia.

Alhaalta vasemmalta löytyy Annankin tuatteita.

Sain juarakseni taas ihan parasta kahvia (miten ne sen tekkee?) ja vegaanisia suklaaherkkuja. Ja koska just puhuin siittä piänten yrittäjien tukemisesta, niin tiätysti tein ostoksia. Ostin pinssejä ja Koolle keltasesta pupukankaasta ommellun lätsän, jota täsä esittelen itte ko Koo on jo nukkumasa.

Kiitos illasta Forgetin väelle, kutsusta Annille ja muillekkin seurasta! Oli kivvaa piipahtaa!