Tutkailtiin tännään ihkupinkin Koon kans syksyistä puutarhaa. Laiskasti en oo tehny paljo mittään pihalla. Mut ei se piha nyt niin hirveitä oo vaatinukka. Rappusten kaiteella on erelleen ahkeraliisat nätin näkösinä. Mää sitte tykkään niistä, kukkivat koko kesän ja viälä syksylläki. Huanoo niisä on se, että ko ne kestää niin kauan ni saattaa jäärä callunat ostamati. Viime vuanna jäi, kaupoista ei ennää löytyny. Mut tänä vuanna ostin viisaasti ajoisa, istutan sit joskus.
Pelakuut oon nostanu vaan pömpelin sisälle. Ei ne siälä pakkasta kestä, mut hallasta varmaan selviivät hyvin. Alemmasa kuvasa maakellarin viäresä on kehäkukkia (kiitos Mimmille taimista), näkyvät kyl vähä huanosti. Huvimajan viäresä niitä on paljo. Niihin oon kans ihastunu. Tarttee kylvää joka paikkaan niitten siämeniä. Kukkivat vaivattomasti, kauniisti ja pitkään.
Jos jottain tarttis tehrä, ni haravoira. Että mua tökkii se puuha. Ko mukuloitten kans ulkoilee, ni se olis lämpimikseen hyvvää touhua. Mut plääh.
Salviat oli loisto-ostos! Niitä tarttee hommata pyykkipata täyteen ens vuannaki. Niitten viäreen tälläsin alkukesästä pari vuatta sisällä ränsistynneen ruusupegonian. Se on kesän aikana tullu niin hyvvään kuntoon, että päätin siirtää sen sisälle. Saas nährä kualeeko kokonaan, en saanu varmaan pualiakaan juurista mukkaan muuttoon. Mut siälä se nyt on keittiön ikkunalla.