sunnuntai 30. marraskuuta 2014

365 kuvaa, osa 48

Marraskuun 24. äSsä piirsi papukaijan puussa.

Marraskuun 25. ei tarvinnu tiskata taikinakulhoo.

Marraskuun 26. oli viiminen ompeluilta tälle vuarelle. Meillä oli vähä niinku pikkujoulut. Kuvasa ei oo ees kaikki herkut, röyh.

Marraskuun 27. Koo teki taas petin ittellens, niitä tehrään monta päiväsä. Kasa tyynyjä patjaks ja peitto päälle. Nukkumaan ja ylös, nukkumaan ja ylös... Valot täytyy aina sammuttaa, äitiä välillä vähä ärsyttää se jatkuva valojen renkkaaminen. Mut onhan se söpö ko se nukkuu.

Marraskuun 28. Tiptap-täti yllätti. Sitä luulee tuntevans ihmisen, mut sit paljastuuki että se harrastaa simpukoitten keräilyä ja tiätää niistä suunnilleen kaiken. Ihana! Koolla käresä partaveitsisimpukka, tommostaka tiänny olevanka...

Marraskuun 29. aurinko pilkahti ja mää sain siittä virtaa siivota perusteellisesti. Pukuhuaneesa näkkyy lattia, jeee! Tekemättömien ompelusten kasa on kasvattanu ittens ulos lihalaatikosta. Vaihroin ekat jouluverhot, olis tehny miäli vaihtaa jo kaikki.

Marraskuun 30. sain purkaa verhovimmaani ko Kääkän kans laitettiin kolmet verhot. Nyt on Paapoon tyäpiste verhoilla piilotettavisa.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Nro 3, keltainen.


Keltanen taitaa olla mun lempivärini tällä hetkellä. Ainaki siittä saa suurimmat aaah-huakaukset kirppiksellä. Keltasesa on myäs se hyvä puali, että miäski tykkää siittä.

Mukuloitten huaneesta.

Olohuaneesta.

Pukuhuaneesta.

Eteisestä.

En ookka tainnu puhua mittään tosta meijän eteisen lattiasta. Miäs otti siältä kesällä lattian auki ja mää ehrotin, että vanhan muavimatton tilalle laitetaan kunnon lautalattia. Miäski innostu, samoin siittä ko halusin siihen keltasta maalia. Ainoo vika asiasa on, että lattia on ollu kesästä asti kesken. Maalia on erelleen vaan yks kerros ja listat puuttuu. Mut se on keltanen.    

torstai 27. marraskuuta 2014

Nro 2, vihreä.


Värihaasteeseen kuuluu tottakai vihree. Keräsin keittiöstä isompia vihreitä tavaroita. Yläkuvan ison kattilankannen kattila on kukkapurkkina olohuaneen enkelinsiivellä. Kuva Sarviksista on vanha, vihreetä saattaa olla nykyään enemmänki.


Olis pitäny keittää vihreetä teetä, eikä mustaa...

Dyykattu nojatuali ja viherkasvit.

Makuuhuaneesta.

Yäpöyrältä.

Vihreeseen teemaan soppii loistaavasti myäs tämän päivän kirppislöytö, lampunvarjostin. Mukuloitten huaneesa on katosa ruma lamppu. Miäli on tehny siihen jottain lapsellista lamppua, mut ko ne retrot, mitä on tullu vastaan, on aina niitä roikkuvia. Ja mukuloitten vinttikoppi on kauheen matala. Toi kun on pelkkä rengas, ripustussysteemit puuttu, niin naulasin sen langoista kattoon. Ei roiku liian alhaalla ja peittää ruman lampun.

Ihanan täydellinen! Ja vaan 2 €.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Nro 1, oranssi.


Taste Like "My Little Pony"! -blogista Emmi laittoi mulle värihaasteen. Pittää postata viidestä huushollista löytyvästä väristä. Alotettaas vaikka oranssista, sitä meillä piisaa.

Keittiöstä.

Vessasta.

Eteisestä.

Makuuhuaneesta.

Ompeluhuaneesta.

Viälä en haasta kettään, ilmotelkaa jos halutatte kuvata värejä. :-)

tiistai 25. marraskuuta 2014

Ammattilaisen ohjeet.

Eiliseen aiheeseen viälä liittyen, kyselin kummitätiltäni lastenkasvatusohjeita. Täti kun on päiväkotintäti, niin se kyllä tiätää. Näin se kerto:

- Ihmiset passaa mukuloitans ihan liikaa. Eihän ne saa ollenkaan harjotella pukemistakaan jos ne aina puetaan ja riisutaan. Tiätysti sit jos joku ongelma tullee, ni pittää auttaa, mut ei muuten.
Varsinki kiireesä sorrun liikaan auttamisseen, vaikka pukeminen saattais sujua muutenki yhtä noppeesti. Mut jos alle 3-vuatias haluaa leikkiä vauvaa, niin kyllä mää vaikka syätän.

- Syämisestä ei kannata tehrä numeroo. Muuten siittä tullee show ja lapselle stressiä.
Tähän taisin erehtyä äSsän ollesa piäni. Tekosyynä ensimmäinen lapsi ja niin edelleen...

EI välipaloja!
On se sentään meilläki huamattu, että mukulat ei syä ruakaans jos ne vettää ruuan väleillä tiäs mitä mättöö. Isovanhemmille vink, vink. ;-)
Kummasti se jo litra piimää viä lapselta ruakahalun,
eli ei herkkuja ruakien välillä.

- Liika pukeminen ei oo hyvä. Päiväkodeissa on yleistä, että mukulat on talvella ihan hiessä. 
Meillä saadaan mukuloille hiki päälle ihan muilla keinoin.

- Täytyy olla johdonmukainen ja pittää lupaukset / uhkaukset.
Tästä oliki jo eilen juttua ja tää meillä onnistuu mun miälestä melko hyvin. Tosin olis kiva kuulla ulkopualistenki miälipide, että onnistunko. Yritän uhkailla vaan sellasia uhkauksia minkä voin pittää. Tosin joskus tullee mokattua siinäki. Kerran sanoin, ettei laavulle pääse jos ei ees maista ruakaans. Virhe! ÄSsä ei maistanu enkä mää voinu kuitenka jättää sitä yksin kotio, laavulle oli tulosa sovitusti kavereita. Pualen tuntia houkuttelin, kunnes se maisto. Oli seki ruakailu, mut oma oli mokani...
Ja meillä kaikilla oli niii-in muukaavaa,
kun se yks maisto lopulta ruakaans.

Eilisen postauksen kommenteista on pakko viälä poimia kaks viisautta. 
Kosotäti sanoi:Kaikista tärkeintä lapsen kasvatuksessa on RAKKAUS ja OIKEUDENMUKAISUUS sekä HUUMORI ja TURVALLISUUS. Ei se lapsi muista aikuisena saiko syödä sitä vai tätä, vaan sen että rakastettiinko häntä, oliko hänellä turvallista, pidettiinkö sylissä jne.
Sari sanoi:Rajat asettamalla pärjää pitkälle, kohtelee sisaruksia samanlailla oikeudenmukaisesti, rakastaa pyyteettömästi ja selvittää lapsille rauhallisesti asioiden syyt ja seuraukset.
Niin totta molemmat.

Ja kun toi Aivosolu tualla eilisisä kommenteisa kysy, että missäs mää sitte oon noitten mukuloitten kans onnistunu, ni kyl ne ainaki mun miälestä on saatu kasvatettua ihan hyvätapasiks. Ossaavat sannoo kiitos oikeisa paikoisa ja äSsältä sujjuu jo se anteekskin. Ehkä Kooltakin se onnistuu sitte ko se oppii sen sanan selkeesti sanomaan. Mut Koo ossaa kyl tuara mulle jo aamusin tohvelit.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Mitä tekisin toisin?


Sillon ko ei mukuloita viälä ollu, ni oli suuret suunnitelmat. Minähän en mukuloilleni syätä herkkuja, enkä anna niitten sekottaa koko huushollia, enkä osta niille liikaa leluja, enkä sitä ja tätä. No, mitenkähän siinä sitte näin kävi? Ei oo helppoo toi mukuloitten kasvatus, sitä lipsuu vähä siinä sun täsä. Ehkei se oo niin vakavaa, mut yhtä lupaustani olisin voinu nourattaa. Niitä herkkuja olis voinu antaa vähemmän. Sokeria on noitten mukuloitten syämisisä ihan liikaa. Miks mää en totuttanu niitä syämään vaikka maustamatonta jogurttia ja jottain muuta ko sokerimuroja. Ei ne ennää niitä suastu syämään.

Ihan yhteiskunnallisestikki tää touhu on aika hullumaista. Ostin mukuloille jotkut rahkavälipalapatukat, niisä oliki paksu suklaakuarrutus ja tuhottomasti sokeria (eivät silti kelvanneet). Mikä lapsen välipala se semmonen on? Välipalakeksejä ja välipalapirtelöitä, kaikkee makkeeta sitä markkinoiraan mukuloitten joka päiväseks ruuaks. Kai siinä si aivopesseentyy syättämään mukuloillens moisia makeuksia. Taitaa olla sokeri halpaa raaka-ainetta ko sitä pittää joka ruakaan tuupata.

Yhteishyvän ohjeita lasten kans leivottaviks; joka ohjeesa on karkkia. Ihan kamalaa!

Toinen asia, minkä ehkä tekisin toisin, on tukan pesu. Miks mää pesen niitten tukat shampoolla ko ne ei ees rasvotu. Nyt niitten tukat tottuu siihen shampooseen, vaikka aikuisenki tukan voi pestä pelkällä vetellä ko vaan totuttaa.

Kyselin kavereilta, että mitä ne tekis toisin lasten kasvatuksesa. Yleisin vastaus oli lupauksista kii pitäminen. Eli jos vaikka uhkaa, että karkkipäivä peruuntuu, niin se kans sit peruuntuu. Ja ihan totta, uskottavuushan siinä lipsumisesa mennee. Pakko muuten laittaa teillekki yhren kaverin kommentti mun kasvatuskysymykseen:

"Tulee valitettavasti päivittäin tehtyä mokia lastenkasvatuksessa. Tänään yritin kaiketi olla hauska ja ilahduttaa näin joulun alla lapsia. Piilotin juuri ennen ulkoilua pari joulupiparia lähimetsään paketissa männyn juurelle. Sitten vähän ajan päästä kuljimme ohi ja lapset löysivät kätkön. Kerroin, että tonttu on laittanut teille eväitä metsäretkelle. Jopa 6-vuotias osasi kertoa, ettei metsästä saa syödä mitään puujuurella olevaa eikä tontun piiloakaan kuulu mennä tyhjentämään. Pitäis vissiin joskus ajatella ensin..."

Mahtava tarina! Fiksuja mukuloita, meijän mukulat olis syäny kiljuen. Mullahan on selkeesti unohtunu opettaa jottain mukuloilleni. :-D

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

365 kuvaa, osa 47.

Marraskuun 17. mua sitte hävetti! Kävin lenkin jälkeen kaupasa, en jaksanu vaihtaa vaatteita. Kaks viikkoo olin kulkenu pelkisä retrohammeisa, olo tuulipuvusa ei ollu tosiaaka oma. Mulla oli semmonen tunne, että kaikki tuijottaa, vaikka se tais olla toisin päin. Nyt sulauduin porukkaan, yleensä kai en.

Marraskuun 18. kattelin töllöö ja Putte nukku mun sylisä. Kyl se sit viittii nukkua solmusa! Ihana toi hännän haliminen. 

Marraskuun 19. kirppiksellä oli hirvee määrä retroo tarjolla.

Marraskuun 20. kukkaan muu ei jääny touhutunnin jälkeen pihalle. No, viihryttiin me siälä kolmestaanki.

Marraskuun 21. otin näinki hianon kuvan. Sais taas aurinko paistaa. Haettiin posti taskulamppujen kans.

Marraskuun 22. miäs meni mukuloitten kans mummolaan yäkyllään. Mää nukuin sit Mohmon kans.

Marraskuun 23. mukulat tuli vasta pual 10 kotio. Jukurtit naamaan ja äkkiä nukkumaan. Mummolasta tuli mukkaan hamsteri-ilmapallo, voi jee. (edit: pallo posahti heti jukurttien jälkeen...)

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kotikulmilta 3/3.


Täsä viälä loput Sarilta saarut retrot. Kauhee määrä, näitä ei kerralla autosta kannettu. Täsä postauksesa on kaikki verhoja, keltakukallista ja keltarairallista on 4 kpl, muita 2 kpl. Nää on kaikki niin ihania!




Ja hih, kattokaas tätä! Eiks sovi aika hyvin tuukiin:


tiistai 18. marraskuuta 2014

Kotikulmilta 2/3.


Jatkoo eiliseen, eli Sarilta saatuja aarteita. Kolme ensimmäistä kuvvaa pussilakanoita, seuraavat verhoja joita kaikkia yks kappale. Kaikki on kuvisa kaksinkerroin. Huamenna sitte verhot joita usseempi.


Tää on jotenki hirmu kodikas kaikesa yksinkertasuuresans...


Tää on varmaan 60-luvulta, selkeesti tosi vanhaa. Harmi ko näitä on vaan yks, on niiin söpö.

Finlaysonin Lotus. Upeen kolmiulotteinen.

Finlaysonin Samettikukka.



Noi mustapohjaset jotenki kiahtoo mun miältäni. Liian tummat verhoiks, mut tarskos niistä sit ommella jottain?