Saat itse valita.

Hyvä Joulupukki.

Tässä on minun lahjatoiveeni. En ole turhan nirso, mikä tahansa alla olevista käy. Saat ihan itse valita minkä näistä pakettiini kääräiset.

-Rynttyliisa

Kuvat otettu Mobiliassa.

Rekolan toimintakeskuksen kirpputori.

Luulin jo saaneeni päätökseen sarjan Kangasalan kirppiksistä, mut yks ystävällinen lukija vinkkas mulle Rekolan kirpputorista. Kiitos Jade! Kirppistä pittää Kangasalan työttömät ry ja tuatto mennee niitten hyväks. Tälläi ekkaa kertaa sinne oli hiukan vaikee löytää, mut teittiä voi helpottaa tiato että sinne ajetaan Rekola-kodon (vanhainkoti) pihan läpi.

Siälä on yks huaneellinen kirppistavaraa, käytävällinen toimintakeskuksen uutta tuatantoo ja varastollinen uusia kankaita, tekonahkoja ja nahkoja, niitä kannattaa kysellä.

Sitä uutta tuatantoo.  Huano kuva, olis pitäny kuvata vaikka ne ihanat pehmolelut.

Se varasto jossa on kankaita. Mahtokohan ne olla jottain Vendin tehtaan jäämistöö?

Ostin mukin vuarelta -69 ja maustesetin. Lisäks
 äSsä sai hyvän villahaalarin ja molemmat
mukulat pehmolelut. Pyysivät kaikesta 2,5e.

Rekolan toimintakeskuksen kirpputori
Rekolantie 15, 36200 Kangasala         Aukioloajat:
puh 03-3773906                         Ma - To 9-13


Muista Kangasalan kirppiksistä täälä, täälä, täälä, täälä, täälä ja täälä.

Ruakalista.

Jääkaapin paljastelu -haaste muuttu ruakalistan kertomiseks Mehtäemännän valitettavasti just lopetetusa blogisa. Irea on hyvä, jos joku sais inspiraation ja vaihtelua ommaan ruakalistaans kattelemalla muitten viikon menuja. Pankaas kertoen omanne.

Mää kuvasin reilun viikon ruuat. Ylhäällä on kuva tän päivän sapuskasta; karjalanpaistia, porkkanaa ja lanttua. Mää pirän karjalanpaistin uunisa aina vähintään 3,5 tuntia, muuten ei tuu hyvvää.

Meijän perheen pikaruaka ja takuuvarmasti mukuloille maistuva ruaka on kukkakaalisosesoppa. Siihen tullee aina pussillinen (450g) pakastekukkakaalia, kasvisliämikuutio, puali pakettia voimakasta Koskenlaskijaa ja pualisen litraa vettä. Muut aineet vaihtelee, kesällä laitoin kesäkurpitsaa, nyt laitoin salaattifenkolin ja sipulin. Tätä saa aina noppeesti tehtyä jos ei muuta keksi.

Kebabin tavallaan jo esittelinki. Sillä herkuttelin ko olin yksin kotona ja sitä syätiin porukalla ko muut tuli kotio. Aika lailla jo alko lopuks tökkimään. Suasittelen pakastammaan osan. Ohje täältä.

Muille keitin riisiä kanaviillokin kans, ittelle tein ruusukaaleja. Ruusukaalit vaatii sitruunamehua ja kermaa, muuten ne ei maistu miltään. Loput ruusukaaleista unohtu jääkaapin perälle, josta ne sit viis päivää myähemmin löysin. Voin sannoo, etteivät maistuneet ennää hyvältä, mut en saanu ruakamyrkytystä. Jee!

Karmeen näkönen annos...

Karppaus oli hiipunu pariks kuukaureks syksyn mittaan. Pakko oli alottaa taas ko olo oli niin epämukava hiilareita ahmiesa. Viiminen ei-karppi sapuska jota söin, oli pannulla paistettua lohta ja riisiä. Soosina oli Knorrin bearnaise-pussikastike. Onnellinen materialisti sitä suasitteli ja Kiki neuvo tekemään sen kermaan. Kermalla ei ollu hullumpaa, vaikka vähä siinä tehras maistu.

Kaikkia ruakiahan meillä syärään yleens usseempi päivä. Välillä tosin välliin mahtuu esim tällänen Miähen valmistama herkku:

Satuilma.

Rämmittiin mukuloitten kans mettäsä ja äSsä intoutu kertomaan satuja. Ei mikkään ihmekkään, ilmaki oli ko sarusta; isoja lumihiutaleita leijaili hiljakseen ja aurinko valasi utusesti. Tosta voitte kuunnella yhren sarun:



Ja tossa kuvitusta satuun, se rohkee kissa:

Joustofroteeta.

Ompelin viikonloppuna. Osan jätän näyttämäti ko menevät mukuloille joululahjoiks. Yllä Koo esittellee rinta rottinkilla uusia joustofroteehaalareitans. Niisä on ainaki kasvun varraa jos ei muuta.

Alakuvasa on omituinen muija, mut se johtuu siittä, että neljävuatias ottaa kuvan vaikkei malli oliskaan viälä valmiina. Kuvasa mulla on kirppikseltä löytyneestä vanhasta joustofroteesta paita ja uuremasta joustofroteesta joulun tulon kunniaks punanen kääntöpipo. Sisäpuali kyl kirppiskamaa, joustofroteeta, kuis muuten.

Hyvin kestivät päivän käytön,
haalari vaan vähä likastu.

Välineurheilua.

Kevväällä kirjotin tuunaamistani kuntoiluvaatteista. Ei se ollukka niin yksinkertasta. Jouruin kuitenki ostamaan tuulipuvun ittelleni, ko siittä collegetakista meni tuuli niin paljo läpi, että sain olkapääni kippeeks (se kenkkuilee aina ko saa kylmää).

Nyt jouruin hankkimaan uuret kenkät. Ko en halua murtaa lonkkaani, mut kävisin kumminki miälelläni lenkillä, ni tartti ostaa kunnon talvikenkät. Niisä on älynastat, vettä hylkivä pinta ja niillä pitäis tarjentua kovemmillaki pakkasilla. Kevyt toppapuku sentään löyty kaapista, sillä pärjää talven, eli sitä ei sentään tartte ostaa.

Pimmeet illat toi sen ongelman, että enhän mää nähny mihen kävelen. Meilläpäin ko ei oo katuvaloja. Onneks Miähellä oli mulle ottalamppu.

Valopää.

Mitähän seuraavaks? Kummallisen vaikeeta se näyttää olevan lähtee ulos lampsimaan. Kai sitä vähemmälläki varustelulla luulis selviävän? Onhan ihmiset ennen vanhaanki kävelly, eikä sillon ollu älynastoja ja teknisiä kankaita. Kaatuiliks ne koko ajan ja käveli pimmeesä päin puita?

Ompelin kenkiin kii säärystimet,
ei sit mee lunta kenkään.

Kun lapset on poissa, äiti hyppii pöydillä.

Tango.

Ko mukulat on mummolasa Miähen kans, mää voin...

...herätä ko haluan ja pötkötellä pitkään sänkysä.

...kiärtää tunnisa viis kauppaa ja kaks kirpparia. Tunnisa!

Hervannan Duo.

...lähtee kävelylle sit ko huvittaa. Tottakai sit valosena aikana.

...syärä semmosia ruakia mistä mukulat ei tykkää. Ja semmosia mistä ne tykkäis liikaaki.

Kebabbia, unohrin sipulin.

Inkivääriä ja kookosta, mmm.

...jättää näkyville suklaata ja saksia.

Kankas Kestovaippakaupasta.

...kattoo telkkaria vaikka kuin kovilla äänillä.

Pelottavaa, se ensilumi.

Koo ei taira muistaa mittään viime talvesta. Tännään ko lährettiin kauppaan, lykkäsin mukulat ensin pihalle ja keräilin kauppakamat ja ulkokamppeeni. Ko astuin ulos, Koo törötti erelleen rappusten piälesä ja hoki kakka, kakka. Tarkistin ettei sillä ollu kakkaa ja lährettiin kauppaan. Jouruin taluttammaan sen autolle, se ko ei uskaltanu kävellä lumesa. Vasta myähemmin rupesin ihmettelemään ko se toistuvasti hoki sitä kakkaa. Tajusin että se puhhuu lumesta. Sanoin, että ei se oo kakkaa ko lunta. Sit se alko hokemaan piippaa, piippaa. Taas jouruin sanomaan, että ei, se ei oo pissaa vaan lunta. Epämukavia juttuja ilmeisesti sit kaikki, niin lumi ko kakkaki.

ÄSsä sit taas kyseli hualisans, että onks meijän autosa talvirenkaat. Ihan fiksu kysymys. Sanoin, että on ollu jo kauan. Autosa se sit myähemmin kyseli, että koska me vaihretaan joulurenkaat. Se oliski aika hianoo, mää haluaisin punaset joulurenkaat joissa on kulkusia.

Mun mukulat.

Mulle tuli huano omatunto ko eilen sanoin mukuloitteni askarteluja rumiks. Onhan ne välillä rumia, mut kuitenki on kurja sannoo se ääneen. Ihan sama juttu ko jos valittaa mukuloitten olevan kiljuvia hirviöitä jotka ei yhtään tottele. Sit on taas pakko alkaa vakkuuttelemaan, että "mut on ne silti niin ihania". Omantunnon kiillotteluako?.

Vaikka ne räpellykset on mitä on, vanhempana sitä on kumminki kauheen ylpee niistä. Ja äSsän piirustukset, kummasti mää oon yhtä innoissani niistä sit ko se tullee uutta innoisans esittelemään. Vaikka en tiiä millai 4-vuatiaan kuuluis osata piirtää, mää aattelen, että äSsä on kauheen hyvä piirtämään.

Ja entäs Koo sitte? Vuasi sitte se oli kaikkeen sopeutuva, kaiken syävä, hiljanen ja helppo mukula. En osannu kuvitellakkaan siittä tulevan vuaren aikana tommonen tottelematon, ruakapöyräsä särttäävä äänekäs juanittelija ko mikä se nykyään on. Ja vaikka mää just sanoin sitä omantunnon kiillotteluks, ni sanotaan nyt silti että niin kauheen paljo mää sitä rakastan. Niin ko äSsääki. On se kuitenki niin kivvaa sannoo ääneen.

Taikataikinan taikaa.

Mukulat teki joulukoristeita taikataikinasta ja mää askartelin kans siinä sivusa. Siinä vaiheesa ko kattelin koristeitten muatoilun menneen taikinan syämiseks ja ympäriins läästimiseks, otin loput taikinat ja lykkäsin siittä köntsän kahvikuppiin ja tein piäniä palleroita. Myähemmin ko mukulat maalaili koristeitans vesiväreillä, mää väritin omani. Kuumaliimalla kiinnitin pallerot kiinni. Siittä tuli ihan tukeva kynttilänjalka.

Vaatii kyl kahvikupin.

Koska mukuloitten räpellykset mennee ehkä mummoille lahjoiks, en niitä viitti näyttää. Rumiaki ovat. Toista on toi mun syränkoriste, sen kehtaa melkein myäntää aikuisen tekemäks.


Kahvikuppi-idea tuli Pikku-ketun puuhamaasta ja inspiraatio taikataikinaan Aivosolulta.

Näin valmistat mureaa possua.

Silppua pari, kolme sipulia,
viipaloi viis valkosipulinkynttä ja
yks miato chili,
palottele pala inkivääriä.

Laita ne voirellun padan pohjalle ja laita joukkoon
loraus öljyä,
pari teelusikallista sualaa ja
punapippuria jonka pussin sulatat kuumalla hellanlevyllä ja levität sisällön ympäri keittiöö.

Ota noin 1,5 kg possun ulkofilettä jonka oot unohtanu ottaa jääkaapista lämpenemmään.
Paista se kuumalla pannulla ympäriins.
Lyä pääs avonaiseen maustekaapinovveen.
Laita liha pattaan.

Miäti otatko isomman padan, mut päädy kuitenki runnomaan liha kaksinkerroin.
Kaara pattaan sen verran kiahuvaa vettä, että liha melkein peittyy.
Laita kansi päälle ja laita pata 200 asteiseen uuniin.
Pualen tunnin päästä vähennä lämpö 150 asteeseen ja
anna olla siälä viitisen tuntia. Tällä välin pode rauhasa kippeetä peräpukamaa.

Ota pata uunista, liha padasta ja sipulit liämestä.
Lorauta liämen joukkoon vaikka kookosmaitoo ja maissijauhoo, siinä sulla on soosi.
Syä sipulit lisäkkeenä, lisäks viälä vaikka uunijuureksia ja sallaattia.

Tottee, että erikoisista mausteista hualimatta ruaka maistu ihan samalta ko kaikki muuki sun tekemäs.

Päivän puheenaihe.

Se Einohan se, se puheenaihe tännään, mikäs muukaan. Meillä oli sähköt kuus tuntia pois. Just ko siihen ehti tottua, ne tuli takasin. Meillä oli ennen kamina pönttöuunin paikalla. Se oli ruma eikä varannu lämpöö, mut sen päällä pysty tekemään ruakaa. Voi ku mää saisin meille jonnekki ängettyä puuhellan, mut ei, ei mahru. Pönttöuunisa sit keitin hiilloksella vettä ja myähemmin lämmitin jälkilämmöllä eilistä sapuskaa. On seki jottain sentäs.

Sähköjen puuttuminen sai meitistä hyviä pualia esille. Ulkoiltiin tarmokkaammin ja muutenki mukulat sai enemmän huamioo. Jääkaappi tuli pestyä ko sapuskat oli pihalla kylmäsä. Sanoinki Miähelle, että tarskos pittää kerran viikosa sähkötön päivä. (...sen ihmeen ko sit näkis.)