tiistai 25. lokakuuta 2011

Kauppareissu.



Kävin äsken kaupasa, ihan yksin, ilman mukulaa. Miätein siinä kotimatkalla, että kuin helppoo se on, ajjaa vaan kärryn täyteen haluamians tavaroita ja kaikki vaiva on siinä. Tiätysti ne nyt tarttee maksaakki, mut silti, eipä oo vaikeeta nykyaikana. Sitä pittää kaikkee tommosta ihan ittestäänselvänä. Ei tartte niskalimasa raataa juuresmaasa ja lihottaa sikkaa karsinasa. Tuli sit ostettua yli 3 kg herelmiäki (mulla on niihin kauhee himo), huamasin määrän vasta ko pakkasin niitä kassalla. Ennen olis tarttenu tyytyä johonki talviomenalajikkeeseen jos olis halunnu syärä tuaretta herelmää. Nyt tualta paratiisista (kato kuva yllä) saa herelmiä ympäri vuaren ja ympäri maailmaa. Ostin yhren granaattiomenanki, tosin ne ei oo yhtään niin hyviä tänne saakka raahattuna, ainaki miäs vakuuttaa että ne oli tosi hyviä ko se söi niitä jossain lomareissulla. Mut niinhän se on kaikkien herelmien kans. Pualiraakana ko poimitaan, että jaksavat kuljetuksen mätänemäti, ni eihän ne voi olla niin makkeita ko puusta syätynä.

Nyt ko ei ollu mukulaa mukana, kerkesin rauhasa katteleen tuatepakkauksia. Kamala määrä E-koodeja sun muuta jo pelkäsä kinkkusiivusa. Emulgointiaine, hapettumisenestoaine, säilöntäaine, väri. Arominvahvenne ja happamuurensäätöaine. Helkkari sentään, ahristaa. Ja jos kerran Ingmannilta löytyy lisäaineetonta jogurttia, ni miks Valiolla sotketaan jogurtin joukkoon sakeuttamis- ja happamuurensäätöaineita, saman hintasia ovat ja yhtä kauan säilyvät.
Pääsi multa ääneen yks V-sanakin (se on tosi harvinaista); tykkään kiisselistä, aattelin että ko kotona tullee tehtyä aina aikalailla saman makusia kiisseleitä, ni vois vaihteeks maistaa vaikka päärynäkiisseliä. No, siinä oli aspartaamia. Aattelin että ruusunmarja-boysenmarjakiisseliäkään ei tulis kotona tehtyä, taas aspartaamia. Sit pääsi se kiro. Jäi kiisselit hyllyyn.

Mut täytyy myäntää että aina ei tuu miätittyä noita lisäaineita. Sit ko syä herkkuja, ni sitä aattelee, että ei tää ny muutenka oo terveellistä, ni sama se. Ei pitäny ostaa jäätelöö, mut sit huamasin kylmäaltaasa jottain, nimittäin Pirkka-tervajäätelöö. Eiku tervanmakuista jäätelöö. Terva on ihanaa, mut vähä latistaa tunnemaa noi valmistusaineet:
rasvaton maito, tervanmakuinen kastike 11 % [glukoosisiirappi, sokeri,vesi, sakeuttamisaine (E333), säilöntäaine (E202), aromit (mm.vanilliini)], voiöljy, sokeri, herajauhe, glukoosisiirappi, rasvatonmaitojauhe, emulgointiaine (E471), sakeuttamisaineet (E410, E412, E407),aromit (mm. vanilja), värit (E150c, E160a).
Mut kai sitä sit on vaan kyllästettävä kroppans tommosilla. Ei niitä voi välttää. En sano, että ne kaikki olis turhia, mut vähentää niitä vois.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Äitiysrynttyjä sun muuta.


Taas niitä iänikusia ompelujuttuja. Ei tartte lukkee jos ei kiinnosta. Mut ko mitä mää muutaka tekisin ko inspiraatio iskee. Tuunasin eilen mukulan rullaverhon. Tartti hommata sille semmonen pimentävä, oli niin typeriä värejä myynnisä, että piti tyytyä vaaleensiniseen. Ompelin siihen retrokankaasta ja pitsistä tommosen somisteen.


Ja lissää tuunausta. Mukulalle talvitakkiin uuret karvat. Vanhat takkuset (kuvasa kasasa tosa viäresä) vaihroin punaseen teddykankaaseen. Sammaa kankasta käytin toppahousujen sisukseks, päällinen on jottain trikoota ja välisä on tuulenpitävää ulkoilukankasta. Niistä tuli vähä pitkät, mut näyttää kivalta ko puntista kääntää karvan näkyviin. Tosin heijastinsyrämmet olis pitäny laittaa vähä ylemmäs ni näkyis käännettynäki. Mukula ei oo kyl viälä suastunu sovittammaan noita, en tiiä ees sopivatko. Mut jos soppii, ni käytetään sit kauppa- ja kyläreissuilla.


Tännään tein ittelleni toiset äippäpökät, ne punaset alkaa jo kyllästyttään. Tai no ei muuten mut ko ei punasten kans kaikki pairat oikeen sovi. No, nyt on tummanvihreetki. Ei se oikeen näy tosa kuvasa, mut puntit on ihanan levveet, joku on joskus luullu noita housuja hammeeks. Olivat muinoin mun lempparihousut, eivät oo mahtuneet ennää vuasiin päälle. Nyt niisä on tillaa isommallekki mahalle, yritin tehrä semmoset että menis viälä vuarenvaihteesaki. Saman homman tein yhrelle kiristävälle hammeelle. Tuala on nyt tommonen Konstit-sivu, laitoin sinne ohjeen millai tommoset äippäpökät/hame tehrään, siälä on kuva siittä hammeestaki.


Kääkän kans käytiin parilla kirppiksellä. Ainoo esittelyn arvonen juttu on toi Arabian teekuppi. Tassia siinä ei oo, mut se on ehjä ja makso vaan jottain senttejä. Ihan mun näkönen, kyl maistuu hyvältä tee siittä juatuna.


Perjantaina kävi saunaviaraita, tein niille tomaattista kalasoppaa, sämpylöitä ja Papun blogista  kinuskihyytelökakkua. Yks viaras ei kattia miällyttäny. Niin herttanen koiranrääpäle, ja tommosta ilmettä sille piti näyttää:


Tein tännään katille talvee varten nukkumis/lämmittely kopin. Ko kerran on niin kylmänarka. Saa mennä sitte autotalliin lämmittelleen jos ei olla heti sitä sisälle päästämäsä. Vuarasin pahvilooran styroksilla ja laitoin sinne vanhan ryijytyynynpäällisen pehmikkeeks. Luulis tarjentuvan.

torstai 20. lokakuuta 2011

Lömpötettiin kauppalasa.


UFF:n kolmen euron -päivän houkuttelemana käytiin mukulan kans oikeen kauppalasa asti. Kääkkäki lähti mukkaan. Siittä tuliki sitte jonkunsortin kirppiskiarros. UFF:n lisäks käytiin kahrella Pelastusarmeijan kirppiksellä ja sitte Fidalla ja SPR:llä. Harmi ko SPR:n kontti on niin kaukana, tarttee siälä käyrä sit toiste. Ko meille tuli nälkä, ni mentiin Bella Romaan syämään. Huamasin sen mukavan lapsiystävälliseks paikaks. Paapooki riänsi töistä syämään meijän seuraks. Mukula söi ranskiksia ja mää söin lihapullia ja spagettia. Pakko kyl sannoo, että itte tekisin parempaa, mut ompahan maistettu nyt semmosia ravintolasaki. Yleens tullee valkattua listalta kaikkee erikoisempaa, mut ei sekään aina kannata. Niin ku esimerkiks krokotiili maistuu kuivahkolta kalkkunalta.


Mukula oli kiltisti ravintolasa. Tosin piti kaivaa sille alkuruakaa kassista, ei tainnu ymmärtää miks istutaan jo pöyräsä jos kerran ruuan tulosa kestää. Laitoin tommosen harvinaisemman kuvan, yleens en täälä naamoja näytä. Mukulan naamaa vähä sumensin (eipä näytä ainaka itteltäns). Itte annan ittelleni luvan näyttää naamani täälä, mut mukulalta ei oikeen viälä voi kysyä.

Löysin ittelleni kivan hammeen, tairan pittää sitä housujen kans. Nanson kukkaT-pairasta oon oikeen onnellinen ja sitte en tiiä mitä aattelisin tosta kauluspairasta, jottain herttasta siinä oli ni ostin. Mukulalle löysin talveks villatakin, kevvääks takin, ja pari piänempää vaatetta seuraavalle. Harmi ko toi tutan lintupotkupuku on 90 cm, ei ihan ennää mahru, täytyy sit vaan säästellä sitä.




Mukulalle löyty kans kiva oranssi lakana. Toi jossa on keltasia palloja, on kummallisen mallinen pyyhe, taidan tehdä siittä käsipyyhkeitä. Punakukallisesta kankaasta tullee varmaan keittiöön uuret verhokapat ja vihreestä kukkakankaasta varmaan teen mukulalle tyynyjä. Varmaan.


Katti on hyväsä kunnosa. Ei oo tarvinnu aikoihin särkylääkettä, hyppää jo sujuvasti sohvalle, riahuu ko hullu, eikä oo ennää ollu ummetustaka. Ulkona se ei tunnu kauheesti viihtyvän ellei siälä oo joku muuki. Oon miättiny että jos sen peräpää on vähä kylmänarka. Kerran se jäi vahinkosa huvimajjaan yäks. Seuraavana päivänä se oli vähä kipiä. En oo viälä täysin toiveikas sen kans, talvi on testi. Jos se ei tuu kippeeks talvella, niin sitte siittä varmaan saa seuraa vuasikausiks, toivotaan niin.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Pikkukärvästen kualema ja muita tarinoita.


Ne on ollu nää lauantait pelkkää kylttyyriä täsä viimeaikoina. Nyt käytiin isommalla porukalla kattomasa Tampereen tyäväen teatterisa Sudenmorsian. Oli kyllä hyvä! Sen olis voinu pahastikki mokata, on sen verran hyvä kirjasta luettuna (parasta mitä oon itte lukenu). Sudenmorsian on siis Aino Kallaksen pitkä novelli.

Kattelin noita vanhoja tohveleitani, tarttivat jottain piristystä. Pohjatki on jo vähä huanosa kunnosa, mut mukavat jalasa ni pitihän niitä piristää. Ompelin niihin vanhasta tuukista kukkaa. Kankas on aika paksua, mut kyl se siinä istuu. Nii ja sit tartti taas tehrä sohvatyynyjä.




Parilla kirppiksellä kävin mukulan kans, aikani kuluks. Piäniä ostoksia, mut mialuisia. Mun metallinen vispilä hajos, löyty kiva oranssi tilalle, 0,20e. Parilla eurolla hyväkuntosia sarviksen kulhoja kansineen, kiva pullee nekka ja vaaleensininen miniemalikasari. Jee.


Olohuaneesa järjesteltiin vähä. Ei se erelleenkään mun silmääni hivele, mut ei auta. Jotta hivelis ni tarttis varmaan vaihtaa pualet huanekaluista. Niin se maku muuttuu, tota telkkaritasooki ettittii taannoin varmaan sarasta eri kaupasta ja nyt se ärsyttää. Onki sitte tainnu jäärä viimiseks upouureks huanekaluks täsä huushollisa. Kirppikseltä ko ei telkkaritasoja hevillä löyry ni piti sillon ostaa uusi. Ja sen homman vaikeus oli siinä, että löyty semmonen mikä kelpas sekä mulle että miähelle. Kyl meillä varmaan on muuten sama maku, mut ko noi konneet sanelee tarpeita. Tartti olla semmonen tv-taso johon miäs sai rakennettua tuulettimen, sen ite tekemä dikipoksi ei saanu kuumentua. Nyt on ihan turha koko tuuletin, ja oikeestaan koko tasoki, ko kerran antenni on ollu sökö jo pualitoista vuatta. Mut olkoon sökö vaan.



Täsä olis juu taas yks keittiösärttäysohje. Jos ne ärsyttävät pikkukärväset kiusaa, ni etikkaa kehiin. Kääkkä opetti mulle ton kärväsansan teon. Eli pualet vettä ja pualet viinietikkaa (toimii paremmin ko tavallinen etikka), lusikallinen sokeria ja kaks tippaa käsitiskiainetta. Tiskiaine kannattaa sekottaa joukkoon varovasti hämmentäen, ettei tuu vaahtoo. Vaahron päällä ne kärväset pystyy käveleen vaikka se tiskiaine muuten rikkooki veten pintajännityksen. Tosa on kuva viis minuuttia sen jälkeen ko tälläsin ton lasillisen pöyrälle.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Tairetta ja tährenlentoja.


Käytiin lauantaina Kääkän kans kattomasa taidemuseosa venäläisten nuarten valokuvataiteilijoiden näyttelyä. Oli kauniita kuvia homoparista, mukavia kuvia nukkuvista mukulaa orottavista pariskunnista, miälenkiintosia hautajaiskuvia syrjäsestä poromiästen kylästä, joissain kuvisa vanhoja purettavia rakennuksia, roskista tehtyjä meduusoja, Neuvostoliiton ajan jäänteitä ja paljo muuta.

Kääkkä ja Paapoo tuli meille yäkyllään. Katteltiin yällä pihalla tährenlentoja, paljo näkyki. Jotkut Draconidit siis paineli tästä Suamen yli lauantain ja sunnuntain välisenä yänä. Tännään tuli mamma ja pappaki käymään. Porukalla käytiin siänimettällä ja katteltiin naapurisa olevaa autiotalloo. Suppilovahveroita löyty ihan kivasti.

Katti tuli kans siänimettälle.

Kuvattiin Paapoon kans ko kerran tuli kamerat mukkaan. Laitoin 4 otostani tonne kuvia-sivulle. Tosa allaki on autiotalon tairetta.


Katti on ollu hyväsä kunnosa. Tännään tosin on ollu vähä laiskemmalla tuulella, toivottavasti ei oo taas jottain vaivaa. Paljo se on syäny, on lihonu oikeen. Tarttee varmaan alkaa kattoon sen syämisiä, ettei ihan muarottomaks pääse paisumaan. Se ko ei liiku niin paljoo ko terve kissa liikkuis. Ja nyt on sarellukki ni ei se oo kauheesti ees suastunu menemään ulos. Ikkunasta vaan kattelee.


Tännään teki miäli värkätä jottain, pääryin tekemään Piltti-piirin sivuilta löytyvällä ohjeella pippareita (tosin vähä soveltaen). Tuli niistä ihan syätäviä, vaikkei mikkään erikoinen ohje ookka.


Mulla on kauhee himo vaahtopuuroon (jotkut sannoo sitä vispipuuroks). Tein tosa yks päivä sitä valkosista viinimarjoista ja varelmista. Tein vähä terveellisempää versioo tummilla mannaryyneillä ja herelmäsokerilla. Ko se tännään loppu, ni tein heti uuren satsin, laitoin vaan enemmän varelmia. Vaahtopuuro täytyy aina tarjoilla isomamma-vainaan kolhiintunneesta kulhosta, siittä seki sitä tarjoili. Sillon ko mää kuulin että se on kuallu, ni rupesin heti tekemään tippalinssisä vaahtopuuroo tohon kulhoon.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Ennää ei oo vintti pimmeenä.


Siirrettiin sänkyt vinttiin eilen. Mukula sai oman huaneen. Kyl maistu mullekki uni uuresa makuuhuaneesa ko ei koko ajan kuulunu viäreisestä petistä mylläystä ja ininää. Nyt ei tuu ennää turhaan noustua paapomaan, kuuluu sitte sopivasti vaan se ku on tosi kysseesä. Pinnasänkyn laitoin jo kuntoon, vaikka se saaki olla miälellään viälä nelisen kuukautta tyhjillääns. Mut ko muuten olis makuuhuaneesa ollu sitä varten tyhjä paikka, ja kellarisa se sänky oli vaan tiällä. Tuli kyl semmonen kamala taikauskonen olo, että jottain kamalaa tapahtuu ko näin aikasin ruppee tommosta järjestämmään. Mut ei parane olla pessimisti, se ei auta mittään eikä kettään.

Toi boordi on kyl niin yäk...

Tosa yllä on vähä pimmee kuva siältä vintistä. Rajasin hianosti ompelupöytäni piiloon, vähä pilkistää tuala oikeella. Pappa toi tännään 2 ihanaa nojatualia mukanans, toinen näkkyy kuvasa. Nii ja toi matto, se on tuare kirppislöytö, oli Fidalla pualeen hintaan. Se on keltasesta ja ruskeesta villalankasta tehty ryijymatto. Muista kirppislöyröistä sitte kohtapian.


Täytyy esitellä toi arkkuki. Se nyt on meillä kyl jo jonkin aikaa ollu. Miähen vaari teki sen mummolle kihla(?)lahjaks vuanna 1942. Ihania noi sen siihen maalaamat kukkaset, niitä on sisä- ja ulkopualla. Mää pirän siinä mukulan viälä liian isoja vaatteita. Ei kyl oo sen arvonen paikka tuala ompelupöyrän alla...

Mukulan huaneeseen tein sille tommosen teltan hyänteisverhosta. Ja tohon kaappiin se heti sullo kaikki pehmoleluns, siisti kakara, mitäs ne tuala teltasa lojumaan näkösällä. Tykkään kauheesti tosta verhokankaasta, siinä on ukkeleita eri ammattien vaatteisa (klikkaamalla kuvvaa voi saara paremmin selvää).


Miäski mahtu telttaan, vaikeesti tosin.

Ja sit niihin muihin kirppislöytöihin. Eivät tosin oo mittään erikoisia. Mukulan hiuslenkeille ja nipsuille löysin eurolla tommosen pellipurkin. Ja kamalaa kankasta jonka laitoin seinään mukulan sänkyn taakse. Siinä kohtaa seinää ko on semmonen luukku josta pääsee konttaamaan purujen joukkoon ja hakkaamaan päätäns kattoon ja palkkeihin. Toivottavasti siältä ei sitte talvella verä kauheesti.



Sitte viälä saunatakki mulle ittelleni. Ihanaa ruusufroteeta vetskarilla. Käytiin eilen saunasa, hyvä on.


On viälä pakko hekuttaa, että mää onnistuin rullaamaan kääretortun! Vaikka muuten kokkaukset yleens sujjuu hyvin, ni kääretorttu on semmonen että vaikka ne maistuu hyvältä, ni ne on aina näyttäny hirveeltä. Tutkein asiaa netistä. Mää oon varmaan rullannu sen aina liian jäähtyneenä, siks ne aina halkeilee. Yhren vinkin mukkaan mää kumosin sen pelliltä leivinliinan päälle ja rullasin sen avulla. En tajua mikä ero siinä on leivinpaperiin, mut se oli kyl huamattavasti helpompaa. Nyt ko tiätää niksit, ni voiki ruveta tekemään niitä aina sillon tällön.

Vaikka ei toika nyt mikkään kaunokainen oo... Unelmatorttu kirsikkarahkalla.