Kirppikseltä.

Ville Vallaton -lehtiä, vuosikerta -71.

Kelta-oranssi silkkitäkki johon on nyt jo sutattu tussilla.

Arabian Primavera -lautanen.

Keltanen marjasihti, joka hintalapun mukkaan on jauhosihti.

Pari tyynyliinaa (ja lakana).

Arabian Kaarina -leipälautanen ja sinikukallinen emalilautanen.

Hyvä DDRläinen teekuppi pikkurahalla.

Kukkapöyrän taakse patteriin keraaminen ilmankostutin.

Huh, olipa vanhoja kirppislöytöjä! Tää oli vähän semmonen rästipostaus, kaikenlaista on jääny mainittemati täälä blogisa. Kamera on reistannu, eikä oo oikein tehny miäli kuvata mittään. Mut nyt mulla on uusi kamera ja homman pitäis taas jatkua lepposemmin. Jippijai jee!

Kalenteri.

Nyt on kekrin aika ja kekrin jälkeen alkaa uusi vuasi. Aika siis hommata uusi kalenteri. Kuinkas ollakkaan, meijän yhdistyksellä on tarjota ihan mahtava kalenteri miästen töillä kuvitettuna. Sitä voi tilata täältä.

Se kalenteri siis seurailee vanhan kansan vuadenkiartoa. Minne ne vanhat tavat ja viisauret on hukkuneet? Mää yritän niitä herätellä ja siihen toi kalenteri on vallan mainio. Siks meillä nyt Kaisanpäivänä syärään aamulla puuroo ja kynttilänpäivän tianoilla varaudutaan lumituiskuun.

Hanki sääki maalaisjärkee hommaamalla hyvä kalenteri! (tämä ei oo maksettu mainos)

Lumppu.

Käytiin tännään kyläsä lumpulla. Väärinkäsitysten välttämiseks taitaa olla parempi selventää mitä on lumput.

Lumput on ilosia.
Lumput on kilttejä.
Lumput on kauniita.
Lumput on mukavia.
Lumput sisustaa värikkäästi.
Lumput rakastaa retroo.
Lumppu on ylpeesti lumppu.

Lumput on niitä jotka kuuluu Facebookissa Rättei, Lumpui & Retroi -ryhmään, eli Lumppulaan.

Lumppuja on noin 10 000 ja silti voi sannoo, että kyllä lumppu lumpun tuntee.

Kuvat on siis tyypillisestä lumppukodista. Pitkään istuttiin ja höpötettiin, vatvottiin retrot ja parisuhteet. Kaupankäyntiäki harjotettiin. Siihen liittyen alla oleva kuva, arvaatteko mitä ostin?

Suuri käsityökerho.

Sain ompelunopettajalta kolme kansiollista Suuren käsityökerhon lehtiä vuodesta -75 vuoteen -79. Yllättäen niistä löyty monta villatakkiohjetta joita tekis hirveesti miäli kokkeilla. Tarskos ruveta kutomaan? Riittäiskö kärsivällisyys takkiin? Kaikenlaista muutaki mukavaa niisä tiätysti on.

Plussana niisä lehrisä on tiätysti kuvat. Mää en sitte ikinä kyllästy kattelemmaan vanhoja lehtiä.

Vaippamainos vuarelta 1979.
Kai tämmäsiin on joskus piilotettu Rynttyliisanki pemppu. 

Käsityövimma alkaa taas pitkästä aikaa heräilemmään. Nyt sit vaan arpomaan, että millä sitä alottais. Mitäs teitillä on tyän alla?

Neuvolakortin kannet.

Ompelin Kääkän kaksosten neuvolakortteihin kannet. Miälikuvituksettomasti tein froteiset kissat samalla mallilla ko omien mukuloitten kansiinki oon kissoja tehny. Kaksosten veljellä on sentään erilainen kansi, olkoon toi kissakuva nyt sit joku serkkutyttöjen yhteinen juttu.

Aivosolu jo ajat sitte kannusti esittelemään neulatyynyjä. Tosa alla on mun käyttämäni, kuvasin ne ompelukurssilla. Toinen on tätivainaan vanha, serkku on siihen joskus piänenä kirjottanu äitins nimen (sori, sensuroin sen kuvasta), sen saa kätsysti ranteeseen ja sillä on hirveesti tunnearvoo. Toinen yhtä ahkerasa käytösä oleva on saatu Sinisen siiven Annalta, nätti ko mikäki. Esitelkääs muutki ylpeet neulatyynyn omistajat omanne!

Remontin jälkeen.

Meijän keskikerroksen makuuhuane, joka ei nyt kyl makuuhuaneena toimi, on ollu rempan jälkeen jo jonkun aikaa valmis. Tai no, oven ympäriltä puuttuu ne jotkut kehykset tai mitkä liänevät. Miäs ko alotti heti perrään vessaremontin, ni sitä ovvee ei varmaan hetkeen saa kuntoon. Tars aina tehrä yks ensin valmiiks ja sit vasta alottaa toinen.

Tapetin oonki jo esitelly ja Väinö Linnan kaapit kans. Mut aattelin sen huaneen esitellä viälä sillee yleisesti. Nyt se on kivan avara, ennen remppaa siälä oli mun kangasvarastoni ja viarassänkyki. Tiatokonepöyrän siirsin olohuaneesta sänkyn tilalle, mut silti entinen ahtaus on historiaa.

Pitäneepä mainita lattiakin. Aattelin, että sininen muavimatto, joka lattialla oli, saa luvan kelvata. Mut sit kun sen alta paljastukin harmaanruskee alkuperänen muavimatto 60-luvulta, niin kiljuin riamusta. Sehän se komiampi on! Poistin vaan parit maalitahrat ja hyvä tuli.

Nyt kun sais vaan pirettyä huaneen siistinä kun se on niin siävä. Ompelupöyrälle on jo alkanu kerääntyä uhkaava romuröykkiö...

Saappaita.

Mulla alkaa olla saappaita jo riittämiin. Löysin retropuodista kahret vanhat Nokian saappaat. Ennestään mulla oli jo yhret vetoketjulliset ja parit uuremmat. Noi vanhat on niin parhaita! Ne on kauniita, hyvin jalkaan sopivia ja kestävää tekkoo.

Mun vanhimmat. Vetoketju, karvavuari ja mukava korko.

Karvavuarelliset ruskeet saappaat. Niin kauniit!

Vuarettomat vaaleenruskeet perussaappaat.

Taitaa lähtee kiartoon ne parit uuremmat Nokiat. Ei kukkaan viisiä saappaita tartte. Ja mahtaako tarvita kolmiakaan? Mut kyllä noilla kehtaa käyrä vaikka oikeen kauppalasaki, ei niitä tartte kotona piilotella.