Heinäpellolla.

Se on nyt semmonen romanttinen heinäaika. Oi että, miks ennää ei tehrä heinäseipäitä?

Punasaappaat ostin kullallein.

Ostin Koolle kirppikseltä punaset saappaat. Ilmeisesti Mamma on laulanu mukuloille laulua "Punasaappaat", koska Koo puhhuu kumisaappaistans vallan punasaappaina. Ja pelkää että ne mennee rikki.

Rikkimenemisenpelko ei ehkä oo turha ko kattoo Koon haalaria. Vaikka toisaalta Koo ei kyl näytä välittävän vaikka takapuali on paikattu jeesusteipillä ja puntit puhki. Onneks meillä ei oo ennää kolmatta lasta sitä haalaria käyttämään.

Mut nyt Koolla on sentään hianot punasaappaat ja ne on ehjät. Ainaki toistaiseks.

Pelottava nukkumatti.

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,

niin Nukku-Matti nousee, ja ovehen hiljaa lyö.

se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.

Kauheeta! Tunkee yällä toisten huusholliin ja viä mukulat autollans pois. Kidnappaus! Mää oon aina vähä kammonnu tota tarinaa. Jotenki mua on piänestä asti inhottanu sekin kohta jossa "jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö".  Mää nään miälesäni sellaset matalat kuluneet hampaat joita se jäätelö vihloo.

Mut onhan se silti rauhallinen ja kaunis laulu. Ja jos oikeen keskityn, ni saatan päästä sanojakin kuuntelemalla siihen tunnelmaan jota siinä ajetaan takkaa. Hyviä unia vaan kaikille!

Dyykkattu tanssi.

Roskiskesta löyty CD-levyjä (ja kirjoja, vaatteita, helmet ja verhotanko). ÄSsä ihastu Katy Perryn levvyyn. Heti aamusta sitä tanssitaan yäpuvusa kunnes pakotan syämään aamupalan. Ei ehkä ihan mun makuni mukasta musiikkia, mut jos mää oon kiusannu Mammaa Sepulturalla, ni kai määki voin yrittää siätää äSsän musiikeita.

Nokia Mix ja Janis.

Oon ruvennu kuuntelemmaan lenkillä Nokia MixRadiota. Älyttömän kätevä! Siihen laitetaan ensin kolme miäleistä bändiä ja sit se soittaa umpimähkään niitä ja muita samankaltasia (se on ihan ilmanen). Laitoin ommaani Janis Joplinin, Joan Baezin ja Kingston Wallin. Paljon on tullu uusia kivoja tuttavuuksia jotka on samankaltasia erellämainittujen kans.

Mut eniten oon innoisani siittä Janis Joplinista! Oon kuullu nyt monta sen biisiä joita en oo ennen kuullu. Joka kerta ko se soi, mää ällistyn uurestaan sen äänestä, tyylistä ja tairosta. Voi minkä taiteilijan maailma menettikä ko se kuali 27-vuatiaana.

Vähä se oli mun miälestä semmonen reppana eläessäns, mut kumminki kunnon rokkitähti. Löyrän siittä niin paljo enemmän inhimillisyyttä ko nykyajan muavisista kuuluisuuksista. Kyllä mää sitä niin ihailen.

Tosta voitte kuunnella yläkuvasakin soivan biisin:

Hip hei.

Eilen ja erellispäivänä oli flunssan takia puhti ihan pois. Mamma tuli eilen avuks. Se on jo puunannu ovenpiälet ja kaapinovetki. Mää voin jo paremmin ja aurikoki rupes paistamaan. Tairan olla hippituulella.

Joan Baez - Silver Dagger

Kylläpä se saa kauniin äänen kurkustans. 1960.

Them - Square Room

Mukavaa musiikkia Belfastista vuarelta 1967.

Madeleine Chartrand - Ani-Kuni

Jottain Kanadan inkkari -touhua. Vuarelta 1973, joten ei nyt ihan ennää niin hippiä, mut hauska laulu.

Viis biisiä.

Kiki postas tosa pari päivää sitte oman top viitens. Mää päätin kaivautua menneisyyteen. Valkkasin viis suasikkibiisiä viiren vuaren välein. Keksein panna viälä teijän iloks kuvatki ittestäni samoilta ajoilta. Viis-vuatiaasta en viittiny alottaa, sillon kuuntelin jottain karhunpoika sairastaa -biisejä.

***

10 vuatta: Alice Cooper - Poison

Joka viikon kohokohta oli lista-ohjelma. Toi laulu oli ykkösenä tiäs kuin kauan. Sitä piti kuunnella kyynelet valuen ja hokien, että "oi ko tää on ihana". Pet Shop Boys oli kyl se varsinainen lempibändi.

***

 15 vuatta: Paradise Lost - As I Die 

Ehkä tähän olis tarttenu pistää joku Sepulturan biisi, ko se oli se suurempi suasikki, mut mää olin nyt Paradise Lost -tuulella. Kasiluakan alusa kopsasin luakkakaverilta Sepulturan ja Paradise Lostin levyt. Kasetille tiätysti, ne tais kulua loppuun.

***

20 vuatta: Therion - Nifelheim

Ko oltiin miähen kans muutettu yhteen, se anto mulle ensimmäisenä jouluna lahjaks ton Therionin levyn. En ollu ikinä bändistä kuullukka, mut hurahrin heti. Kai se osti sen mulle siks, ko olin kiinnostunu viikinkien mytologiasta, siinä levysä lauletaan niitä jumaltaruja.

***

25 vuatta: Waltari - One day

Älkää kysykö mitä täsä
tapahtuu, en tiä ittekkä...

Mää en yhtään tykänny Waltarista. Mut sit mää lopetin pillereitten syämisen (olin saanu tarpeekseni ylimääräsistä hormooneista) ja menin ihan sekasin päästäni. Yhtäkkiä Waltari oliki ihan hirveen hyvä. Toi One day on semmonen biisi jota kuuntelin ripiitillä monta päivää putkeen samalla ko tein artetyätäni.

***

30 vuatta: The Smiths - Is It Really So Strange?

Mää en oo ostanu monneen vuateen uusia levyjä. Paitsi ton yhren The Smithsin levyn. Se makso 2 euroo Second handisa. Se onki sit ainoo levy jota oon kuunnellu kotona vuaren aikana. Autosa oon harvakseltans kuunnellu jottain muutaki ko ratioo. Kai mukuloitten riakkumisesa on meteliä tarpeeks ko ei jaksa musikkia kuunnella, mut toi Smiths sentään vähä piristää. Tosa yks aamu, ko syätin Koolle puuroo ja hetkuin samalla ton musiikin tahrisa, äSsä komensi mua olemaan nätisti ruakapöyräsä. Mut en voinu olla hetkumati.

***

Jos ette jaksa noita vireoita klikkailla, ni suasittelen kuitenki kuuntelemmaan ton Therionin. Se on niin kivvaa musiikkia, että tairanki heti mennä kaivamaan sen levyn tualta kaapin perukoilta. Tulis kuunneltua muutaki ko sitä Smithsiä.