Vappukaaos.

Vanhasa talosa on vanhat sähköjohrot. Niitä täsä nyt sit on vaihreltu. Tai siis miäs on vaihrellu sähkömiähen kans. Sen ansiosta voinki näyttää teille nää idylliset vappukuvat, ei tartteta serpentiiniä ko johrot ajaa saman asian. Seinät on auki ja tavarat röykkiöissä.

Huvimaja on hiukan enemmän vappufiiliksissä. Sinne siis simat ja munkit. Hauskaa vappua kaikille!

Kirppikseltä.

Oonko nyt ihan pöljä ko ostin vitosella rikkinäistä tavaraa? Mut ko mää oon halunnu kannellisen toopin, semmonen on jotenki mukavampi jääkaapisa. Ja on se sentään Kilta maitokannu, vaikka siinä kolhu onki. Joku on hianosti naamioinu kolhun värittämällä sen vihreeks.

Rairalliset verhotki ostin. Ne pääsi heti pukuhuaneeseen haisemaan pesuaineelta (yäk). Kotona päästin pari ärräpäätä ko huamasin että neki oli rikki, löysin reijän. Niin niitä kirppiksellä tutkein mut jäi huamaamati. Mut kai se on sitä elämän jälkee josta oon aina sanonu tykkääväni.

Kauheen vaikee kuvattava...

Soikeen muavisen valokuvakehyksenki ostin. Mallikuva oli niin pirtee, että meinasin panna sen hyllyyn, mut kyl siihen sit kuitenki mukulat pääty. Kuva on äSsän kerhokuva johon Koo pääsi mukkaan. Vähän harmittaa, että en laittanu mukuloille retroo päälle, mut aattelin myähemmin olevan kiva ko vaatetus kuvastaa tätä aikaa.

Leikkimökkiin ostin kahvelilaatikon. Se on samanlainen ko meillä oli piänenä leikkimökisä. Siittä vaan puuttuu pikkulusikat.

Kevättä.

Kevät keikkuen tulevi. Eilen ilma oli ko morsian ja tännään myrsky on katkonu sähköö ja melkein viäny pyykit narulta. Mut se on kevättä se.

Leikkimökkiin saatiin hiano pöytä. Pappa sen oli mukuloille väsänny. Nyt ko vaan tulis lämpimämmät kelit, ni vois ruveta maalaamaan. Hitsi, siälä on kyllä sit kivvaa viättää aikaa kesällä. Tullee huvimajalle kilpailija. Seki on nyt siivottu kevätkuntoon. Oonki sen huvimajan yleens viimeistään vapuks siivonnu, joten oli kiva ko sain eilen inspiraation.

Vanha matto oli niin riakaleina, että käyttöön pääsi dyykattu muavimatto.

Verhot on samat ko viime vuanna. Mitäs hyviä vaihtamaan, vaikka vaihtelu virkistäiski.

Viälä ko sais tartuttua haravaan. Siinä sitä on karmee tyä, siinä pihan haravoimisesa. Ei mitenkään mun lempihommaani.

Expo-ostokset.

Eilisen postauksen Retro & Vintage + Design Exposta tuli tuatua jokunen matkamuisto. Heti ko pääsin kotio, keitin tsajut jotka join uuresta sinisestä kukkamukistani. Vessaan ostin kalanmallisen sinisen saippuatelineen, oli pakko ostaa ko se vaan on niin söpö. Annalle terveisiä, että sininen buumi näköjään jatkuu. Molemmat siniset herkut ostin Retrosiskolta, siinä sitä on ihana täti.

Hopeisen rintaneulankin ostin. Siinä on jottain simppeliä oivallusta josta tykkään. Leimojen mukkaan se on vuaden 1962 Turusta. Tekijän leimasta ei saa selvää. Aika kivat tuliaiset toin ittelleni, eiks joo?

Helsingissä.

Huh, mikä päivä! Heräsin Pasilassa 5.30 ko lokit huusi niinku ajattarat hotellin ikkunan takana. Ähky-aamupalan jälkeen poikkesin Ylellä aamu-tv:ssä puhumassa retrosta Antiikki&Design ja Retroilu -lehtien päätoimittajan Maija Toppilan kans. Meijän viarailun voi kattoo täältä, juttu alkaa 24 minuutin kohralta.

Seuraavaks suunnattiinki päätoimittaja-Maijan kans Retro & Vintage + Design Expoon Kaapelitehtaalle. Tarttee sannoo, että messut pääsi ihan eri svääreihin asiantuntiaseurassa. Kyllähän mää tunnen Finelit ja Sarvikset, mut mun seuralainen tunsi kaiken sen muun mitä mää en tuntenu.

Täsä näätte tosi kivan ihmisen!
Eli päätoimittajan (ja housut mun miäleeni). 

Tääki oli jonkun hianon suunnittelijan tyätä, mut enhän mää sitä nimmee nyt ennää muista vaikka mää messuilla niin rakentelin miäleeni mukafiksuja muistitukia.

Alla näätte muun muasa hianoja Arabian kanakuppeja jotka kääntämällä muuttuvat munakupeiks, vuadelta 1967, ja ihan törkeen hianot Nokian Saappaat! Miks ihmeesä Nokia ei voi ennää tehrä lapikkaan mallisia kumisaappita?






Messuilta lähteisä törmäsin sopivasti Oranssiin omenaan, joka ystävällisesti neuvo mua hyppäämään metroon. Metrolla sit ajelin (niin ko suuresa maailmasa) rautatiäasemalle ja siältä tiätysti nousin Tampereen junnaan. Junasa mulla oli parin tunnin ajan hyvänä seurana opettaja joka oli kotimatkalla Etelä-Afrikasta.

Olin vuarokauden reissusa, mut se tuntu kyl huamattavasti piremmältä ajalta. Arvatkaa vaan, että maistuuko nyt kotisohva ja pari jaksoo Star Trekkiä? Aaah ja oih.

Lisää löytöjä.

Pullukkapannu saranakannella. Niin piäni ja söpö! Sit ku mulla on puuhella, niin tällä keittelen teet. Ja miksei jo ennen sähköhellallaki.

Jättikokonen emalimuki piänempien seuraks. Käy vaikka simamukista vappuna, ei tartte yhtä mittaa täyttää. Kohta täytyyki jo laittaa simat tulemaan...

Kuva vähän vääristää, mut täsä yksinäisesä verhonpätkäsä on kyl niin ihanat värit!

Jos muuten ootte telkkarin lähellä huamenna aamulla siinä puali kymmenen tianoilla, niin kattokaa Ylen aamutv:tä. Piipahdan siälä retrojuttujen kans.

Kirppikseltä.

Kirppikseltä ostin Sarviksen oranssin mukin tasseineen. Me käytetään Sarviksia huvimajassa syädessä. Eli nyt kun ei ennää oo ollu pakkasta, niin se tarkottaa että käytetään niitä siälä joka päivä. Toki niitä tullee käytettyä sisälläki, mut nyt ne vasta pääsi oikeen tehokäyttöön.

Sarviksen vaaleenpunanen pikkukulhon kansi, käy vaikka vaaleenpunasen kannun alusena. Yksinäinen keltanen Sarviksen tassi. Tarrat jätin kuvvaan ihan miälenosotuksena, mää en tykkää tarrahintalapuista. Muavista ne nyt saa liottamalla, mut entäs kirjan kannesta tai nahkalaukusta. Pinta siinä pilaantuu ko niitä irti reppii. Sit viälä nätti vanha toffeepurkki. Siinä on ollu jonkun mummon ompeluvehkeitä, jatkakoon samassa hommassa. 

188 cm levvee seinävaate, sitä paksua veluuria, tai mitä ne nyt tuppas olemaan. Tää on taas tätä mun hamstraustani. Yhtään en tiiä mihen ton pistäis, mut ei sitä voinu kirppiksellekkä jättää. Iso ja ihana!

Pöytätuukina ostin kauniisti käsin kirjaillun kankaan, tais maksaa vaan jottain euron tianoilla. Sovittelin sitä pöyrälle ja myhäilin sen olevan täyrellisen kokonen, kunnes rupesin ihmettelemään ko osa kuvioista oliki nurjalla pualella. Niin no, eihän se tuuki ollukka ko semmonen hyllyynripustettava liina minkä taakse saa tavaraa piiloon, tiiätte varmaan mitä tarkotan. Onks semmosella hyllyllä mittään nimmee? Tiätääks joku? Kuvvaan änkes viälä Koo uuren huivins kans, siinä on perhosia.

Feresi.

 

Mun feresi, eli suorasarafaani, on valmis. Se on siis karjalainen kansanpuku. Aattelin, että mun on soveliasta tehrä semmonen ko mulla on 1/4 karjalaisverta. Oon sitä täsä kevvään mittaan tehny ompelukurssilla ja iltasin telkkarin ääresä. Käsinompeluun näemmä jää koukkuun, mukavaa puuhaa.

Kaavaa suorasarafaaniin ei tarvita, mut ompeluohjeen tilasin Sojalta. Hammeen leikkaustapaa ei voi ko ihailla, ennen vanhaan on tosiaan osattu säästää kangasta! Laskeutuvan ruudullisen puuvillan ostin Eurokankaasta. Helman leveys on kolme metriä.

Alushame.

Napit.

Yläosan vuarina ja alushammeesa on kangasta vanhasta pussilakanasta. En tiiä onko alushame nyt ihan tarpeellinen, mut tulipahan tehtyä. Napit on simpukkaa ja lautanauhavyä joskus talvella tehty, sopivamman värinen on vasta tekkeillä.

Paita ei oo ihan oikee rätsinä. Käytin valmiiks leikattua kansallispuvun paitakangasta jonka oon ostanu Vuorelman loppuunmyynnistä. Hihoista koitin saada eres jonkunmoiset lampaanlapahihat tehtyä ja pääntiätä muakattua.

Päähine eli sorokka on sitte seuraavana tyälistalla. Eihän sitä naineen naisen parane paljain päin kulkee.