Helsingissä.

Huh, mikä päivä! Heräsin Pasilassa 5.30 ko lokit huusi niinku ajattarat hotellin ikkunan takana. Ähky-aamupalan jälkeen poikkesin Ylellä aamu-tv:ssä puhumassa retrosta Antiikki&Design ja Retroilu -lehtien päätoimittajan Maija Toppilan kans. Meijän viarailun voi kattoo täältä, juttu alkaa 24 minuutin kohralta.

Seuraavaks suunnattiinki päätoimittaja-Maijan kans Retro & Vintage + Design Expoon Kaapelitehtaalle. Tarttee sannoo, että messut pääsi ihan eri svääreihin asiantuntiaseurassa. Kyllähän mää tunnen Finelit ja Sarvikset, mut mun seuralainen tunsi kaiken sen muun mitä mää en tuntenu.

Täsä näätte tosi kivan ihmisen!
Eli päätoimittajan (ja housut mun miäleeni). 

Tääki oli jonkun hianon suunnittelijan tyätä, mut enhän mää sitä nimmee nyt ennää muista vaikka mää messuilla niin rakentelin miäleeni mukafiksuja muistitukia.

Alla näätte muun muasa hianoja Arabian kanakuppeja jotka kääntämällä muuttuvat munakupeiks, vuadelta 1967, ja ihan törkeen hianot Nokian Saappaat! Miks ihmeesä Nokia ei voi ennää tehrä lapikkaan mallisia kumisaappita?






Messuilta lähteisä törmäsin sopivasti Oranssiin omenaan, joka ystävällisesti neuvo mua hyppäämään metroon. Metrolla sit ajelin (niin ko suuresa maailmasa) rautatiäasemalle ja siältä tiätysti nousin Tampereen junnaan. Junasa mulla oli parin tunnin ajan hyvänä seurana opettaja joka oli kotimatkalla Etelä-Afrikasta.

Olin vuarokauden reissusa, mut se tuntu kyl huamattavasti piremmältä ajalta. Arvatkaa vaan, että maistuuko nyt kotisohva ja pari jaksoo Star Trekkiä? Aaah ja oih.

Lisää löytöjä.

Pullukkapannu saranakannella. Niin piäni ja söpö! Sit ku mulla on puuhella, niin tällä keittelen teet. Ja miksei jo ennen sähköhellallaki.

Jättikokonen emalimuki piänempien seuraks. Käy vaikka simamukista vappuna, ei tartte yhtä mittaa täyttää. Kohta täytyyki jo laittaa simat tulemaan...

Kuva vähän vääristää, mut täsä yksinäisesä verhonpätkäsä on kyl niin ihanat värit!

Jos muuten ootte telkkarin lähellä huamenna aamulla siinä puali kymmenen tianoilla, niin kattokaa Ylen aamutv:tä. Piipahdan siälä retrojuttujen kans.

Kirppikseltä.

Kirppikseltä ostin Sarviksen oranssin mukin tasseineen. Me käytetään Sarviksia huvimajassa syädessä. Eli nyt kun ei ennää oo ollu pakkasta, niin se tarkottaa että käytetään niitä siälä joka päivä. Toki niitä tullee käytettyä sisälläki, mut nyt ne vasta pääsi oikeen tehokäyttöön.

Sarviksen vaaleenpunanen pikkukulhon kansi, käy vaikka vaaleenpunasen kannun alusena. Yksinäinen keltanen Sarviksen tassi. Tarrat jätin kuvvaan ihan miälenosotuksena, mää en tykkää tarrahintalapuista. Muavista ne nyt saa liottamalla, mut entäs kirjan kannesta tai nahkalaukusta. Pinta siinä pilaantuu ko niitä irti reppii. Sit viälä nätti vanha toffeepurkki. Siinä on ollu jonkun mummon ompeluvehkeitä, jatkakoon samassa hommassa. 

188 cm levvee seinävaate, sitä paksua veluuria, tai mitä ne nyt tuppas olemaan. Tää on taas tätä mun hamstraustani. Yhtään en tiiä mihen ton pistäis, mut ei sitä voinu kirppiksellekkä jättää. Iso ja ihana!

Pöytätuukina ostin kauniisti käsin kirjaillun kankaan, tais maksaa vaan jottain euron tianoilla. Sovittelin sitä pöyrälle ja myhäilin sen olevan täyrellisen kokonen, kunnes rupesin ihmettelemään ko osa kuvioista oliki nurjalla pualella. Niin no, eihän se tuuki ollukka ko semmonen hyllyynripustettava liina minkä taakse saa tavaraa piiloon, tiiätte varmaan mitä tarkotan. Onks semmosella hyllyllä mittään nimmee? Tiätääks joku? Kuvvaan änkes viälä Koo uuren huivins kans, siinä on perhosia.

Feresi.

 

Mun feresi, eli suorasarafaani, on valmis. Se on siis karjalainen kansanpuku. Aattelin, että mun on soveliasta tehrä semmonen ko mulla on 1/4 karjalaisverta. Oon sitä täsä kevvään mittaan tehny ompelukurssilla ja iltasin telkkarin ääresä. Käsinompeluun näemmä jää koukkuun, mukavaa puuhaa.

Kaavaa suorasarafaaniin ei tarvita, mut ompeluohjeen tilasin Sojalta. Hammeen leikkaustapaa ei voi ko ihailla, ennen vanhaan on tosiaan osattu säästää kangasta! Laskeutuvan ruudullisen puuvillan ostin Eurokankaasta. Helman leveys on kolme metriä.

Alushame.

Napit.

Yläosan vuarina ja alushammeesa on kangasta vanhasta pussilakanasta. En tiiä onko alushame nyt ihan tarpeellinen, mut tulipahan tehtyä. Napit on simpukkaa ja lautanauhavyä joskus talvella tehty, sopivamman värinen on vasta tekkeillä.

Paita ei oo ihan oikee rätsinä. Käytin valmiiks leikattua kansallispuvun paitakangasta jonka oon ostanu Vuorelman loppuunmyynnistä. Hihoista koitin saada eres jonkunmoiset lampaanlapahihat tehtyä ja pääntiätä muakattua.

Päähine eli sorokka on sitte seuraavana tyälistalla. Eihän sitä naineen naisen parane paljain päin kulkee.

Lehtiarvonnan voittajat.

No niin. Arvonta on suoritettu ja Randomgeneraattori suasi seuraavia:

Ute Lias10.4.15

Tällaista lehtä en oel vielä nähnytkään. Mukana arvonnassa siis. uteliassulatie@gmail.com

Jaana/Hattaralandia10.4.15

No hitsi! Tottakai oon mukana!
jaanaseuranen@luukku.com

AnniP9.4.15

Oi, oispas kivaa luettavaa mulle!

Kyselen osoitteet ja toimitan ne lehden postitukseen. Onnea voittajille!

Retroilu-arvonta!

Sain luvan arpoa kolme Retroilu-lehtee halukkaille. Jos haluat saada kivvaa luettavvaa, osallistu kommentilla jossa on jonkun sortin yhteystiarot josta voin kysellä postitusosoitetta. Arvon kolme lehtee sunnuntaina 12.4. klo 18.00, joten kommentit ennen sitä.

Tosta Retroilusta täytyy sannoo, että kyllä on hyvä lehti! Paljon tuttuja esineitä ja paljon semmosia mistä en oo kuullukka. Hianoja huusholleja ja kivoja tiatoiskuja. Menovinkkejä, henkilöitä, historiaa. Retroo!

Tuttua Jorma Lainetta...

...ja Esteri Tomulaa.

Viaraampaa Metsovaaraa...

...ja jänniä tyyppejä.

Pakkosaada -tavaroita...

...ja miälenkiintosta tiatoo.

Mun suasikkini lehren jutuista on varmaan "Aatteen muotoilemat". Siinä kerrotaan DDR:läisistä tavaroista. Jos et oo sitä juttua viälä lukenu, ni kommenttia alle.

Madotusvinkki.

Tuli taas ajankohtaseks kissan madottaminen. Oon jo monta vuatta käyttäny apteekista pikkurahalla ostettua vehjettä tabletin antamisseen. Ennen sitä oli hankalaa saara tungettua matolääkettä kissan kurkusta alas, ruuan joukosa ko se ei sitä suastu syämään. Mut nyt madotus on vaivatonta. Ruisku täyteen vettä, Axilur-tabletti kiinni ruiskun kärkeen, kissalta suu auki, ruisku kissan kiälen takaossaan ja veten ruiskautus. Tabletti suhahtaa veten mukana kurkusta alas ja katti hölmistyneenä ihmettellee, että mitä tapahtu. Kätevä vehje, suasittelen!

Kissapostaus.

Alkaa olla viimiset ajat siihen, että katti viihtyy sisällä. Ilmat lämpenee ja sitä ruppee näkemään aina vaan vähemmän. Talvi on ollu sen kans mukava. Ihanaa kattella illalla telkkaria ko katti lämmittää jalkoja. 

Nyt ko Koo on jo vähä isompi, on jännää huamata, että Putte ei välttele sitä yhtään sillai ko äSsää. Taitaa olla kissoilla norsun muisti. Joku saattaaki muistaa, että äSsä 2-vuatiaana mursi Puttelta lonkan (eihän se olis onnistunu jos meijän kissalla olis ollu normaalit luut). Taisi jäädä äSsästä kammo, ymmärtäähän sen. Se täsä vaan on harmi, että äSsä on meillä se joka eniten rakastaa kissoja. Mut ainaki Koo saa nauttia Putten seurasta.

Onneks äSsällä on sentään Ahmu pallukoitavana mammalasa. Kohta 16 vuatta täyttävä Ahmu on aina ihan onnesans ko pääsee äSsän rapsutettavaks.

Kissaihmiset olkoot kuulolla, ...tai ööö, näöllä... huamennakin, taitaa tulla asiaa kissoista viälä sillonki.

Kirppisvaatteita.

Pitkästä aikaa on löytyny kirppikseltä vähä retrompaa lastenvaatetta. Yleensä kaikki löytyvät vaatteet on jottain 50 senttisiä froteepotkupukuja, 120 senttiselle mukulalle harvemmin mittään löytyy. Mut nyt löyty äSsälle paita ja hame.

Tekokuituinen poolopaita. Paidan lisäks äSsä esittellee zamioculcaksen kukkaa. Siinä sitä on ruma kukka, mut paita on kiva, äSsäki tykkää.

Hame, varmaan kesällä kiva.

Ittelleni löysin froteisen kalsaripaidan ja tekokuitusen yäpaidan.

Mulla on jo ennestään yks ruskee froteepaita, mut ko siinä on vähä lyhyet hihat.

Täsä taas ylpee uuren tekokuitu-unelman omistaja menosa nukkumaan. (hirvee kuva...)

Kalaravintola.

Bloggausaiheita putkahtellee välillä kyllä niin yllättäen. Niin ko tännään kun lährettiin oikeen ulos syämään anopin kans. Mentiin Kalaravintola Kalaxiin, se on Tampereella TAYSin takana.

Mittään mää en 70-luvun tunnelmasta muista, en oo kovin montaa kuukautta kerennu 70-luvulla elämään, mut se mitä oon kattellu kuvista ja vanhoista telkkarisarjoista on mun miälestä ihanaa. Sitä sammaa tunnelmaa mää tunsin tuala ravintolasa.

Jo heti ravintolan pihalla kattelin, että onpa ihanan 70-lukulaista arkkitehtuuria. Rakennus on kuulemma rakennettu alunperin kahvilaks Kaupin urheilupuistoon 42 vuatta sitte. Sisällä sama tunnelma jatku.

Hauskoja 70-luvun tavaroita; pallokynttilöitä, keramiikkaa, lasia, puuta...

Tiskin takana hääri mukava täti joka kertoili miälenkiintosia juttuja tavaroista ja talosta.

Ja entäs ruaka sit? Sehän se on pääasia ko ravintollaan mennee. Hyvvää siänisoppaa alkupalaks, buffetista kauhee määrä erilaisia kylmiä ja lämpimiä herkkuja ja jälkkäriks kiisseliä mun makkuuni, eli paksua sellasta, ja tiätty kahvia.

En oo varsinaisesti mikkään kalaruakien fani, mut kyllä vaan söin hyvällä halulla vattani pinkeeks kallaa. Ja kerranki mukulat söi kaiken. Tairan käyrä toistekki.

Niin ja tohon erellisseen postaukseen viitaten, ei se ollu aprillia. :-)

Pesti.

Johan nyt pestin sain! Antiikki&Desing -lehti järjestää syyskuusa retron lukijamatkan Tukholmaan ja mää sit kerron laivalla iltaviihrykkeenä blogistani ja kirppistelystä. Oon jo miättiny hyviä kirppistelyvinkkejä ja harjotellukki.

Niin että kannattaa lähtee mukkaan. Matkan voi varata täältä.

Hauskaa aprillipäivää, voitte nyt sitte miättiä onko tää totta vai ei.