Ihanaa!

Suku on pahin paras! Kattokaa mitä on pyäriny tyhjänpanttina pikkuserkun huushollisa. Nyt ne pyärii meijän huushollisa, mut ei kuitenka tyhjänpanttina. Sain pikkuserkun anopin, joka sattuu olemaan mun entinen opettaja, vanhan pikku-pehtoorin ja 70-luvun kenkät. Ihania tavaroita! Kenkät on mulle täysin sopivat kooltaan ja näöltään, ja pehtooria voi käyttää kahvinkeittämisen lisäks vaikka tunnelmavalaisimena. Määhän oon jo jonkun aikaa ehtiny haikailemmaan tommosen pikku-pehtoorin perrään.

Vauvanvaatteita.

Meillä kävi täälä semmonen hymypoika ettette uskokka! Pualivuatias sukulainen oli kyllä hyväntuulisin ihminen mitä oon ikinä nähny. Olin sille etukätteen ommellu kesäisiä vaatteita. Kyl tommosia piäniä vaatteita on sitte kiva ommella.

Mukuloille tein kevvääks pupupipot. Ne onki ollu jo jonkun aikaa käytösä. Pipoisa on eriväriset tuplaneulatikkaukset, että sit erottaa kumpi on kumman pipo.

Moron peräkonttikirppis.

Enpä oo vuasiin käyny Moron peräkonttikirppiksellä. Menin nyt ko pyyrettiin. Ja vaikkei olis pyyrettykkään, niin kyllä siältä olis seuraa löytyny. Yli 400 myyjää ja hirvee ryysis, väkisinki löytyy tuttuja. 

Siälä niitä peräkontteja on. Melkeinpä tonne takana näkyvälle tiilirakennukselle saakka.

 Tarjontaa:

Luannollisesti tarttu taas tavaraa mukkaan. Kauhistuttaa aatella, että jos olisin hualella kiärtäny kaikki myyjät läpi, niin paljonkohan sitä roinaa olis kertyny. Nyt kattelin pualihualimattomasti ehkä vajaan pualet.

Riikinkukko tarttis paremman paikan ko rempan runtelema seinä.

Koo sai Mohmolle (siis sille sen rakkaalle nukelle) kesäkantokopan 60-luvulta. Nyt siinä kyl on kannettu vasta kissaa.

Retroja taskulamppuja DDRstä ja Suamesta.

Koolle ens talveks lapikkaat.

Mulle täks kesäks virsut.

Miähelle Hauska puolituntinen vuarelta 1970. Ensin se mutisi, ettei tää nyt niin hauska oo, mut sit alko hekotus.

Kirppikseltä.

Kilta-lautasia marjakuviolla, yks isompi ja kolme piänempää. Jos nyt oon oikein käsittäny, niin kuvio on Kaj Franckin suunnittelema, niin ko tiätty lautasten muatokin. Leiman mukkaan 50-luvulta tai 60-luvun alusta. Maksovatki ryäkäleet yhteens 7 euroo, yhresä on kolhu.

Englantilainen keltanen muki.

Keltanen pitsituuki.

Messinkinen seinäkoukku. Ikkää en ossaa arvata, mut on se jotenki sympaattinen.

Valtava pala jottain krimplenee, vois käyttää vaikka lakanana (puistattava ajatus). On tosa kuvasa kaksinkerroin. Aika lailla moterni kuvio, mitäs tosta ompelis?

Keleihin sopivasti löyty äSsälle sarehattu. Lapusa lukkee Lakkituote, Lieksa. Kuvan vihreet kurahousut on muuten viimiseltä dyykkaukselta ennen ko roskikset viätiin pois.

Ekkaa kertaa kuulin jonkun muunki käyttävän ittestäns sanaa "rynttyliisa". Kirppiksellä joku, ilmeisesti kirppiksen henkilökuntaan kuuluva täti, sano toiselle olevans semmonen rynttyliisa. Ai ko se oli hauskaa! Ootteks te kuullu jonkun käyttävän sitä sanaa, jonkun muunki ko mun? Vai käytätteks ittekki?

Kukkoja

Kirppikseltä löyty hauskat lituskaiset keramiikkakukot, laitoin ne syämähuaneen oven päälle. Syämähuaneesa on pönttöuunin päällä kukkopillejäki, tuli vähän niinku kukkoteema sit siihen huaneeseen. Nyt tarttee olla varovainen, etten verä teemaa överiks. Luulen, että kolmannet kukot olis jo liikaa.

Piänin kukko, toi vihree, on uusin löytö kukkopilleistä. Nyt olis kiva löytää viälä punanen ja oranssi.

Sammaan teemaan soppii viälä mun ykkösvaihtoehtoni keskikerroksen makuuhuaneen tapetiks: Pihlgren ja Ritolan "Kaakelikukot". Meillä ko on vähä tota remppaa, niin tarttee aatella tapettejaki. Eiks toi oliski ihana?

Synttärikissa.

Meillä on nyt 3- 4- ja 5-vuatiaat lapset. Putte nimittäin täytti tännään 4-vuatta. Tähän keskimmäiseen on toi napanuara huamattavasti pitempi ko muihin, johtuneeko sit siittä ettei se oo biologinen laps.

Siältä se taas tullee, missä liä käyny.

Siinä se syä.

Siinä se leikkii.

Ja siinä se nukkuu taas mun sylisä.
Kaikki just niin ko pittääki.
Onnee Putte-kullalle!
♥♥♥

Tavaraa.

Mahtokohan se olla Retroilu-lehdessä ko Anoppi näki kuvan Tutti Frutti -purkista. No, se muisti ittelläns olevan semmosen ja lykkäs sen sit mulle.

Kirppikseltä löyty aikuisten kokkoo kaks (!!!) pussilakanaa lasten kuasilla ja viälä tyynyliinatki sammaa sarjaa. 

Sööttejä kankaitaki on löytyny. Keskimmäinen on kaitaliina.

Karhuherra Paddington -pussilakana. Taas aikuisten kokkoo. Kyllä mua nyt onnistaa.

Norsukankaaseen oli kääritty erellisen postauksen jättiteekuppi, joten se on tavallaan kaupanpäällinen. Kiitos "managerilleni" Suville! 

Oranssi emalipesuvati ison kukkaruukun aluseks.

Enpä ookkaan nähny ennen tommosta emalileimaa. Google kerto sen ihan yleiseks.

Mammalan naapurista mukulat sai hianon 70-luvun matkamuiston Sveitsin Alpeilta. Savupiipusta ko painaa, ni reijästä tiiraamalla maisemat vaihtuu, joka kuvasa on junia. Mää sit taas sain keittiökaluja (kuvasa kattila on rekvisiittaa).

Mukeja.

Mulla on tullu joku kumma himo emalimukeihin. Niitä onki tarttunu mukkaan viime aikoina usseempia. Yläkuvasa uusia kaikki muut paitsi keltanen ja punanen. Oranssit on hiukan eri sävysiä ko oikein vertaa, toisen vaan menin purottammaan kirppiksen laattalattialle kassalla. Pääsi pari ärräpäätä.

Jättimukin kaveriks normikokonen samalla kuviolla.

Vapputsaikka maistu "uuresta" englantilaisesta mukista. Muuten, sokeroin pualet vappumunkeista kaneli-sokerilla, ihan taivaallista!

Mitäs meinaatte tästä Länsi-Saksalaisesta kaunokaisesta? Vaatimaton pualen litran teekuppi tasseineen!

Se on ihan täydellinen iltapalakalusto.

Näköalapaikka.

Kyllästyin remonttisotkuun ja päätin, että on täsä huushollisa oltava ees yks siisti huane. Siivosin syämähuaneen ja vaihdoin jopa järjestystä. Mukulat on ihan onnesans ko ne näkkee nyt syäressään pihalle. Ennenhän sohva oli ikkunan eresä ja Kookin pöyräsä selkä ikkunaan päin.