tiistai 5. helmikuuta 2013

Viis biisiä.

Kiki postas tosa pari päivää sitte oman top viitens. Mää päätin kaivautua menneisyyteen. Valkkasin viis suasikkibiisiä viiren vuaren välein. Keksein panna viälä teijän iloks kuvatki ittestäni samoilta ajoilta. Viis-vuatiaasta en viittiny alottaa, sillon kuuntelin jottain karhunpoika sairastaa -biisejä.
***
10 vuatta: Alice Cooper - Poison

Joka viikon kohokohta oli lista-ohjelma. Toi laulu oli ykkösenä tiäs kuin kauan. Sitä piti kuunnella kyynelet valuen ja hokien, että "oi ko tää on ihana". Pet Shop Boys oli kyl se varsinainen lempibändi.


***
 15 vuatta: Paradise Lost - As I Die 

Ehkä tähän olis tarttenu pistää joku Sepulturan biisi, ko se oli se suurempi suasikki, mut mää olin nyt Paradise Lost -tuulella. Kasiluakan alusa kopsasin luakkakaverilta Sepulturan ja Paradise Lostin levyt. Kasetille tiätysti, ne tais kulua loppuun.


***
20 vuatta: Therion - Nifelheim

Ko oltiin miähen kans muutettu yhteen, se anto mulle ensimmäisenä jouluna lahjaks ton Therionin levyn. En ollu ikinä bändistä kuullukka, mut hurahrin heti. Kai se osti sen mulle siks, ko olin kiinnostunu viikinkien mytologiasta, siinä levysä lauletaan niitä jumaltaruja.


***
25 vuatta: Waltari - One day
Älkää kysykö mitä täsä
tapahtuu, en tiä ittekkä...

Mää en yhtään tykänny Waltarista. Mut sit mää lopetin pillereitten syämisen (olin saanu tarpeekseni ylimääräsistä hormooneista) ja menin ihan sekasin päästäni. Yhtäkkiä Waltari oliki ihan hirveen hyvä. Toi One day on semmonen biisi jota kuuntelin ripiitillä monta päivää putkeen samalla ko tein artetyätäni.


***
30 vuatta: The Smiths - Is It Really So Strange?

Mää en oo ostanu monneen vuateen uusia levyjä. Paitsi ton yhren The Smithsin levyn. Se makso 2 euroo Second handisa. Se onki sit ainoo levy jota oon kuunnellu kotona vuaren aikana. Autosa oon harvakseltans kuunnellu jottain muutaki ko ratioo. Kai mukuloitten riakkumisesa on meteliä tarpeeks ko ei jaksa musikkia kuunnella, mut toi Smiths sentään vähä piristää. Tosa yks aamu, ko syätin Koolle puuroo ja hetkuin samalla ton musiikin tahrisa, äSsä komensi mua olemaan nätisti ruakapöyräsä. Mut en voinu olla hetkumati.


***
Jos ette jaksa noita vireoita klikkailla, ni suasittelen kuitenki kuuntelemmaan ton Therionin. Se on niin kivvaa musiikkia, että tairanki heti mennä kaivamaan sen levyn tualta kaapin perukoilta. Tulis kuunneltua muutaki ko sitä Smithsiä.

4 kommenttia:

  1. Mäkin tykkäsin teininä Alice Cooperin musiikista ja Poison raikui ahkerasti kasettisoittimesta ja korvalappustereoista. :)

    VastaaPoista
  2. Oijoi! As I die on ollut ehkä kaikkien aikojen kovin biisi ikinä! Oon käynyt katsomassa Paradise Lostia ihan livenäkin aikoinaan Lepakossa.

    VastaaPoista
  3. Oi että, te olette äSSän kanssa tosi samannäköisiä, nyt kun katselee tuollaista Maija 10 v kuvaa :) Mulla on tässä pari tuntia aikaa, ennenkuin V-V kotiutuu koulusta ja siihen asti joikailen Poisonia. On se hyvä, että ollaan vieläkin ilman naapureita :D Therion ja The Smiths oli ihan uusia tuttavuuksia.

    VastaaPoista
  4. Mä lauleskelin aiemmin päivällä Poisonia tuota videota kuunnellessani. :)

    VastaaPoista