Lyhempää juttua.

Yllätys pyykkikorisa.

Viime kerralla tuli kirjotettua niin pitkät pätkät, ettei kukkaan varmaan jaksanu lukkee loppuun saakka. Jos nyt sit sitä lyhempää juttua yrittäis. Vaikka ei täsä nyt oo niin ihmeellisiä tapahtunukka. Tännään käveltiin mukulan kans tota meijän tiänpätkää pitkin ja nähtiin häntä. Mukula oli ihmeisäns, pelkkä häntähän se. Kyseesä oli siis vaskitsa...

Laitoin sen ruskeen pöyrän sitte sinne huvimajjaan. Just ja just sain sen ovesta mahtumaan. Nyt siälä sit on komia syärä, ollaan jo pari kerta syätykki. Ongelmana on nyt vaan se, että mihes mää sen vanhan pöyrän laitan, se on miähen vaarin tekemä, ei viittis oikeen poiska antaa. No, keksin jottain.

Remontti on paisunu jo aikamoiseks. Tännään oli menneilläns koolinkien säätäminen, lattia ko oli ihan viutilo. Jottain ilmahormia se miäs meinaa viälä kellarista vettää, voi kyl olla ihan hyväki idea. Mittään mää en tosta touhusta ymmärrä, mut pääasia että miäs ymmärtää.

Kirppistelyä.

Tulipas sitä sit nukuttua viime yänä, 11 tuntia. Oli vähä univelkaa erellisyältä. Erellisiltana miäs lähti pyärällä kavereitten kans grillaamaan tonne 10 km päähän rannalle. Laitoin sen pyärään valonki että on si parempi ajjaa yällä takasin. Mukulan kans nukuttiin kellarisa (ko siälä on viileetä), heräsin sitte siinä puali kolme. Miätein että onks se miäs päässy turvalliseti kotio. Aattelin että jos se on vaikka juanu liikaa kaljaa ja makkaa nyt jossain ojasa sen pyäräns alla. Soitin sen puhelimmeen ja koitin kuunnella kuuluuks ylhäätä soittoo, ei kuulunu eikä se vastannu. Aattelin että no sillä on varmaan äänettömällä se vehje. Yritin vähä kellarin ikkunoistaki tiirata että näkkyyks pyärää pihalla, mut ei niistä näe ko autotallin kattoo. Aattelin että en mee ylös kattomaan, rappusetki narisee sen verran että mukula pian herrää. Puali tuntia siinä si pyärein sänkysä, tuli jo nälkäki. Pakkohan siinä sit oli mennä sinne ylös. Siälä se miäs sitte tuhisi makuuhuaneesa, oli tullu jo 12 aikoihin, eikä ollu juanu montaakaan kaljaa. Söin voileivän, sit kuulu kellarista porua. Mukula oli havahtunu ja varmaan säikähtäny ko ei kuulunukkaan kenenkään muun ääniä, oli yksin kellarisa. No nukuttelin sen viäreeni, aina ko yritin sen nostaa ommaan sänkyyns, ni se havahtu. Viireltä sain sen siirrettyä ja aattelin jatkaa uniani. Ko painoin pääni tyynyyn, kuulu koputusta. Ko nostin pään tyynystä, ei kuulunu mittään. Aattelin että siälä on taas se ryäkäleen tikka hakkaamasa meijän seinää siälä katon alla. Lährin sit ulos, mut ei se tikka ollu ees meijän tontilla. Jossain mettäsä se nakutti. Kummallisen hyvin se silti kuulu talon rakenteita pitkin sisälle saakka. Menin takasin nukkumaan (taas). Just ko meinasin nukahtaa, päähän pälkähti ajatus että unohdin nostaa keittämäni mehut kylmäkellariin. Olin taas ihan herreillä. Lopulta ko nukahdin, näin unta että mukula oli jotenki itte siirtyny pinnasänkystä kellarin sohvalle nukkumaan. Ihmettelin siinä että mitäs sää siälä teet, se virnuili siältä peitto korvisa takasin. Yhtäkkiä sen silmät muuttu ihan mustiks ja sen ilme muuttu semmoseks pahantahtoseks virneeks. No tiätysti sit heräsin. Eipä siinä taas heti uni tullu. Pari tuntia ko lopulta sain nukuttua, ni pappa soitti ja herätti. Ei siinä si auttanu ko nousta vaan...

Keittelin siinä tosiaan yks päivä maijallisen mehua. Saas nährä jääks se tän vuaren ainooks. Viime vuanna keitin viis maijallista. Ko alotin poimimisen ni sain kolmesta ekasta mustaviinimarjapuskasta 2,5 litraa marjoja, pakastin ne. Lopuista mustista sain kolmasosa ämpärillisen, kaikki punaset riitti kans kolmasosa ämpärilliseen, loput poimein valkosia. Se valkonen jättipuska on ainoo jossa on kunnolla marjaa. Aattelin antaa niitten viälä hetken kypsyä, mut tuskin niistäkä nyt kokonaista ämpärillistä saa, täytyy keksiä jottain jatkoks ni saa ees toisen maijallisen keitettyä. Leikkelin poimimisen ohesa puskista huanot oksat pois, syksyllä täytyy vetästä kompostista tavaraa juurille.

Katti mennee tosa ihan luantevasti sisälle ja ulos, ovi on koko ajan auki. Yät se on sisällä ja nukkuu kiltisti. Koska se ei syä muuta ko raakaa jauhelihhaa, ostin sille semmosta tahnaa jossa on vitamiineja, hivennaineita ja mineraaleja. Siittä se tykkää, mut ei sitä sille paljoo voi antaa. Annan sentin pötkön joka aamu. On se vaan kauhian kiva kissa. Heti ko se sai olla ulkona niin paljo ko tykkää, se rauhottu aika lailla. Ennen se riahu kauheesti ja hyäkkäili jalkoihin. Semmosiahan ne pennut aina on, leikkisiä.

Kirpputorilla kävin yks päivä. Mukulalla on kaikki yäpuvut tullu piäniks, menin ostamaan "uusia". Kolme pyjamaa löysinki. Kallein makso 1,5 euroo, olivat siistejä ja vähän käytettyjä. Löysin sille kans taaaas uuren uimapuvun (nyt en kyl osta ennää, taitaa olla jo kolme saman kokosta tuala kaapisa). Parilla eurolla löyty kans tommone hame, luulin että se on vanha mut ei siinä ookka vanhaa ko kankas. Lapusa luki "kierrätysmateriaalia, Punainen norsu".

Löysin kans kivan tilkkupeiton. Aattelin sitä ensin mukulan sänkyyn päiväpeitoks, mut kattoo sitä sit ko saa sen sänkyn tänne. Voi olla kyl liian iso siihen tarkotukseen. Eilen kävin UFF:n 2 euron päivillä. Siältä löyty monta vaatetta (kuvailen niitä sit ehkä joskus) ja keltanen ihana täkki. Sitä tarttee kokkeilla syämähuaneen sohvaan sit ko saaraan se huane kuntoon.

UFF:lta löyty kans tommonen sininen kappee verho, siittä vois vaikka eteisen ikkunaan tehrä vaihtoverhon. Vaihtelu ko virkistää. Nyt siinä eteisen ikkunasa on isomamman vanhasta eteisestä peräsin olevaa verhokankasta. Sitä voi olla vaikee kyl vaihtaa, siinä on tunnearvoo. Mut senhän saa siihen sit taas takasin. Keltaset sivuverhot ja yläkappa löyty Fidalta. Näyttää siltä että joku on tehny ne pussilakanakankaasta. Olivat niin herttaset että ostin, ei maksanukka montaa euroo. Jos ne laittais vaikka vinttiin sit joskus.

Ohimennesäni poikkesin kans Tampereen Ylioppilasteatterin kirppiksellä. Myivät pois ylimäärästä rekvisiittaa. Ostin siältä vitosella tommosen pöyrän. Tummanruskeeks maalattu, vähän kolhiintunu ja ihana. Tekis miälä laittaa se syämähuaneeseen, mut kokkeilen sitä ensin huvimajjaan. Huvimajasa ko on liian piäni pöytä, ei mahru 4 tualia ympärille. Tosin koko maja on niin piäni, että en tiiä mahtuuks toi pöytä ees ovesta. Pöyrän kuskauksesta meille kotio kiitän kiireistä yrittäjjää joka aikaans uhraten kuskas sen meille pakettiautollans. Vaikka se nyt tätä tuskin lukkee...

Tosa yhtenä päivänä tein kokkeeks leivoksia uusimman Kodin Pellervon ohjeella. En oo viälä tainnu täälä ylistääkkä, mut Kodin Pellervo on ainoo hyvä lehti Suamessa. Siittä jaksaa lukkee kaikki jutut ja ne on tosi miälenkiintosia. Juu no hyviä oli leivokset, päälle käskettiin pistää punaviinimarjoja ja rahkaa, pistin. Kaverilta sain kauheen kasan lehtiä, joukosa oli esim monta Avotakkaa. Siittä voisin sannoo, että ompa turha lehti. Tiätysti sitä voi lukkee sillai tahallaan ärsyyntyäkseens (niin mää oon tehny). Vai mitä sanotte esimerkiks tästä kuvatekstistä: "Vanha puuhella on kaunis vaikkakin tilaa vievä yksityiskohta." Kauneutta en tosiaankaan mee kiistämään, mut että tilaa vievä "yksityiskohta"? Misä on maininta käytännöllisyyrestä ruoanlaitosa saati sitte lämmityksesä? Muutenki ne kämpät, mitä niisä lehrisä esitellään, on toinen toistaan luataan tyäntävämpiä ja ankeempia. Jossain jutusa kehuttiin kuin käteviä pinottavat läpikuultavat muavitualit on pihajuhlien viarasvaraistuimina, kyseiset tualit makso 300 euroo kappale. Kaikki on vaan desingnia ja kalliita merkkituatteita. Taas yks kuvateksti: "Kaikki saunamökin tekstiilit ovat uusia. Ruudulliset kylpytakit ja pyyheliinat ovat Mulberryn.". Jutun nimi on Saunamökki ilman muovia, siinä esitellään saunaa joka on rempattu vanhaa kunnioittaen. Hyvinpä istuu Mulberryt ja Ralph Laurenit sellaseen, juupa juu. No, täytyy myäntää että onhan niistä lehristä saanu sellasta kyseenalasta huvitusta. Mut Kodin Pellervosta saa huvitusta, sivistystä ja hyätyä. Tosa viälä kuva siittä leivoksesta, taikinasa on isoja suklaankokkareita, nam.

Särkänniämee sun muuta.

Käytiin tännään Särkänniämesä juhlimasa kaverin synttäreitä. Kamalan kuuma oli, mut onneks aurinko ei paistanu ko välillä vaan vähä. 13 euroo saivat multa sitte rahastettua. 10 euroo sisälle ja 3 popcorneista. Olin aatellu mennä vaikka niihin vanhoihin autoihin mukulan kans, mut ei semmosesta maksa kyl 9 euroo. Kai niillä on perustelut noille hinnoillens, onhan se sähköki kallista juu. Mukula viihty kyl muutenki, ei se mittään laitteita olis tarvinnukka. Onneks miäs juaksi sen peräsä, mää keskityin siätämään hellettä ja vahtimaan vaunuja.

Auki revityn lattian alta löyty ko löytyki muurinpeti. Mut luultavasti siihen tarttee joku lisätuki yhrelle sivulle laittaa. On siinä hommaa, pönttöuunin kassaaminen on viälä kaukana. Tapettia näytti seinäsä olevan kolme kerrosta. Keskimmäinen muistutti ihan jottain Pihlgren & Ritolan vanhantehkosta tapettia. Tosi nättiä, mut meijän tyyliin ihan liian mahtipontista. Käytiin torstaina tapettikaupasa, meni suunnitelma uusiks ko näin livenä sen tapetin jota netisä olin kattellu. Oliki paljo pastellinsävysempi luannosa. Ihastuin samalla reissulla toiseen tapettiin, tarttee sitä ehrokasta sit viälä maistella.

Katti on meillä ny viikon ollu. Tännään päästin sen ekan kerran ulos ominpäin. Kiltisti se on pysyny pihasa ja tullu välillä sisälle nukkumaan. Vähä säikky se siälä pihalla on, mukula ko tekkee piänen äkkiliikkeen ni heti on häntä paksuna. Mut niin reipas se on ollu sisällä, että eiköhän se siittä sit yhtä äkkiä totu olemaan ulkonaki.

Taisin yllättää katin kameroineni, säikähtäny ilme...

Pönttöuunin asennus alko.

(Pönttöuunin asennuskuvia TÄÄLLÄ)

Katti on kotiutunu aika hyvin. Ei se ennää mukulaaka sillai pelkää. Tännään mukula syätti sille jukurttia ja silitteli samalla. Sillä on nykyään vintisä oma huane, siis kissalla. Siälä se riahuu ja makkaa sänkysä sitte ko se haluaa olla rauhasa mukulalta. Tosin tännään se on nukkunu melkein kaikki torkkuns tosa keittiön puusohvalla. Sillon ko päästin sen ekan kerran sinne vinttiin, rupes satamaan kaatamalla. Pellikatto kumisi ja katti säikähti. Vintistä alko kuulua vianoo naukumista ja menin kattomaan. Siälä se raukka kökötti keskellä lattiaa ja melkein hyppäs mun sylliin turvaan. Tiiä sitte miksei se tullu alas ko rupes pelottammaan, tai no, lapshan se viälä on.

Alko taas sormia syyhyttämmään, piti ommella vähä. Keskeneräsiä töitäki siälä vintisä olis, mut teki miäli tehrä mukulalle pari vaippaa. Saavat jäärä sen viimisiks vaipoiks, sais opetella käymään potulla. Jottain harjotushousuja vois kyl väsätä. Pari hantuukiaki tein, olin jo unohtanu sen oranssin pyyhkeen joka oli siälä yllätyspyykkikorisa.

Meillä on tuala autotallisa pönttöuunin osat. Täsä nyt jännätään löytyykö syämähuaneesa laminaatin alta muurinpeti vai täytyykö itte vahvistaa lattiaa jotenki. Laminaatit oli liimattu sen verran hyvin, että ne piti hajottaa. Tarttis varmaan sitte laittaa tilalle väliaikasesti joku muavimatto. Syämähuaneen ja olohuaneen lattia on sammaa tavaraa, välisä ko on vaan tommonen iso oviaukko. Mää haluaisin joskus laittaa niihin lattiaks lautaa. Tai ees muavimattoo, seki on parempi ko laminaatti. En tykkää semmosista mitkä esittää olevans jottain muuta ko mitä ne on. Tosin eteisen seinisä on jottain muavipintasta puujäljitelmää, mut se alkaa olla jo niin retroo että kelpaa mulle hyvinki. Alunperin piti laittaa vaan se pönttöuuni ja tällätä laminaatit takasin. Nyt me alettiin jo haaveilla uusista tapeteistaki tohon syämähuaneeseen. Ja jos ne tapetit laitetaan, ni miäs miätti että kai siinä sit samalla tarttis vettää jottain sähköputkiaki tonne seinään. Sillai se paisuu se remppa. Tännään on miähen eka lomapäivä. Toivon vaan ettei koko loma mee remontin keskellä, vaikka ei se varmaan miästä niin haittais, luultavasti vaan tykkäis.

No nyt on katti kotona.

Mamma ja pappa ajeli eilen meille yäks ja toivat mukanans katin. Ensimmäiset kolme tuntia se kyhjötti vintin rappusisa, sit ko mukula meni nukkumaan ni alko riahuminen. Aamulla taas ko mukula heräs se ampas rappusille. Siinä rappusten alapääsä on portti, kissa pääsee siittä kulkemaan mut mukula ei. Sen ruuat ja hiakkaloota on siälä, saa syärä ja paskoo rauhasa. Eiköhän se siittä äkkiä totu tohon kiljukaulaan, sillä ei vaan oo ennestään tommosista kokemusta. Varsinki ko meijän mukulalla sitä desipeliä riittää eikä muutenka oo mikkään matala toi sen ääni. Aikuisia se ei pelkää ja muutenki tuntuu täsä talosa viihtyvän. Parin päivän päästä sen vois sitte jo päästää ulos. Saas nährä mimmonen hiirikissa siittä saaraan. Autotalliin tarttee tehrä kissanluukku että se sitte pääsee kettuja pakkoon.

Saatiin mun serkun vaimon vanhempien vanhoja huanekaluja. Oi että mää oon onnellinen varsinki tosta lipastosta! Se on just semmonen mitä oon ettiny ja nyt sit yhtäkkiä mulle vaan annetaan semmonen. Tälläsin sinne jo kaikki tärkeet paperit. Ovet saa lukkoon ni ei tartte pelätä että mukula mennee sinne penkomaan. Saatiin kans kaks nätisti kirjailtua tualia, eiköhän ne paikkans löyrä. Tulosa on viälä kaks ihanaa siroo nojatualiaki, niitä en oo viälä ees nähny muuta ko kuvasa. Sitte olis viälä joku sohvapöytä, semmoselle meillä ei varmaan oo käyttöö, mut jos se on nätti ni luultavasti päädyn senki tänne raahaamaan.

Vaatteita ja perhosia.

Nyt on jo mukavemmat kelit. Ennää ei tartte hikkoilla. Kuvailin taas perhosia, kerranki mukulaki suastu tulemaan mukkaan. Ehkä siittä viälä jonkinmoisen luantoretkeiljän sitte joskus saa.
Täytyy jakkaa tännekki toi mamman ohje. Paras kesäherkku, vaikka en ikinä mikkään perunanystävä oo ollukka. Elikkä teeppä näin:
Palottele keitettyjä uusia perunoita, vaikka eilen keitettyjä. Silppua joukkoon sipulia, sipulinvarsia ja persiljaa. Lorauta oliiviöljyä hyvällisesti ja Herbamare-yrttisualaa kans. Ruakasuuden lissäämiseks voi lisätä vaikka kinkkurouhetta, vaikkei se sitä maun takia tarttekka. Syärään kylmänä tai huaneenlämpösenä.

Kävin eilen pitkästä aikaa Tampereen keskustan UFF:lla. Siältä löytää kyl parhaat vaatteet. Ostin kivan kiatasuhammeen (jota ehkä tarttee lyhentää 5 cm etten kompastu), yäpairan ja mukulalle uimapuvun ens kesäks.

Toi ruskee on uus, toinen on mulla jo jonkunaikaa ollu, mut laitoin sen kans kuvvaan ko on sammaa ihanaa ohutta materiaalia.

Pannaas viälä pari noita perhosen kuvia mitä tännään räpsein. Oliskos siittä ny 9 vuatta ko innostuin perhosista. Niitä on ihana vaania kameran kans ja joskus yrittää saara joku istumaan sormellekki. Sillon tällön onnistaa niin kameran ko sormenki kans.

Joku sinisiipi, ilman siipien alapintaa en ossaa sannoo tarkemmin. Tais olla naaras, vaikka onki noin sininen.

Loistokultasiipi. Naaras seki.

Ihan tuare sitruunaperhonen. Koiras.

Orvokkihopeatäplä. Touhuista päätellen ehkä naaras.

  

 Niitysinisiipi. Koiras.

Metsänokiperhonen.

Hiki valluu.

Taas kävi samanlaisti ko viime vuannaki. Jahtaan metsänokiperhosia kuumasa aurinkonpaisteesa ja ihan turhaan, ei ne pysähry. Sitte ko luavutan ni yks istahtaa mun jalalle. Viime vuanna varpaille, tänä vuanna kantapäälle. Ens vuanna tiiän sitte huutaa niille heti, että en mää teitistä kuvvaa haluaiska!

Ilma on raskas ja hikinen, sais tulla kunnon ukkonen. Kummasti se pyykki kuivu narulla, pari tuntia ja sai jo kerätä pois. Kävin eilen Kangasalan restauranta päivillä. Hiki valu pitkin selkää, kutitti ärsyttävästi. Siälä täälä näky ihmisiä lykkäämäsä mukuloita rattaisa. Suurin osa niistä nukku tuskanen ilme naamallans ja tukka likomärkänä hiestä. Kannattaa siis raahata kakarat mukana semmoseen aurinkonpaahteiseen väentungokseen. Mut ko alle 11-vuatiaat lapset pääsi ilmaseks, ni kai munki olis pitäny ottaa mukula mukkaan. Sehän on niin ku pistäis rahhaa pankkiin ko ei tartte maksaa. Pikkurahalla tein löytöjä. Emalimuki, monneen mun emalipyttyyn sopiva kansi, Lomonosovin perhoslautanen, peltipurkki misä on ihania kukkasia ja vaxtuuki, ne näkkyy tosa kuvasa. Vaxtuukin ostin yhreltä omituiselta myyjämummolta sen tavaroitten alta, sinne se jäi miättimään että minkäs tuukin se nyt pöyrällens laittais. Sit ostin viälä yhren vanhan vuasikerran Aku Ankkoja ja puali killoo sitruunahappoo. Näin sen pussin siinä pöyrällä ja kysyin mitä maksaa. Ko myyjä sano että 5 euroo, ni sanoin että liikaa. Myyjä kysy onks mulla mahavaivasia lehmiä ja myi sen pussin 2 eurolla. Ei oo lehmiä, mut voin sillä putsata vaikka pyykkikonneen. Ja jos saan autotalliin jonkun sopivan pöyrän, ni voin tarvita sitä sit hoppeen hapottamisseen. Kyl se maksaa apteekisa paljo enemmän.

Tämmäsellä kelillä kannattaa paahtaa uunia, tarkenee si sisälläki. Tein aamupalaks sämpylöitä, ohje löytyy tualta ruakaohjesivulta. Ja eilen tein juusto-mansikkapiirakan. Pistin pohjaks pakastemurotaikinaa, siihen päälle appelssiinituarejuustoo mihin sekotin pari munnaa. Sit se oli uunisa 200 asteesa pualisen tuntia. Sitte pistin siihen päälle tuareita mansikoita ja kolmisen desiä viinimarjamehua mihin liotin 5 liivatelehtee. Neljäki olis kyl voinu riittää. Yän yli hyyty. Ihan hyvvää tuli, vaikka inspiraatiolla sen särttäsin.

Yritin kuvata höyryävvää sämpylää, vaan eipä näy höyryä ei.

Kai se on nyt sitte tännään siirryttävä kellariin nukkumaan. Miäs on siälä jo jonkun aikaa nukkunu. Kyl se autto ko kolmen hengen sijasta makuuhuaneesa nukku vaan kaks, ei ollu niin kuuma. Mut nyt se on liikaa jo kahrellekki. Kellarisa on kyl hyttysiä, tiiä sitte mistä ne sinne pääsee, mut se on piänempi paha se.

Tallinnasa käytiin.

Mamman, Kääkän ja Vassi-tätin kans käytiin Tallinnasa. Oltiin yks yä hotellisa. Oli komia hotellihuane, ylimmäsä kerroksesa. Ihana vino katto misä oli vinot ikkunat, sauna ja poreamme. Porreet tosin piti tehrä itte. Sijaintiki oli täyrellinen. Ihan siinä vanhan kaupunkin reunalla Muurivahella (pitäis olla semmoset pisteet noisa uu-kirjaimisa, mut ko en löyrä semmosia mistään). Laitoin tonne kuva-sivullekki 6 kuvvaa, osa on otettu huaneen ikkunasta. Just nyt ko siälä käytiin, ni siälä Tallinnasa oli joka 6. vuosi pidettävät musiikkijuhlat. Sunnuntaina kaupunkin läpi kulki 30 000 lapsen ja nuaren kulkue, virolaisia ja muun maalaisiaki. Suamalaisiaki nähtiin, ja kanadalaisia, jottain aasialaisia, yms. Aika meteli siittä lähti, hotellihuaneesa kuuntelin ensin, että onks jossain vuaristorata ko kuuluu semmosta aaltoilevvaa kiljuntaa. Oli sitä kulkuetta kyl yllättävän hianoo kattella.

Löyty jottain kivvaa tuliaisikski, ittelle varsinki. Hauskat pojat mainosti semmosta vintage-puatia, siältä löysin kivan kesähammeen. Se on ihanan ohutta ja vilposta puuvillaa, semmosia tarvitaan helteellä eikä mulla niitä oo pahemmin kaapisa ollukka. Olis pitäny silittää se hame tota kuvvaa varten, rypisty kassisa.

Vintage-kaupan mainostajat. Hianosti soittivat!

Sitte löysin antiikkiliikkeestä ittelleni (tiätysti juu) teekupin. Vai liäneekö iso kahvikuppi? No, teetä mää siittä kumminki juan. Siinä on Moskovan olympialaisten (1980) maskotti Miska-karhu. Antiikkiliikkeen pitäjä oli kyl osannu sen hyvin hinnotella, tais olla melkei Suamen hinnoisa. Löysin sit onneks halpaaki. Piäneltä kirpputorilta löyty yhteens 80 sentillä kaks kuppi-tassi paria. Tiiä sit niistäkä onks ne piäniä teekuppeja vai isoja kahvikuppeja. Samalta kirppikseltä löysin ihanan vanhan pussilakanan. Loistavasa kunnosa ja makso vaan 50 senttiä! Se on tosa kuvasa noitten kuppien alla.

Mukualle ostin pari käytännöllistä vaatetta, kyl siältä Tallinnastaki sentään jottain löytyy mitä kehtaa mukulan päälle pistää. Nii ja sit ostin sille maatuskan. Sen kans se näyttää viihtyvän pitemmänki aikaa leikkimäsä. Piänimmän mummon mää tiätysti piilotin. Tosin yhtä ossaa se jo ehti imeskellä sillai että se turpos, nyt se ei ennää mee kii. Mut eiköhän se siittä sit kuivu ajan kans.

Täsä Vironreissun kunniaks hianoo virolaista musiikkia. Ton Metsatöll-bändin haluan viälä joskus nährä, vaikka normaalisti suurinpiirtein inhoon keikoilla käymistä. Musiikki kuullostaa paremmalta levyltä...