Mouruamista ja muuta huutelua.

Meillä oli ristiäiset sunnuntaina. Kääkkä ja Paapoo oli taas kummeina, ovat siis äSssänki kummit. Käytiin taas kirkosa kastamasa, ei tarttenu sitte kotona siivota. Kastevaatteena oli, taas, Anopin kaatopaikalta löytämä kastemekko. Se on mun miälestä ihana. Viimeks vähä parsein siittä revenneitä pitsejä. Nyt huamasin että siinä on piäni reikä mut en kerenny sitä paikkaamaan.

Mamma toi mukanans kauheet tarjoilut, lihasoosit ja salaatteja sun muuta. Se oli oikeen piirtäny meijän keittiöstä kuvan ja suunnitellu että mihin ne kaikki ruakapytyt mahtuu. Tais olla enemmän innoissas ristiäisistä ko mää. Sillon ko äS kastettiin ni tein vaan pitsaa, sitä syätiin kummien kans, muita viaraita ei ollu. Nyt oli sitte isovanhemmatki. Kääkkä oli tehny kauheen hyvän pullakranssin ja juustosarvia. Oletan se että teki pullan tällä ohjeella.

Kirkosa äS varasti shown. Se juaksenteli pitkin kirkon penkkejä ja huuteli vähän väliä "Kuinkas sujjuu?". Jossain vaiheesa se otti tualin, kiipes sen päälle ja kisko hihat ylös, lotras kans vettä siskons päähän hianosta hopeisesta kastemaljasta. Kiältämättä se teki sen aika hyvin, pappiki totes että on jo ammatti selvillä.

Katti on nyt sitte kiimasa. Muuten melkein mykkä katti kulkee pitkin taloo ja mouruaa. Ei meinannu aamulla tulla äSsän aamupuuron syämisestäkä mittään ko nauratti niin paljo. Huvittava elukka se onki. Miäs joutu aamulla tyämatkalla kääntymään takasin ko huamas katin olevan kyyrisä. Onneks se just nyt alotti sen mouruumisens, ei sitä muuten olis huamannu siältä takapenkiltä. Varasin sille jo leikkausajan.