Kuka tiätäis?

Sattuiskos joku tiätämään, että miten toi kuvan lakki on tehty?

Kysseesä on joskus 60-luvulla koululaisen koulusa tekemä käsityä. Jotenki toi kai on virkattu? Ei voi olla vaikee homma ko lakki kerran on lapsen tekemä. Olis kiva tehrä mukuloille tolla tavalla pipot...
Kertokaa ihmeesä ohjeita jos tiärätte.

Lapsang souchong.

Mun lempiteeni on Lapsang souchong ja kerron siittä teille nyt tiatoiskun, olkaa hyvät.

Lapsang souchong on mustaa savustettua teetä. Sitä ei lasketa maustetuks, vaikka siinä savun maku onki voimakkaasti esillä. Väärennöksiäkin liikkuu, ne mää kyllä laskisin maustetuks teeks, niisä ko savun maku tullee aromiaineista. Oikee Lapsang souchong savustettaan männyllä, siittä tullee kivan tervainen maku.

1600-luvulle saakka on juatu vaan vihreetä teetä, erelleenki Kiinasa ja Japanisa vihree on paljo yleisempää. Kerran siinä sitte 1600-luvulla yhresä kiinalaisesa vuaristokyläsä kyläläiset oli just keränneet sadon teetä kun ne joutu karkaamaan kylästään jonkun armeijan tiältä. Ko ne pääsi palaamaan kylääns, niin teenlehdet oli alkanu hapettua, eli tuloksena oli mustaa teetä. Kyläläiset ei halunnu haaskata satoa, joten ne päätti myydä lehdet silti teekauppiaalle. Mut teekauppias oli jo pian tulosa ja lehret piti saara kuivumaan, avuks otettiin nuatio joka samalla vahinkosa savusti lehret. Teekauppiaalla oli silmää bisnekselle, se markkinoi tavaraa ihan uudenlaisena teenä ja siittä tuliki menestys. Tän tarinan takia moni laskee Lapsang souchongin ensimmäiseks mustaks teeks.

Mäntyä poltetaan pesäsä ja
teenlehret on yläkerrasa savustumasa.

Tälläi Star Trek -fanina mua kiahtoo se, että alunperin kapteeni Picardin lempiteen piti olla Lapsang souchong koska näytteliä Patrick Stewart tykkäs siittä. Käsikirjottajat muutti teen Earl grayks, koska se oli yleisölle tutumpaa. Nythän Picard tilaa replikaattorilta aina "Tea, Earl gray, hot". Kerran oon bongannu Lapsang souchongin Trekistä. Yhresa TNG:n vitoskauren jaksosa Worfin äiti tillaa sitä Keulakympisä.

Yhreksänkytluvun suamentajalle tee ei selkeesti ollu tuttu.
Hiano suamennos.

Lapsang souchongia harvemmin löytää marketeista, joten kannattaa tilata vaikka täältä jos sitä haluaa(siältä saa vahvaa ja miatoo versioo). Suasittelen maistamaan, olo on ko laavulla sitä hörppiesä.

Kuvat täältä.

Syksyn muotikorut.

Viikonloppuna oli nähtävisä hiano kokoelma koruja niin naisilla...

...ko miähilläki.

Puukkojaki oli siälä sun täälä. Onneks Taivaannaulan väki on kilttiä porukkaa.

Itte tapahtumasta kirjotin täälä.

Taivaannaulan kekri.

Kuten eilen mainittinkin, olin viikonlopun viättämäsä kekriä Tamperelaisella tyäväentalolla. Perjantaina saavuttiin paikalle, paleltiin kylmäsä talosa ja lämmiteltiin saunasa. Mulla jäi yäunet aika vähäsiks, en saanu oikeen nukuttua, ylös nousin aamulla jo ennen seittemää. Puali kahreksan maisa muita heräteltiin katajaa polttamalla. Siinä samalla eräs täti tohisi luutans kans siihen malliin, että varmasti kaikki heräs.

Aamupäivällä kuunneltiin miälenkiintosia luentoja, päivällä oli lautanauha- neulakinnas- ja kansanlaulupajat.

Iltapäivällä lähretiin retkelle Sikosuonmäkeen, siälä on torennäkönen muinaisjäännös rautakaurelta. On jotenkin hassua, että semmonen paikka löytyy keskeltä Tamperelaista lähiötä.

Retkeltä ko palattiin, oli kekripidot. Voi hyvänen aika kuin hyvvää lammasta mää söin! Ruaka oli lähiruakaa, tottakai. Sit ko oltiin melkein jo saatu syätyä, niin ovesta pelmahti sisälle kekripukki. Aikamoinen räyhääjä. Valitti ko sitä ei oltu kutsuttu ja ruuatki oltiin syäty. Oli sen tyynnyttelemisesä aika homma.

Siinä se rääkyy...

Illalla sitte sytytettiin kekrivalkea vesisatteesa ja saunottiin. 

Ennen nukkumaan mennoo meniki sit monta tuntia turistesa. Kerrottiin kansansatuja, määki luin muille pari, ja muisteltiin edesmenneitä. Toisen yän nukuinki oikein hyvin.

Sunnuntai kulu sitte yhristyksen asioissa. Rääppiäisten ja siivouksen jälkeen lährettiin kotio. Kyl oli mukava viikonloppu! En muistanu ees harmitella sitä, että en päässy Tampere Retro & Vintage Design Expoon Pakkahuoneelle. Retro joutu väistymään kansanperinteen tiältä, mut elämä on valintoja. Ja hyvin valittin.

365 kuvaa, osa 43. Mun viikkoni.

Lokakuun 20. yritin illalla kattoo Star Trekkiä kissan ja pyykkivuaren takkaa.

Lokakuun 21. pahoin pelkäämäni tapahtu, eli pellot ympäriltä kynnettiin. Nyt on niin mustaa...

Lokakuun 22. olin illalla taas koululla ompelemasa. Täsä vilaus siittä mitä on tekkeillä.

Lokakuun 23. pidin joka torstaisen touhutunnin koululla. Kyse on siis MLL:n jutusta.

Lokakuun 24. hörpin teetä saunan jälkeen kokouspöytien keskelle petaamassani sänkysä. Olin tullu viikonlopuks Taivaannaulan kekrijuhlaan Aitolahden tyäväentalolle.

Lokakuun 25. oli juhlapäivä. Opin tekemään lautanauhoja, söin ja nauroin paljo.

Lokakuun 26. oli yhdistyksen kokous. Valittiin ens kaudeks uusi hallitus. Siinä hallituksesa istun sitte määki.

Miähen viikko täälä, Koon viikko täälä, äSsän viikko täälä ja kissan viikko täälä.

Pelottava nukkumatti.

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,

niin Nukku-Matti nousee, ja ovehen hiljaa lyö.

se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.

Kauheeta! Tunkee yällä toisten huusholliin ja viä mukulat autollans pois. Kidnappaus! Mää oon aina vähä kammonnu tota tarinaa. Jotenki mua on piänestä asti inhottanu sekin kohta jossa "jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö".  Mää nään miälesäni sellaset matalat kuluneet hampaat joita se jäätelö vihloo.

Mut onhan se silti rauhallinen ja kaunis laulu. Ja jos oikeen keskityn, ni saatan päästä sanojakin kuuntelemalla siihen tunnelmaan jota siinä ajetaan takkaa. Hyviä unia vaan kaikille!

Kolmesta kaksi.

Löysin taannoin anopin kätköistä kolme retroo pussilakanaa. Nyt ko oli siivouspäivä, niin mitenkäs sitä voi paremmin vältellä siivousta ko ompelemalla niistä uuret pussilakanat.

Semmosenans niistä löytölakanoista ei ollu mihenkä. Ne oli yläreunasta kuluneet puhki ja alareunoista ne oli jatkettu pitemmäks rumilla kankaansuikaleilla. Pistin ne siis palasiks.

Ompelin vahvimmat kohrat kii toisiins ja sain kolmesta pussilakanasta kaks vahvaa pussilakanaa.

Tyynyliinatki tein jämäpaloista. Ne nyt ei oo ennää niin vahvaa kankasta, saas nährä kuis monta käyttökertaa kestävät.

Sillä aikaa ko mää tyytyväisenä ompelin, mukulat katteli kiltisti telkkarista Aku Ankkaa. Tai niin mää ainaki luulin. Koo oli käyny vetäsemäsä tiskipöyrältä jonkun ajat sitte pualiks syäryn jogurtin jonka olin aamulla siivonnu pois jääkaapista. Toivottavasti ei mee vatta sekasin. Sit se oli viälä halkassu lempi-DVD:ns hajalle. Ehkä jätän ompeluhommat suasiolla iltoihin.

365 kuvaa, osa 42. Miähen viikko.

Lokakuun 13. miäs kanto ulos betonikokkareita kellarista. Erellisenä päivänä oli nimittäin lattia piikattu auki.

Lokakuun 14. miäs kävi kaverillans ja osti samalla reissulla kuivabetonia.

Lokakuun 15. Koora sai talvirenkaat. (Koora=Skoda)

Lokakuun 16. miäs valo seinille tukkee muun perheen ollesa yäkyläsä.

Lokakuun 17. mää kävin kaverilla saunomasa, joten miäs vahti mukuloita. Siivo oli taas sen mukanen.

Lokakuun 18. miäs lähti humputtelemaan tyäkavereitten kans.

Lokakuun 19. tuli kaveri perheineen kyllään.

Mun viikkoni täälä, Koon viikko täälä, äSsän viikko täälä ja kissan viikko täälä.