Määki buzzaan.

Määki rupesin buzzadoriks. Jos joku ei tiä mikä on Buzzador, ni se on semmonen firma mikä mainostaa tuatteita ihmisten (määki oon ihminen) avulla. Mää sain ilmaseks Piltin Banaani-vadelmapuuroo, jota saan testata mukuloillani ja antaa kavereille. Sit mää kerron mitä miältä mää oon siittä tuatteesta ja kyselen mitä kaverit tykkää.

Juu no puuro ei oo meillä mikkään menestys. ÄSsä sitä halus heti maistaa. Se söi pari lusikallista ja sano ettei syä enempää. Kysyin laitanko sualaa. Se sano että joo. Laitoin sualaa, ja ko maistoin ni ei ollu kyl hullumpaa. ÄSsä söi taas lusikallisen, sama juttu. Kysyin laitetaans sokeria. Se sano että joo. Laitoin sokeria ja ko maistoin ni ei erelleenkään ollu hullumpaa. ÄSsä söi lusikallisen, sama juttu, siihen se sit jäi. En kyl ihmettele, perunamuusi on sen inhokkiruakaa ja tosa oli samanlainen vaikutelma suusa. Mulle siis olis kelvannu, mut äSsälle ei.

Pistin sille muumiaki harhautukseks, mut ei se viäny huamioo pois puurosta.

Entäs Koo sitte? Tää puuro tuli sillai hyvvään saumaan, että mun onki pitäny ruveta syättämään sille enemmän puuroo. Puurokokkeilut on jääny vähä vähhiin huanon menestyksen takia. Kaikkee muuta se onki syäny hyvällä halulla, paitsi puuroo. No, tein sille pualikkaan pussillista kokkeeks. Se nipisti suun tiukasti kii ja tahkos puuron lusikasta (jota yritin tunkee sinne suljettuun suuhun) naamaans ja tukkaans. Lisäsin herelmäpilttiä ja sain sen syämään sentään osan. Toisella kerralla tein loput siittä pussista. Tein vähä vetelämpää ko ohjeesa käsketään. Pari lusikallista meni melko hyvin, mut sit se suu napsati taas kii. Laitoin herelmäpilttiä ja se söi kiltisti loppuun.

Pussi teki paremmin kauppans ko sisältö.

Kyl noi varmaan on käteviä. Niisä on kaiken maailman vitamiineja ja kivennäisaineita lisättynä ja ne on supernoppee valmistaa. Taatusti osa mukuloista tykkää niistä ko hullut puurosta (mahtoks toi nyt oikeen sopia kuvaukseks), oon nähny ihmisten usseinki kaupasa noita ostavan. Meijän mukulat vaan ei sit oikeen innostunu. Mää kyl voisin itte syärä sitä täysin mukisemati. Jos sitä Koolle tarpeeks monta kertaa syättäis, ni se varmaan tottuis siihen. Tarttee ottaa projektiks.

Lisäys: Neljän päivän tappelun jälkeen Koo söi koko puuron mukisemati. Jee!
Viälä myähesempi lisäys: Koo tykkää. Ton puuron avulla Koo on oppinu syämään ihan tavallistaki puuroo. Ostin lissää ko Buzzadorilta saamat loppu. On ne käteviä ko saa niin noppeesti tehtyäkki.

Kattokaas!

Kattokaas mimmosen aarteen mää löysin! Arabian posliininen rasia, mää meinaan käyttää sitä voipyttynä. Kannesa on pari kolhua, mut ne näkkyy vaan jos kääntää kannen ympäri. Hintaa oli lähetystuvalla 10 euroo, kysyin että onks siinä yhtään tinkivarraa ko kerran on kolhujaki. Myyjä sano heti, että jos se kerran on rikki, ni maksa vaikka 4 euroo. Ja määhän maksoin.

Pitkulainen Hiawatha-tyynyliina löyty kans samasta paikasta, se ja keltanen vohvelipyyhe makso yhteens euron. Aikas ihana tyynyliina. Toisella pualla on sama kuva.

 

Miäs ko meni töitten jälkeen johonki tyäpaikan syäminkeihin, ni en viittiny tehrä kunnon ruakaa. Tein piirakan mikä mennee sit iltapalanaki. Siittä tais tulla mun uus suasikkipiirakka. Chili-jauheliha-omenapiirakka, ohje on Ruakaohje-sivulla.

Makkeenhimosani tein taas riisikökköjä. Pistin tavallisen tomusokerin sijasta mansikkatomusokeria. Ihan mukava mansikan vivahde, tairan tehrä ens kerrallaki sillai. Yhren kökön verran testasin pelkkää mansikanmakua, jätin kaakaojauheen pois. En välittäny, aattelin että mukula tykkäis, mut kaakaokököt maistu sillekki paremmin.

Vanhuus ei tuu yksin.

Tosa yks päivä rupesin kattomaan, että mites toi mun kyynerpää näyttää niin kuivalta, ei se ennen oo semmonen ollu. Ja jalkapohjatkaan ei näytä siltä ko ennen. Ennen ne oli silkoset ja pehmeet niin ko vauvan pylly, nyt ne ei näytä mun miälestä näteiltä. Aamulla ko herrään ni nilkat ei taivu ja muutenki oon ihan jäykkis. Kyykystä ylöspääseminen on aina hirasta ja polvet rutisee siihen malliin ettei siinä kauheesti uskaltais hosuakka. Oikee käsivarsi olkapäästä kyynerpäähän alkaa särkee aina jos se saa vähäki kylmää eikä toi naamaka ennää näytä niin raikkaalta.

Muistan semmosen ko olin kukkakaupasa töisä ja asiakasmummot vertaili vaivojans. Sanoin niille pirruuttani, että sen jälkeen ko täytin kakskymmentä ni on mullekki tullu kaikenmoista vaivaa. Olin sillon varmaan jottain 23. Mut totta se oli, siittä kahrestakymmenestä se alamäki alko. Anoppi aina sannoo, että kylläpä sitä nuarena jaksaa, ko se kuuntelee mun juttuja siittä mitä touhuun mukuloitten kans/lisäks. On se kauhee ajatus, ettei sitä joskus jaksais näinki normaalia elämää ko lapsiperheen arki. Mut en silti kyl lähtis amerikkalaistyyliseen nuaruuden ihannointiin. Viisas vanhuus, ja niin erelleen.

Tavaraa myyntiin.

Nää mun postaukset tullee aina näemmä tämmäsisä aalloisa, niinku että tullee ensin kolme tai neljä postausta ja sitte viikon tauko. Mut siis juu, pakko oli tyhjentää kaappeja välillä ko tullee sitä roinaa raahattua kirppikseltä harva se päivä. Vaatteita ja jottain tavaraaki oon kyl tasasena virtana viäny fidalle, mut nyt pistin oikeen rahalla myyntiin. Loimaalla on halvat pöytävuakrat, kirpputori Helmi ottaa 15e viikko ja oliks se nyt sitte 50e kuukausi pöyrän vuakraa. Koska mulla oli se kaappien tyhjennys tarkotuksena, pistin halvat hinnat. Oon sen huamannu ennenki, että halvalla hinnalla sitä voi kyl silti ihan tianatakki. Mut siis mun tarkotuksena ei oo rahastaa, kirppiksellä pittää olla kirppishinnat. Jos pyytää roinasta liikaa, ni ei niitä kukkaan osta ja sitte on ihan ihmeesä ko joutuu raahaamaan koko pöyrällisen takasin kotio.

Vein tavarat laatikoisa pöyrälle ja rupesin purkamaan niitä papereista, osa tavaroista ei ees kerenny käymään pöyrällä ko annoin ne suaraan ihmisille kässiin. Ko olin saanu tavarat purettua, menin maksamaan pöytävuakran. Ei mun kyl tarttenu maksaakka, se poika siälä tiskin takana anto mulle rahhaa ko olin jo siinä vaiheesa tianannu vuakran verran ja jottain euroja päällekki. Ko olin vilkassu muut pöyrät ja lährin kotio, olin siinä vaiheesa saanu jo 19 tavaraa myytyä, laskin lapuista. Muista pöyristä löyty Koolle kaks bodya ja äSsälle paita. Vaikkeivat ookka retroo, ni pannaas silti kuva.

Oon muuten ihan yllättyny, ko tosa Småfolkin bodysa on kolmenkympin pesu. Luulin niitä jotenki käytännöllisemmiks tai tiätyllä tavalla laarukkaiks ko maksavatki niin pirusti. Ton löysin onneks kolmella eurolla vaikka vaikuttaa ihan käyttämättömältä, siinä oli se semmonen hintalapun muavijuttuki. Mun miälestä kaikki alle 3-vuatiaitten vaatteet pitäsi voira pestä kuuresakympisä.

Touhuja.

Tännään oli taas touhutunti. Hävetti lähtee, ko mukulan naama on niin ko pahemmanki rokon kourisa. Ihan tervehän se on, mutko pihalla on iltasin jottain mäkäräisiä jotka tuntuu erikoistuneen naaman syäntiin. Aina välillä ko joku äiti tuijotti tarpeeks pitkään, piti täsmentää ettei kysseesä oo mikkään tauti. Pakkohan siälä oli käyrä ko mukula on sitä taas jo monta päivää orottanu. Mut kuten sanoin, hävetti.

Piti kokkeilla, että ossaiskos Koo jo istua äSsän vanhoisa matkarattaisa. Miäs on sirkkelöiny puunpölyt just rattaitten suuntaan ja kostee kesä oli tehny loput. Pyykkiin meni.

Kylhän ne ihan puhtaaks lähti, mut ko kerran olin kankaat rattaista irrottanu, ni päätin tuunata niitä vähä. Nyt meillä on siniset kukikkaat matkarattaat. Niitä viittiii mialuummin lykkiä ko tylsiä mustia.

Sunnuntai.

Miäs just torstaina imuroi, mut mää imuroin taas tännään. Yritän välttää sitä joka maanantaista kiukutteluani siivoomalla huushollin siistiks. Illalla laitan papusopan herneet likkoomaan, ni on sit huamenna vaivaton sapuskaki tiarosa. Jos sit ei olis niin maanantai-olo, eli hermot kirreellä.

Toinen dyykatuista laiskanlinnoista (ne tosiaan on laiskanlinnoja: tilavia, mukavia ja laiskottavia) on ollu jo pari päivää olkkarisa. Siihen on illalla ollu ihana käpertyä ja kattoo jakso Star Trekkiä ko mukulat nukkuu. Toinen raahattiin tännään pukuhuaneeseen. Vähä pelkäsin, että mitä miäs sannoo ko raahasin meille tommoset, mut ei se pahaks pistäny. Mut miks olis pistänykkä, vanhojen dyykkareitten mukula ko on. Anoppi ja Appiukko harrasti kaatopaikkojen tonkimista sillon ko niihin viälä pääsi tonkimaan. Tännään yllätin miähen nukkumasta olohuaneesa. Tarjolla olis ollu pari sohvaaki sen pitkille konteille, mut se nukku suu auki nojatualisa.

Lauantai.

Jos tännään olis ollu joku unipossukilpailu, ni meijän perhe olis pärjänny varmaan ihan hyvin ryhmäosuuresa. Maattiin kaikki oikeen puali yhteentoista. Just ko mää innostuin, että aletaan herräämään ihan ihmisten aikaan (viime aikoina puali yhreksältä), ni sit tuli takapakkia koko hommasa. Oli muuten hianoo ko aamulla avasin silmäni ja hämäräsä mua tuijotti tommonen paholaislaps, Koo on meinaan ruvennu irvistelleen. Meinas melkein päästä pissa petille. Harmi ko en saanu sen pahisilmeestä parempaa kuvvaa ko toi tuala ylhäällä, mut hurja se on!

ÄSsä sano tännään, että hänellä on korvakikkeli. Kesti hetken tajuta, että mistä se puhhuu. Sillä on korvasa  lirpake, joku fibrooma tai semmonen, ihan vaaraton. Sillon ko se synty, ni joku kätilö sano että sillä on pitsikorva. Mää tykkään enemmän korvakikkelistä. Se olis voitu leikata jo heti syntymän jälkeen pois, mut kukas sitä nyt antaa leikellä paloja vauvastans? Jos sen poistais sit vaikka ennen kouluun mennoo. Mun ihana piäni kikkelikorvani. <3

Pistettiin syksyn ensimmäinen pesällinen pönttöuuniin. Hianosti veti, vaikka oli kylmä pönttö ja piippu, ja viälä matalapainettaki. Hyvä pönttö.

Käytiin oikeen ulkona syämäsä, Pancho villasa. Naapurisa oli Tokmanni ni haettiin katillekki sapuskaa, oli melkein loppu. Nyt riittää vähäks aikaa, 6,8 kg kissanruakaa. Miälenkiintonen tiato, joka varmasti kiinnostaa kaikkia.

Perjantai.

Kävin hammaslääkärisä. Vai oliks se hammashoitajalla? No kumminki tarttee sit mennä myähemmin leikkauttamaan pois alemmat viisaurenhampaat. Kuvasa näkkyy millai se hammas puskee päin muita. Kuukauren ko oon ollu jo puremati vasemmalla pualla leukaa, ni alkaa tähän jo tottua. Eli ei mittään kiirutta poistamisen kans...

Raahasin kankaita vintistä alas ja laitoin niitä lipastoon (eihän siihen mahru ees kolmasosa, mitä mää oikeen aattelin?) Kesken kankaittenjärjestelyn huamasin ompelevani äSsälle hametta. Kankaitten joukosta löyty kans kaikenlaista korjausta ja tuunausta oottavaa. Korjasin housut, lakin ja pari paitaa.

Illemmalla ko siivosin päivällisen ompelun jälkiä, huamasin ompelevani ittelleni kassia. Oon viimeaikoina käyttäny tota kuvasa takana olevaa kassia, se on aika kesänen ko on täynnä kukkia. Nyt on syksysempi kassi, johon en kyl oo oikeen tyytyväinen. Vois ensin suunnitella ja sit vasta tehrä. Ja huamenna ko siivoon illan ompelun jäljet, voisin sit kans siivota.

Torstai.

Koo katteli tännään ihan lumoontuneena ko ikkunan ohi lenteli pääskysiä. Taisivat pysähtyä tähän muuttomatkalla. On se jo tarkka mukula, olisko siittä joku kuukausi ko se vasta huamas kissan ja nyt se jo kattelee vilauksen näkyviä lintuja.

ÄSsän kans käytiin MLL:n touhutunnilla. Viime viikolla käytiin ekaa kertaa. ÄSsä tykkää kauheesti. Kai siälä on käytävä joka viikko, näkkeepähän muita mukuloita.

Touhutunnin jälkeen käytiin kirjastosa. Tarttee ruveta usseemmin käymään, ko kotona äSsä söi kiltisti iltapuuron, sano että "nyt pestään hampaat" ja otti yäpukuns. Löyty niin kiinnostavia iltasatukirjoja, kissoista kertovia tiätty. Ja muutenki, ko tultiin kirjastosta, ni mun kotitonttuni oli syättäny vauvan ja imuroinu huushollin. 

Mut se, miks mää alunperin halusin sinne kirjastoon, oli toi kirja:

Mää varasin tampereen kirjastosta sen joskus vuasi sitten, eivät koskaan ilmottanneet siittä, olisko ollu puhelinnumero väärin tai jottain. Mut nyt mää sitte ruppeen ompelemmaan. Jos kerkeen, huakaus.

Illalla rupes olleen jotenki flunssanen olo, keittelin ittelleni inkivääriä. Ohuita liuluja kuarittua inkivääriä veten joukkoon, kiahautus ja haudutus pualisen tuntia. Siihen hunajaa joukkoon. Mennee kylmänä ja kuumana ja vaikka huaneenlämpösenäki. Ai nam.

Keskiviikko.

Meillä kävi tännään toinen vauva. Se on Koota viikon nuarempi. Se konttaa ja on kuulemma jo noussu seisomaanki. Oho. Koo vasta peruuttaa vattallans. Ennen ko konttaaja äitins kans tuli meille, käytiin taaaas vähä kirppistelemäsä. Ostin äSsälle talvikenkät parilla eurolla ja kissalle halpoja tasseja.

Ko kerran oli tulosa viaraita, piti siivota tiskipöytä. Mää kun en tykkää siittä hommasta, ni tiätysti piti lykätä sitä kaikenlaisilla tekosyillä. Huamasin että mulla oli huano tukkapäivä, ni otin tommoset vanhat sukat

ja tein niistä tommosen pipon, jonka jätin auki ni nuttura saa tuulettua.

Saatan tehrä toisenki ko oli niin noppee ja kätevä.

Tiistai.

Oikeen kaupasta ostetut housut.

Mää oon markkinoinnin uhri. Oi mutsi, mutsi kehu KappAhlin farkkuja. Nyt ko kävin Tampereella, ni hain ittelleni omat. Housuista on ollukki vähä puutetta, talvi meni äitiyshousuisa ja viimekesäset housut ei mahru. Ei sitä aina vaan voi kulkee hammeenloikeisa. Se vika noisa uusisa housuisa kyl on, että pitkät kalsarit voi olla vaikeeta saara mukavasti sinne alle. Mää ko käytän joskus pitkiä kalsareita jopa kolmia päällekkäin. Kauheen mukavan oloset housut tälläi hetken päälläolon jälkeen sanottuna. Mut luulen kyl että näisä näkkyy tavallista paremmin kaikki puuro, piltti, puklu, kura,... -tahrat, on jotenki sen näköstä materiaalia.

ÄSsä ei kauppalan reissusta pahemmin perustanu. Käytiin syämäsä Etruscosa, se söi siälä vaan jätskin ko oli just ennen vetässy banaanin. Olis ollu rahan haaskausta tilata sille jottain oikeeta ruakaa. Söin jottain rosvolammasta, oli kyl tosi hyvvää, sapuskan kruunas parhaat lohkoperunat mitä oon ikinä syäny. ÄSsän miälestä parasta koko reissusa oli pulut, voittivat jätskinki.

Maanantai.

Leivottiin äSsän kans mokkapaloja. Lähinnä se meinaa sitä, että äSsä syä kourakaupalla kaikkia ainesosia, ensin erikseens ja lopuks taikinana. Söispä se ruakapöyräsäki yhtä innokkaasti ko sillon ko se vetelee naamaans vaikka jauhoja. Naama oli sutusa ottaan asti, ja siivo vaan paheni ko se sai valmiita leivoksia. Tein ne muuten vähän soveltaen. Laitoin perunajauhoja niin taikinaan ko kuarrutukseenki. Tomusokeri loppu kesken ni jatkoin sitä sillä perunajauholla. Tuli ihan hyvvää, ei ihan niin äklömakkeeta ko pelkällä sokerilla olis tullu. ÄSsä vaahrotti munat ja sokerin. Moni muu kakku on päältä kaunis, noi ei oo, mut ne ei ainaka oo silkkoo sisältä.

Likanen pöytä ja sipuli kuvausrekvisiittaa.

Jos teillä alko jo herkkuhammasta kolottaa, ni pilataans se ruakahalu sit tolla kuvalla. Tota sotkuahan meillä tapahtuu joka päivä. En tiiä sitte onks syynä hyvä vai huano äiti, joko oon laiska pitämään Koolla vaippoja ko se aina välillä löytyy kakka+pissa -lammikosta, tai sitte se on vaan onnen vauva ko pyllyki saa aina hyvin tuulettua. Uskallauduin taas pallaamaan aiheeseen, ko se sai aikasemmin niin hyvän vastaanoton. Mut jos tää sit jo riittäis.

Maanantait on aina nykyään mulla samanlaisia. Vaikka olisin saanu nukkua tarpeeks, oon ihan väsyny. Hermo mennee eriyisesti kaikkeen roinaan mitä on pitkin lattiaa, eikä mikkään huvita. Sen takia tein niitä mokkapalojaki, aattelin että kunnon tujaus sokeria löysäis mun hermoja, mut ei. Tarttee varmaan keksiä aina tästä lähtien kauheesti ohjelmaa maanantaiks ja siivota sunnuntaisin. Ehkä jopa tehrä sunnuntaina huamisen ruakaki valmiiks.

Tajusin muuten eilen, että Koo ei oo ennää käyttäny tuttia muuta ko nukkumaan mennesä. Ne hampaatko sen teki?

Dyykkausta II.

Taas voisin pittää pitkän saarnan siittä, miten meijän roskiksia ei kuulu pittää kaatopaikkana. Joku tollo oli heittäny roskiin kaks ihanaa nojatualia. Nostin ne pystyyn, laitoin tyynyt takasin paikoillens ja totesin, että ovat ihan kunnosa. Ei yhtään kulumaa, ei tahroja, eikä tyynyt ollu painunu. Ainoo piäni virhe minkä löysin oli toisen yläkulmasa, näytti kurasta päätellen tulleen siittä ko oli tonne mettään viskattu. Ajoin niitten ohi jo eilen, ja aattelin että joku on heittäny roskiin nuhjaantunneen sohvan. Tännään kävelin tonkimaan roskiksia ja kirosin ko en menny jo eilen. Nyt ne oli ollu yän satteesa. Pari tuntia asiaa haurottuani kävin ne siältä hakemasa.

Nyt ne on meijän saunalla. Pistin pessään valkeen, eiköhän ne siälä kuivu. Ainaka märkänä ne ei haissu tunkkaselta tai kissankuselta. Harjasin vaan koivunroskat juuriharjalla pois.

Pirusti ne paino. Täsä on sit se ongelma, että niitä raahatesa tuli ihan hirvee hiki. Mites tuala nyt käyt suihkusa?

Kirppiksiä ja Muumimaailmaa.

Kirppiksillä kävin. Yhrestä sain taas vitosella ison kassillisen tavaraa (Lähetystuvalta), toiselta ostin mukuloille talvihaalarit ja muuta talvivaatetta (Puotikuusta, esim. äSsän toppahaalari makso 2,5e), kolmannesta löyty metrin pätkä rairallista veluuria kolmella eurolla ja toi arabian teekuppi yläkuvasa vitosella. Siinä viäresä on toinen arabian teekannuista jotka sain kaverilta, pannulla on kaverina viälä toinenki samanlainen, mut isompi.

Vitosen kassiin heitin monen vaatteen joukkoon tommoset retropökät. Niisä on hyvät henkselit ko äSsäki saa ne helposti riisuttua ko käy potulla. Kuva on huano, mukulalla oli kiire heti päästä nuhjaamaan ja kurastammaan ne haalarit pihalla. Mut ainaki sain kuvat ettee ja takkaa.

Vitosen kassiin löyty äSsälle pari pehmokissaa (TAAS lissää niitä katteja, niitä on jo joka paikka täynä. Hullu oon ko niitä sille haalin.). Toinen niistä oli niin likanen, että oli pakko heittää se pesukonneeseen. ÄSsä oli ihan poru kurkusa sit ko kissa pantiin konneeseen. Mää yritin sille vakuutella, että kissa vaan tykkää ko pääsee pesulle. Mut mää vannon, että määki kuulin miten se siälä kauhuisans nauku.

Joskus aikasemmin oon löytäny yhren irtopohjarenkasvuakan josta puuttu se tasanen pohja. Nyt löysin samanlaisen misä oli se pohja tallella ja piänen muffinssipellin kans. Tarttee laittaa se vanha vuaka kirpputorille, ei niitä montaa tarvita.

Ja viälä vaan samasta kassista löyty mulle täyrellinen paita. Kaisu Heikkilä oy näyttää olevan valmistajana. Mamma sano että materiaalista päätellen 60- tai 70-luvulta. Jos vaan sais aikaseks ni vois tehrä samalla mallilla muitaki tommosia paitoja. Taas vähä huano kuva, yritä ny sitte ottaa hyvvää ittelaukasulla. Siinä on tummansinisiäki palleroita, mut näyttää tosa vaan mustalta.

ÄSsä oli sitte taas yäkyläsä Mammalla ja Pappalla. Nyt meni jo paremmin ko viimeks, sain nukuttuakki. Viimeks alko pääsä pyäriä kaikkee kamalaa aina öisin. Tulipaloja ja maailmanloppuja, kaikkee misä voi käyrä huanosti mukuloille. ÄSsähän ei olis varmaan kummallaka kertaa halunnu ees lähtee kotio, ekalla kertaa oli vähä vihanenki ko piti lähtee mammalasta pois. Niin että sehän on aina pärjänny hyvin. Nyt ne sit kävi siälä Muumimaailmasa ko Osuuspankki tarjos. Mamma sano, että oli yliarvostettu paikka. Mukulaki piti hianoimpana asiana ilmapalloo. Ko Mamma oli kysyny, että meetkö Hemulin kans valokuvvaan, vastaus oli: En ikinä! Kaikkee se vähä pelkäs ja muut mukulat kilju ja väkkee oli kauheesti. Nyt ko kysyin että mitä tykkäsit, ni se sano vaan että "Hmmm". Mut lupas kuitenki mennä uusiks jos joskus pääsee. Taitaa tulla äitiins, määkä en yhtään välittäny mistään puuhamaista joista muut intoili.

Sattaa mainetta ja kunniaa.

ÄSsä on muumimaailmasa Mamman ja Pappan kans. Ja ku kerran syätin tyämiähille pakastimesta tiistaisia kaalikääryleitä, mulla oli aikaa kerranki ommella samantiän ko sain inspiraation. Keittiö on mun silmään näyttäny vaihteeks kauheen ankeelta (ehkä siks ko mää oon viättäny siälä viimeaikoina enemmän aikaa), piti saara sinne vähä lissää väriä. Tein tommoset tyynynpäälliset:

Ja ko mää oon monta kertaa miättiny, että tarttis esitellä muille mun aarre, ni nyt sain siihen sit aasinsillan. Ommellesa ko silitän (enkä kyl muullon pahemmin silittelekkä), ni silitän tolla kurvikkaalla kaunottarella:

Ja se, miks rupesin alun perin ompelemmaan (sain siinä sen irean niihin tyynyihin), oli se ko piti vähä parannella niitä vaippoja joita just vähän aikaa sitten ostin kirppikseltä seittemän kappaletta. Niisä oli se sisus fleesee, siihen ko mukula kustalorautti isot pissat, ni ylihän se tulvi, ko ei se fleese mittään ime. Leikkasin keskelle reijät ja ompelin tilalle bambufroteeta. Nyt toimii. Tollai tein:

Ja ko ei tolla piänellä mukulalla mukamas oo viälä tarpeeks leluja, ni askartelin sille tommosen:

Tosta se tykkää ko hullu puurosta.

Sitte se otsikon aihe. Tai no en siittä maineesta niin tiä, mut kunniaa kumminki. Mulle nyt näyttää satelevan tunnustuksia (Periaatteen Naisen sanoin). Joskus aluks miätein, että en mää kyl viitteis tommosia tunnustuksia bloggiini tällätä. Taisivat olla sillon vähä happamia pihlajanmarjoja. Nyt ko niitä saa, ni ylpeenä esittellee. Kattokaa ny ko hianoja!!! Tuhannet kiitokset Kikille sekä Periaatteen Naiselle, joilta kummaltakin sain tämän:

Säännöt:
 1. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka antoi sinulle hienon tunnustuksen.
 2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempi blogille ja kerro heille siitä kommenteilla.
 3. Kopioi post it-lapun kuva ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post in-lapulla ja toivo että lempiblogisi jakaa sen eteenpäin.

Periaatteen Naiselta sain viälä tämmäsenki hianon:

"Älä lässytä" -tunnustus, joka jaetaan niille blogisteille, jotka onnistuvat kirjoittamaan raskaus/vauva/perhe/yms. -arjesta ilman turhaa lässytystä, länkytystä, jeesustelua, mustavalkoisuutta etc. eikä turhaan nussita pilkkua (siksi kuva).


Kenellekkäs mää nää sitte jaan etteenpäin? Se onki vaikee juttu. Paitsi siittä ei oo epäilystäkä että ton Lässytyksen vastasen tunnustuksen on ansainnu Kiki, sen blogisa ei kyl tosiaanka siävistellä. Ton lappusysteemin tairan antaa näille ahkerille äiti-ihmisille:


Intulle, jolla on ainaki sata mukulaa.

Pikkukiiskelle, jonka kämppää ei voi muuta ko karehtia.

Saukkolle, joka tekkee tottuuksista sarjakuvia (mullaki on kokemusta perhepetikrampista ja imetyskyttyrästä).

Ninnulle Kukikkaista kuaseista, kiitos inspiraatioista. (nii ja 70-luku tiatoiskuista kans)

Ja sitte viälä pakko pistää viiminen Oi mutsi, mutsille ko se jaksaa päivittäin sivistää muaki mettäläistä siittä mitä mutsien pitäis tiätää nykymaailmasta.