Maanantai.

Leivottiin äSsän kans mokkapaloja. Lähinnä se meinaa sitä, että äSsä syä kourakaupalla kaikkia ainesosia, ensin erikseens ja lopuks taikinana. Söispä se ruakapöyräsäki yhtä innokkaasti ko sillon ko se vetelee naamaans vaikka jauhoja. Naama oli sutusa ottaan asti, ja siivo vaan paheni ko se sai valmiita leivoksia. Tein ne muuten vähän soveltaen. Laitoin perunajauhoja niin taikinaan ko kuarrutukseenki. Tomusokeri loppu kesken ni jatkoin sitä sillä perunajauholla. Tuli ihan hyvvää, ei ihan niin äklömakkeeta ko pelkällä sokerilla olis tullu. ÄSsä vaahrotti munat ja sokerin. Moni muu kakku on päältä kaunis, noi ei oo, mut ne ei ainaka oo silkkoo sisältä.

Likanen pöytä ja sipuli kuvausrekvisiittaa.

Jos teillä alko jo herkkuhammasta kolottaa, ni pilataans se ruakahalu sit tolla kuvalla. Tota sotkuahan meillä tapahtuu joka päivä. En tiiä sitte onks syynä hyvä vai huano äiti, joko oon laiska pitämään Koolla vaippoja ko se aina välillä löytyy kakka+pissa -lammikosta, tai sitte se on vaan onnen vauva ko pyllyki saa aina hyvin tuulettua. Uskallauduin taas pallaamaan aiheeseen, ko se sai aikasemmin niin hyvän vastaanoton. Mut jos tää sit jo riittäis.

Maanantait on aina nykyään mulla samanlaisia. Vaikka olisin saanu nukkua tarpeeks, oon ihan väsyny. Hermo mennee eriyisesti kaikkeen roinaan mitä on pitkin lattiaa, eikä mikkään huvita. Sen takia tein niitä mokkapalojaki, aattelin että kunnon tujaus sokeria löysäis mun hermoja, mut ei. Tarttee varmaan keksiä aina tästä lähtien kauheesti ohjelmaa maanantaiks ja siivota sunnuntaisin. Ehkä jopa tehrä sunnuntaina huamisen ruakaki valmiiks.

Tajusin muuten eilen, että Koo ei oo ennää käyttäny tuttia muuta ko nukkumaan mennesä. Ne hampaatko sen teki?