Tänään.

Kävin tännään pitkästä aikaa Lielahdessa. Kiärrätyskeskus oli yllättäen muuttanu. Onhan se ollu siälä Prisman takana Teivaalantiellä jo pualtoista kuukautta, mut se selvis mulle vasta nyt. Helposti se siältä löyty ja kivalta näytti.

Esittelen teitille sen mitä siältä löysin sitte ko olen sen kuvannu. Nyt se on viälä auton peräsä. Voin paljastaa, että se on jottain mitä oon jo vuaden verran ettiny.

Kävin Fidallakin. Ihan vinkkinä niille joilla olis tillaa yhrelle ihanalle retrosohvalle, niin Lielahden Fidassa olis yks punanen kaunotar 48€.

Kotimatkalla poikkesin Tiptap-tätille ja sillä oli mulle tuliaisia pohjosen matkaltans. On se ihana ko mua aina niin muistaa! Sain söötin kukkatyynyliinan, pannunalusen, 2,6 litrasen Sarviksen kulhon ja mustan kukkopillin. ♥

Rompetoriostokset.

Pronssisormus Hannu Ikosen 70-luvulla suunnittelmasta jäkäläkorusarjasta. Mukuloille (tosi)piänet kivisormukset.

Voiks olla kauniimpaa emalimukia?

Kankainen pituusmitta. Johan oli hankala naulata seinälle, mut pitäis olla nyt oikeella korkeudella.

Suamalainen tekokuituhame. Piti vaan sovittaa sitä, mut en pystyny riisumaan sitä ko vasta nukkumaan mennesä. Mun uusi lempivaate.

ÄSsällä on kylpytakki jäämäsä piäneks, joten toi nallefrotee tuli ko tilauksesta. Ompelin uuren vetskarin hajonneen tilalle.

Valinten tattilamppu. Kauhiasa töhkäsä se oli, johtoki ihan musta liasta ja kuvussa maaliroiskeita. Mut hyvin lähti puhtaaks ja roiskeetki sain yllätyksekseni pois.

***

Jaahas, sitte pitäis vaan malttaa vuasi orottaa seuraavia restaurantapäiviä. Pitänee lääkitä odotusta käymällä jokusella kirpputorilla. Mahtaisko auttaa?

Restaurantapäivät 2015.

Se on taas sitte Restaurantapäivät Kangasalla. Tännään viälä kahreksaan asti auki ja huamenna 7-14. Miätin, josko menis viälä illalla pikkaseks aikaa uurestaan, samalla lipulla ko pääsee ilmaseks. Täsä teille kuvia.

Kattokaa kuin komia emalilamppu!

Perinteinen yhden hengen piknik omenapuun alla tänäkin vuanna.

Harmi kun noi pöyrät ei ollu myytävänä. Toi pleksilevyistä tehty seinälamppu sit taas oli. Oli hiano lamppu...

Jos vaikka huamiseks sais kuvattua ostokset. Kaikkee kivvaa löysin. Jee!

Kirppikseltä.

Mäkisen Kuvastimen vihreekehyksinen hopeapeili.

Arabian Palapeli -sarjan sinisiä leipälautasia 5 kpl.

Sinivalkonen liina mun leipäkorriini. Osottautuki vähä isoks.

Anttilan kuvasto talvi 1960-61 ja Tiptap-tätiltä vuaden -72 neulelehti.

Pari rullaa isokukkaista tapettia.

Heinäpellolla.

Se on nyt semmonen romanttinen heinäaika. Oi että, miks ennää ei tehrä heinäseipäitä?

Kelpaa.

On sitä tullu netisä nähtyä hianoja ihmisten tekemiä kesäterasseja. Mää sit tein kans oman, sillai häthättää saunasta vilvotellesa. Kyllä nyt kelpaa vilvotella. Ei puutu ko hyttyspyyrys, ellen se oo sitte mää.

Taas retropusseja.

Hervannan Kierrätyskeskuksesta löyty (taas) mahtava löytö! Huamasin nippuun sirottuna kaks makuupussia. En viittiny ees tutkia niitä tarkemmin, vein heti kassalle. Aattelin, että jos niisä on reikiä niin ne voi viädä mukuloille leikkimökkiin. Tai jos vetskarit ei toimi, voin ommella ne yhteen päiväpeitoks. Maksoin niistä yhteens vitosen ja sainki yllätyksekseni uurenveroset makuupussit.

Merkki on Familon ja päältä semmosta liukasta kankasta. Aika sopivasti löytyivät ko just kuukausi sitten hajos edellisestä makuupussista vetoketju. Taidan purkaa siittä sen rämän vetskarin pois ja ottaa sen käyttöön täkkinä.

Koo testaa.

Boonuksena postaan teille viälä hianot kuvat jotka me miähen kans tännään piirrettiin toisistamme. Eiks ookki kaunis pari?

Asua ja asustetta.

Anteeks nyt kovasti, hyvät lukijat! Taitaa olla blogihistorian pisin tauko postauksisa, viikko. Eihän se nyt kenenkään maata kaara, mahtokohan kukkaan ees huamata mun taukooni. On vähä kaikenlaista projektia tyän alla sisällä, puutarhasa ja leikkimökisä. Ei malttais millään istua konneella. Mut nyt jaksan ko välttelen muita hommia.

Löysin luannoksien joukosta kevväällä postaamati jääneitä vaatteita. Parempi nyt myähään ko ei millonka.

Nahkanen olkalaukku. Toi onki ollu käytösä ahkerasti kevvään ja kesän mittaan.

Farkkutakkityylinen takki. Sain ton ilmaseks, joku ko on rakastanu sen hajalle. Jotenki sympaattiset noi paikatut kyynerpäät. Se on ollu mulla päällä tasan kerran, kuvasakin näkkyy että kävin kirppiksellä. Photoshoppasin pöljän naaman pöljemmäks.

Käyttämättömän olonen miästen toppatakki.
Sitähän tälläi naisena kesällä tartteeki.

Hyvä hame, paljo oon käyttäny.
ÄSsä rajas kuvatessaan turhat pois.
Nykyään meillä on jo orapihlajasa lehtiäki.

Nonni. Sehän oli mukavaa! Voishan täsä konneella taas joku päivä malttaa poiketa. Nährään!

Kotikylällä.

Juhannusaattona lährettiin poikkeuksellisesti kaupunkiin, mut pakkohan sitä oli sitte myähemmin Loimaalle lähtee, muuten ei tunnu juhannukselta jos ei pääse pappan rantasaunaan.

Meininki lapsuuden kulmilla vaikuttaa vähä enemmän yhteisölliseltä ko sillon muinoin. Ainakaan mun muistini mukkaan kotikylällä ei sillon ollu kyläläisillä ommaa lehtee, monitoimitillaa zumbatunteinens, perinnepiirejä ja tiäs mitä kissanristiäisiä. Eikä tuatu kyläläisten iloks lampaita keskelle kyllää. Hianoo ko porukkahenkee piisaa!

I ♥ Kojonkulma

Punahilkka.

Mukulat oli anoppilasa hoidossa ja kun menin niitä hakemaan, niin pluttasivat siälä vesisaavisa Finelin kahvipannulla. Sanoin, että kiitos vaan, otan pannun. Nyt mulla on nätti Punahilkkapannu ja mukulat saa leikkiä jollain muulla, kyl anoppilasa tavaraa piisaa.

Kirppikselläki käväsin. Löyty pilkullinen jugoslavialainen emalimuki, äSsälle viälä toistaseks kolme numeroo liian isot puukenkät ja pualihame josta laskoksilla väkersin olkaimettoman kesähammeen.

Ihanan raikas uutuus! Nyt mukihyllyssä!

Suosi suomalaista! Puukengät Himangalta.

Kesämekko kesän rientoihin. Väreinä metsä, paprika ja viini.