Vanhasta kauppakulmasta.

Näitä esittelemäti jääneitä löytöjä näyttää piisaavan. Tännään loimaalaisesta retrokaupasta shoppaillut jutut ja huamenna sitte vaikka retrovaihtaritavarat.

Pitkä miäs kuvas mun uuret koltut. Ei tosta kuvakulmasta oikeen saa selvää mallista, mut kivoja ovat. Musta-punanen on varmaan loimaalaisen Eeva-Maijan tuatantoo.  Emaliaki ostin, vaikka sitä ennestäänki piisaa. Keltasen fanina en voinu vastustaa pualalaista emalimukia. 

Joskus ihastelin Annen kalsarikuvioista emalikulhoo, nyt löysin ittelleniki oman ruskeen version. Ruskeet kalsonkit onki seksikkäimmät.

Yökirppikseltä.

Pirkan Kirpputorikeskuksesa oli perjantaina yökirppis. Kassalla totesinki, että harvemmin sitä tullee klo 23.30 osteltua näin kivoja tavaroita. Yläkuvasa Arabian Maija -sarjan kastikekulho, mehulasi ja Neuvostoliittolainen tarjoilulautanen. Tota Maijaa oon hakenu jo pitempään, täyrellinen kuvio täyrellisellä nimellä. Ihana, vettää noin pualen litraa soosia.

Ostoksilleni nappasin koriks vähä isomman kopan. Mites mää oonki niin innoisani tommosesta vanhasta pärekopasta? Ihana, ihana, ihana! Korriin pääsi myäs Lasten joulukirja vuarelta -67. Takakannen kuva piparkakkutalosta on mun miälestä kauheen hellyttävä, kattoki halki... Niin söötti.

Retropikkujoulut.

Meilläpä oli lauantaina Outin (Vaapukka-blogista) ja Annen (Romua, rakkautta ja rikkaruohoja -blogista) kans pikkujoulut! Kokoonnuttiin Outin kotona, oli siälä ihmettelemistä. Mulla tais välillä jäärä lausekin kesken ko huamasin jonkun ihanan retroaarteen. Oli keskittymiskyky koetuksella.

Ensin tutustuttiin huusholliin; urkittiin joka huaneeseen, nurkkaan ja hyllyyn. Löyty herkkuja kuaseja, kirjoja, lamppuja, tyynyjä, kaikenlaisia tavaroita.

Sit välillä aterioitiin...

...sen jälkeen vaihdeltiin keskenämme ittellemme tarpeettomia retrotavaroita (joilla saatiin täytettyä koko olohuane). Ja sit syätiin taas.

Lopuks piti penkoo viälä kaapitki ko selvis, ettei kaikki emalit ollukka esillä. On se ihanaa turista samanhenkisten ihmisten kans, oli sitte aiheena kattilat tai vaikka pussilakanat. Kiitos tytöt, oli kauheen kivvaa!

365 kuvaa, osa 50.

Joulukuun 8. äSsällä oli mammalasa kynttiläpaja.

Joulukuun 9. pötköttelin pitkään sänkysä vanhuksen viäresä. Mukulat riakku alakerrasa mamman ja pappan kans.

Joulukuun 10. ajeltiin Loimaalta kotio. Pysähryttiin Ideaparkisa.

Joulukuun 11. Koo orotti ruakaa vähä isomman kupin ja lusikan kans. En mää viittiny sille ruakaa siihen kuitenka antaa, en olis viittiny tiskata tommosta ämpäriä.

Joulukuun 12. oli Pirkan kirpputorikeskuksesa yökirppis puollille öin. Oli pakko oikein kuvata yks pöytä, siinä oli nähty vaivaa! Ei ollu tavara mun makkuuni, mut siinä oli taatusti muista erottuva nurkkaus.

Joulukuun 13. join illalla sänkysä lehmusteetä. Ei silti meinannu uni tulla, oli niin kiva ilta takana. Kiitos Outi ja Anne!
(kerron enemmän huamenna)

Joulukuun 14. käytiin kivasa kyläpaikasa.
Tairettiin olla kyl aika mölysakkia.

Toppatakit.

Pitkin syksyä oon ompelukurssilla ommellu mukuloille toppatakkeja. Nyt ne on valmiit ja jo käytösäki hyväks havaitut.

Taskuista tein kaarevat.

Hupuissa ja hihoissa on tikkivuori ja muualla teddyä.

Ruskee teddyvuari on joskus jottain varten uutena ostettua, muuten kaikki materiaali on kirppistavaraa. Koon vihree takki on Tampellan vanhasta verhosta ja äSsän takki dyykatusta lakanasta.

Kaava on Elsebeth Gynterin kirjasta Ompele lapselle. Taas tarttee kiittää Valkeakoski-opiston opettaja-Johannaa, en olis omin päin osannu noita koota. Tai ainaki olisin tehny kaiken paljo vaikeemmin ja jälki olis rumempaa. Suurkiitos opelle!

Nyt ko talvi on näin lämmin, noi takit on just sopivat. Siinä onki ainoo syy, miks en orota kylmempää keliä.

Vanha Kauppakulma.

Ette ikinä arvaa mitä löysin Loimaalta tossa alkuviikosta! Retrokaupan! Oon sinne kattellu ikkunan läpi kaihoten jo usseemman kerran, mut nyt pääsin ovesta sisälle ja suu loksahti välittömästi auki. 

Se kauppa on avoinna yleensä toripäivisin, eli tiistaisin ja perjantaisin, tälläi joulun alla saattaa olla lauantaisin ja ehkä jopa sunnuntaisinki. Löytyy kaupungintaloo vastapäätä, eli Kauppalankatu kahresta. Viärestä löytyy kivasti kaks kirppistä.

Taas harmittaa, ko ei ollu kamera matkasa. Saatte tyytyä suttusiin kännykkäkuviin. Siälä oli niin kauheesti ihanaa tavaraa nätisti esille aseteltuna...

Tommosisa paikoisa mää tarttisin jonkun voihyvänenaika-laskurin, olis kiva tiätää kuinka monta kertaa mää sillai henkäsin. Tais tulla sen verran ussein, että tarttu jo kauppiaaseenki.

Ostin kaks hametta ja kaks emaliastiaa, esittelen ne sit ko muistan ne kuvata. Olisin kyl oikeesti voinu ostaa koko kaupan tyhjäks, mut... niin, tiiättehän te, rahat ja tilat...

Ysikirppis.

Kävin tännään Loimaalla uurella kirppiksellä, tainnu olla parisen kuukautta auki. Ysikirppis vaikutti oikeen kivalta, löyty siittä Jyskin viärestä Lamminkarulta. Maanantaisin se on suljettu, mut korvaavasti se on auki sunnuntaisinki. Pöytävuakrat näytti olevan siinä 15 euron tianoilla, joka onki halpaa tälläi Tampereen hintoihin tottuneelle.

Siivo ja valosa kirppis, sanoisin. Pahemmin retroo en löytäny, mut uurehkon ja siistin tavaran tykkääjille hyvä shoppailupaikka. Varsinki lastentarvikkeita oli hyvin tarjolla. Ostoksiani en nyt esittele, ne ko mennee joululahjoiks. Mukulat ei ollu mukana, mut ens kerralla saavat tulla ko oli niin komia leikkihuanekki tarjolla.

365 kuvaa, osa 49.

Joulukuun 1. ja katti vaan koisaa vaikka meikä on ihan joulutäpinöisä.

Joulukuun 2. kirjaston ikkunasta oli miälenkiintoset maisemat.

Joulukuun 3. käytiin nuatioretkellä.

Joulukuun 4. oli serkut koolla.

Joulukuun 5. viätin illan kaupunkisa.

Joulukuun 6. uskalsin lopultaki ommella pari vetoketjua.

Joulukuun 7. heräsin siihen, että äSsä luki Koolle kirjoja. Lattialla näyttää olevan latinankirjakin, siittä en tainnu kuulla kuitenka luettavan.

Forget-Me-notin pikkujoulut.

Vintagekauppa Forget-Me-Not järjesti eilen illalla pikkujoulut ja mää pääsin mukkaan. Kiitos Vaapukan Outin! Tarjolla oli hirveesti herkkuja ja hyvvää glögiä. Ohjelmana oli musisointia ja sen lisäks päästiin kokkeilemmaan kontakti-improvisaatioo, joka oli miälenkiintosta ja yllättäen jopa rentouttavaa.

Ihana ja herttanen Nicolas Kivilinna soitti laulujans.

Ihanin kuasi vaaterekeiltä. Harmi ko sattu olleen piäni.

Vaapukka tilas kyydin kotio retrotyylillä.

Ilta loppu pualiltaöin diskon viimiseen hittaaseen, Alphavillen Forever Youngiin. Mää lährin taksilla kotio ja suurin osa porukasta siirty ilmeisesti johonki DDR-pirskeisiin. Mukava ilta, kerta kaikkiaan. 

Kiitos Forget-Me-Notin väelle!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Harmi ko unohrin kameran, vaikka paikan ihanuutta ei voikaan pilata edes suttusella kännykkäkuvalla.