maanantai 4. heinäkuuta 2011

Tallinnasa käytiin.



Mamman, Kääkän ja Vassi-tätin kans käytiin Tallinnasa. Oltiin yks yä hotellisa. Oli komia hotellihuane, ylimmäsä kerroksesa. Ihana vino katto misä oli vinot ikkunat, sauna ja poreamme. Porreet tosin piti tehrä itte. Sijaintiki oli täyrellinen. Ihan siinä vanhan kaupunkin reunalla Muurivahella (pitäis olla semmoset pisteet noisa uu-kirjaimisa, mut ko en löyrä semmosia mistään). Laitoin tonne kuva-sivullekki 6 kuvvaa, osa on otettu huaneen ikkunasta. Just nyt ko siälä käytiin, ni siälä Tallinnasa oli joka 6. vuosi pidettävät musiikkijuhlat. Sunnuntaina kaupunkin läpi kulki 30 000 lapsen ja nuaren kulkue, virolaisia ja muun maalaisiaki. Suamalaisiaki nähtiin, ja kanadalaisia, jottain aasialaisia, yms. Aika meteli siittä lähti, hotellihuaneesa kuuntelin ensin, että onks jossain vuaristorata ko kuuluu semmosta aaltoilevvaa kiljuntaa. Oli sitä kulkuetta kyl yllättävän hianoo kattella.


Löyty jottain kivvaa tuliaisikski, ittelle varsinki. Hauskat pojat mainosti semmosta vintage-puatia, siältä löysin kivan kesähammeen. Se on ihanan ohutta ja vilposta puuvillaa, semmosia tarvitaan helteellä eikä mulla niitä oo pahemmin kaapisa ollukka. Olis pitäny silittää se hame tota kuvvaa varten, rypisty kassisa.

Vintage-kaupan mainostajat. Hianosti soittivat!


Sitte löysin antiikkiliikkeestä ittelleni (tiätysti juu) teekupin. Vai liäneekö iso kahvikuppi? No, teetä mää siittä kumminki juan. Siinä on Moskovan olympialaisten (1980) maskotti Miska-karhu. Antiikkiliikkeen pitäjä oli kyl osannu sen hyvin hinnotella, tais olla melkei Suamen hinnoisa. Löysin sit onneks halpaaki. Piäneltä kirpputorilta löyty yhteens 80 sentillä kaks kuppi-tassi paria. Tiiä sit niistäkä onks ne piäniä teekuppeja vai isoja kahvikuppeja. Samalta kirppikseltä löysin ihanan vanhan pussilakanan. Loistavasa kunnosa ja makso vaan 50 senttiä! Se on tosa kuvasa noitten kuppien alla.


Mukualle ostin pari käytännöllistä vaatetta, kyl siältä Tallinnastaki sentään jottain löytyy mitä kehtaa mukulan päälle pistää. Nii ja sit ostin sille maatuskan. Sen kans se näyttää viihtyvän pitemmänki aikaa leikkimäsä. Piänimmän mummon mää tiätysti piilotin. Tosin yhtä ossaa se jo ehti imeskellä sillai että se turpos, nyt se ei ennää mee kii. Mut eiköhän se siittä sit kuivu ajan kans.


Täsä Vironreissun kunniaks hianoo virolaista musiikkia. Ton Metsatöll-bändin haluan viälä joskus nährä, vaikka normaalisti suurinpiirtein inhoon keikoilla käymistä. Musiikki kuullostaa paremmalta levyltä...

 

2 kommenttia:

  1. Heippa, täällä uusi lukijasi. Kivat tuliaiset! Pitäiskin lähteä Viroon, en ole aikoihin käynyt. Kiva blogi!!tervetuloa romulyyli-blogiin, toivottaa riitta sinikka.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Romulyyli on selkeesti Rynttyliisan sukulaissielu. Kiva blogi siis sinullakin. :-)

    VastaaPoista