Kirppiksellä ja dykkaamasa.

Oon täsä tännään käyny kirppiksellä ja dyykkaamasa. Yläkuvasa on kyl parin päivän takaset kirppislöyröt, äSsälle kahvikuppi teekupiks 0,60e ja mulle joku venäläinen kuppi 1,20e.

Tännään käytiin kaverin kans MLL:n lastenvaate- ja lelukirppiksellä. Eurolla Tutan norsupotkari/yäpuku/mikäliänee, samoin ko kirsikkamekko kans oli euron. Koolle villahaalaria sun muuta lämmintä talveks ja orottammaan kasa L-kokosia vaippoja. Noi uuret vaipat saa korvata äSsän puhkikäyttämät omatekoset vaipat. Sit viälä tuulihousut jotka juaksi pihalla kuvaushetkellä.

Käytiin mukuloitten kans aikamme kuluks taas penkomasa roskiksia. 70-luvun paperinukkeja löyty vino pino.

Samasta roskiksesta Koolle froteinen ruakalappu, mulle virkkaamalla päällystetty henkari ja retrokankasta, äSsälle nalle ja muaviruusut.

Lumppulasta huutelin palasen kankasta, nyt on lopultaki vessasa taulu ko oon semmosta sinne jo pitemmän aikaa haikaillu.

Kaks marjaa.

Tännään huamasin, että Koo on ihan saman näkönen ko toi nukke! Kattokaa vaikka:

Se on syksy nyt!

Tartti jo kaivaa tikkitakki kaapista. Ulkona on vähä "holotna", niin ko Anoppi sannoo. (Se on Kotkasta, kummaa kiältä...)

Päivän ryntyt.

Järkevien aiheitten puutteesa bloggausriippuvainen voi postata päivän asut.

Eli yllä:
ÄSsällä on päälläns sukat ja housut Miähen serkun vanhoja 70-luvulta, Maija Mehiläinen -paita kirppikseltä. Kampaus on eilisen saunan jäljiltä.
Koolla on päälläns Tutan lyhythihanen paita, huurettu huutonetistä nelisen vuatta sitten. Sen alla on äSsän äitiyspakkauksen body ja jalasa kirppikseltä löyretyt pualipotkarit. Ne on kaikki liian piäniä. Sukat on sopivat, ne on tehny Kukkiksen äiti.

Ja alla:
Mulla on päällä KappAhlin taikavarkut, toppaliivi joltain kirppikseltä vuasia sitte ja Mangon poolo, 7 vuatta vanha. Kampaus; eilisen saunan jälkeen tehty palmikko. Meikki luannonkosmetiikkaa, eli naamarasva oman nahan tuattamaa ja silmisä rähmää.

Ja ulkoasut:
ÄSsällä taas niitä Miähen serkun vanhoja rytkyjä takki ja housut. Lakki mun joskus ompelema, liian piäni. Tikkurit H&M (joo, oli kerran pakko ostaa ko mukulan käret paleli). Saappaat Pirkan kirpputorikeskuksesta viime vuanna.

Koolla äSsän äitiyspakkauksen makuupussi jonka heti päällystin uusiks, pupulakana joltain kirppikseltä, lakki mistä liänee, tutti MAMin valkonen muumitutti (ainoo vaihtoehto jos ei halua typerää pastellinväristä tuttia tai suamileijonatuttia). Vaunut mun serkun mukulan vanhat.

Mulla Mamman vanha tuulitakki, liian piäni. Huivi jostain Tampereen asematunnelista, hanskat ja kenkät jostain joskus. Kastelukannu kuvausrekvisiittaa.

Katilla eettinen ja käytännöllinen turkis.

Miähen asua en kuvannu, mut voin kuvata sen täsä kuukauren sisällä. Tuskin se niitä aikasemmin pyykkiin pistää.

Lempikahvila.

Mun lempikahvila on nykyään Pajutilan kahvila. Me mentiin sinne tännään mukuloitten kans postireissulla. Oli niin tylsä ja satteinen päivä, että meinas hermot mennä. ÄSsä kinu aamusta asti saara kattoo telkkaria, eikä itteekä huvittanu tehrä mittään hyäryllistä. Taas semmonen perusmaanantai siis.

Vähä mennee asian viärestä, mut kaivoin äSsälle kaapista "uuren" toppatakin. Se on taas niitä Miähen ja sen serkun vanhoja 70-luvun ittetehtyjä rytkyjä. Eli just sopivaa vaatetta Rynttyliisan mukulalle.

Mut siis se kahvila. Sen takia se on mun lempikahvila, ko siälä on niin hyvä valikoima just semmosia herkkuja mistä mää tykkään. Vaikka kuin montaa erilaista juustokakkua ja suklaakakkua ja raikkaita marjajuttuja ja leivoksia ja isoja pippareita ja kaikkee. Valkkasin yhreksästä juustokakusta kolmensuklaanjuustokaakun, ko teki vähä suklaakakkuaki miäli.

Siittäki toi paikka saa plussaa, ko siälä saa piänesä kannusa teen. Ussein kahviloisa tungetaan irtoteetä piäneen siiviläpalloon, huanosti se siälä hautuu. Yleens juan siälä kaakao-viskiteetä, hyvvää.

ÄSsä söi onnellisena vihreen pumpernikkelin ja Koo pari marie-keksiä jotka löyty mun käsilaukusta.

Kahvilan yhteyresä on myymälä. Siittä en paljoo perusta, ittelle en ostais tavaraa joka on tehty näyttämään vanhalta. Mut varmaan monelle se on piäni taivas. Joten me aina ohitettaan noi roinat ja syäksytään suaraan kaakkujen kimppuun.

Päivän kruunas postireissun varsinainen syy. Lumppulan verhot. Harmi ko en saanu niistä sellasta kuvvaa misä näkyis niitten valaseva keltasuus. Piristää satteisen syyspäivän. Ihanat!

Vanhoja koruja.

Nyt ko Miäs lähti äSsän kans yäks mummolaan, mää oon voinu tehrä täälä kaikkee minkä olis voinu korvata hyäryllisemmillä jutuilla. Mää esimerkiks päätin kattella pitkästä aikaa mun koruja. Mää tykkäisin käyttää rintakoruja, mut ko pittää pittää tota mukulaa vähän väliä sylisä, ni se ei oo kauheen mukava koru tällä hetkellä. Tarttee vaan pitäytyä korviksisa. Ja nenäkorusa.

Alla on niitä mun rintakoruja. Alhaalla vasemmalla olevat kaks on jottain rihkamaa, vanhaa rihkamaa sentäs. Muut on hoppeeta 60- ja 70-luvuilta. Toi pitkä tuala oikeella on mun suasikki. Ja toi ylempi filigraani. Ja toi sininen emaloitu. Oikeestaans ne kaikki on mun suasikkeja.

Kolme kultasormusta: vasemmalla mamman vanha hematiittisormus, alimmasa luulisin olevan karneoli ja viimisesä ametisti, niisä on leimat vuasilta -40, -31 ja -59. Jorma Laineen pronssisormus on 60-luvulta, voi ku mää tykkään siittä!

Sit rannerenkaita. Alimmainen on kultaa, leiman mukkaan vuodelta -60. Paksusa ei oo leimoja, mut kaiverrus on tehty -64, näyttäs olevan hopeoitu. Muut kaks on hoppeta; ohut -34 ja ylimmäinen takaa auki oleva -56.

Siniset muaviset nappikorvikset on 50-luvulta ja pyäreet joissa mustaa emalia keskellä 60-70-luvulta, materiaalia en tiiä mitä liävät. Molemmat ruuvattavat roikkuvat rihkamakorvikset oon löytäny autiotalosta, vanhat kuitenki taatusti.

Noi kaulakorut ja rannekorun oon saanu Anopilta. Niistä ei löyry vuasileimoja, mut muistelen ylimmän ja alimman olleen 60-luvulta. Keskimmäinen tosi pitkä ketju on Miähen isomummon kaulasa sen hääkuvasa joka on otettu 20-luvulla, en tiiä mitä materiaalia se on, siittä on kultaus kulunu pois, mut tykkäänki siittä enemmän tollai.

Tää ei oo koru, mut se on mun retroaarre. Se on 70-luvun pualenvälin verettävä rannekello, täytyy seki nyt huamioira.

Ja kevennyksenä ihania venäläisiä rintanappeja.

Makuuhuane.

Pussilakanat Lumppulasta.

Me siirryttiin Koon kans vinttiin nukkumaan. Sen kunniaks järjestelin makkarin uusiks ja pistin sänkynpäätyyn tommoset jättikukat. Eka yä oli vähä levoton. 6-7 kertaa juaksin huaneen poikki laittamaan tuttia takasin suuhun, kaks kertaa kävin alhaalla vessasa ja kerran vääntämäsä sähköt poikki pääkatkasijasta (oli kauhee ukonilma). Pelkäsin etten ossaa ennää ees nukkua Miähen viäresä ko oon 8 kk nukkunu muualla. Oon sen kuarsausta kuunnellu alhaalla nukkuesaki, kuulu hyvin vintistä. Nyt se ei onneks kuarsannu lujjaa, mut sen henkitys vinku sillai kummallisesti että kuullosti niinko joku laps itkis jossain kaukana. Siihen havahruin pari kertaa. Nukkumaan mennesä tuli ikävä Koota vaikkei se monen metrin pääsä ollukka, mut ko ei se ollu viäresä sillai ko joka yä tähän mennesä. Että pittääki mennä nukkuminen vaikeeks.

Tosa alla on toine pää makkarista. Siinä on Koon sänky. Appiukko sen kunnosti äSsälle sillon joskus, yritettiin saara se meijän sänkyn väriseks. Alunperin sen valkosesa hilseileväsä maalisa oli ankkatarra, Appiukko taiteili päätyyn saman kuvan maalilla.

Sillon joskus kesällä rikkimenneestä lampusta tein Miähelle lukuvalon.

Makkarin seinällä on yks mun aarteistani, vuanna -70 maalattu taulu. Sillon ko oon sen ensimmäistä kertaa nähny, ni aattelin että ompas ruma suttu. Aikani sitä katteltuani totesin että sehän on hiano! Se on orotustaulu, se kuvastaa yhreksää kuukautta. Näyttää vähä pliisulta tosa kuvasa, mut luannosa se on kiva.

Määki buzzaan.

Määki rupesin buzzadoriks. Jos joku ei tiä mikä on Buzzador, ni se on semmonen firma mikä mainostaa tuatteita ihmisten (määki oon ihminen) avulla. Mää sain ilmaseks Piltin Banaani-vadelmapuuroo, jota saan testata mukuloillani ja antaa kavereille. Sit mää kerron mitä miältä mää oon siittä tuatteesta ja kyselen mitä kaverit tykkää.

Juu no puuro ei oo meillä mikkään menestys. ÄSsä sitä halus heti maistaa. Se söi pari lusikallista ja sano ettei syä enempää. Kysyin laitanko sualaa. Se sano että joo. Laitoin sualaa, ja ko maistoin ni ei ollu kyl hullumpaa. ÄSsä söi taas lusikallisen, sama juttu. Kysyin laitetaans sokeria. Se sano että joo. Laitoin sokeria ja ko maistoin ni ei erelleenkään ollu hullumpaa. ÄSsä söi lusikallisen, sama juttu, siihen se sit jäi. En kyl ihmettele, perunamuusi on sen inhokkiruakaa ja tosa oli samanlainen vaikutelma suusa. Mulle siis olis kelvannu, mut äSsälle ei.

Pistin sille muumiaki harhautukseks, mut ei se viäny huamioo pois puurosta.

Entäs Koo sitte? Tää puuro tuli sillai hyvvään saumaan, että mun onki pitäny ruveta syättämään sille enemmän puuroo. Puurokokkeilut on jääny vähä vähhiin huanon menestyksen takia. Kaikkee muuta se onki syäny hyvällä halulla, paitsi puuroo. No, tein sille pualikkaan pussillista kokkeeks. Se nipisti suun tiukasti kii ja tahkos puuron lusikasta (jota yritin tunkee sinne suljettuun suuhun) naamaans ja tukkaans. Lisäsin herelmäpilttiä ja sain sen syämään sentään osan. Toisella kerralla tein loput siittä pussista. Tein vähä vetelämpää ko ohjeesa käsketään. Pari lusikallista meni melko hyvin, mut sit se suu napsati taas kii. Laitoin herelmäpilttiä ja se söi kiltisti loppuun.

Pussi teki paremmin kauppans ko sisältö.

Kyl noi varmaan on käteviä. Niisä on kaiken maailman vitamiineja ja kivennäisaineita lisättynä ja ne on supernoppee valmistaa. Taatusti osa mukuloista tykkää niistä ko hullut puurosta (mahtoks toi nyt oikeen sopia kuvaukseks), oon nähny ihmisten usseinki kaupasa noita ostavan. Meijän mukulat vaan ei sit oikeen innostunu. Mää kyl voisin itte syärä sitä täysin mukisemati. Jos sitä Koolle tarpeeks monta kertaa syättäis, ni se varmaan tottuis siihen. Tarttee ottaa projektiks.

Lisäys: Neljän päivän tappelun jälkeen Koo söi koko puuron mukisemati. Jee!
Viälä myähesempi lisäys: Koo tykkää. Ton puuron avulla Koo on oppinu syämään ihan tavallistaki puuroo. Ostin lissää ko Buzzadorilta saamat loppu. On ne käteviä ko saa niin noppeesti tehtyäkki.

Kattokaas!

Kattokaas mimmosen aarteen mää löysin! Arabian posliininen rasia, mää meinaan käyttää sitä voipyttynä. Kannesa on pari kolhua, mut ne näkkyy vaan jos kääntää kannen ympäri. Hintaa oli lähetystuvalla 10 euroo, kysyin että onks siinä yhtään tinkivarraa ko kerran on kolhujaki. Myyjä sano heti, että jos se kerran on rikki, ni maksa vaikka 4 euroo. Ja määhän maksoin.

Pitkulainen Hiawatha-tyynyliina löyty kans samasta paikasta, se ja keltanen vohvelipyyhe makso yhteens euron. Aikas ihana tyynyliina. Toisella pualla on sama kuva.

 

Miäs ko meni töitten jälkeen johonki tyäpaikan syäminkeihin, ni en viittiny tehrä kunnon ruakaa. Tein piirakan mikä mennee sit iltapalanaki. Siittä tais tulla mun uus suasikkipiirakka. Chili-jauheliha-omenapiirakka, ohje on Ruakaohje-sivulla.

Makkeenhimosani tein taas riisikökköjä. Pistin tavallisen tomusokerin sijasta mansikkatomusokeria. Ihan mukava mansikan vivahde, tairan tehrä ens kerrallaki sillai. Yhren kökön verran testasin pelkkää mansikanmakua, jätin kaakaojauheen pois. En välittäny, aattelin että mukula tykkäis, mut kaakaokököt maistu sillekki paremmin.

Vanhuus ei tuu yksin.

Tosa yks päivä rupesin kattomaan, että mites toi mun kyynerpää näyttää niin kuivalta, ei se ennen oo semmonen ollu. Ja jalkapohjatkaan ei näytä siltä ko ennen. Ennen ne oli silkoset ja pehmeet niin ko vauvan pylly, nyt ne ei näytä mun miälestä näteiltä. Aamulla ko herrään ni nilkat ei taivu ja muutenki oon ihan jäykkis. Kyykystä ylöspääseminen on aina hirasta ja polvet rutisee siihen malliin ettei siinä kauheesti uskaltais hosuakka. Oikee käsivarsi olkapäästä kyynerpäähän alkaa särkee aina jos se saa vähäki kylmää eikä toi naamaka ennää näytä niin raikkaalta.

Muistan semmosen ko olin kukkakaupasa töisä ja asiakasmummot vertaili vaivojans. Sanoin niille pirruuttani, että sen jälkeen ko täytin kakskymmentä ni on mullekki tullu kaikenmoista vaivaa. Olin sillon varmaan jottain 23. Mut totta se oli, siittä kahrestakymmenestä se alamäki alko. Anoppi aina sannoo, että kylläpä sitä nuarena jaksaa, ko se kuuntelee mun juttuja siittä mitä touhuun mukuloitten kans/lisäks. On se kauhee ajatus, ettei sitä joskus jaksais näinki normaalia elämää ko lapsiperheen arki. Mut en silti kyl lähtis amerikkalaistyyliseen nuaruuden ihannointiin. Viisas vanhuus, ja niin erelleen.

Tavaraa myyntiin.

Nää mun postaukset tullee aina näemmä tämmäsisä aalloisa, niinku että tullee ensin kolme tai neljä postausta ja sitte viikon tauko. Mut siis juu, pakko oli tyhjentää kaappeja välillä ko tullee sitä roinaa raahattua kirppikseltä harva se päivä. Vaatteita ja jottain tavaraaki oon kyl tasasena virtana viäny fidalle, mut nyt pistin oikeen rahalla myyntiin. Loimaalla on halvat pöytävuakrat, kirpputori Helmi ottaa 15e viikko ja oliks se nyt sitte 50e kuukausi pöyrän vuakraa. Koska mulla oli se kaappien tyhjennys tarkotuksena, pistin halvat hinnat. Oon sen huamannu ennenki, että halvalla hinnalla sitä voi kyl silti ihan tianatakki. Mut siis mun tarkotuksena ei oo rahastaa, kirppiksellä pittää olla kirppishinnat. Jos pyytää roinasta liikaa, ni ei niitä kukkaan osta ja sitte on ihan ihmeesä ko joutuu raahaamaan koko pöyrällisen takasin kotio.

Vein tavarat laatikoisa pöyrälle ja rupesin purkamaan niitä papereista, osa tavaroista ei ees kerenny käymään pöyrällä ko annoin ne suaraan ihmisille kässiin. Ko olin saanu tavarat purettua, menin maksamaan pöytävuakran. Ei mun kyl tarttenu maksaakka, se poika siälä tiskin takana anto mulle rahhaa ko olin jo siinä vaiheesa tianannu vuakran verran ja jottain euroja päällekki. Ko olin vilkassu muut pöyrät ja lährin kotio, olin siinä vaiheesa saanu jo 19 tavaraa myytyä, laskin lapuista. Muista pöyristä löyty Koolle kaks bodya ja äSsälle paita. Vaikkeivat ookka retroo, ni pannaas silti kuva.

Oon muuten ihan yllättyny, ko tosa Småfolkin bodysa on kolmenkympin pesu. Luulin niitä jotenki käytännöllisemmiks tai tiätyllä tavalla laarukkaiks ko maksavatki niin pirusti. Ton löysin onneks kolmella eurolla vaikka vaikuttaa ihan käyttämättömältä, siinä oli se semmonen hintalapun muavijuttuki. Mun miälestä kaikki alle 3-vuatiaitten vaatteet pitäsi voira pestä kuuresakympisä.

Touhuja.

Tännään oli taas touhutunti. Hävetti lähtee, ko mukulan naama on niin ko pahemmanki rokon kourisa. Ihan tervehän se on, mutko pihalla on iltasin jottain mäkäräisiä jotka tuntuu erikoistuneen naaman syäntiin. Aina välillä ko joku äiti tuijotti tarpeeks pitkään, piti täsmentää ettei kysseesä oo mikkään tauti. Pakkohan siälä oli käyrä ko mukula on sitä taas jo monta päivää orottanu. Mut kuten sanoin, hävetti.

Piti kokkeilla, että ossaiskos Koo jo istua äSsän vanhoisa matkarattaisa. Miäs on sirkkelöiny puunpölyt just rattaitten suuntaan ja kostee kesä oli tehny loput. Pyykkiin meni.

Kylhän ne ihan puhtaaks lähti, mut ko kerran olin kankaat rattaista irrottanu, ni päätin tuunata niitä vähä. Nyt meillä on siniset kukikkaat matkarattaat. Niitä viittiii mialuummin lykkiä ko tylsiä mustia.

Sunnuntai.

Miäs just torstaina imuroi, mut mää imuroin taas tännään. Yritän välttää sitä joka maanantaista kiukutteluani siivoomalla huushollin siistiks. Illalla laitan papusopan herneet likkoomaan, ni on sit huamenna vaivaton sapuskaki tiarosa. Jos sit ei olis niin maanantai-olo, eli hermot kirreellä.

Toinen dyykatuista laiskanlinnoista (ne tosiaan on laiskanlinnoja: tilavia, mukavia ja laiskottavia) on ollu jo pari päivää olkkarisa. Siihen on illalla ollu ihana käpertyä ja kattoo jakso Star Trekkiä ko mukulat nukkuu. Toinen raahattiin tännään pukuhuaneeseen. Vähä pelkäsin, että mitä miäs sannoo ko raahasin meille tommoset, mut ei se pahaks pistäny. Mut miks olis pistänykkä, vanhojen dyykkareitten mukula ko on. Anoppi ja Appiukko harrasti kaatopaikkojen tonkimista sillon ko niihin viälä pääsi tonkimaan. Tännään yllätin miähen nukkumasta olohuaneesa. Tarjolla olis ollu pari sohvaaki sen pitkille konteille, mut se nukku suu auki nojatualisa.

Lauantai.

Jos tännään olis ollu joku unipossukilpailu, ni meijän perhe olis pärjänny varmaan ihan hyvin ryhmäosuuresa. Maattiin kaikki oikeen puali yhteentoista. Just ko mää innostuin, että aletaan herräämään ihan ihmisten aikaan (viime aikoina puali yhreksältä), ni sit tuli takapakkia koko hommasa. Oli muuten hianoo ko aamulla avasin silmäni ja hämäräsä mua tuijotti tommonen paholaislaps, Koo on meinaan ruvennu irvistelleen. Meinas melkein päästä pissa petille. Harmi ko en saanu sen pahisilmeestä parempaa kuvvaa ko toi tuala ylhäällä, mut hurja se on!

ÄSsä sano tännään, että hänellä on korvakikkeli. Kesti hetken tajuta, että mistä se puhhuu. Sillä on korvasa  lirpake, joku fibrooma tai semmonen, ihan vaaraton. Sillon ko se synty, ni joku kätilö sano että sillä on pitsikorva. Mää tykkään enemmän korvakikkelistä. Se olis voitu leikata jo heti syntymän jälkeen pois, mut kukas sitä nyt antaa leikellä paloja vauvastans? Jos sen poistais sit vaikka ennen kouluun mennoo. Mun ihana piäni kikkelikorvani. <3

Pistettiin syksyn ensimmäinen pesällinen pönttöuuniin. Hianosti veti, vaikka oli kylmä pönttö ja piippu, ja viälä matalapainettaki. Hyvä pönttö.

Käytiin oikeen ulkona syämäsä, Pancho villasa. Naapurisa oli Tokmanni ni haettiin katillekki sapuskaa, oli melkein loppu. Nyt riittää vähäks aikaa, 6,8 kg kissanruakaa. Miälenkiintonen tiato, joka varmasti kiinnostaa kaikkia.