Lempikahvila.

Mun lempikahvila on nykyään Pajutilan kahvila. Me mentiin sinne tännään mukuloitten kans postireissulla. Oli niin tylsä ja satteinen päivä, että meinas hermot mennä. ÄSsä kinu aamusta asti saara kattoo telkkaria, eikä itteekä huvittanu tehrä mittään hyäryllistä. Taas semmonen perusmaanantai siis.

Vähä mennee asian viärestä, mut kaivoin äSsälle kaapista "uuren" toppatakin. Se on taas niitä Miähen ja sen serkun vanhoja 70-luvun ittetehtyjä rytkyjä. Eli just sopivaa vaatetta Rynttyliisan mukulalle.

Mut siis se kahvila. Sen takia se on mun lempikahvila, ko siälä on niin hyvä valikoima just semmosia herkkuja mistä mää tykkään. Vaikka kuin montaa erilaista juustokakkua ja suklaakakkua ja raikkaita marjajuttuja ja leivoksia ja isoja pippareita ja kaikkee. Valkkasin yhreksästä juustokakusta kolmensuklaanjuustokaakun, ko teki vähä suklaakakkuaki miäli.

Siittäki toi paikka saa plussaa, ko siälä saa piänesä kannusa teen. Ussein kahviloisa tungetaan irtoteetä piäneen siiviläpalloon, huanosti se siälä hautuu. Yleens juan siälä kaakao-viskiteetä, hyvvää.

ÄSsä söi onnellisena vihreen pumpernikkelin ja Koo pari marie-keksiä jotka löyty mun käsilaukusta.

Kahvilan yhteyresä on myymälä. Siittä en paljoo perusta, ittelle en ostais tavaraa joka on tehty näyttämään vanhalta. Mut varmaan monelle se on piäni taivas. Joten me aina ohitettaan noi roinat ja syäksytään suaraan kaakkujen kimppuun.

Päivän kruunas postireissun varsinainen syy. Lumppulan verhot. Harmi ko en saanu niistä sellasta kuvvaa misä näkyis niitten valaseva keltasuus. Piristää satteisen syyspäivän. Ihanat!