Ompelin Kääkän kaksosten neuvolakortteihin kannet. Miälikuvituksettomasti tein froteiset kissat samalla mallilla ko omien mukuloitten kansiinki oon kissoja tehny. Kaksosten veljellä on sentään erilainen kansi, olkoon toi kissakuva nyt sit joku serkkutyttöjen yhteinen juttu.
Aivosolu jo ajat sitte kannusti esittelemään neulatyynyjä. Tosa alla on mun käyttämäni, kuvasin ne ompelukurssilla. Toinen on tätivainaan vanha, serkku on siihen joskus piänenä kirjottanu äitins nimen (sori, sensuroin sen kuvasta), sen saa kätsysti ranteeseen ja sillä on hirveesti tunnearvoo. Toinen yhtä ahkerasa käytösä oleva on saatu Sinisen siiven Annalta, nätti ko mikäki. Esitelkääs muutki ylpeet neulatyynyn omistajat omanne!
Voi juku miten söpöt kannet! En ole kuullutkaan neuvolakortista, mutta jos mulla aikoinaan oli semmoinen niin olisin halunnut just tuollaiset kannet siihen!
VastaaPoistaKääks, mulla ei oikein ole neulatyynyä... tai on mulla kaksi tän vanhan talon mukana tullutta, mahdollisesti ikivanhaa (talooni 1912 tullut emäntä oli ompelijatar), niissä ne ruosteiset neulatkin on tallella.
No mutta nehän vasta onkin esittelyn arvoiset! Nyt äkkiä kuvaamaan ne!
PoistaIhanat vauvat,ja tosi hauskat nuo neuvalakorttien kannet.
VastaaPoistaJaa että neulatyynyt, pitääpä joskus etsiä omani
Ne on kyllä kauheen ihanat vauvat, onhan ne mulle sukua. :-D
PoistaOnpa todella ihanat. Niin kannet kuin vauvelitkin :)
VastaaPoistaKiitos! Niistä kansista ei kyllä tullu ihan semmoset ko halusin, mut vauvoista kyllä tuli. :-D
PoistaIhana toi purkkineulatyyny. Mun pitäs tehdä itelleni tollanen ranteeseen laitettava. Säästyis varmaan parilta kirosanalta välillä, kun ei aina tarttis miettiä, että mihin mä sen tyynyn just taas tungin...
VastaaPoistaRannetyyny on kyllä ihan ehdoton kun tekee jotain isompaa ja monimutkaisempaa, semmosta jota tehdessä tarttee kontata lattialla ja juosta välillä peilin eteen.
PoistaNIIIIN!!!!
VastaaPoista