Pussilakanapulma.

Mulla on ongelma. Mulla on kaapisa yli 40 pussilakanaa. Siis pelkästääns aikuisten kokkoo. Kaikkia niitä ei varmastikka tartte. Tosa kuvasa on kaks mun uutta pussilakanaa, ja toi vihree on lakana äSsälle. Joku vois sannoo että pistä osa pois, mukko mää tykkään niistä kaikista. Osa on kyl semmosia, ettei niitä oo varmaan monneen vuateen tullu käytettyä, mut siinäpä se, niillä on tunnearvoo. Ja sit tämmäsenä hamsterina mää aattelen, että jos vaikka mun tyylini viälä muuttuu taas joskus. Ei noita vanhoja retrorytkyjä varmaan lopunikkääns jaksa kattella (vaikka ajatus tuntuuki kyl nyt ihan mahrottomalta).

Pistetääns tähän nyt katsaus mun entisistä sisustustyyleistäni. Ihan vaan omaks ilokseni, mut jos joku tuttu vaikka saa noista kuvista muistoja. Kolmisen vuatta asuin ihan sinisesä yksiösä. Siis kaikki tavarat siälä oli sinistä, tiätysti pussilakanoita myäten. Kuvasa ei se sinisyys ihan kunnolla näy, mut parempaaka en löytäny. Kuva on vuarelta 2001 ko muutin pois siältä.

Mun eka kämppä.

Muutettiin miähen kans Tampereelle, kämpäsä oli kaikkia muita mahrollisia värejä paitsi sinistä. Sitä sinistä väriä ko valu jo korvistaki. Innostuin retrokuaseista. Pari vuatta asuttiin tosa kaksiosa.

Mun ja Miähen eka yhteinen kämppä

Sit me hommattiin kolmio. Tais olla välillä vähä maltillisempaa toi värien käyttö, mut erelleen tykkäsin retrosta ja se levis astiakaappiin ja lopulta vaatekaappiinki. Tykästyin ruskeeseen värriin, jota olin piänestä asti inhonnu. Värikkäintä oli varmaan olohuaneesa ko siälä oli punaset sohvatki. 2009 muutettiin siältä pellon piäleen.

Meijän toka kämppä.

Pukeutumistyyli on varmaan muuttunu vuasien varrella eniten. Mut se onki sitte toinen tarina...

Heviryntty vuarelta 2003.

Ompelemisesta.

(Koti on aarre, vaikka se kuvasa onki satteenkaaren alla, ei pääsä.)

Mulla on kauhee himo päästä taas ompelemmaan. En tiiä miten se onki niin koukuttavvaa. Jos olisin innostunu joskus vaikka savitöistä, ni olisko sitä sit samanlainen hinku päästä välillä suttaamaan kätens savveen? Luulisin kyl, kai se on se luamisen riamu tosa ompelemisesaki. Vaikka välillä tullee ärräpäitä, ni kyl se vaan on rentouttavvaa puuhaa. Yks ihminen sitä ihmetteli, että miten se voi olla rentouttavaa ko se on niiiin kamalaa. Sit ko vähä kattelin sen konetta, selvis ettei se oo öljynny sitä 20 vuateen (eli ikinä), pualet pualista kuulu johonki ihan toiseen konneeseen, lankan kireys oli sääretty väärin ja lisäks se oli viälä pujottanu aina lankan väärää reittiä. Ei kai siinä kone sit toimikka nätisti ja taatusti ei itte rentouru. No juu mut mää kumminki oon nyt aatellu siirtää mun konneet vintistä alas. Jos sitä sit sais välillä ommeltua mukuloitten touhutesa omians ja joskus sitte ko ne on vaikka nukkumasa. Sorruin tillaamaan kankaitaki. Kalliiks tommonen tullee ko äSsän vaatteisiin ei ennää riitä mikkään pualen metrin pätkä joka ennen riitti hyvinki. Toi rairallinen veluuri erityisesti syyhyttää mun sormia. Ja toi vihree joustofrotee oli ilonen yllätys, se on luannosa tosi kivan väristä (tosa kuvasa näyttää aika karmeelta). Valkonenki on joustofroteeta, sitä vois vaikka värjätä ja kukallinen on vaippoja varten, siis sitä pehmeetä minkeetä josta oon niitä ennenki tehny.

Anoppilasa oli miähen vanha vauvalelu. Sitä vois matkia ja tehrä Koolle oman saman tyylisen. Mun miälestä toi on tosi herttanen.

Nii ja kirppikselläki kävin. Alla on syränkankasta, josta mun pää sannoo että pitäis tehrä äSsälle päiväpeitto. Se olis kyl haaskausta, ko ei sitä tulis ikinä käytettyä. Se on aika paksua ja karkeeta kankasta, siittä keksii kyl varmasti jottain muuta kivvaa. Hame kiristää hiukan kainaloista, täytyy vähä käytösä viälä testata, että tarteeks sille tehrä jottain.

Sit viälä lissää asian viärestä. Tein keikausleivän. Itte ainaki tykkäsin kauheesti, äskön söin viimisen palan. Ohje on tuala. Ei kyl oo samannäkönen ko ohjeen kuvasa...

Loimaan kirppikset ei pettäny taaskaan.

Ton hintaset Sarvikset kelpaa mulle hyvinki.

Loimaalla käytiin Pappan ja mukuloitten kans kolmella kirppiksellä. Yhreltä löyty pari Koolle sopivaa potkupukua, hinnat parin euron tianoilla.

Toiselta kirppikseltä kasa kankaita ja vanhoja kaavoja. Ja toi yläkuvasa näkyvä Sarviksen 0,50 euron keltanen "haarukka".

Kolmannelta kirppikseltä kasa tavaraa yhteishintaan 3 euroo. Kapeet kapat optista omenaa, sarviksen kulho, sirottimet, 2 vanhaa puulelua kulkuset sisällä, varvastossut ja toi pussilakana joka näkkyy joka kuvasa.

Nii ja kärpäslätkä. Unohtu kuvasta.

Vaarin valtakunnasa.

Löytyhän niitä.

Siis sammakoitahan en oo ollu ettimäsä, otsikko viittaa siihen ko kitisin eilen että mittään kivvaa en oo kirppiksiltä löytäny. ÄSsä monta kertaa eilen sano, että mennään kirpputorille, tarttihan sitä sit lähtee ko mukula kerranki oikeen itte pyytää. Käytiin Jankan kirpputorilla, kannatti mennä. Ihana iso emalipytty pualeen hintaan 3,5 eurolla, 5 sarviksen matalaa lautasta 50 senttiä kappale ja Plastexin kakkukupu 6 euroo. Kakkukupua oon tarttenu jo pitemmän aikaa, mut en oo halunnu ostaa uutta kaupasta. Nyt löyty täyrellinen kupu.

Koolle löyty ruskee potkupuku, 0,20e, saattaa olla kyl jo piäni, en oo kokkeillu viälä ko heitin suaraan pyykkikonneeseen. Koolle kans aarikan puinen helistin, keitin sen ja Koo tuntuu tykkäävän. Makso euron, niinko toi puinen kanapalapelikin. ÄSsä innostu palapelistä, se on aika vaikee tommoseks puiseks.

Sitä sun tätä.

Joskus vuasia sitte päätin, että sitten ko mulla on mukuloita ni en varmaan anna niille mittään typeriä magneetteja, niillä ko saa huaneen niin sekasen näköseks. No, nyt on jääkaapin ovesa rumia rölli-mangneetteja (ostin paketin ko sai eurolla, eikä äSsä ees pahemmin niistä välitä) ja pönttöuuniki näyttää sirkukselta. Vaikka täytyy myäntää että ehkä meijän sisustukseen nykyään kuuluu magneetit, lapselliset taulut ja seinävaatteet. Kymmenen vuaren päästä teemana on sitte varmaan jotkut poikapändien julisteet.

Mittään kivvaa en oo pitkään aikaan kirppiksiltä löytäny, on jääny vähä vähille kirppistely. Viimeks ko kävin, löysin 7 vaippaa, kaks äSsälle ja 5 Koolle. ÄSsä viälä toistaseks käyttää yällä vaippaa. Jos tosa syksymmällä vaikka koittais jättää sen pois siltä. Mää oon tälläi "vanhemmiten" tullu vähä laiskaks noitten vaippojen kans. En oikeen jaksais särtätä erillisten kuarien kans. Sillon ko äSsä oli piäni, olin ehrottomasti sitä miältä, että kuari + sisävaippa on paras systeemi. Kylhän se äSsällä oliki pitävin, mut Koolla ei näytä AIOtkaan vuatavan. Tosa kuvasa on kaks kuarta jotka löysin kirppikseltä, maksovat yhteens pualitoista euroo. Niisä ko toi sisus on tommosta verkkoo, ni leikkasin tonne taakse siihen verkkoon reijän ja ompelin pari bambutaittoimua niistä reijistä sullottaviks. Nii ja pesutarratki ompelin niihin kuariin. Saimpas halvalla hyvät taskuvaipat. Kokkeilin meinaan heti uskaliaasti yävaippana ja hyvä oli.

Oli eilen kavereita saunomasa, toinen toi äitins kutomia villasukkia. Se on ilmeisesti joku himokutoja ko kaveri oli valkannu päältä kasan reippaamman värisiä sukkia. ÄSsä on kulkenu tännään sinnikkäästi villasukisa, vaikka onki melko lämmin.

Satteella.

Satteen jälkeen.

Rakkaalla lapsella on monta lelua.

Onks liikaa ko pualivuatiaalla on iso lootallinen leluja? Ja siinäki on vaan ne mitkä keräsin lojumasta pitkin lattioita, sohvatyynyjen välistä sun muualta löytyy viälä lissää. Luulen, että se olis tyytyväinen vaan yhrestäki.

Tiptap-täti haki herra Makkisen kotio. Ja toi kissavahtille tuliaisiks reissustans kaikkee kivvaa. Hiano hame äSsälle, ja piäni posliinikissa ja nuuskamuikkunenki. Mää sain kivoja veittiä, siivilän ja pari hyvänhajusta pussillista teetä. Nii ja suklaata jonka jo söin, oon aika hoto.

Nukuttiin Koon kans viime yä kellarisa. Pari yätä ko tuli tuskasteltua kuumasa makkarisa, ni väsäsin taas kesäpetin kellariin. Tosin sääennuste näyttää nyt semmoselta, että tairetaan palata makkariin. Ei niitä helteitä sitte tullukka.

Ei leikitä prinsessoja, kellarisa on hyttysiä.

Koo ja äSsä.

(Oon päättäny olla näyttämättä noitten naamoja, mut jos nyt tän yhren kerran sit.)

Mun piäni vauvani ei oo ennää piäni. Vauva se on viälä, muttei piäni vauva. Tajusin sen lauantaina ko näin Ideaparkisa pariki semmosta ihan piäntä, siis jollain viarailla ihmisillä, mut kyl ne vaan oli hellyttäviä. Koo ei ennää pysy öisin peiton alla ko touhuu unisans, eilen illalla se puhuki unisans. Vähä löytyy jo ommaa tahtoo ja vähä oikkujaki. Varmaan täsä parin viikon sisällä annan sille perunaa, on kohta syäny jo puali vuatta pelkkää tissiä. Eli on se iso!

Sillon ko äSsä oli piäni (siis puhutaan jostain 2,5 kilosesta), meillä kävi kyläsä kaveri jolla on 4 kk vanhempi tyttö. Muistan kattelleeni silmät pyäreinä ko se vaihto sille vaippaa meijän olohuaneen lattialla. Päivittelin miälesäni, että noinki iso mukula tarttee viälä vaippoja! Siis sehän oli joku 4 tai 5 kuukautta vanha. Tiäsinhän mää että niitä vaippoja tarttee käyttää usseempi vuasi, mut se vaan näytti niin valtavalta äSsään verrattuna, pääki oli ihan valtava ja siinä se potkiskeli ja naureskeli, ei se ollu mun miälestä ennää vauva. Nyt Koo on piäni äSsään verrattuna…

Se on varmaan kaikilla sama, vauvasta aattelee, että tästä tullee ainaki isona hyväkäytöksinen ja kiltti laps. Kaikki on viälä avoinna ja tulevaisuus näyttää ruususelta. Ihanasta vauvasta ei koskaan vois ajatella tulevan mittään hirveetä riiviöö. Ässästä kaikki miälikuvat  tulevasta kolme vuatta sitten oli semmosia misä oli siävä, kiltti ja tottelevainen mukula. No, siävä siittä tuliki (niin ko isomamma sano, että ”sammakostakii on murkkapäähääse kauniita”, eli sammakonki miälestä sen omat nuijapäät on kauniita), onhan se kauheen kilttiki, mut aina siittä tottelevaisuuresta en sitte tiiä. Tarttee olla oikeella tuulella, että tekkee mitä käsketään. Sillon en osannu kuvitella niitä tilanteita ko tarttis lähtee johonki, on kiiru ja mukula vaan juaksee karkuun, nauraaräkättää ja tekkee kaikkens että ulkokamppeitten laittamien olis mahrollisimman vaikeeta. Tai sitä että mää kiristelen ruakapöyräsä hampaita ko mukula juaksee ympäri huushollia ja ruaka on syämäti lautasella. Nyt tiiän jo Koon kohralla, että mitä siältä todennäkösesti olis tulosa, mut silti sitä vaan aattelee niitä samoja ruususia kuvitelmia tulevasta. Mut mukavampaahan se sillai on.

Ja siittä Ideaparkin reissusta sen verran, että sorruin ostamaan Koolle shortsit ja hellehatun. Siis ihan uusia vaatteita! Ne kerrat kun meille on ostettu uusia massatuotantovaatteita voi laskee varmaan yhren kären sormilla. Kirppikseltä saa hyväkuntosia halvalla, ja itte tehtynä saa persoonallisempia vaatteita. Nyt melkein harmittaa, mut onhan ne söpöt shortsit ja nätti lakki. Kuvvaa en laita H&M:n rytkyistä, se olis niin teiniäitimäistä. :-)

Liimapyssy.

Ei, en oo ollu valamasa mittään, toi on vaan fiilistelykuva. Tinkeli kuulemma tossa eilen teki pari korua pitkästä aikaa, siittä tuli semmonen haikee olo että tekis ittekki miäli. Niille tiaroks jotka ei lähemmin tunne; mää oon metalliartesaani, eli kansankiälellä hopeaseppä. Kyl mulla olis tuala kaikenlaista peliä ja vehjettä, vois sitä niillä koruja taas tehrä, mutko noi mukulat viä aikaa. En oo sit viittiny ees yrittääkkä tehrä mittään, paha miäli siinä vaan tulis ko aina jäis kaikki kesken.

Mää oon nyt vaan tyytyny purkamaan luamistarvettani ompeluksiin ja kaikenmaailman pikkuaskarteluihin. Hommasin sitte liimapyssyn. Menin Tiimariin, hain hyllystä liimapyssyn ja menin naama punasena kyselemmään myyjältä, että löytyyks niiltä nappikorviksen irtotappeja. Myyjä löysi niitä mulle pussillisen ja mää otin sen irvistellen vastaan. Pakko oli selittää sille, että mun kuuluis kyl oikeesti tehrä semmoset itte hoppeesta. Eihän semmosten ostamisesa mittään nolloo oo, mut mulla oli olo niinko olisin joku uusavuton tai jottain. Kotona sitte esittelin ostokseni Miähelle, se sano kummastellen että tualahan on kellarisa yks liimapyssy jo ennestään. Ei sitte ollu mulle siittä maininnu. Monta kertaa oon valittanu, että toi ja toiki pitäis liimata, mutko ei huvita ko kakskomponenttiliima haisee niin karmeesti ja suttaa paikat. Sillon olis ollu ihan paikallans mainita, että käytäs tota liimapyssyä. Ja nyt se naureskellee ihmisille että sai haukut ko ei oo kertonu omistavans kyseisen esineen. Juu, mut kyl nyt sit kelpaa liimailla ko talosta löytyy oikeen kaks vehjettä. Askartelin sillä sitte nappikorviksia, kirjaimellisesti. Osa Kääkälle, osa ittelle.

Tää blogi on korvannu mun facebookin. En laita ennää tilapäivityksiä, pari vuatta sitten laitoin päivittäin. Poistin siältä kaikki valokuvatki, paitsi albumit mukuloista (saavat si sukulaiset kattella) ja eläinten raadoista (jätin sen lähinnä siks, ko siälä oli niin "hiano" keskustelu mettästyksen eettisyyrestä), joita oon jostain syystä joskus innostunu kuvvaamaan. Laitan nyt noita kouluaikasia teelmyksiä tänne, ovatpahan kuvat sit ees jossain tallella jos konneelta häviävät. Noi oranssilla pohjalla olevat kaulakoru ja rannekoru on mun artetyä. Suunnittelin sen vanhan permiläisen tarun pohjalta.

Shamaani laskeutui maanaliseen maailmaan, kulki meren rantaa pitkin, löysi elämänpuun, lensi vesilintujen mukana puun latvaan ja taivaaseen, näki siellä kodan ja sen sisällä kaksi alastonta naista. Shamaani huomasi keskellä tulen, mutta siinä olikin auringonsäteitä. Toinen naisista synnytti hirvenvasan ja toinen poronvasan. Ne olivat alkuna hirville ja poroille.