Kividödö.

Mää ko oon semmonen haisuli, ni vannon kividödön nimmeen. Kylhän mää silti haisen, vaikka sitä käytänki, mut älkää tuamitko dödöö, vaan mut. Ko laittaa kivvee kainaloon, hiki ei haise vuarokauteen. Normaali ihminen varmaan pesis ne kainalons ja laittais lissää dödöö, mut en mää jaksa yhtä mittaa lotrata. Haisen sit vähintään joka toinen päivä.

Mulle tuli yhteen aikaan Me Naiset. Kerran siinä oli dödötesti. Se toimittaja haukku kividödön lyttyyn, sano että se kirveli kauheesti ja heti samana päivänä hiki haisi. Sen kirjotuksen perusteella lopetin tilaukseni (tosin lehti tympi muutenki), viäläki harmittaa etten vaatinu niitä kirjottammaan oikasua. Jos toimittaja ei ota selvää miten tuate toimii, ei se mun miälestä oo hyvvää journalismia. Se on taatusti ajellu kainalokarvat terävällä terällä raappien ja vetäny sen jälkeen sualaa päälle (sualaahan se kivi on), tottakai se kirveltää. Sen dödön toiminta perustuu siihen, että se suala takertuu karvatuppeen ja estää siinä pakteereita aiheuttamasta sitä hajua. Hiki ittesänshän ei haise, se on se ulkopualta tuleva paska mikä sen hajun tekkee. Eli tarvitaan miälellään piäni sänki, vaikka semmonen yän yli kasvanu. Pitempään karvaan saattaa haju pinttyä jos ussein päästää kainalot haisemaan.

Oon huamannu kans sen, että pyyheliinasta voi tarttua kainaloon pöpöjä jotka pillaa kiven toiminnan. Jos on jo pari kertaa kuivannu ittens siihen hantuukiin, ni ei kannata lääppiä sillä kainaloihin. Eli jotenki sen kiven käyttö on aika niksikästä. Ihmettelen vaan, että miks semmosen mineraalidödön ostajille ei kerrota kunnon käyttöohjetta.

Toinen mikä liittyy aiheeseen on hyvä oliiviöljysaippua. Sillä ko pessee kainalot, ni ei haise niin pahasti. Esimerkiks tämä on hyvä.

Rynttyliisa sannoo: Osta kividödö, on hyvä dödö.