tiistai 1. tammikuuta 2013

Karppaus.


Siittä se vuasi lähtee. Mun uurenvuarenlupaus on se, että ruppeen toinen tammikuuta karppaamaan. Tossa eilen sain jo ensimmäisen vähättelevän kommentin ko mainittin asiasta. Anoppi tuhahti, että eiks se vaan riitä et vähentää kaloreita. Nii, mutko se ei onnistu mulla. Joko mää oon syämättä sokeria, tai sitte mää syän sitä ihan pirusti. Kyl sen moni tiätää kuin ärsyttävvää se on ko sanotaan, että ittehillinnästä siinä laihruttamisesa vaan on kysymys (ja onhan se totta, karpatesa onneks ei sitä ittehillintää tarvita). Ko lykkäsin tännään anopin mukkaan lopun kaakun (ne oli siis meillä yätä), ni se nauro että kyllä sää nyt voit palan kakkua päiväsä syärä. Nii, mutko en voi. Ne jotka tiätää karppaamisesta ees perusteet, tiätää ettei sitä kakkua sit syärä aluks, muuten siittä sokerin syämisestä ei pääse ikinä erroon. Ko mää sanoin, että mää saan ihan tarpeeks sokeria ko syän marjoja ja herelmiä, ni sen ilme kerto mun olevan sen miälestä ihan hakoteillä.

Kai mää voisin paasata karppaamisesta vaikka koko päivän. Se on ihan ko joku uskonto mihin huarahtaa. Sitä vastaan olevat vois paasata yhtä pitkään. Media mollaa karppausta tasasin väliajoin. Esimerkiks tää pistää ärsyttämmään: "Yhden lihakilon tuottaminen vaatii vähintään kymmenen kiloa kasvikunnan tuotteita. Tutkijoiden mukaan koko maapallo ei voisi karpata." Se on kyl täysin totta, että lihan tuattaminen on kuluttavvaa puuhaa, mut mua ärsyttää se, että aina vaahrotaan siittä kuin paljo karppaajat syä lihhaa. Kasvissyäjäki voi karpata, oon nähny ja hyvältä näytti. Ittellä lihansyänti ei viimeks lissääntyny yhtään, juuresten, salaattien, herelmien ja marjojen syäminen sen sijjaan lissäänty. Mun miälestä mää en oo ikinä syäny niin terveellisesti ko sillon, ko mää karppasin 4 kuukautta. Sen lisäks että laihruin 7 killoo sen 4 kuukauren aikana, laihruin viälä lissää lopettamisen jälkeenki koska olin tottunu syämään terveellisemmin. Mukulanorotus sai taas suklaanhimon herräämään ja taannuin takasin sokerinarkkariks. Kohta mun ei tee miäli makkeeta, oon virkeempi, eikä tartte yhtämittaa olla kohnaamasa jääkaapilla. Ja ai että millai mää herkuttelen!

Älkää karatko minnekkään! Mää luppaan, että tää oli ainoo paasaus jonka asiasta kirjotan. Piäniä raportteja voin välillä antaa liittyen kokkauksiin ja persuksen kokkoon. Jos sen sallitte. Aamen.

16 kommenttia:

  1. Hieno juttu. Nii sitä pittää.
    Pijähän mei lukijat sit ajan tasal jotta tiietää kui siun kilot tippuu.

    VastaaPoista
  2. Mesis1.1.13

    Tosi hieno juttu!
    Joo, ei karata minnekään. Mielenkiinnolla luen karppausjuttuja.

    Siis neljässä kuukaudessa pudotit 7 kiloa. Hurja painonpudotus. Tsemppiä vaan karppauksen kanssa!

    VastaaPoista
  3. Huh, kiva ko se sentään joku sannoo tollai. Pelkäsin että mun touhut tuamitaan ihan. Moni pittää sitä karppausta semmosena nekatiivisena juttuna. Ihana kosotäti! <3

    VastaaPoista
  4. Ai, Mesis kans heti siälä huuteli kans, kivvaa!

    Juu, 7 killoo. Ja niin helposti ettei uskoiska, ei mittään sokerinhimoja sun muuta. :-)

    VastaaPoista
  5. Täällä ollaan, paasaa ihan rauhassa :)

    VastaaPoista
  6. Anonyymi1.1.13

    Paasaa vaan!
    Itse karppasin niin, että lopetin 2011 jouluna. Karppasin viisi kuukautta ja pudotin yhdeksän kiloa.
    Minullakin ruokavalio muuttui terveelliseksi, koska vihannesten ja juuresten syönti lisääntyi moninkertaisesti. Kesäkurpitsalaatikko, jossa on hirvenjauhelihaa, juustoraastetta ja kermaa, sitä syö monta päivää. Jaa karppaajan pitsa, namia.
    Minäkin olen sokerihiiri. Sen syönti on lopetettava okonaan, vähentämään sitä ei pysty, ei löydy oikeaa nappia lopettamiseen.

    Itse aloitin karppauksen tänään.
    Tsemppiä!

    Ilona

    VastaaPoista
  7. Anonyymi1.1.13

    Lisää tätä kiitos :-)
    Ellu

    VastaaPoista
  8. Voi vitsit sama lupaus mentiin tekemään :D Tai no minä en kutsu sitä karppaukseksi vaan tervellisemmiksi elämäntavoiksi. Muutama ylimääräinen kilo raskaudesta on jäänyt, mutta en viitsi varsinaisesti laihduttaa, koska imetän vielä. Olen aina ollut suklaan, makean ja vaaleanleivän suurkuluttuja ja voi jestas miten turvonnut olo on aina, vaikka siis ihan normaalipainoinen olen. Joten päätin, että nyt saa loppua järjetön pullamössöjen, vaaleiden jauhojen ja sokerin ja syönti. Tosin mitään ehdotonta kieltoa en ajatellut itselleni ainakaan vielä asettaa. En ole kyllä perehtynyt tuohon karppaukseen yhtään, kun ärsyttää se kauhea kohkaus mitä on lehtien palstoilla. Yritän selvitä terveellä järjellä. Tosin tänään söin muutaman joulusuklaan, että oikein lupaavasti alkaa...no mut leipien tilalla olen mussuttanut riisikakkuja ja kasviksia/hedelmiä :)

    VastaaPoista
  9. Anna tulla vaan tekstiä karppauksestakin, itse oon sitä harkinnut ja siksi mielelläni luen kokemuksia asiasta.
    Niin ja tsemppiä sekä karppaukseen että uuteen vuoteen!

    VastaaPoista
  10. Siulle on tunnustus miun blogissa käyppä kurkkaamassa.

    VastaaPoista
  11. karppijutut tervetulleita, miekii yritän taas hinautuu siihen suuntaan retkahduksen jälkeen :D

    VastaaPoista
  12. No kiva ko ihmisiä kiinnostaa! Jos mää sitte uskallan sillon tällön asiasta hiukan mainita. :-)

    Tupu pupunalle voin vihjeeks sannoo, että kannattaa lukkee asiasta ensin joku kirja. Jos innostuu, ni sitte on hyvä alottaa ko on jottain jo lukenu. Annika Dahlqvistin kirja on aika hyvä, vaikka se onki ihan fanaattinen muija.

    VastaaPoista
  13. Karppaus on hyvä myös verensokerille. Itse aloitin vhh-tietoisen ruokavalion kun sain kakkostyypin diabeteksen. Sokeriarvot on ruokavaliomuutoksen jälkeen ollut kohdallaan eikä lääkitystä ole alun jälkeen tarvinnut nostella.

    Mä en ole ketokarpannut missään välissä, mutta vaihdoin perunan, pastan ja riisin kasviksiin sekä leivän näkkäriin/hapankorppuun/vähensin. Karkit ja pullat meni toki pannaan, mutta jätskiä syön. Näillä lähti vuodessa yli 10kg. Nyt olen jumittanut yli vuoden ja siksi vähän lipsunut. Ajattelin tässä vedellä about sinnepäin vielä tovin, josko kroppa sitten tasaantuisi ja uuden rykäyksen myötä alkaisi taas jotain tapahtua. Monillahan tulee stoppi vuoden karppauksen jälkeen.

    VastaaPoista
  14. Voisin allekirjoittaa koko tekstin itsekin! Parhaiten elämässäni olen voinut silloin kun jaksoin karpata, mutta mainittakoon, että nykyinen ruokavalio ei muistuta etäisesti liioin karppausta kuin mitään muutakaan terveelliseksi määriteltyä ruokavaliota. :S Harkitsen vakavasti itseni niskasta kiinni ottamista näin uuden vuoden kunniaksi. Tsemppiä sullekin uuden vuoden aloitukseen! :D

    VastaaPoista
  15. Mä oon kans miettinyt, jos alkais karpata, kun mä syön ihan tolkuttomasti sokeria ja leivonnaisia. Mutta mä taidan lykätä sitä kunnes lopetan imetyksen. Tyttö on nyt vuoden vanha ja mulla on lähetenyt kaikki raskauskilot ja pari ylimääräistäkin ihan itsestään. Aioin vielä vuoden imettää ja nauttia siitä, että voin syödä ihan mitä sattuu eikä kiloja tuu. Ensi vuonna on sitten ihan pakko tehä jotain tälle hirveelle sokeri riippuvuudelle. Pitäis ehkä jo vähän ennakkoon alotella elintapojen muutosta. Ennen tätä viimeisintä raskautta karppasin kunnes tulin raskaaksi ja se oli kyllä ehdottomasti hyvä juttu. Se tyssäsä sitten pahoinvointiin.

    VastaaPoista
  16. Voi ku mää oon katteellinen! Mua imetys on aina vaan lihottanu. :-D

    VastaaPoista