Mulla on semmonen vanha naisten hattu, mustaa huapaa. ÄSsä oli sen saanu kynsiins ja touhus se pääsäns jottain keittiön puusohvalla. Yhtäkkiä se hattu lensi lattialle mun viäreen. Mää rupesin pauhaamaan, ettei saa likastaa ja kolhia mun pyhähattua. ÄSsä seiso puusohvalla ja katteli hattua lattialla. Sit se mutisi miätteliäänä, että "Enpä tiiä, ehkä se oli tuuli joka sen hatun heitti..." Sit se hyppäs ilosena alas sohvalta ja hävis hattuineen nurkan taakse. Siältä kuulu samantiän: "Ja taas! Tuuli heitti!". Pitäisköhän alkaa tiivistää nurkkia, ko noin vettää.
Koo on oppinu rummuttammaan kattiloita. Ko molemmat likat rummuttaa keittiösä, vetäyryn suasiolla toiseen huaneeseen. Toisesa huaneesa se kuullostaa jopa ihan kivalta, kauhee kilinä ja kolina ja ilosta hihkumista. Mut samasa huaneesa, hulluks siinä tullee.
Voi ko ihanaa siulkii on pienii rumpaleit:) Mei poika kans tuolvisii pienen rummutti ja rumpal hänest sit tulikii.
VastaaPoistaPoikasella on lahjaksi saatu muovirumpu jota väärinkäytettiin enemmän kiipeämistarkoituksiin kuin itse rummuttamiseen. Nyt se rumpu onki sit jäähyllä..
VastaaPoistaMie en vielä olis huolissani. Sit ku siun päästä lähtee hattu tuulen viemänä niin kannattaa alkaa katella mistä vetää :D
♥ Ihana kotoinen postaus ♥ ♥
VastaaPoistaKomea hattu. (Kyllä kantsii vähän nurkkia tilkitä =D)
VastaaPoistaIhan on rumpalin otteet pikkuisella :)