Mukulat mennee ens kuusa päiväkottiin, äSsällä alkaa esikoulu. Siältä taatusti tullee vaikutteita ja voin varautua vingahduksiin "mutko kavereillaki on". Ehkä se on hyvä, ompahan sitte vanhempana jottain yhteistä muisteltavvaa niitten kavereitten kans.
Nyt kun tuli tää herätys tähän asiaan, niin oon yrittäny tarjota mukuloille semmosia "normaaleitakin" juttuja. Vein ne H&Mlle ja ne sai itte valkata ittellens lippalakit ja kesähammeet. ÄSsä sai synntärilahjaks jottain Disneyn prinsessaroinaa. Telkkarin antennipiuhojen korjaus on tyän alla, pääsevät näkemään muutaki ko kirjaston DVD-hyllyn tarjontaa. Jos eivät sit olis täysin tynnyrisä kasvaneita.
 |
| On niillä emaliset muumimukitki... |
Itte muistan lapsuurestani Coca-cola -jojon ja kapteeninlakin (olikohan se lakki joku meijän koulun oma villitys?), noin muutaman mainitakseni. Kaikkee ei saatu, mut muistelen olleeni kuitenki tyytyväinen. Isä oli paketoinu lahjan sanomalehteen ja väitti siinä olevan silakoita, sillai sain ekan barbini. Muistoja, muistoja, niitä meijänki mukuloille. Mites teitillä, oliko vanhemmat ihan roistoja vai saitteko tarpeeks muistoja?
Mäkin muistan lapsuudestani jojot (itselläni ei tosin ollut jojoa).
VastaaPoistaJa seinää vasten/asfaltilla pomputeltavat pikkuiset pallot, sekä twistit. :)
Mä syön suurelta osin 1970-1980-lukujen eli lapsuusaikaisista astioista - ne astiat ovat kestäviä. :)
Olin kova lukemaan ja olen suurelta osin säilyttänyt lapsuusaikaisia kirjoja. <3
Oliski muuten kiva tiätää koska jojo on keksitty. Mahtaakohan se kuulua jokaisen ikäpolven lapsuusmuistoihin? :-)
Poistaon kuule yllättävän monen sukupolven lapsuudesta ! Jo muinaisessa Kreikassa nimittäin löytyy (satuin juuri kuulemaan tämän faktan yhdestä hauskasta podcastista). Vilkaisin juuri että wikipediassa (ainakin englanninkielisessä) oli tietoa jojon historiasta. Mullakin oli lapsena Coca cola-jojo. Ne taisi olla koulussa villitys jonkin aikaa, mutta en kyllä oppinut mitään kummempia temppuja sillä.
Poista-Hilppa
Sain ihanan lapsuuden kera ihanien muistojen. <3
VastaaPoistaVähän sama mulla. Turvallinen ja mukava lapsuus. :-)
PoistaEt sie mikään roistoäiti ole, höpsöja haastelet, mutta totta on sekin että jo esikoululaisetkin on aika tarkkoja muodista ym. ja erilaista lasta kiusataan helposti.
VastaaPoistaMiun lapsuudessa oli ihan turhaa toivoa mitään, kun ei kuitenkaan saanut.
Niin, joskus oli elintaso sen verran matalalla ettei tälläinen leluilla mässäileminen olis ollu mitenkään mahrollista. Taisi sentään olla kavereillakin sama tilanne?
PoistaMukavia lapsuusmuistoja on, joista ehkä mieleenjäävin oli se kun sain pikkupianon. Valkoiset koskettimet soi. Mustat oli vain maalattu, mutta kyllä sillä jotain sai soitettua, esim ukko Nooan. Siitäköhän alkoi rakkaus musiikkiin, joka on jatkunut tähän asti.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kuin Kosotäti, että et ole mikään roistoäiti. Pikemminkin Loistoäiti.
Äläs sano! Mistäs tiiät millai mää täälä meijän eloa kiillottelen? Eikös se ole blogien tapa? :-D
PoistaEi maar, oon mää täälä tainnu mainita millai mää noille lapsraukoille välillä karjun, mut on meillä sentään onneks hauskaaki.
Et oo roistoäiti enkä sellasena pidä itteänikään vaikken kannakaan mukuloille kaupasta tavaraa selkä kipeenä. Etukäteen ei voi tietää mitä muistiin jää. Sen sijaan että miettii miten muilla on kannattaa ehkä miettiä, että meillä on näin ja näin on (riittävän) hyvä. Lapsuus ja nuoruus on kyllä siitä julmaa, että erilaisia kiusataan usein sen erilaisuuden takia. Mutta toisaalta voidaan kiusata sitä ihan tosi tavallistakin tyyppiä, sitäkään ei voi tietää etukäteen. Sun pitää säilyttää mukuloille joku aarrelaatikko, että ne voi sit vanhempana kattella, että meillä oli tää kotona ja siitä syötiin/juotiin jne... Enkä todellakaan aina pysty itsekään elämään niin kun edellä mainitsin, mutta aina on jotenkin hyvä ajatella näitä ja koittaa perustella itelleen miksi itsekin on ihan riittävän hyvä äiti.
VastaaPoistaIhan totta, ei se kiusaaminen aina ole pelkistä vaatteista kiinni. Ahdistava ajatus. Mutta toi aarrelaatikko on tosiaan hyvä ajatus, voishan sinne astioitakin pistää. Mulla on äitiyspakkauslaatikossa jotain vauva-ajan juttuja tallessa mukuloille, pitäis sinne jotain arkistakin mahtua. :-)
PoistaTämän lapsettoman ihmisen silmissä olet kyllä kaukana roistoäidistä! 90-luvulta omasta lapsuusajastani tosin muistan, että kirppisvaatteissa kulkeneet lapset saivat kyllä osakseen vähän nälvintää, mutta tuskin nykyään samanlaista tapahtuu - kirppisvaatteet ja kierrätyshän ovat tällä hetkellä in! Tekstistäsi tuli muuten mieleen, kuinka retroinnostukseni alkuaikoina häpesin ja piilottelin kiinnostustani. "Vanhoja peltipurkkeja kämppä täynnä, ei tänne ketään kehtaa kutsua", tuumin tuolloin. Nykyään on päinvastainen meininki, ja kannan kuuluvasti ja ylpeydellä retroilijaleimaa. :) Harrastuksensa, huvinsa ja mieltymyksensä kullakin. Roistoja ovat ne, jotka eivät ymmärrä erilaisuutta arvostaa. Jatkakaamme siis samaan malliin!
VastaaPoistaMeillä oli pieni maaseutukoulu ja pikemminkin kyylättiin pahasti sitä ainoaa tyttöä jolla oli uusia vaatteita ja paljon leluja. Se oli mun mielestäni vähän lellimukula (vaikkei myöhemmin ajatellen tainnut ollakaan). Sen pyöräilykypärässäkin oli samettipinta, kaikilla muilla oli joko sininen tai pinkki styroksikypärä, tiedä mistä se sitten oli sen hienouden saanut, ei niitä ainakaan Loimaalla myyty. :-D
PoistaKauheeta! Mitenkäs sää sillai oot hävenny? Onneks lopulta tajusit harrastuses arvon. Retro ja erilaisuus kunniaan! <3
Eiköhän ne muistot synny suurilta osin kuitenkin läsnäolosta ja yhdessätekemisestä ennemminkin kuin tavaroista ja muusta ulkoisista asioista. Ainakin blogin kautta olen saanut sellaisen kuvan, että teillä arvostetaan ja luodaan arjen pieniä asioita, jotka valitettavan harvassa perheessä on tänä päivänä arvossaan.Uskon, että lapsillanne on jo paljon muistoja repussaan! "*Erilaisuus" , on se sitten mitä tahansa, on minusta ihanaa ja olen aina arvostanut ihmisiä, jotka uskaltavat olla sitä mitä haluavat. "Erilainen" on myös suvaitsevampi ja avarakatseisempi ympäristöään kohtaan ja se on arvokasta jo sinänsä.
VastaaPoistaJuu, onhan ne lässäolo ja yhdessätekeminen tosiaan tärkeintä. Yritin tässä postauksessa perehtyä niihin materiamuistoihin. Kiitos ihanasta kommentista! Kiva kuulla, että meijän elämä vaikuttaa olevan oikeella raiteella. Viimeinen lause oli kyllä erityisen viisaasti sanottu. <3
PoistaJustiinsa kun mää aloin tottua ajatukseen ettei teillä ole telkkaria niin sää alat puhumaan antennipiuhoista :D
VastaaPoistaKyllä tässä jo vähän kiire alkaa niitten kans olemaan. äSsän esikoulu alkaa jo parin viikon päästä ja johdot roikkuu avonaisesta seinästä. :-D
PoistaEnsinnäkin, sinä oot roistoäidin vastakohta;) Omasta lapsuudesta muistan että piirustuspaperi, värit ja liidut ei loppuneet kesken. Legoja oli liian vähän mutta onneksi aikuisena oli uusi tilaisuus rakennella paremmalla valikoimalla :D Kesäisin minut haettiin serkkujen luo ja niiltä reissuilta on paljon mukavia muistoja, kun muuten matkusteltiin aika vähän. Kiitos vaan "kaupunki"tädeille jotka muutenkin kaikkea kivaa järjesti pienen maalaistytön elämään.. Mukavaa oli myös olla lammaspaimenena farmaritädin luona, kun siellä sai ajaa hevosella. Enolla oli ravitalli mutta niitä heppoja ihailtiin aidan takaa. Muistojen perusteella olin kotona vain talvet, piirtämässä :D
VastaaPoistaOi, lammaspaimenena! Kuullostaa ihanalta! Mää voisin olla kotona vaan kesät, talvisin voisin piirrellä jossain etelän rannalla. :-D
PoistaNe lampaat ei ollu yhtään yhteistyöhaluisia, mutta aika on kullannut muistot :D
PoistaMulla tais olla ysärillä suht paljon uusia leluja, ainakin barbeja, ja jonkun verran sukulaisilta ja tutuilta saatuja ja äitenkin vanhoja. Vaatteita meillä kierrätettiin paljonkin. Sillon sitä varsinkin aina joulun alla halus kaiken mitä lelukuvastot piti sisällään, mut loppupeleissä leikin ihan yhtä mielelläni äiten vanhoilla 70-luvun nukeilla kun uudemmillakin. Se ettei aina saanu kaikkee mitä kaverit, herätti tietty joskus kateuttakin, mut oli se myös hienoo kun pääsi kylässä leikkiin leluilla mitä ei itellä ollu. :) Tamagotchia en oo muistaakseni koskaan päässy räplään... Ehkä ne oli isompien mukuloitten juttu sillon tai sitten ne ei ollu nii muotia täällä peräkylillä.
VastaaPoistaMää käytin kans paljon serkkupojan vanhoja vaatteita. Äitin vanhoja leluja ei ollu, mahtoko äitillä yhtään piänenä ollakaan, oon kuullu juttuja vaan tapettujen kanojen irtonaisista jaloista. :-D
PoistaMä rakastin pienenä kirppiksiä ja käytiin äiteen kanssa paljon sekä ostamassa, että myymässä. En muista, että se olisi ollut mitenkään "noloa", vaan päinvastoin siistiä.
VastaaPoistaItse mietin pojan syntymän jälkeen samaa, että mites kun meidän koti on täynnä vanhaa tavaraa, eikä tän vuosikymmenen... Tuumasin, että kunhan ei mitään oleellista puutu, niin ei haittaa pätkääkään.
Ihan hirveetä on ollut kuulla että pennut kiusaa toisiaan päiväkodista lähtien vaatteiden ja lelujen takia! Vanhemmistahan se lähtee ja mitä kotona opetetaan ja miten käyttäydytään. Teen kaikkeni, että saan opetettua omalle mukulalle, että vaatteet ja tavarat eivät ole asioita joilla ihmisten arvo määritellään.
Mää tutustuin kirppiksiin vasta teininä kun liikuin jo omin päin. Taisin kyllä myydä barbini kirppiksellä jo vähän ennen sitä, joten en mene sanomaan etteikö olis kirppiksillä kuitenkin käyty.
PoistaKauheeta tosiaan jos jo päiväkodissa kiusataan vaatteista! Mulle on tullut täällä sellanen miälikuva, että Kangasalla on kuitenkin aika maanläheistä porukkaa, toki varmasti ääliöitäkin mahtuu joukkoon. Toivottavasti mätämunien lapset ei kuitenkaan osu meijän mukuloitten kanssa samaan ryhmään.(Vähän itsekäs ajatus kyl)