Että semmosta vaan...

Keitin mehua taas. Tykkään itte enemmän punasesta viinimarjamehusta, sain sentään yhren maijallisen tehtyä. Mamman tyäkaverilla oli ylimäärästä marjaa. Miäs tykkää enemmän mustasta mehusta. On sen onni, että meillä on melkein pelkkiä mustia puskia tuala pihalla. Ko kerran keitin jottain niinki kivvaa ko punasta mehua, ni laitoin sitä noihin ihaniin vanhoihin pulloihin joita löyty tualta kellarista ko muutettiin. Toi yks varsinki on kiva, siinä lukkee kohokirjaimilla että "ei panttia, ei palautusta". Tännään tein kans omenamössöö. Teen aina mössöö, en hilloo. En tykkää hillosokerin mausta, mössö pakastimesa on muutenki mukavampaa, ei tartte miättiä oliks purkki puhdas ja tuliks kansi tiiviisti. Suurimpaan ossaan laitoin kanelia, sillä kaneli-omenamössöllä oli viime vuanna suurin menekki. Ongelmilta en mössön teosa välttyny, ensin huamasin ettei mulla ookka kanelia ja sitte hajos omenapora. Se katkes ja piti vasaralla hakata se pora-osa omeniin, sormet ko ei kestäny lykätä sitä tynkää kovvaan omenaan. Mut sujuhan se ja hyvvää tuli.

Katti on erelleen epäselvä tapaus. Pari kertaa oon jo suunnitellu viäväni sen seuraavana aamuna piikille, mut sit se on ollu aamulla paljo pirteemmällä päällä. Tarttee varmaan soitella eläinlääkäriltä sille uusi särkylääkekuuri. Kerran jo soitin eläinlääkärille, se sano että ko se on kasvuiäsä, ni se voi siittä viälä tokkeentua, kunhan nyt pääsis noitten kipujens ohi. Mut se kyl sit painotti, että jos se ei pärjää ees särkylääkkeen voimin, ni sitte se täytyy pistää päiviltä. Mialuummin kyl pitäisin sen täälä vanhaks asti, mut aika näyttää. On se kyl mukava kisu. Tännään se pyyrysti hiiren. En tiiä oliko eka hiiri, mut pitihän se ylpeenä sitte kuvata. Suuri tapahtuma nääs. Kävin myähemmin kattomasa että löytyykö sappi, ei löytyny ko verinen läntti. Kissat yleens kirurkin tarkasti irrottaa hiirestä sappirakon, pahalta se taatusti maistuuki. En tiiä sitte että söiks katti sen sapenki, vai mihes se mahto hävitä. Opettelua se hiiren syäminenki tiätysti vaatii, en mää ainaka sitä siältä tajuais heti erotella, semmosta herkkua ko kerranki sais syärä. Tai siis en mää itte kyl hiirtä söis, ainaka raakana.

Oliskos toi mettä- vai peltomyyrä?

Aamulla katteltiin makkarin ikkunasta ko kaks palokärkee "leikki kukkuu-leikkiä" lammen männysä. Ne oli kumpiki eri pualilla puunrunkoo, kököttivät siinä ja välillä toinen kurkkas äännellen hassusti puun takkaa. Sit ne heilutteli siipiä ja pyrstöö, kuullosti ihan linnun hihitykseltä se niitten juttelu. Sit taas kökötettiin ja aina välillä; kukkuu! Mukulasta ne oli kauheen hauskoja.

Toinen on tuala rungon takana.

Remppa alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla. Mua ei oo pätkääkä huvittanu siivota täälä, remontista tullee roskaa ja pölyä, huanekalut on ahtaasti väärisä paikoisa ja tää alkaa näyttää varsinaiselta läävältä. En malta oottaa että sais tonne syämähuaneeseen lattian peittoon ja tapetit seinille. Tarttee varmaan tehrä suursiivous sitte ko homma on valmis. Viälä on jottain tasottelua, maalaamista, tapetointi, matton laitto ja listat. Nii ja kai täälä jonkun sähkömiähenki tarttis piipahtaa. Nyt ko noi luetteli tosa, ni iski masennus. Onhan siinä viälä hommaa, tosin itte mun tarttee vaan hualehtia mukulasta ja miästen ruakahuallosta. Mut silti, tää sotku on ärsyttävvää.

Pönttö maalausta vaille.

Mukula rakastaa kaikkia remonttivehkeitä. Valitettavasti.

Että semmosta asiaa mulla sitte vaan nyt oli.  :-)