Onni ja kosmos.

Kirppikseltä löyty tännään kiva keittokirja. Mulla ei oo niitä ollu yleens tapana ostella, mulla on tasan 2 keittokirjaa joita tulee käytettyä, muut lojuu hyllysä pölysenä. Ostin ton sen takia, ko siinä on 70-luvun reseptejä, hianoja retrokuvia ja kivoja tiatoiskuja 70-luvun ruakakulttuurista. Näyttäis olevan käyttämätön, vaikka kirppikseltä löytyki. Nimi on "70-luku tarjottimella", luulen että luen sen aika hualella.

Täsä nää 2 joita vaan käytän, ihan parhaat.

Kävin tosa yks päivä kirppiksillä mamman ja ex-vuakraemännän kans. Kivvaa ku on välillä joku aikuinenki mun kans "shoppailemasa", mukulan kans yleens joutuu kahrestaan käymään. Löyty muunmuasa Finaysonin Onni-pussilakana, vanhempaa tekkoo. Pakko oli käyrä Cittarissa kattomasa niitten uutuustuatannon pussilakanoitten värejä, eivät kyl mua miällyttänneet. Ihan liian tylsiä ja tummia sävyjä, ruskeeki näytti ihan mustalta ja syrämmien kokooki oli suurennettu (mikä ihmeen irea siinäki sit on taas ollu). Mun pussilakana on ihanasti oranssiin vivahtava punanen, herttasen hualellisesti siinä on paikattu piäni repeemä ja tunnelmaltaans se on täyrellinen. Hintakaan ei ollu päätä huimaava ja senki makso mun hyväntekijäni ex-vuakraemäntä. Nyt ko viälä löytäis miähen peittoon toisen vanhan Onnin, niin kyl olis sitte onni talosa.

Mukula on kauheesti kynien perrään. Pakko piilotella siltä ne kaikki, koko aikaa ei jaksa vahtia että mihin se niillä piirtää. Silti se vaan jotenki niitä aina löytää ja riipoo tiäs mihin. Kattelin tosa että jaahas, jostain se on taas löytäny lyijykynän. Aattelin antaa sen sitte piirrellä sillä, pistin paperia etteen ja sanoin että piirrä toho si. Vähän ajan päästä huamasin, että mukulalla on suu sinisenä ja mun tiatokonetualini samoin. Se mikkään lyijykynä ollu, kosmoskynähän se sit juu, mistä liänee tullu. Kuuluvat olevan myrkyllisiäki, tosin yks syämiskerta ei varmasti kettään tapa.

Ompelin mukulalle kaivuripairan, se ko niin tykkää niistä kaivureista. Tein siihen vaaleenpunasen kaivurin ettei sitte olis niin poikamainen. Kovin haaleelta se vaan näyttää tosa oranssisa pairasa (jonka saumat on taas ommeltu valkosella, en jaksa vaihtaa saumuriin lankoja). Vaaleenpunasten housujen kans saattaa näyttää vähä paremmalta.

Katin lääkekuuri alkaa olla lopuillans. Saas nährä mitä tapahtuu ko särkylääkkeen vaikutus loppuu. Ilonen ja leikkisä se on ollu, juakseeki jo, tosin ei niin lujjaa ko ennen. Pari päivää sitte se urkki jottain risukompostin alta, tiä sit mitä siälä oli, mut se säikähti ja ampas karkuun. Pari metriä se juaksi, mut sit pysähty ko seinään ja jäi kyhjöttään siihen. Arvasin että nyt sattu. Kyl se sit taas aristiki sitä takapäätäns. Katti parka, mitä siittäki tullee. Hyvin oon sen kyl nyt saanu syämään maitotuatteita, jos sen luut siittä sit vahvistuis. Sen herkkua on silakkafilleet karvanaamajukurtilla (=turkkilaista). Tosa joku päivä se kyl sai semmosen ultimateherkun. Lintu oli lentäny päin ikkunaa ja kuallu. Meinasin heittää sen raadon mettään, mut sit aattelin että katti sen siältä kumminki syä, ni päätin antaa sen sille heti tuareeltans. Oi ko se oli onnellinen! Se heitteli sitä lintua ja murisi. Lährettiin mukulan kans kauppaan ja sillä aikaa oli lintu hävinny. Oletan että se sit söi sen. Ko tultiin kaupasta, ni katti oli niin muikeena kiahnaamasa jaloisa...

Täsä on kissan kurmeeta: sian kylkisiivua raejuustolla ja kermaviilillä.