Joulunavaus.

Kai se on sitte annettava peräks ja lährettävä mukkaan siihen joulutouhuun. Siis ei saa käsittää väärin, määhän tykkään joulusta, kauheesti jopa. Mut välillä ärsyttää ko sitä touhotettaan jo ihan liian aikasin, kerkee kyllästymmään. Yleens oon laittanu siinä joulukuun alun tianoilla johonki yhren kynttelikön ja sitte päivää, paria ennen jouluaattoo jonkun joulutuukin pöyrälle. Tiätysti on sitte jouluherkkujen ja -korttien tekkoo, ehkä joku kukka-asetelman väsäys siinä aikasemmin. Onhan siinä joulusa puuhaa, juu. Mut tänä vuanna, liäkö pesärakennusviätillä jottain tekemistä asian kans, mää oon jo varmaan kuukauren orottanu ja suunnitellu sitä joulua. Huvimajjaan laitoin valot jo monta viikkoo sitte, ulkona on kyl niin synkkää, että ne tuli ihan tarpeeseen (ans tulla sitä lunta sitte). Muitten jouluvalojen kans päätin sinnitellä joulukuuhun saakka. Niimpä sitte eilen laitoin niitä sinne tänne. Jos sitä joulutuukien ja verhojen kans maltan vaikka pualeenkuuhun asti.

Kynttelikön valo keskellä yätä, ko kaikki muut valot on pois päältä, on se mistä mulle tullee semmonen joulun tuntu. Se on kivvaa kohnata yällä jääkaapilla kynttelikön valosa.

Mun ihana retliini lasitoopi.

Tälläi joulun alla lehret pursuaa "oppaita" miten selvitä joulusta. Mullaki on tosa pöyrällä joku turha läpyskä jossa jo kannesa lukkee, että "nauti joulusta ilman stressiä". Miäs ei oo mikkään kauhee jouluihminen. Tai no mites sitä oliska, ei niillä oo ollu kotona kuustaka varmaan 25 vuateen. Se ei ymmärrä mun touhotustani. Mut en mää siittä joulusta stressiä tee (vaikka monesti on käyny ilmi, että miäs niin luuleeki). Mun miälestä on hauskaa väsätä kortteja ja miättiä, että mimmosias kuivakaakkuja sitä tänä vuanna vääntäis (ja tiätysti vääntää ne kans). Ja jos mää kirroon ko poltan pellillisen pippareita, ni mitä väliä, ei se harmita ko minuutin. Lehresä lukkee, että esimerkiks laatikot voi ostaa kaupasta. Mut eipäs voikkaan jos on tottunu ittetehtyihin piänestä pitäen. Tuunaamalla ne ehkä kelpaa. Jos meinaan sotkee joukkoon vähä kermaa ja lykkää uurestaans uuniin. Se on semmosta se tottumus, miäs tyytyis kaupan laatikoihin varmaan ihan tosta vaan. Joululahjat on varmaan ainoo josta vois saara stressiä aikaseks. Niin kauheen kivvaa olis antaa paljo lahjoja, mut en tosiaan halua ostaa kaupasta mittään uutta roinaa kenellekkään. Kaiken tarttis nykyään mun mittapuulla olla joko ittetehtyä, kiärrätettyä tai sitte semmosta minkä voi syärä tai muuten käyttää. En mää halua antaa kenellekkä upouutta tavaraa joka ehkä ei ookka miäleen ja päätyy käyttämättömänä kaapinperälle. Tästä nyt sitte tuliki miäleen, että tarttee varmaan alkaa miättimään niitä lahjoja. Ettei sitte jää viimetinkaan ja tuu sitä stressiä.