Vappu.

Hauskaa vappua kaikille ketä tän lukkee. Ja muillekki. Simasta tuli hyvvää. Anoppi ja Appiukko kävi täälä päivällä, Kääkkä ja Paapoo tuli illaks. Grillattiin ja syätiin huvimajasa. Mulla on flunssa, se vähä latistaa tunnelmaa, mut yritän olla välittämättä siittä.

 

Tein taas riisimurokökköjä. Tein niitä pääsiäisenäki, en kyl muista mainittinko siittä täälä. Mut mitä väliä, hyviä ovat.

Jos joku tuttu haluaa kirjoja, ni multa on lährösä kasa kirppikselle. Jos kuvasta saa selvää (klikkaamalla sen saa isommaks), ni kattokaa onks siinä mittään kiinnostavvaa ja tulkaa hakemaan.

Simmaa.

 

Laitoin tännään siman valmistummaan. Siinä sitä on sitte melkein 10 litraa makiaa herkkua. On varmaan sunnuntaina valmista. Mulla on aina siman valmistukseen tommonen aikataulu:

1.päivä: ämpäriin

2.päivä: pulloihin

3.päivä: pullot kylmään

4.päivä: voi jo maistaa

5.päivä: valmista

10.päivä: hyvvää viäläkin

Kattelin että Yhteishyvän ruakalehressä oli pantu pannukakkutaikinaa muffinssivuakiin, määki sit laitoin. Niistä tuli kivoja. Taikina ko nousee kauheesti, ni se jää tiätty ontoks. Joku reikä siittä kumminki löytyy ni sinne on helppo lusikoira hilloo. Omena-kaneli-hilloo vaan sisälle ja maiskis.

Käytiin eilen morjestamasa mun entistä pomoo. Sain siltä viherkasveja. Ne on semmosia mitä se ei ennää kelpuuttanu myyntiin. Mun miälestä niisä ei oo mittään vikkaa, mut se onki kovin tarkka siittä mitä myy. Pannaas nyt sit oikein mainostaen, että jos haluatte kukkakaupasta laatua, ni menkää Sipen Kukkaan Tampereen Kalevaan Sammonkadulle. Se tekkee hianot kimput ja on lisäks viälä kiva.

Flamingonkukka ja medinilla

Pieni ja iso viirivehka

ÄSsälle tuli eilen illalla kuumetta ja on erelleen. On elämäns toinen kuume, ensimmäistä kertaa oli pualitoista vuatta sitten ko sillä oli vauvarokko. Aamulla sanoin sille, että se saa kattoo vaikka koko päivän muumia, ko kerran on pipi. Alakerrasa se meni telkkarin etteen ja sano että kello on kuus (kello oli kymmenen paikkeilla). Se on jo tottunu että telkkaria ei kattota ennen kuutta illalla.

Hölmö katti.

Erellisesä postauksesa, jonka tein tosa aamupäivällä, kerroin että katti oli puusa perjantaina. No, se on taas puusa. Kyseesä on kyl eri puu, mut taaskaan se ei uskalla tulla alas. Jahka Miäs on syäny ni se käy hakemasa katin alas. Ihmettelin taas aamulla ko ei ruakakupilla näkyny kettään. Päivällä syätiin huvimajasa äSsän kans (perunaa ja soosia), tuuli kanto pellon yli surkeeta maukumista. Siältä se sitte taas löyty. On se hölmö elukka, paljonpa oppi perjantaista.

Tuala se kökkii oksalla.

Hiano päivä on ollu. Sain lopultaki pestyä petivaatepyykkikorin tyhjäks. Pesin kolme konneellista lakanoita mun uurella hianolla pesukonneellani ja vein ulos narulle kuivumaan. Kauan oon orottanu että lumet sulais narujen alta. Mentiin hippaa äSsän kans kuivuvien lakanoitten välisä. Kohta sit kyl jo huamasin, että eipä kannata. Osa pussilakanoista on nyt täynä kuraroiskeita, maa ko on viälä aika velliä.

Lammesa oli tyttösorsa ja pellolla sen poikakaveri. Paljo lenteli perhosia ja kukkasiaki jo löyty, ainaki leskenlehtiä ja sinivuakkoja. Tulppaanitki on jo kivasti tuloillans. Neljä tuntia ulkoiltiin. Koo nukku koko ajan kiltisti vaunuisa ja heräs vasta ko oltiin oltu tunti sisällä.

Poikasorsa.

Kenkiä ja puita.

Sunnuntaina on Appiukon 60-v -juhlat. Tartti keksiä jottain siistimpää vaatetta äSsälle. Tein jonkun vanhasta marimekon T-pairasta sille mekon. Nautiskelin taas tuplaneulasta. Kuvasa se näyttää kauheen pötköltä, mut kyl se levenee helmaa kohti.

 

Sit tiätysti pit hommata sille jotkut juhlakenkät. Ostin kirppikseltä sille sandaalit, mut totesin että noi "taikakenkät" taitaa näyttää kivemmalta sen hammeen kans. Ne on tommoset kimaltavat, ei yleens yhtään mun makkuuni, mut olkoot ny ko maksovatki vaan pari euroo. Saattavat olla viälä hiukan isot, eivät oikeen meinaa pysyä jalasa. Siks laitoin niihin nilkan ympärille kuminauhat, ja napit koristeeks ko on niin ankeen näköstä nauhaa.

Sit ne sandaalit joita en kelpuuttanu. Ne näytti meinaan niin kesäsiltä. Niitäki tuunasin napeilla ko niisä oli tommoset karmeet metallinhohtoset kukkaset. Ne sai mun miälestä noi sandaalit vähä liikaa hyppimään silmille.

Koo on nyt 3kk. Sillon ko äS oli 3kk, ni otin siitä kuvan vanhoisa rääsyisä. Noi risat housut ja paikattu mekko on Miähen tätin vanhat, sotien välistä. Taustallaki on tommonen pula-ajan villapeitto. Tarttee kehittää Koosta samanlainen seepiansävynen soikeeksrajattu kuva kehyksiin ko mitä äSsästäki on tuala hyllyn päällä. Vasemmalla Koo ja oikeella äS. Ilmeet on vakavat, mut se on tarkotuski. Eihän ne mukulat koskaan vanhoisa kuvisakaan hymyile.

Katti oli yks yä kiivenny puuhun. Mahtoks kiivetä muuten vaan, vai ajoks joku sen sinne karkuun, en tiiä. Mut siäläpähän se sit oli, eikä alas päässy. Yritin sitä kepillä tökkiä, jos vaikka sit rohkastuis lähtemään alas, mut ei. Teippasin maalarinteipillä 3 keppiä yhteen että yletyin, katti oli meinaan varmaan 7 metrin korkeuresa. Ko Miäs tuli kotio töistä, se haki naapurista tikkaat (noin 2,5m) ja kävi laittamasa laudan viäreisestä puusta katin puuhun. Sitä lautaa pitkin se sitte peruutti pois oksaltans.

Ja puusta tuli miäleen, että nyt sitä puutavaraa sitte on. Kohta voi alkaa rakentaa uutta autotallia.

Naamaan sattuu.

Olin tännään keikalla. Mää en yleens yhtään tykkää käyrä keikoilla. Ihmiset tönnii ja oompahan saanu maiharistaki joskus päähäni daivaajalta. Nyt oli Tampere-talolla Amorphis, mää rakastan sitä bändiä! Naamaan sattuu viäläki, koko keikan ajan naamalla oli väkisinki kauhee virne, ei sitä saanu pois. Ja välillä piti huakasta syvvään onnesta. Mää oon nähny ne viimeks 15 vuatta sitten, tällä kertaa meininki oli rauhallisempi ja säily silmiklasitki ehjinä. Tommonen keikka on mun miäleeni ko saa istua omalla paikallans ja kuunnella hyvvää musiikkia rauhasa. Paikkaki oli hyvä, just äänitarkkailijoitten takana. Soittivat ihan parhaita piisejä, välillä piti pistää oikeen silmiä kii. Ja kyl siinä melkein jo tuli tippaki linssiin ko komia miäs mossas pohkeeseen ulottuvilla rastoilla. Siis oikeesti, niin hullulta ko se kuullostaaki. Mut mää taisin olla vähä turhanki innoissani, hyvä ko pysyin krimplenessäni. Sillai siinä käy ko pääsee pois kottoo. Itseasiasa jo toisen kerran samana päivänä, pääsin kans pesukoneostoksille ko päivällä hajos pesukone (hyvä ettei polttanu talloo).

Tossa on video, mun mielestä vähän huano, mut piisi on hyvä. Se on mun ja äSsän piisi. Sillon ko äS oli ihan piäni (siis niinku alle 3 kilonen) ni me tanssittiin tota aina meijän keittösä.

Jottain taas.

Missään ko ei käyrä mukuloitten kans, siis tarkotan esim lasten kerhoja yms, ni oli mukavaa ko oli parina päivänä täälä kyläsä muita lapsia. Perjantaina kaks piäntä poikaa, ja lauantaina 2 piäntä tyttöö. ÄSsäki sai leikkiä piilosta elämäns ensimmäisen kerran. Raukka ei taira ees tiätää miten muitten lasten kans leikitään. Tein viaraita varten leivoksia. Noita blogeja ko tullee lueskeltua, ni ainaki Jauhot suussa ja Kinuskikissa on ollu inspiroivia. Laitoin ruakaohjesivulle ton kehitelmän reseptin. Noita oli noppee ja helppo tehrä.

Ompelin äSsälle t-pairan. En käyttäny mittään kaavoja, näyttää kuvasa hassulta, mut istuu päällä tosi nätisti. Kankas on ollu jo hetken kaapisa, yhtään en muista mistä sitä tilasin, mut mun miälestä ihanaa kankasta. ÄSsäki tykkää, tiätysti ko siinä on pipitatteja.

Mut se miks ton pairan päätin ommella, johtu siittä että halusin kokeilla tuplaneulaa. Semmonen oli tätivainaan perintöompeluvehkeitten joukosa. Luulin että tommosta tuplatikkiä saa ommeltua vaan jollain ammattilaisvehkeillä, mut sehän onnistu mun tavallisella konneellaniki! Oi ku se on ihana neula, annoin sille pusun sitte ko laitoin sen takasin rasiaans. Nätisti sillä ompeli.

 

Viime viikonloppuna oltiin Loimaalla. Siälä oli täysi kevät ja täälä taas täysi talvi. Melkein oli kurja tulla kotio. Tosa vertailun vuaks kuvat Loimaalta ja Kangasalta samana päivänä, välimatkaa on noin 100 km.

Mää tairan tehrä taas Koon kans saman virheen ko äSsän kans tein. Samasa sänkysä ko nukun, ni kauheen herkästi meen siihen sörkkimään ko toinen vähä unisans ähisee. Viime yänä tajusin, että turhaan mää tungen pualen tunnin välein Koon suuhun tuttia, tai välillä huamaan pimmeesä tunkevani sitä sen korvaanki, ehkä se nukkuis ilmanki. Sit oon itte ihan väsyny päivisin ko uni on semmosta pätkittäistä. ÄSsän tapauksesa ratkasin asian sillai, että nukuin itte vähän aikaa eri huaneesa ko mukula ja miäs. ÄS oli sillon 4 kk. Koo on nyt melkein 3 kk, jos nyt viälä vähän aikaa sitä öisin paapois. Mut tarttee kumminki kokkeilla ens yänä korvatulppia, jos ei tulis sitte reakoitua ihan joka inahrukseen.

Jos nyt muutenki sit kerron Koosta. Se on kiva vauva. Aluks olin ihan hualissani ko se ei kattellu yhtään päin, aina ohi olkapäästä jonnekki seinille ja tuntu oikeen välttelevän katsekontaktia. Hymyäki sai orottaa, oli 8 vk ku hymyili ekan kerran. Mut nykyään se virnuilee ahkerasti ja välillä ei meinaa tulla syämisestäkä mittään ko pitäis vaan tuijotella äitiä silmiin. Mut mukulat on erilaisia, ei pitäis verrata erellisseen. Vaikka väkisinki sitä vertaa. Vaippoina käytetään viäläki niitä Imse Vimsen flanelli-vaippoja. Vaikka äS synty piänempänä, ni mun miälestä ne vaipat jäi sille kyl aika pian jo piäniks, se oliki kyl aika pullukka. Koo on varmaan viälä alle 6 kg, luulisin. Jonakin päivinä se pulauttellee paljo, välillä ei ollenka. ÄS ei pulautellu mun miälestä paljo mittään. Siinäpä tuli taas sit kumminki vertailtua...

Pääsiäistä.

Pääsiäinen on täälä taas. Keskiviikkona äS pisti pajunkissan nennääns ja piti käyrä päivystyksesä. Tännään maalattiin pääsiäismunia, ei menny sillai ko suunnittelin. Miäs maalas kiiruusti mustan naaman munnaans ja närkästy ko mää vaarein että pittää tehrä värikkäämpi. ÄS päätti vaan kuaria oman munans. Lopulta istuin pöyräsä yksin ja suttasin vesiväreillä. Kivvaa täsä pääsisäisesä on se, että yhtään virpojia ei käyny, saan itte syärä pätkikset.

Viime sunnuntaina käytiin hörhömessuilla (luetaan Äitimaa-messut), Koo oli rintarepusa. Seurana mulla oli Tiptap-täti ja sen ylkä. Messut oli hiukan pettymys, kunnon hörhöilyä ei tällä kertaa kauheesti näkyny. Olihan siälä aurojen kuvausta ja muuta, mut puuttu semmonen eteerinen hippitunnelma joka tuli joskus mennävuanna koettua.

Pari iltaa siinä meni ihmetellesä, että miks täälä haisee kukkakaupalta. Sitte huamasin, että anopinkiäli kukkii. Piänet kukat, mut suuri haju. Aluks sain siittä vähä päänsärkyäki ja meinasin viärä koko rehun kellariin. Hauskasti se avvaa aina pari kukkaa illalla ja aamulla ne on jo kuihtunu. Taitaa kestää pari viikkoo toi kukinta.

Tein äSsälle kevätlakin. Ko sovitin sitä ni se totes vaan että "en tykkää". No, kyl mää sen meinaan sen päähän tällätä kumminki sillon tällön.

Päällystin yhren tualin istuinosan uurestans. Laitoin vetenkestävää helinäkeiju-kankasta, ei tullu mikkään kaunis tuali, mut ajjaa asians pihalla. Se on nimittäin mun aurinkotuali. Ko lumihevonen suli, ei ollu mittään paikkaa misä mää olisin lukenu Loimaan Lehtee.

Tualikuvan ottamisen jälkeen on tullu sitä lunta. Ei ookka ollu noin paljo koko talvena. Maanantainaki yän aikana oli tullu polveen saakka, oli kiva kahlata erellisenä päivänä kolatulla pihalla.

Katti meni tosta.

Vaihroin verhot syämähuaneeseen. Ne on ne valoverhot jotka ostin viime Loimaanreissulla. Niitä ko oli 4, ni pistin kahret päällekäin. Aurinko lämmittää mukavasti huaneen, mut ei häikäse niin pahasti. Kuvasa näkkyy Koon leikkipaikka ja äSsän sohvatyynyistä tehty "uuni" johon se aina mönkii itte.

Tossa on linkki. Löyty tommonen hyväntuulen-blogi. Itte ainaki myännän että noisa jutuisa on Vinha perä.  :-)