Superhelppo pipo.

Muita ihania -blogisa oli superhelppo pipo. Tartti sit kokkeilla, ko en oo ennen oikeen saanu tota kuviollista kurottua nätisti. Toi kyl onnistu, oli sit superhelppo niin ko luvattiinki.

Mulla on ollu ongelmana se, että ko mukulat keskeyttää kutomisen koko ajan, ni välillä pääsee silmukoita karkaamaan ko kutomuksen viskaa kärestäns. Lyhensin tommosta villapairankutomisvehjettä sen verran, että siittä tuli pipolle sopivan kokonen. Ensimmäiset pari kerrosta oli hankala kuttoo, mut kyl se sit alko ollakki aika mukava systeemi. ...kunnes sitte huamasin, että koko yritelmä oli ihan kiärteellä, ei sitä olis saanu loppuun kurottua. Tiiä sit minkä virheen tein. Purkaa piti. Kuroin resorin verran puikoilla ennen ko uskalsin taas jatkaa tolla ympyrän mallisella. Kertokaa jos tiiätte sen nimen, alkaa jo adjektiivit jo loppua.

Ihan kiaro.

Ohjeen mukkaan tehty pipo olis ollu aikuiselle sopiva, aattelinki että varmaan tullee piänempi jos teen ohkasemmasta lankasta. Kyl se just ja just olis mullekki mahtunu, mut ko äSsä valkkas miäleisens tupsun värinki, ni sen pipohan se on. Toi keskimmäinen väri on muuten keltanen, kamera laimentaa sen aina tommoseks beikeks.

Se syä lunta.

Oli niin mukavaa pitkästä aikaa kuttoo, että vois tehrä ittellenski pipon. Jos tekis vaikka samasta blogista jämälankapipon...