Pimpi ja Pampi

Lopultaki sain Koon bambin valmiiks. Tuala taustalla näkkyy se bambi jonka tein sillon ko orotin äSsää, Koo on jo yli 2 kk, mut parempi myähään ko ei millonka. Vaikka mitäs se mittään tommosella viälä ossaa leikkiäkkä, ajatuksena se vaan oli mukava että tekkee lelun orottaesa. Mamma nimes noi Pimpiks ja Pampiks. ÄS oli sitä miältä, että hänellä on Pampi ja Koolla Pimpi. Olkoon siis sitte niin. Pampi on jo vähä leikeisä nuhjaantunu, Pimpi pyssyy viälä koivillans.

Sit tein mukuloitten neuvolakortteihin kannet. En tosiaanka tiärä mitä järkee noisa on, aika harvoin noi kortit tullee kaapista kaivettua. Mut ko muut erellä, ni mää peräsä. Kissoista tuli vähä vihasen näköset, mut ompahan asennetta.

Uurelle ihanalle kameralleni (katto erellinen postaus) mää tein tommosen suajuksen. Ei saa nauraa, kyl se ihan toimii tarkotuksesans. Sisällä on taskut linssinsuajukselle ja vara-akulle. Päälikankaan alla on vetenkestävää kankasta ja vanhaa tikkikankasta. Kiini se pyssyy napilla ja kuminauhalla.

Kamera.

Nyt mulla on uusi kamera. Se on ihana! Jouruin tinkimään zoomista, mut sain kevyen, nätin ja hyvän kameran. Testasin sitä äsken pihalla, hyvin saa kuvia hämäräsäki, niin ko toi katti kaiteella tuala ylhäällä. Vanhalla kameralla tosta kuvasta olis tullu ihan tärähtäny. Se on Fujifilmin X10, jos se jottain sannoo jonkulle. 18 kertanen zoomi vaihtu nyt sitte 4 kertaseks, mut mitäs mää isommalla teenkä ko kuvvaan vaan kirppislöytöjä ja mukuloita. Se on ihanan vanhantehkosen näkönen, hyvä myyntikikka, muhun tehos ainaki heti.

Loimaalla käytiin. Koo oli ensimmäistä kertaa yäkyläsä. Kerkesin käymään yhrellä kirppiksellä. Löyty äSsälle saretakki, pellitarjotin ja kukalliset valoverhot.

Mamman ja pappan kissasta en ookka puhunu täälä. Se on 13-vuatias kolli. Kauheen kiva kissa, mut merkkausrauhaset vaan saa sen vähä hankalaks. Jos sitä ottaa varomattomasti sylliin, ni saattaa saara haisevat liämet vaatteillens. Onneks mää tiän konstit ni ei oo mua haisuttanu. Joskus 3- tai 4-vuatiaana se jäi auton alle. Oli varmaan pyäriny pitkin asvalttia, oli naamasta karvat ja viikset pois, varpaita puuttu ja häntä oli murtunu. Nyt hännäsä on mutka ja kylmällä se kulkee kolmella jalalla. Sunnuntaina saunottiin pappan kans, kolli tuli meijän mukana saunaan. Se istu lauteille ja otti löylyä kauemmin ko mää, pesi itteens niin ko saunasa kuuluu.

No onhan se ihan hullua.

Kuva nyt ei taaska liity aiheeseen mitenkä. Paitsi jos aattelee sitä että jälkien jättäjä, eli katti, varmaan säästyis mahanpuruilta juamalla maitoo jota ei oo liiaks käsitelty. Mut siis toi juttu oli se mun asiani:
http://www.eatandjoy.fi/artikkelit/maidoilla-eroa-osa-1-maidon-uusi-aikakausi

Ja viälä lisäks voin ympätä saman otsikon alle sen, että mun kamera alkaa hajota. Onhan se ihan hullua, että vasta 4 vuatta vanha kamera alkaa olla jo niin romu, että on pakko ostaa uusi. Se ei ennää tarkenna aina kunnolla ja temppuilee päälle pistettäesä. Viiminen tikki oli se, että se tyhjensi omin päin muistikortin. Siinä meni monta kivvaa kuvvaa. Esimerkiks kuvat kaverista ja sen Koon ikäsestä pojasta, ja pyrstötiaisesta joka näky pari kertaa talipallolla. Se oli sitte ouron näkönen ilmestys, harmi ko sitä ei oo ennää näkyny. Töyhtötiaiset sentään käy aina välillä, niistä sain uusia kuvia. Huamenna ehkä käyn ostamasa uuren kameran, joka toivottavasti ei oo noin hepposta tekkoo ko tää nykyinen. Kyl ne kamerat ennen kesti vuasikymmeniä.

Eipä oo tääkä kuva kovin tarkka...

Kasvien kevätsiivous.

Kevvään tullen mää aina saan kauheen puhrin ruveta vaihtamaan kukkamultia. Nyt en taira ruveta vaikka miäli tekis. Vaihroin mullat viime vuanna kaikkiin kukkasiin, ei kai niitä nyt kannata. Kirjovehkan pätkein palasiks ko oli venähtäny niin pitkäks ja enkelinsiiven laitoin isompaan ruukkuun, mut muuten annan multien olla. Siivosin kaikista olkkarin kukkasista huanot lehret pois ja puunasin ikkunalauran.

Ennen siivousta.

Siivouksen jälkeen. Ei täsä kyl huamaa erroo, mut näyttää se oikeesti paremmalta.

Nii ja tuaksupelakuusta otin vähä pistokkaita, saas nährä millai juurtuvat. Pistin kolmeen ruukkuun, Tiptap-täti eilen jo haki pari ruukkua ko aiemmin sille olin niitä luvannu.

Minikasvihuaneet pistokkaille.

Mustanmerenruusut muistin kans lopultaki kaivaa kellarista. Kaivoin mukulat vanhasta mullasta ja istutin uurestaans. Toisesta ruukusta löyty vaan semmosia nuppineulan nupin kokosia pompuloita, toisesa oli ihan normaalit pitkulaiset mukulat. Mää tykkään siittä kasvista.

Ostin ihanan hammeen yhrestä blogista. En ottanu siittä kuvvaa ko en oo kerenny sitä viälä silittämmään. Täältä näkkee kumminki komiat kuvat. On niin hyvvää jälkee, etten vois uneksikka ompelevani yhtä hianosti. En oo kyl ikinä ittelleni ees yrittäny ommella mittään vaatetta, tarttee kai kokkeilla joskus. Vanhasta lakanasta voisin joskus yrittää, nyt ko tosta sain irean, kankaat on niin kalliita että niiä just ja just raskii ostaa mukuloitten vaatteita varten.

Enemmän ko tuhat sanaa.

Tilatairetta.

Uusi matto.

Saunasa.

Kirppiskankaita. Ja pellavapyyhe.

Retroo mukuloille. Kirppikseltä tiätty.

Grillikauren avaus.

Dyykkausta.

Tännään ko ulkoiltiin, vaunuteltiin roskiksille jotka on tiän varresa. Mulla on aina tapana kurkata niitten sisälle, jos vaikka joku olis heittäny pois jottain käyttökelposta. En tiiä mimmonen miälipuali oli oikeen ollu asialla, mut joku oli heittäny sinne sitä sun tätä kivvaa. Ensimmäisenä nostin roskikesta esille pupu-pehmolelun. Kuis sattuki, äS ihastu ikihyviks. Vähä kyl liianki hyviks, ko sitä ei saa ees pestä. Yäk, nysse hallii jonkun vanhaa roskiksesa kiärinyttä pehmolelua... No, se kyl haisee ihan raikkaalta eikä siinä oo tahroja, itseasiasa se on ihan ko uus, ei oo karvaka takusa. Siittä tuli kaveri äSsän rakkaalle unikissalle, niitä on sitte laitettu nukkumaan viärekkäin millon minnekki.

Täsä pupu kuulemma nukkuu sänkysä.

Sit siältä roskista löyty muumipappa-käsinukke, vitivalkonen ja käyttämättömän näkönen. Sen kyl silti pesen ennen käyttöö, niin ko noi muutki rojut. Otin siältä kans 4 käsipyyhettä, yhren kylpypyyhkeen, jouluverhot ja virkatun päiväpeiton. Nii ja 74cm vaaleensinisen bodyn, siinä on tahroja eresä, siihen vois ommella jottain piristystä päälle.

Virkatusta peitosta en tiiä, että onks se jonkun itte tekemä vai kaupasta ostettu. Näyttää kyl jonkun tekemältä. Siinä on pari piäntä tahraa ja reikää, mut ei mittään mikä mua haittais. Tommonen elämää nähny peitto on enemmän mun makkuuni ko joku virheetön. Toisen roska on toisen aarre.

Tännään on tullu enemmänki pupuja huusholliin. Posti toi mukuloille paketin. Koo sai ihanan virkatun pupun. Pupupäivä.

Mää lihon varmaan kohta muarottomaks. Ollaan äSsän kans leivottu harva se päivä herkkuja. Alkuviikosta tehtiin kamomilla-vanilja-muffinsseja, teen toistekki ko tykkäsin. Kuarrutetta tein kyl vaan pualikkaan annosta ja sitä jäi yliki. Vein niitä serkkuplikan ovveen roikkumaan yllätykseks. Omaks yllätykseks jäin autolla lummeen kii. Vinkki muille kokemattomille autoilijoille: Jos pyärät vaan suttii tyhjää, laita auton kuramattot pyärän alle.

Erellispäivänä tehtiin tonnikalapiirakka. Tännään tehtiin mokkapaloja joihin matkittiin kuarrutus täältä.

Tein tänne Blogiin uuren sivun. Jos lukijaa harmittaa oma sekanen kämppäns, ni voi sitte mennä kattomaan noita mun sikolätin kuvia. Lisäilen sinne aina kuvia ko saan talosta sopivan sekasia otoksia.

Vähä ompeluksia.

Miäs kävi mummolasa äSsän kans, ettei äS sitte kiusaa kattia nyt ko sillä on niitä tikkejä. Eihän se kyl viälä varmaan oo siinä kunnosa, että sitä vois jo retuuttaa, mut eipä haavan ennää luulis kovin auki olevan. Viikko ko kuunneltiin sitä mouruamista, ni oon tyytyväinen ko tiiän ettei sitä tartte ennää kuunnella. Tarttee toivoo, ettei mikkään kettu syä kattia ainaka vuateen (tai mialuummin koskaan) nyt ko on kustannettu leikkauski.

Ompelin Koolle turvakaukaloon lämpöpussin. Tulin siihen tulokseen, että ei oo oikeen turvallista kuskata sitä liian suuresa toppahaalarisa. Noin piäni mukula on niin kippurasa, että sitä on vaikee laittaa vöihin, varsinki jos käret ei pysy hihoisa. Lämpöpussisa vyät on siälä sisällä, mukulalla ei tartte olla niin paljoo vaatteita vöitten alla. Ko asiaa tutkailin, ni huamasin, että ilmeisesti liikenneturvaki suasittellee tommosia pusseja piänille vauvoille. Miks siittä ei oo mulle kukkaan puhunu? En oo kenelläkä tommosta nähny. Tarttee ottaa asia neuvolasa puhheeks, että voisivat mainita asiasta ihmisille. Käytin pussiin mitä kaapista sattu löytymään (kai ny ko erellisenä päivänä keksein koko irean). Ulkopuali on vihreetä karvakankasta ja sisällä on punasta fleesee, kiristettävä päänreikä on ruskeeta resoria.

Pussi oli vähä isompi homma ko ei ollu mittään ohjetta tai kaavoja. Sen jälkeen ko teki miäli viälä jottain piänempää ommella, ni tuunasin kirppikseltä löytyneen Barbapapa-pairan. Se oli mun miälestä tylsä liahukehelma. Laitoin vähä oranssia resoria ni johan kelpaa mullekki. Toivottavast kelpaa äSsällekki. Viälä se on varmaan vähä iso, mut kasvaahan se mukula.

Sitte näpertelin äSsän tukkalenkkeihin rusetteja. Se ko on ruvennu innostummaan ittens koristelusta. Tukkaan vois laittaa vaikka sata lenkkiä ja nipsua ni se vaan pyytäis lissää. Vanhoista pehmeeks kuluneista lakanan kappaleista sai hyviä rusetteja.

Sitte tein pari tuttinauhaa. Tai siis toisen tein ja toiseen vaihroin nauhan. Toi klipsussa oleva sininen unikko lähti muuten pois kynsilakanpoistoaineella, otin kuvan liian aikasin. Toisesa on verhoklipsu ja vanha hiuslenkki. En tiiä viälä onks se hyvä vai paha juttu ko Koolle kelpaa tutti. ÄS ei sitä suastunu syämään, mut ei sitä kaivattukkaan. Nyt oon kyl huamannu hyväks sen, että mukulasa on torkkukytkin. Tutti vaan suuhun ja taas voi jatkaa unians. Toivottavasti siittä tutista sitte vaan päästään aikanaans helposti erroon.

Tavallista touhua.

Voin sitte sannoo, että mää vihhaan tiatokonneita! Tein äSsän kans hianon lumihevosen, otin siittä kuvan kännykällä. Miäs on vaihtanu mun konneeseen jonkun "paremman" kännykkäohjelman ja nyt mää taas menetin hermoni. Olisin halunnu laittaa tänne kuvan, mutko en saa sitä kuvvaa kännykästä. Ei kuulemma tartte ennää käyttää bluetooth-tikkua, just, ilman en onnistu eikä se tikkuka ennää toimi. Eikä miähellä tiätysti oo ees puhelin päällä ko tarttis neuvoo kysyä. Parempi ohjelma taas juu, aina sama juttu...

Katti leikattiin eilen. Luulin sen olevan monta päivää ihan raato, mut se on oma riahakas ittens. Ja kyltymätön ruakahaluki on ennallans. Leikkaus makso 90e, maksoin sen anopin antamalla joululahjarahalla. Anoppi ei tykkää kissoista ja se, että maksoin kissan leikkauksen sen rahoilla, on mun hiljanen kostoni. En sitä kyl sille kerro, onneks se ei taida tätä blogia lukee.

Ajeltu vatta ja piäni reikä.

ÄSsän kans ollaan tehty muutaki ko lumihevosia. Yks päivä esimerkiks leivottiin pippareita ja toinen päivä otettiin jalan- ja kärenjäljet Koolta vesiväreillä. Joka päivä tarttee keksiä jottain kivva ohjelmaa, päätin nimittäin että nyt riitti se muumin kyttääminen. Tuntuu että uhma on vähentyny pualeen ko ei sen anna kattoo telkkaria. Ja se, että saisin ommaa aikaa tehrä vaikka taloustöitä, ei kumma kyl toteuru siinä että mukula töllää telkkaria. Oon saanu ittekki paljo enemmän aikakseks niinä päivinä ko telkkaria ei oo näytetty ollenka.

Mut pari sannaa niistä pippareista. Tehtiin suklaakeksejä, tuli tosi hyviä. Fariinisokerin tosin ehkä korvaisin tavallisella sokerilla, itte ainaki maistoin niisä liikaa fariinisokerin. Taikina oli tosi iso, tein pualitoista pellillistä, se oliki sopiva määrä, ei ehtiny kyllästyä. Vajaat 3 pellillistä pippareita on viälä taikinana pakastimesa. Teen ussein pipparitaikinalle sillai, että laitan taikinaa kovettummaan jääkaappiin pötkönä foliosa ja sitte ennen pakastusta palottelen sen sopiviin paloihin. Siittä on sitte hyvä paistella pipparit ko tarttee. Taikina viä vähemmän tillaa pakatimesa ko pipparit ja ilmeisesti noikaan pipparit ei ees oo niin hyvän makusia ennää pakastamisen jälkeen.

Nyt oon jo vähä päässy kirppiksillekki. Mittään ihmeellistä en oo kyl löytäny. Koolle ostin rintarepun 3 eurolla (laitan kuvan jahka oon tuunannu sitä vähä), sitä onki joka ilta käytetty. Mun tekis miäli pestä se, vaikka pesun jäljiltä se selvästi onki. Se, joka sen kirppiksellä myi, on pessy sen jollain hajustetulla pesuaineella. Ussein vauvanvaatteetki haisee samalta pesuaineelta ko niitä ostaa. Pannee miättimään, että pesseeks ne kaikki pyykkins semmosella. En mää ainaka pukis vauvalleni niin haisevia vaatteita. Siittä rintarepustaki saan aina piänen päänsäryn, ei oo kyl kiva tunkee Koota semmoseen. Mut yks hyvä puali siinä hajusa on; jos en muista mihin oon sen repun jättäny, ni jo pelkästään astumalla huaneeseen haistan että jahas, täälä se on.

Nätti emalipytty rumalle kukkapurkille kirppikseltä.

Vaippoja oon löytäny halvalla aika kasan. Yks lauantai ko käytiin koko perhe kirppiksellä, löysin 13 eurolla 6 hyvvää AIO-vaippaa, ImseVimsee ja mitäköhän ne toiset nyt olika. Yks kokonaan käyttämätönki löyty, raskittin maksaa siittä oikeen 4 euroo. Lisäks jottain piäniä taskuvaippojaki löyty. Tossa on pirruuttans kuva, siinä on S- ja M-kokoset vaipat. Tosin kuvvaamisen jälkeen huamasin, että siittä puuttuu viälä 6 vaippaa.

Materialismia.

Mitenkäs sitä ihminen voiki tulla niin onnelliseks parista pussista teetä? Tilattiin kolmen kaverin kans Forsmanilta irtoteetä. Tilasin 7 pussia, nyt pitäis piisata vähäks aikaa tsaikkaa ja tsajua. Mää laitoin ne tohon pöyrälle etteeni ja pitkän aikaa vaan kattelin niitä. Kai se on joku hamsterigeeni joka siälä tuattaa mulle jottain onnentunteita ko tiiän että ei ihan heti lopu teet kaapista.

Mulla alkaa olla jo viarotusoireita. Olis pakko jo vähitellen päästä kirppikselle. Jos sitä joku päivä jättäis mukulat miähen hoiviin ja lähtis ihan yksin jonnekki. Oi, se vasta oliski jottain!

Nyt, kun ei iltaisin niin sitä ommaa aikaa ole, luen kirjojen ja areenasta imutettujen Sherlockeitten sijasta ihmisten blogeja. Ei haittaa vaikka jää "jännäsä" kohtaa kesken. Välillä tiätysti harmittaa, jos törmään johonki kivvaan ompelu, tms, -ideaan eikä kerkee sitä toteuttamaan. Mua sitten huvittaa se, että ussein 18-19 vuatiaat äitibloggarit valittaa siittä että heitä haukutaan teiniäideiks. No höh, nehän ON teiniäitejä. Ilmeisesti ne ei tiiä mistä sana teini tulee, jos ikä on nineteen, ni ei sitä teiniyttä pysty välttämään. Joissain asioissa sitä pyssyy ajantasalla blogeja lukemalla. Vaikka mitä ihmettä mää teen sillä tiarolla, että ilmeisesti viikset on nyt muatia sisustuksesa? No, tää blogimaailma onki vaan semmosta pakoo arjesta, jonkin sortin rentoutumiskeino.

Monesa blogisa on kiärtäny tommonen haaste:
"Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa/asiaa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat."
Leikitään nyt sitte semmosta teiniäitiä ja vastataan haasteeseen. Tosin kaikki maailman rahat olis järjetön ajatus. Jos mää ajattelen piänimuatosemmin ja kerron mitä mää ostaisin jos mulla olis vaikka jottain kymmeniä miljoonia:

1. Mää ostaisin kaikki pellot ja mettät joita on täsä meijän talon ympärillä. Ei sekään kyllä varma keino olis siihen ettei tähän koskaan rakennettais lähelle uusia taloja, mut ehkä vähä sentään auttais. (siihen tosiaan tarvittais kymmeniä miljoonia, se päköpää joka ne maat omistaa ei varmaan niitä halvemmalla möis...)

2.Ostaisin jonkun ihanan hippiauton, vaihrattaisin siihen sisuskalut, ni ei tarttis pelätä että se jättää tiälle, maalaisin kylkeen pari hippikukkaa ja ajelisin sillä onnellisena. Jottain ton kuvan tyyliin, mut kukkakuasisena.


3.Siirrättäisin jostain jonkun kivan ikivanhan hirsisaunan ja pykäisin sen lammen taakse (kun kerran olisin jo ostanu sen pellon ittelleni).

4. Autotallin rakentamiseen ja muuhun remppaan menis kans varmaan aika hyvin rahhaa. Nyt ne tarttee tehrä pitkällä ajalla ja pennejä laskien. Siis senttejä... ääh. Sammaan sarjaan laskisin korupajan rakentamisen, valuvehkeet ja kaikki jos kerran rahhaa olis.

5. Ja jos sitä rahhaa tosiaan oikeen paljo olis, ni tiätysti jakelisin sitä tutuille ketkä tarttis. Mut ko kerran kysymys oli siittä mitä mää ostaisin, ni ko kerran muuta en keksi, ni voisin vaikka ostaa Alpo Jaakolan taulun. Vaikka ton "Vanhenevat hipit" vuodelta -76.

Pahottelen, että nää haavekuvat on kopsattu netistä enkä oo kertonu lähteitä...

Mouruamista ja muuta huutelua.

Meillä oli ristiäiset sunnuntaina. Kääkkä ja Paapoo oli taas kummeina, ovat siis äSssänki kummit. Käytiin taas kirkosa kastamasa, ei tarttenu sitte kotona siivota. Kastevaatteena oli, taas, Anopin kaatopaikalta löytämä kastemekko. Se on mun miälestä ihana. Viimeks vähä parsein siittä revenneitä pitsejä. Nyt huamasin että siinä on piäni reikä mut en kerenny sitä paikkaamaan.

Mamma toi mukanans kauheet tarjoilut, lihasoosit ja salaatteja sun muuta. Se oli oikeen piirtäny meijän keittiöstä kuvan ja suunnitellu että mihin ne kaikki ruakapytyt mahtuu. Tais olla enemmän innoissas ristiäisistä ko mää. Sillon ko äS kastettiin ni tein vaan pitsaa, sitä syätiin kummien kans, muita viaraita ei ollu. Nyt oli sitte isovanhemmatki. Kääkkä oli tehny kauheen hyvän pullakranssin ja juustosarvia. Oletan se että teki pullan tällä ohjeella.

Kirkosa äS varasti shown. Se juaksenteli pitkin kirkon penkkejä ja huuteli vähän väliä "Kuinkas sujjuu?". Jossain vaiheesa se otti tualin, kiipes sen päälle ja kisko hihat ylös, lotras kans vettä siskons päähän hianosta hopeisesta kastemaljasta. Kiältämättä se teki sen aika hyvin, pappiki totes että on jo ammatti selvillä.

Katti on nyt sitte kiimasa. Muuten melkein mykkä katti kulkee pitkin taloo ja mouruaa. Ei meinannu aamulla tulla äSsän aamupuuron syämisestäkä mittään ko nauratti niin paljo. Huvittava elukka se onki. Miäs joutu aamulla tyämatkalla kääntymään takasin ko huamas katin olevan kyyrisä. Onneks se just nyt alotti sen mouruumisens, ei sitä muuten olis huamannu siältä takapenkiltä. Varasin sille jo leikkausajan.