HTML

Eilistä postausta väsätessäni ilmotin miähelle ylpeenä, vähä sillai muka muina miähinä, että mää täsä muakkaan HTML:ää. Miäs katteli mun touhujani ja sano, että ei noi mun tairot ny kummostaka vaikutusta ihmisiin tekis. Johan oli kannustava! Mää ko oon ollu täysi tumpelo tiatokonneen kans. Nyt oon blogatesa opettellu oma-alotteisesti uusia juttuja sen sijaan, että olisin kitissy miästä tekemään mun pualesta. Eikä se tee Miäheen vaikutusta!

Myähemmin ko mutisin sille harmitustani, se täsmensi, että "ei se tee vaikutusta usseimpiin ihmisistä". No juu, miäs joka on koodannu tyäkseen vuasikauret, ja kaverit tekkee sammaa, ei varmaan tunne montaakaan ihmistä johon tää mun touhu tekis vaikutuksen. Mut mää olin ylpee ko osasin poistaa tekstin taustalla sinnikkäästi pysyttelevän valkosen taustavärin HTML:n avulla. Ja paninpa sillä taas pari kuvvaa viärekkäin. Mitähän mää seuraavaks opin?

Näin hianosti mää otin Print Screenin teille mun tekemisistäni.
(tää oli sit vitsi, jos joku tajus)

Muistituki.

Vastauksia.

Hurahtanut Emilie anto haasteen. Tosin oon just siihen jo vastaillu, mut mikäs estäis vastaamasta Emilien kysymyksiin. Mut ensin semmonen asia, että kokkeilkaas RK:n Liki pitäen -blogisans neuvomaa leipää. Hauska tapa leipoo ja tuloksena on parasta leipää mitä oon ikinä tehny. Käytin Loimaalaisia kakkojauhoja ja vähän kaurahiutaleita, leivän paiston lasisesa uunivuakasa kattilan kannen alla.

Mut täsä ne Emilien kysymykset:

1. Mitä kirjaa luet juuri nyt? Tai pidätkö lukemisesta?
Tykkäänhän mää hyvinki lukemisesta. Joskus meni kirja viikosa, nyt hyvä jos kuukauresa. Eilen sain luettua Kristiina Vuoren Näkijän tyttären. Melkein 600 sivua kolmiodraamaa 1200-luvulta. Hyvä kirja mut kansikuva on karmee.

Tolla muijalla on kilo pakkelia.

2. Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Ekana tullee miäleen Agnar Myklen Laulu punaisesta rubiinista. Aikoinaan eroottisuuren takia takavarikoitu mestariteos. Siis mun miälestäni mestariteos. Eroottisuus siinä on nykyajan mittapuulla aika laimeeta, mää pirän sitä lähinnä filosofisena kirjana. Mahtava lukunautinto, sanoisin. Toinen hyvä vois olla Sue Harrisonin Ensimmäiset ihmiset. Hylkeenpyytäjäeskimoita yhreksäntuhannen vuaren takkaa.

3. Unelmiesi asuinpaikka?
Maalla, omakotitalosa jossa on vintti. Ei naapureita hönkimäsä niskaan.

4. Asutko sellaisessa nyt?
No totta viä asun! Ihanaa!

Viime joulukuusa näytti tolta.
Kyl täälä kelpaa asua.

5. Haluaisitko muuttaa kotisi sisustusta? Miten?
Retrommaks. Siälä ja täälä ottaa silmään joku uurehko asia, niinko vaikka sohvat tai koko kellari.

Ei kovin retroo...

6. Ottaisitko ison koiran esim tanskandogin, jos asuisit kerrostalossa?
En ikinä! Tosin en ottais omakotitaloonkaan. Semmonen tarttis varmaan saman tilan ko joku hevonen...

7. Rakkain lelusi lapsena?
Pikkunalle ja isonalle. Pikkunalle on piäni ja Isonalle on iso. Ne on viäläki mammalasa tallesa.

8. Pidätkö vanhoista esineistä? Oletko hankkinut niitä itsellesi?
60- ja 70-luku on lähinnä syräntä. Kaikki on varmaan sen jo huamannukki jos ei oo mittään näkövammaa. Miähen miälestä oon hankkinu vanhaa tavaraa jo ihan liikaa.

Miten tommosia vois muka vastustaa?

9. Mikä on ensimmäinen muisto minkä muistat lapsuudestasi?
Mulla on kyl vähä huano muisti, en kauheen piänestä iästä oikeen muista. Oon ollu varmaan joku neljän vanha ko meijän kissa pissas ruattista tulleen tätin kenkään. Se saattaa olla varhasin muisto. Tai sit se, ko en uskaltanu nousta sänkystä ko vanhempien sänkynpääryn takkaa kurkki mörkö. Muut oli jo noussu, lopulta äiti tuli hakemaan ko mua ei vintistä kuulunu. Oli helpotus huamata että se mörkö oliki peitto jonka kukkakuviot  näytti silmiltä.

Toi oli se kissa. Antti-kissa.

10. Millaisia olivat lapsuuden kesäsi?
Uitiin paljo joesa. Rakennettiin risuista esteitä ja leikkittiin esteratsastusta. Pelattiin nakukrokettia. Pyäräiltiin mammalle. Telttailtiin pihalla ja rakennetteiin riukuja. Heinääki tairettin joskus laittaa seipäille. Eli normaaleja kesiä.

11. Mitä muistat ensimmäisistä koulupäivistäsi?
Ensimmäisistä päivistä en niin muista, mut ekaluakasta muuten. Olin kirjottanu piirustukseen nimesäni jiin väärin päin ja siks mua sanottiin viikon verran Mailaks, se ärsytti. Oli kivvaa mennä mustaamiästä välitunnilla. Yks pojista meni pianon taakse piiloon ennen ko opettaja tuli, sit väitettiin ettei se oo tullu kouluun, jännä juani.

No kukas se tämä ekaluakkalainen onkaan?
No Mailahan se!

Lajinsa viimeiset.

Huamasin aamulla järkytyksekseni, että taas yks hupi on lopusa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, eikä makkeeta mahan täyreltä. Kirpputori Annuli lopettaa. Just ko mää opein ajamaan sinne ilman neuvoja. Ko oli niin nätti ilma, ni ajeltiin sinne sit samantein mukuloitten kans, ko kerran viälä voitiin.

Mulla on kaapisa ollu kuus punakukallista kahvikuppia tasseinens, sit löysin neljä kuppia lissää, mut sinikukallisia ja ilman tasseja. Nyt mulla lopultaki on tassit niihinki. Mistään muualta ko Annulista niitä ei varmaan olis ollu mahrollista löytää. Tars järjestää kymmenen henken kahvistelut ko on noin komia japanilainen kalustoki.

Älkää antako somisteena olevien makaroonien
ja soosin häiritä, tää on lapsiperhe.

Pari sarvista löyty, joku melamiini ja kiva kauha. Kaks arabian leipälautasta ja kolme englantilaista lautasta. Noi Kathie Winklen koristeilla olevat on kivasti sammaa kuvioo ko yks mun teekannu (näkkyy mm. täälä) ja ruskee lautanen on sammaa sarjaa ko mun teekuppi ja tassi. Taustalla ihana pussilakana jossa kylläki on reikä, mut maksoki vaan euron.


Vaaleenpunasta valoverhoo, kukallinen kappa ja neljä pitsituukia oli kaikki pualeen hintaan. Joulua aatellen löyty huvittava sinisten tonttujen tuuki, kaitaliina ja käyttämätön tanskalainen kuusenaluskankas. Siinäpä ne sit. Ennää ei Annulin löytöjä tule, nyyhkis.


Sanoinks mää jo, että lährettiin siks ko oli niin hiano ilma? Taisin sannoo.

Herkkuarvonta.

Mun lempikauppani Mandragora oli niin antelias, että anto teille arvottavaks pahvilaatikollisen herkkuja! Kattokaas mitä kaikkee yks onnekas saa hakkee postista marraskuusa:

Kahvi- ja teekauppa tottakai lahjotti kahvia ja teetä. Mansikkashampanja on ihanaa vihreetä teetä (maistuis varmaan mullekkin), Pretty Woman on vähintään yhtä ihanaa rooibosta ja kahvin makuna on korvapuusti, eipä lihota ko pulla on jo makuna kahveesa.

Postipaketin avatessani rupes kuala valumaan viimeistään nähressäni ton mustikka ja pualukka -valkosuklaalevyn. Maitoon sulatettava suklaa on kans kiinnostava juttu ja sokeritikku tua piäntä ylellisyyttä tee- tai kahvihetkeen.

Maistiaisia on kans monensorttisia; Teapigsiltä suklaateetä ja marjateetä, Cipperiltä yrttejä ja sit viälä hyvältä kuullostavvaa vihreetä rooibosta. Eikä tässä viälä kaikki! Taustalla näkyvä kassi ilahruttaa kans onnekasta. Silmäilin sitä siihen malliin, että uskon sen olevan täyrellinen ostoskassi kahreksan maitopurkin kuljettamisseen, tukeva ko mikä ja viälä sisältä muavitettu.

Osallistua voi tuttuun tappaan kommentoimalla, ja tällä kertaa voi saara toisen arvan linkittämällä ommaan bloggiin tai vaikka facebookkiin. Anonyymien kannattaa jättää joku nimimerkki. Osallistumisaikaa on kuun loppuun saakka. Onnee nyt sit vaan.

Raitoja.

En tiiä mikä noisa rairoisa mua viähättää, tuntuu etten mää nykyään muuta kudokkaan ko raitoja. Onhan siinä vaihtelua ko ei tartte yhtä ja sammaa väriä kuttoo, mut se lankojen päätteleminen on karmeeta. No, sain valmiiks mukuloille pipot ja äSsälle lisäks tikkurit.

Ruskeet säärystimet oon tehny jo ajat sitte, mut aattelin esitellä ne ko ne on niin kätevät. Oon kutonu ne semmoseks, että ne levenee vähä alareunasta. Levenevinä ne asettuu mukavasti kenkän päälle eikä nilkka palele. Kevyiden kävelykenkien käyttöaika syksyllä pitenee. Kävi miälesä kuttoo toisetki, rairalliset, mitäs muutaka.

Juustossa löytyy.

Jatkan eilistä jääkaappiaihetta kertomalla teille, että mää tykkään juustoista. Nyt tuntuu tyhmältä. Innokkaasti otan kuvia jostain juustoista tyynylle aseteltuna ja sit kerron viaraille ihmisille ylpeenä, että MÄÄ TYKKÄÄN JUUSTOISTA. Juu, tykkään juustoista, teestä, tervasta ja tiäs mitä. Te tiiätte kaiken.

Niin että ne juustot, kuten eilen sanoin, jääkaapisa on oma kori juustoille ja makkaransiivuille. Siälä on melkein aina Aurajuustoo, sen oon torennu parhaaks sinihomejuustoks (ei varmaan tuu monellekkaan yllätyksenä). Siälä on melkein aina myäs valkohomejuustoo. Niitä testailtuani oon torennu Rainbowhalpiksen parhaaks. Tairan olla koukusa, iltapalasta ei tuu mittään ilman homejuustoo.

Gouda on mun lemppari ihan leivälle laitettavista. Parasta on Cittarista saatava wasabigouda, vaikka sitä tosin laitan salaatteihin. Kirjaimellisesti tuarein villitys on piparjuurituarejuusto, ihan tajuttoman hyvvää!

Nytpä tiiätte sit taas. Sano hoppu, sano hoppu. Tämä lörpötys on loppu. (lastenlaulut soi täälä tauotta...)

Jääkaapin julkistaminen.

Sain Periaatteen Naiselta haasteen. Jääkaapin sisällön esitteleminen kertoo varmaan jottain ihmisestä. Tiiä sit mitä tuutte musta aattelemmaan. Mut alotettaan. Tossa on meijän kaappi:

Haaste sattu sikäli sopivaan aikaan, että meijän jääkaappi oli ihan hirveen tyhjä, siis mun mittapuullani. Kattokaa ny, eihän tualta ruaki kettään:

No ei ku kauppaan sitte vaan. ÄSsä oli viälä aamulla reissusa, joten viätettiin Koon kans laatuaikaa Prismasa.

Selvitettääs täsä nyt sitte ostoksetki. Kurkkua ja paprikaa sattu olemaan viälä kotona jäljellä, muuten ne kuuluu jokaseen ostoslistaan. Perunoita, porkkanoita ja punajuuria on kellarisa, samoin mehua, niitä ei tarvii montaa kertaa vuaresa ostaa. Noi on melko perinteiset ostokset meille, eli nämä ostettiin:

Kotona sain kerranki ostokset nätisti mahtumaan jääkaappiin. Kävi miälesä, että mitäköhän mää oon unohtanu. Ussein tarttee viärä osa kellariin ko ei jääkaappiin mahru. Nyt se on sopivasti täynnä:

Mää oon toivoton herkuttelija. Aina tarttee olla jääkaapisa ainekset tiäs kuin monneen herkkuun. Violetti kori on varattu juustoille ja makkaransiivuille. Sitä mää kaivelen iltasin ja pähkäilen, että mitä laitan lisukkeeks iltasalaattiini. Ovesa on aina pullollinen mehua, miäs sitä eniten taitaa juara. Mukuloitten kannalta taitaa olla tärkeintä maito ja piimä.

Mahtaiskos Mehtäemäntä, Mammukka, Hyvän eukon tytär, Tuomikki ja Kiki osallistua jääkaapin paljasteluun?

Sarjassamme Laiska töitäns luettellee.

Pakko kehuskella, että kummasti sitä saa enemmän aikaan ko toinen perskärpänen on pois pelistä. ÄSsä nimittäin jäi eilen Loimaalle ja tullee vasta huamenna. Mää oon tännään käyny siänestämäsä, heti lenkillä käymisen jälkeen. Oon pessy neljä konneellista pyykkiä ja laittanu saman verran puhtaita kaappiin, käsipyykkiäki tuli pestyä. Keitin kaks maijallista omena-mansikkamehua. Kaupasa yritin käyrä, mut ei se ollukka ennää seittämältä auki (oli ne kaupat sillon auki yhreksään ko mää oon ollu kassalla töisä, sillon 15 vuatta sitte, höh). Kääkkä kävi Oon kans kyläsä ja nyt tulin äsken saunasta. Virkkaamaanki kerkesin ja kirjaa sain luettua. En taira ennää kolmatta mukulaa tehrä, jos kerran yhren puuttuminen saa päivän ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Näin reissattiin.

Rakas ikkuna.
Vaikken oo siittä ikinä ulos kattellukka.

Määki haluan.

Eka ratsastus.

Huussiseuraa.

Nätti lenkkeilyilma.

Kauhee touhotus.

Tapetti joka kelpais mulle. Ei taireta kyl ennää valmistaa.

Kaikkee sitä kans ostaa nimen takia, meillä oli jo kilo ketsuppia kotona.

Loimaalla siis käytiin. Morjestin usseempaaki mummelia ja mukulat pääsi uimahalliin. Kudoin paljon ja söin paljon. Käykää Loimaalla, siälä on hauskaa!

Oli jo aikaki.

Ollaan kohta 4 vuatta asuttu täsä talosa, mut kynttilälyhryt oli viälä muuton jäljiltä pahvilaatikosa. Mukuloitten aikana en oo kauheesti viittiny kynttilöitä polttaa. Aattelin nyt nauttia niistä sit ko mukulat nukkuu. Oli jo aikaki kaivaa lyhryt ne siältä laatikostans, alko olla jo vähä ikävä.

Taustalla telkkarisa näkkyy Isä Camillo -leffa. Niitä tehtiin muinoin viis ja mää tykkään niistä kaikista. Vinkatkaas ihanaiset lissää hyviä vanhoja elokuvia, jos vaikka sattuisin löytämään niitä kirjastosta.

Vaikeeta nukkumista.

Kuin vaikeesta sitä voi ihmisen nukkuminen olla? Koo tarttee kolme tyynyä ja kaks peittoo. Tyynyt siks, ettei se kolhi itteens sänkynlaitoihin myllätesäns, päästä lähtee aika kolina laitaa vasten. Toinen peitoista on ohut ja toinen paksu. Päälläns sillä on aina yäpuvun päällä viälä toinen haalari ko se ei pysy niitten peittojens alla. Se myllää niin paljo, että hihat nousee ylös ja käsivarret alkaa haalareista hualimatta palelemmaan. Sukat täytyy ommella kii puntteihin, muuten ne ei saa olla jalasa minuuttiakaan. Mun yäni on pitkälti kylmästä inisevän mukulan peittelemistä uurestaan ja uurestaan. Mut mää tiiän, että vuaren päästä se nukkuu jo kiltisti peittons alla. Ja nukkuvan mukulan peitteleminen on oikeestaan ihan kivvaa. Mut hei aatelkaas kumminki, että mimmosta se olis jos aikuinenki nukkuis tollai. Jos määki riakkuisin ennen nukahtamista ko hullu, ja sit nukahrettuani inisisin pylly pystysä kylmissäni tyyny- ja peittokasojeni keskellä?

Tuunauksia.

ÄSsällä on uusi takki. Kattelin sille jottain lämmintä kirppikseltä ja ko löysin 4 eurolla kevyen toppatakin ja toppahousut, ni tottakai ostin ko halvalla sai. En nyt yleens niin välitä tyttöjen ja poikien vaatteita eritellä, mut takki oli kyl kiältämättä poikamainen. Mua ko ei vois autourheilu vähempää kiinostaa, ni päätin piilottaa takista tekstit. Etupualla oli joku varikkotiimikuva, silitin siihen päälle pöllön ja taskuihin opelin napit.

Taakse ompelin retroo nappikankasta.

Tommonen teksti sinne jäi piiloon.

Mää oon hulluna kukkaroihin. Kirppikseltä löyty "uusi rahapussi" (ehkä vois ennemmin sannoo käyttämätön) Oli just sopivasti tillaa ja lokeroita mun käyttööni, ihan unelma. Kukkakuasi oli ihan hauska, mut päätin kuitenki ommella siihen jonkun enemmän itteninäkösen kankaan. Sen saa helposti pois ompeleet ratkomalla sit ko kyllästyy.

Ennen.

Ja jälkeen.