Retrot silmälasit.

Nyt on ihan pakko kehua, sain Kangasalan Silmäasemalta niin hyvvää palvelua! Mää oon haaveillu vanhoista kehyksistä klaseihini jo vuasia. Aina ko oon kyselly, että voisko saara linssit retrokehyksiin, on vastaus ollu "Ei me olla semmoseen suastuttu, ne mennee rikki". Poikkesin Silmäasemalla kattelemasa uusia kehyksiä ja huakasin, että mulla olis niin ihanat retropokat, harmi ko niihin ei voi laittaa uusia linssejä. Sit kuulin ne ihanat sanat: "Miks ei vois? Kyllä me laitetaan jos vaan on hyvälaatuiset kehykset.". Siis ihan mahtavaa! Eikä tässä viälä kaikki; myyjä toi mulle kottoons toisetki retrokehykset. En osannu päättää kaksien pokien välillä, joten otin ne molemmat ko sattu olemaan linssitki -40%.


Yllä olevat pokat sain Silmäaseman myyjältä. Kiitos ihana Anna! (toivottavasti nimi meni edes sinne päin)
Alla olevat pokat on Suvilta joka on myös ihana. Niistä kirjotinki jo täälä. Mää oon ihan onnessani uusista klaseistani, mut äSsällä on ongelmia tottua niihin. Kitissessään vanhojen klasien perrään se kuitenki suastu ottamaan musta nää kuvat.


Niin että kaikki retrolaseja haikailevat menkööt Kangasalan Silmäasemalle. Siältä saa haluamans ja viälä halauksen kaupan päälle. ♥♥♥

Tää ei oo maksettu mainos...

Kesäaika.

Kesäajan alkamisen innostamana vaihroin syämähuaneen verhot kesäsemmiks. Samoin lähti jouluks laitettu punasenruskee silkkitäkki sohvasta vaihtoon. Heleen vihreet täkkikukkaset sai olon keväiseks, mut koska oon tuuliviiri, ni vaihroin täkin tunnin päästä keltaseen. Pääsiäinen nääs.

Sää on kaikkee muuta ko keväinen, joten laitetaas kesäajan alkamisen kunniaks kuva päivältä jollon aurinko viälä paisto:

ÄSsä ihailee uusia housujans.

Hyvvää kesäaikaa vaan kaikille! Ja hyvää palmusunnuntain iltaa kans.

Retro-osasto Pirkan Kirpputorikeskukseen.

Pirkan Kirpputorikeskuksessa avataan lauantaina retro-puoti. Ihan mahtavaa! Kävin siälä tännään ja kurkein mitä sinne oli jo ehtiny ilmestyä. Harmittaa kun en lauantaina pääse avajaisiin, kunnon retroilijan pitäs hyäkätä tonne sillä sekunnilla ku se aukee.

Toi retro-puoti on hiano keksintö. Meinaan ittekki viärä sinne tavaraa myyntiin. Kirpputori ottaa myynnistä 20% proviision, joten ei tartte vuakrata pöytää parille tavaralle. Eli jos 60- ja 70-luvun tavarat kiinnostaa, niin suunnatkaapa sinne. Samoin jos haluatte retrosta erroon, ni viäkää sinne, mää käyn sitte ostamasa ne. Jee!

Mämmikouran mämmi.

Mää tein mämmiä. Nyt tiiän mistä tullee sanonta "mämmikoura". Oli se kauheeta särttäämistä ja suttaamista. Kyl oli kourat mämmisä ja keittiö sotkusa. Imellyttämisen alotin vahinkosa liian kuumasa, keittäesä poltin pohjaan ja uuniin pääty liian paksu mössö joka sitkisty osittain kumimaiseks.

Mut virheistä oppii, ens vuanna teen taatusti täydellistä herkkua. Luatan siihen, että toinen kerta toren sannoo. Tänä vuanna tarttee tyytyä tohon sitkosotkuun. Mämmiä se on seki ja mämmi on hyvvää.

Kirppikseltä.

Kirppislöytöjen esittely on jääny vähä vähille. Mulla on semmonen olo, että oon löytäny muutaki, mut en vaan oo muistanu kuvata. No, eihän se oo niin vakavaa.

Ylhäällä kuvasa näkkyy mitä naulasin meijän ulko-oven yläpualelle. Etsitkö tätä ovea -kyltti on kaiken järjen mukkaan tarkotettu vessan ovveen, mut meillä on jo siinä se pottuun kuseva poika. Toi teksti saattaa joissain tapauksisa olla osuvampi kyltti ulko-ovveen. Pari pussilakanaakin on löytyny ja kolme vihreetä tyynyliinaa.

Talvi on melkein ohi, mut talvikenkiä satelee. Ja viälä keskenään saman mallisia. Tarttee kattella kummat jää vähemmälle käytölle ja laittaa ne sit taas kiartoon.

Ruskeeta nahkaa ja nyäriä. Paksu karvavuari, ihanat jalasa.

Huapikkaat DDR:stä. Taitavat olla käyttämättömät, hintalapusa lukkee 60 markkaa.

DDR:läinen teekuppi ei oo mikkään kuppikaapin kaunistus, mut hei, se on Made in DDR. Opetuskello on Made in USSR, ei hullumpaa sekään.

Teen lisäks siittä maistuu kefiiri.

Punasaappaat ostin kullallein.

Ostin Koolle kirppikseltä punaset saappaat. Ilmeisesti Mamma on laulanu mukuloille laulua "Punasaappaat", koska Koo puhhuu kumisaappaistans vallan punasaappaina. Ja pelkää että ne mennee rikki.

Rikkimenemisenpelko ei ehkä oo turha ko kattoo Koon haalaria. Vaikka toisaalta Koo ei kyl näytä välittävän vaikka takapuali on paikattu jeesusteipillä ja puntit puhki. Onneks meillä ei oo ennää kolmatta lasta sitä haalaria käyttämään.

Mut nyt Koolla on sentään hianot punasaappaat ja ne on ehjät. Ainaki toistaiseks.

Instagram.

Huamasin, että oon ollu Instagrammisaki jo yli vuaden. Olis pitäny jo aikasemmin kokkeilla, se on kyllä kauheen kiva. Siältä löytyy mahtava retromaailma! On hauskaa seurata, miten erilaiset retrotyylit eri maisa on ja mitä tavaroita misäki maasa näyttää kirppiksiltä löytyvän.

Sen lisäks, että aina on kivvaa ko joku tykkää mun kuvistani, siinä oppii kiäliä kun täggää vaikka ruatsiks. Mulla on ruattin ja englannin sanavarastot kasvanu kivasti vuaren aikana. Enpä olis ennen esimerkiks tiänny, että tyynyliina on ruattiks niinkin pöljä sana ko "örngott".

Valkkasin kuvistani joka kuukaurelta suasikkini niille, jotka ei Instagrammisa oo.

Maaliskuu 2014

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu

Tammikuu 2015

Helmikuu

Kalevalaista jäsenkorjausta.

Kävinpä jäsenkorjaajalla. Mulla on jalat eri pituset, joten siinähän on sitte koko kroppa kiarosa ko sitä pituutta yrittää vaistomaisesti tasata. Käsivarsi on ollu kippee jo 14 vuatta ja niskat jumisa ko tullee noita käsitöitä näperreltyä. Kummasti sitä saa kroppaa korjailtua yksinkertasilla menetelmillä.

Täytyy sannoo, että oli vaikuttava kokemus. Kaimani Maija alotti hiaromisen jalkateristä ja ihmettelin ko heti alko kämmenet hikoilemmaan ja ajatukset pätkimään. Kaima on viähättävä, mut se ei ollu syynä. Selkää käsiteltäesä tuli kummallinen olo, että mitäs mää näin vinosa istun, vaikka suarana alotin istumisen enkä oo kuitenkaan yhtään liikkunu. Maija vaan oli korjannu lihasten asentoo paremmaks.

Jälkeenpäin kiällettiin rasittamasta itteens, siks aattelin lukkee sohvalla kirjaa. Kohta olinki nukkunu kolme tuntia, eikä se viäny ees yäunia. Huamas kyl, että nyt on kropalle jottain tehty, hianoo. Ainoo kurja juttu täsä oli se, että Maija sano hoidon viävän osalta ihmisistä makkeenhimon. No, multa ei viäny.

Tässä hoituu takareisi.

Valotettaampa vähä enemmän tätä Kalevalaista jäsenkorjausta. Tehokkuurestans hualimatta kummallisen vähän tunnettu menetelmä. Nykyiseen muatoons kalevalaisen jäsenkorjauksen on kehittäny viäläkin vaikuttava Olavi Mäkelä muutaman muun kans. Kalevalaiseen jäsenkorjaukseen kouluttaa Kansanlääkintäseura. Jäsenkorjaus on satoja vuasia vanha kansanparannusmenetelmä, tosin ennen siihen sisälty niksauttelua sun muuta manipulaatioo. Nyt jäsenkorjaus on täysin kivutonta, mun miälestä rentouttavaa ja jopa nautinnollista, pehmeetä hiarontaa ja piänten liikkeitten tekemistä, mut kuitenki tehokasta. Kalevalaisen lisäks muitakin koulukuntia löytyy, niissä saatetaan niksautellakin, jos joku tykkää.

Mulle oli uutta, että niin sanotuilla lymfanesteillä on kehosa omat suanens, vähä erilaiset ko verisuanet. Kropan nesteet on tärkeitä hyvinvoinnin kannalta, jäsenkorjauksella saa nesteet kulkemaan oikeita reittejä. Muutenkin koko hommassa taitaa olla kyse siitä, että kroppa saadaan siihen luannollisseen, hyvin toimivaan tilaan, jossa sen kuuluiskin olla. Eli pois kaikki kireys, virheasennot ja turvotukset. Suasittelen kaikille vaivasille!

Kalevalassa Lemminkäisen äiti korjaa poikaansa:

Mist on kalvo katkennunna

siihen kalvo kasvattele, 

mist suonta sortununna,

siihen suonta solmiele,

kusta verta veihlähtännä,

siihen verta vierittele;

kusta luu luhoksi mennyt,

siihen luuta luikahuta,

kusta liikkunna lihoa,

siihen liittele lihoa,

sijallensa siunaele, 

asemillensa aseta:

luu luuhun, liha liha´an,

jäsenet jäsenihinsä!

Jäsenkorjaaja Maija Kelloniemi löytyy Tampereelta, Yliopistonkadulta. Tarkemmat yhteystiedot löydät täältä.

Ilahduin!

Sain haasteen Oranssilta Omenalta ja Ihan oikeasta blogista. Tarkotus on ilahduttaa bloggaajakaveria sit ku se on jatkanu haastetta etteenpäin. Mut koska mää oon hiras ja noi toiset oli noppeita, mua on ehritty jo ilahruttaa ennen ko ees oon ehtiny aatella asiaa. 

Omenaiselta sain raikkaan vihreen pitsikapan, harvinaisen Poirot-kirjan ja ihan valtavan ihania nestuukeja, melkein toivon räkätautia. Muussa yhteydessä olin kinunu siltä ihanaa pussilakanaa ja sain senki.

Se pussilakana.

Kuvitelkaa toi vihree kappa tonne keltasen tilalle.
Se menee sinne sitte pääsiäisen jälkeen.

Noihin nenäliinoihin voi niistää sit kun lukee sitä kohtaa jossa Poirot kualee, nyyh... En oo uskaltanu tota kirjaa koskaan lukea, mut nyt on pakko kun se on omana hyllysä.

Ihkun Johannalta sain Clipperin rooibosteetä, oon melkein jo pualet kerinny hörppimään, sekä pannumyssyn. Pannumyssyn mahtavuutta ei voi sanoin kuvailla, joten kuva puhukoon pualestans:

Ootteko ikinä nähny noin hianoo? Tommonen mummo musta tullee isona!

Kiitos ihanat naiset! Jatkan haastetta.

Haasteen säännöt ovat yksinkertaiset:

• Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!
• Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
• Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Jospa mää ilahrutan sitte näitä kahta:

Kiki´s home ja Ilo elää

Kiire.

Kiireinen perheenemäntä on olento, josta vähitellen on tullut myytti. Perheenemännän on oltava kiireinen, se kuuluu asiaan - siinäkin tapauksessa, että hän on kotirouva eikä perhe ole ylisuuri. Vaikka hän olisi kaikessa hiljaisuudessa kyllästynyt ja pitkästynytkin, ei hänellä missään tapauksessa sovi olla aikaa taloudenhoitoon muuta kuin minimaalisen vähän. Se ei ole muodikasta. Ei, hänellä on niin kiire, ettei hän ehdi kaataa maitoa kannuun ja pestä kannua käytön jälkeen. Ajan hukka voi olla kaksi minuuttia, kolme jos hän on hidas. Mihin hän käyttää nämä kalliit minuutit? Hyvänen aika, mikä typerä kysymys - mihin vaan, kunhan ei taloudenhoitoon! Niinpä hän tuo kaiken muunkin pakkauksissa pöytään, niin että perhe ei kohta tiedä, nauttiiko ateriansa kotoisen pöydän ääressä vai valintamyymälässä. Eikä tavarahyllyjen tuntumassa kukaan muista myöskään niinsanottuja pöytätapoja.

-Kotiliesi, toukokuu 1968. Ote jutusta Pöytä on katettu pakkauksilla.

Kai teitillä laitetaan kaikki fiinisti esille astioissa? Hih, ei meillä kyl...

Retrorehvit.

Olin eilen Forget-Me-Notissa retrorehveillä. Oli tosi kiva ilta! Ympärillä pelkkää retroo ja retroo rakastavia ihmisiä. Paljon retrobloggareita oli löytäny tiäns paikalle: Vaapukka, Oranssi Omena, Ihan oikea blogi?, Romua, rakkautta ja rikkaruohoja, Sinisen siiven satuja, Taste Like "My Little Pony"! ja Vapaasti hengittävä. Lisäks monta iiiihanaa blogitonta ihmistä. Tää täytyy ottaa uusiks!

Arvatkaa kuka bloggari?

Olin Irmeli. Kiitos Oopsy Daisy -kahvilalle herkuista!

Juttua piisas!

Ostin Forget-Me-Notista uuren asun.