Että semmosta vaan...

Keitin mehua taas. Tykkään itte enemmän punasesta viinimarjamehusta, sain sentään yhren maijallisen tehtyä. Mamman tyäkaverilla oli ylimäärästä marjaa. Miäs tykkää enemmän mustasta mehusta. On sen onni, että meillä on melkein pelkkiä mustia puskia tuala pihalla. Ko kerran keitin jottain niinki kivvaa ko punasta mehua, ni laitoin sitä noihin ihaniin vanhoihin pulloihin joita löyty tualta kellarista ko muutettiin. Toi yks varsinki on kiva, siinä lukkee kohokirjaimilla että "ei panttia, ei palautusta". Tännään tein kans omenamössöö. Teen aina mössöö, en hilloo. En tykkää hillosokerin mausta, mössö pakastimesa on muutenki mukavampaa, ei tartte miättiä oliks purkki puhdas ja tuliks kansi tiiviisti. Suurimpaan ossaan laitoin kanelia, sillä kaneli-omenamössöllä oli viime vuanna suurin menekki. Ongelmilta en mössön teosa välttyny, ensin huamasin ettei mulla ookka kanelia ja sitte hajos omenapora. Se katkes ja piti vasaralla hakata se pora-osa omeniin, sormet ko ei kestäny lykätä sitä tynkää kovvaan omenaan. Mut sujuhan se ja hyvvää tuli.

Katti on erelleen epäselvä tapaus. Pari kertaa oon jo suunnitellu viäväni sen seuraavana aamuna piikille, mut sit se on ollu aamulla paljo pirteemmällä päällä. Tarttee varmaan soitella eläinlääkäriltä sille uusi särkylääkekuuri. Kerran jo soitin eläinlääkärille, se sano että ko se on kasvuiäsä, ni se voi siittä viälä tokkeentua, kunhan nyt pääsis noitten kipujens ohi. Mut se kyl sit painotti, että jos se ei pärjää ees särkylääkkeen voimin, ni sitte se täytyy pistää päiviltä. Mialuummin kyl pitäisin sen täälä vanhaks asti, mut aika näyttää. On se kyl mukava kisu. Tännään se pyyrysti hiiren. En tiiä oliko eka hiiri, mut pitihän se ylpeenä sitte kuvata. Suuri tapahtuma nääs. Kävin myähemmin kattomasa että löytyykö sappi, ei löytyny ko verinen läntti. Kissat yleens kirurkin tarkasti irrottaa hiirestä sappirakon, pahalta se taatusti maistuuki. En tiiä sitte että söiks katti sen sapenki, vai mihes se mahto hävitä. Opettelua se hiiren syäminenki tiätysti vaatii, en mää ainaka sitä siältä tajuais heti erotella, semmosta herkkua ko kerranki sais syärä. Tai siis en mää itte kyl hiirtä söis, ainaka raakana.

Oliskos toi mettä- vai peltomyyrä?

Aamulla katteltiin makkarin ikkunasta ko kaks palokärkee "leikki kukkuu-leikkiä" lammen männysä. Ne oli kumpiki eri pualilla puunrunkoo, kököttivät siinä ja välillä toinen kurkkas äännellen hassusti puun takkaa. Sit ne heilutteli siipiä ja pyrstöö, kuullosti ihan linnun hihitykseltä se niitten juttelu. Sit taas kökötettiin ja aina välillä; kukkuu! Mukulasta ne oli kauheen hauskoja.

Toinen on tuala rungon takana.

Remppa alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla. Mua ei oo pätkääkä huvittanu siivota täälä, remontista tullee roskaa ja pölyä, huanekalut on ahtaasti väärisä paikoisa ja tää alkaa näyttää varsinaiselta läävältä. En malta oottaa että sais tonne syämähuaneeseen lattian peittoon ja tapetit seinille. Tarttee varmaan tehrä suursiivous sitte ko homma on valmis. Viälä on jottain tasottelua, maalaamista, tapetointi, matton laitto ja listat. Nii ja kai täälä jonkun sähkömiähenki tarttis piipahtaa. Nyt ko noi luetteli tosa, ni iski masennus. Onhan siinä viälä hommaa, tosin itte mun tarttee vaan hualehtia mukulasta ja miästen ruakahuallosta. Mut silti, tää sotku on ärsyttävvää.

Pönttö maalausta vaille.

Mukula rakastaa kaikkia remonttivehkeitä. Valitettavasti.

Että semmosta asiaa mulla sitte vaan nyt oli.  :-)

Onni ja kosmos.

Kirppikseltä löyty tännään kiva keittokirja. Mulla ei oo niitä ollu yleens tapana ostella, mulla on tasan 2 keittokirjaa joita tulee käytettyä, muut lojuu hyllysä pölysenä. Ostin ton sen takia, ko siinä on 70-luvun reseptejä, hianoja retrokuvia ja kivoja tiatoiskuja 70-luvun ruakakulttuurista. Näyttäis olevan käyttämätön, vaikka kirppikseltä löytyki. Nimi on "70-luku tarjottimella", luulen että luen sen aika hualella.

Täsä nää 2 joita vaan käytän, ihan parhaat.

Kävin tosa yks päivä kirppiksillä mamman ja ex-vuakraemännän kans. Kivvaa ku on välillä joku aikuinenki mun kans "shoppailemasa", mukulan kans yleens joutuu kahrestaan käymään. Löyty muunmuasa Finaysonin Onni-pussilakana, vanhempaa tekkoo. Pakko oli käyrä Cittarissa kattomasa niitten uutuustuatannon pussilakanoitten värejä, eivät kyl mua miällyttänneet. Ihan liian tylsiä ja tummia sävyjä, ruskeeki näytti ihan mustalta ja syrämmien kokooki oli suurennettu (mikä ihmeen irea siinäki sit on taas ollu). Mun pussilakana on ihanasti oranssiin vivahtava punanen, herttasen hualellisesti siinä on paikattu piäni repeemä ja tunnelmaltaans se on täyrellinen. Hintakaan ei ollu päätä huimaava ja senki makso mun hyväntekijäni ex-vuakraemäntä. Nyt ko viälä löytäis miähen peittoon toisen vanhan Onnin, niin kyl olis sitte onni talosa.

Mukula on kauheesti kynien perrään. Pakko piilotella siltä ne kaikki, koko aikaa ei jaksa vahtia että mihin se niillä piirtää. Silti se vaan jotenki niitä aina löytää ja riipoo tiäs mihin. Kattelin tosa että jaahas, jostain se on taas löytäny lyijykynän. Aattelin antaa sen sitte piirrellä sillä, pistin paperia etteen ja sanoin että piirrä toho si. Vähän ajan päästä huamasin, että mukulalla on suu sinisenä ja mun tiatokonetualini samoin. Se mikkään lyijykynä ollu, kosmoskynähän se sit juu, mistä liänee tullu. Kuuluvat olevan myrkyllisiäki, tosin yks syämiskerta ei varmasti kettään tapa.

Ompelin mukulalle kaivuripairan, se ko niin tykkää niistä kaivureista. Tein siihen vaaleenpunasen kaivurin ettei sitte olis niin poikamainen. Kovin haaleelta se vaan näyttää tosa oranssisa pairasa (jonka saumat on taas ommeltu valkosella, en jaksa vaihtaa saumuriin lankoja). Vaaleenpunasten housujen kans saattaa näyttää vähä paremmalta.

Katin lääkekuuri alkaa olla lopuillans. Saas nährä mitä tapahtuu ko särkylääkkeen vaikutus loppuu. Ilonen ja leikkisä se on ollu, juakseeki jo, tosin ei niin lujjaa ko ennen. Pari päivää sitte se urkki jottain risukompostin alta, tiä sit mitä siälä oli, mut se säikähti ja ampas karkuun. Pari metriä se juaksi, mut sit pysähty ko seinään ja jäi kyhjöttään siihen. Arvasin että nyt sattu. Kyl se sit taas aristiki sitä takapäätäns. Katti parka, mitä siittäki tullee. Hyvin oon sen kyl nyt saanu syämään maitotuatteita, jos sen luut siittä sit vahvistuis. Sen herkkua on silakkafilleet karvanaamajukurtilla (=turkkilaista). Tosa joku päivä se kyl sai semmosen ultimateherkun. Lintu oli lentäny päin ikkunaa ja kuallu. Meinasin heittää sen raadon mettään, mut sit aattelin että katti sen siältä kumminki syä, ni päätin antaa sen sille heti tuareeltans. Oi ko se oli onnellinen! Se heitteli sitä lintua ja murisi. Lährettiin mukulan kans kauppaan ja sillä aikaa oli lintu hävinny. Oletan että se sit söi sen. Ko tultiin kaupasta, ni katti oli niin muikeena kiahnaamasa jaloisa...

Täsä on kissan kurmeeta: sian kylkisiivua raejuustolla ja kermaviilillä.

Kipiä katti.

On se kumma ko joku viittii tämmästäki vanhaa muijaa vikitellä. Olin mukulan kans kirppiksellä ja joku tyyppi ilmesty vähän väliä hyllyjen välistä iskemään silmää ja puhumaan "mukavia". Lähteisä viälä tarjos puhelinnumeroons. No, kyllähän se päivää piristi vaikka saatto se vaan vitsaillakki. Lykeinhän kumminki mukulaa rattaisa ja viälä maha pystysä, ei mua semmonen ainaka kauheesti kiinnostais, siis ventoviaraana miähenä. Mut löysin halvalla kissalle semmosia syvähköjä tasseja ruakakupeiks. Noisa Arabian tasseisa, joita on kaks, on kummasaki kolhua. Eihän ne kyl muuten niin halvalla olis lähtenykkä. Sit ostin lopultaki ton perhostaulun. Oon sitä jo pari kertaa kattellu, mut ko en oo raskinnu ostaa. Nyt se oli pualeen hintaan. En tiiä mikä siinä mua viähättää, onhan siinä perhonen ko niistä tykkään, mut ehkä se on kumminki noi vanhat kehykset misä on kaareva lasi ja sit toi tunnelma yleens. Takana siinä on kirjotus että se on annettu muistoks jonkulle syyskuusa 1975 Iittalasa.

Alhaalla oikeella olevan tairan ottaa ittelle käyttöön.

Tosa viime viikolla löysin kirppikseltä Sarviksen munakupit. Tai kai ne käy vaikka snapsilaseistaki. Maksovat 50 senttiä kappale, raskittin ostaa. Kuvasin sammaan kuvvaan ton sokerikon (on mulla siihen kermanekkaki), oon tehny siihen kannen peltisestä lasipurkin kannesta liimaamalla siihen napin. Pirän siinä voita. Sokerikkona käytän kuparista pyttyä johon oon tehny pakotuksilla koristellun kannen, nuppina ametisti. Tein semmosen koulussa joskus, siks käytän tota Sarvista voipyttynä.

Katti tuli sit juu kipiäks. Sunnuntaina se rupes maukumaan eikä oikeen päässy kävelemään. Vein sen maanantaina eläinlääkäriin. Siälä ne sitte tiiras porukalla katin röntgenkuvia ihan ihmeisäns. Lonkkaluissahan on normaalisti semmoset isot reijät. Niitä ei näkyny kuvisa, ja lantio oli muutenki kummallisesti supusa. Eli noin kappeella lantiolla ei paljoo pentuja pyäräytetä. Mut leikkauttaahan se muutenki on pitäny. Kuvat oli vähä epäselviä ko luut on vähä heikompaa tekkoo. Ilmeisesti homma on ruoasta kii, sen emo lopetti sen imettämisen tosi aikasin ja sehän on syäny enimmäkseen vaan raakaa lihhaa. Pari kertaa oon yrittäny juattaa sille kermaa ja kerran annoin kermaviiliä, aika huanolla menestyksellä. Kalsiumiahan tommonen kasvava elukkaki tarttee. Siinä ravintolisäsä jota sille syätän, ei oo kalsiumia. No, asian pitäis ilmeisesti korjautua vielä sillä että se alkais uurestaan syämään maitotuatteita. Eilen se söi sentään vähä raejuustoo. Viikon annan sille särkylääkettä ja viälä lisäks silmätippoja silmätulehrukseen, kattoo sit miltä se alkaa näyttämään. Aluks se oli kyl tosi kipiä, nyt se on jo paljo pirteempi vaikka selvästi kävelemistä vältteleeki. Särkylääke on auttanu.

Täsä  katti pitelee päätäns ja voihkii että "ai ko mää oon sairas". Ei maar, se nualee itteens. Voi jo paremmin.

Järjestelin makuuhuaneen uurestaan. Mukulan sänky on sen verran pitkä, että aiheutti vähä hankaluuksia. Kai toi nyt kelpaa, vaikka vaatekaappeihin onki vähä ahrasta mennä mylläämään. Sit ko syämähuaneen remontti on ohi, ni vois siirtyä sinne vinttiin nukkumaan. Siälä olis enemmän tillaa. Laitoin sinne makuuhuaneeseen ne keltaset verhot jotka vähä aikaa sitte löysin kirpparilta, huane valastu aikalailla. Hoitopöytää ei oo kyl periaatteesa tarvinnu pitkiin aikoihin, mut ko siälä säilytettään mukulan vaipat ja päällä on vaippaämpäri ja pyykkikori. Olkoon ny.

Ollaan mukulan kans saatu kattella niinki miälenkiintosta asiaa ko puimuria. Monena päivänä se on puinu pelloilla täsä ympäristösä. Vähän se on pelottava jos kauheen lähellä käy, mut hiano se on. Saas nährä jääks kaivinkonneetki toiseks tommosen hianouden tutuks tullesa.

Maakellarin ilmanvaihtoputken uusi tehtävä.

Viikonloppuna kerkesin vähä ompelemmaanki. Tosin vaan korjailin hajonneita ja tuunasin rumia vaatteita. Parriin miähen vanhaan paitaan vaihroin resoreita. Tiiä sit onks se ollu vaan mukavuurenhalua vai onks miäs ollu piänenä kauheen isopäinen, mut kaikisa sen vanhoisa pairoisa on valtavat päänreijät tai sitte se päänreikä on leikattu halki isommaks. Kaulahan semmosilla pairoilla palelee ja mukulalla melkein tissitki näkkyy. Laitetaan ny kuva tohon tosta yäpuvusta jota vähä tuunasin. Siinä oli eresä semmonen iso muavinen kuva jostain tytöstä, se oli ihan kulahtanu ja ruma. Resoreitaka ei ollu. Laitoin resorit ja vaihroin paitaan ton kuviollisen trikoon vanhasta topistani. Ei siittä mikkään erikoinen tullu, mut parempi kumminki.

Siälä ja täälä.

Oli yks kaveri kyläsä pari yätä. Yläasteelta saakka ollaan kaveerattu. Nyt se assuu tuala parin tunnin ajomatkan pääsä, ei tuu ihan yhtämittaa nähtyä. Varsinki ko mää oon niin huano lähtemään mihinkä "kauas". Hyvä ko se sentää viittii tänne ajjaa, oli mukavaa. Käytiin Vehoniemen automuseossa ja haettiin kotio kiinalaista ruakaa.

Viikonloppuna oltiin mukulan kans Loimaalla. Lauantaina tuli käytyä Jokioisilla Elonkierrossa. Se oli kivvaa tommosen kaksvuatiaan kans. Mukulan suasikeita oli ne siat. Kauheesti se oli kiipeemäsä airan yli sinne elukoitten joukkoon. Yhtään se ei niitä pelänny, taputteli kärsää muina miähinä. Sikojen lisäks siälä oli kanoja, vuahia, lampaita, hevosia ja usseempaa laatua lehmiä. Aikuisia kiinnosti kans ne hyätykasvit joita sinne oli kasvatettu katteltavaks, siälä oli esimerkiks sikuria ja kessua.

Miähen täti kuali tosa kevväällä. Anoppi oli käyny tyhjentämäsä sen asuntoo ja sain ottaa siältä tavararöykkiöstä kaikkee mikä kiinnosti. Monta kassillista tavaraa otinki. Tavaraa oli kivasti säästetty 60-luvulta saakka, ne on nuukaa sukua, onneks. Kirppikselläki kerkesin käymään Loimaalla. Oon ettiny ittelleni keittiövaakaa, onhan niitä kyl näkyny, mutko ovat olleet aina niin kalliita. Ne on aina maksanu vähintään viistoista euroo, Loimaalta löyty tiätysti halvemmalla eli kolmella ja pualella eurolla. Syämähuaneeseen löysin uuren kattolampun, seki makso vaan vitosen. Eiköhän siittäki olis Tampereella pyyretty ainaki kolmekymppiä. Kuvvaan sen sit ko saan sen kattoon. (Koskakohan seki tapahtuu, remppa vaan jatkuu ja jatkuu...)

Emalipotut tätin peruja ja oranssi vaaka kirpparilta. Laitoin ne keittiön oven päällä olevalle hyllylle.

Pari kivvaa piäntä mattoo ja 70-luvun villapaita.

Näin yhren ala-asteaikasen luakkakaverin pitkästä aikaa, sillai sattumalta. Myähemmin rupes melkein naurattammaan, ko muistin jossain vaiheesa aatelleeni, että kyllä nyt hävettää ko päällä on ihan tavalliset vaatteet. Mulla oli caprihousut kirppikseltä ja Indiskan aletangosta ostettu tunika (ainoo vaate mitä oon pitkiin aikoihin ostanu käyttämättömänä). Rynttyliisa ei näköjään tunne oloons ennää kotoisaks, ellei päällä oo jottain ihmeellisiä rynttyjä.

Tuunauspäivä.

Ihanaa ko ilma tuntuu jo syksysemmältä! Siinä on semmonen haju, vaikka mittään ei huamaakkaan silmällä. Öisinki on saanu pittää auki vaan yhtä ikkunaa, muuten on aamulla koko kämppä ihan ko jääkaappi. Ja päivällä on kummiski kesä. Täyrellistä; öisin viilee, päivisin kesä. Kohta kyl alkaa semmonen ongelma, että kissa ei ennää saa vaan tulla ja mennä. On sillä totuttelemista sit siihen ko ovi onki päivisin kiinni.

Mukula sai maanantaina uuren sänkyn. Joskus aikasemmin aattelin että sitte ko se on niin iso että ei ennää nuku pinnasänkysä, se sitte mennee itte nukkumaan sinne sänkyyns ko sille sannoo että nyt on nukkumaanmenoaika. Turha toivo, niin mää vaan viäläki nukutan sen meijän sänkyyn viäreeni ja nostan siittä sitte ommaan sänkyyns. Voishan sitä alkaa nukuttammaan sen sinne sänkyyns, se olis ainaki alku sille että se menis itte nukkumaan, mut pätkääkä ei kiinnosta kykkiä pimmeesä jossain sänkyn viäresä. Ommaa mukavuuttani mää sen sinne meijän sänkyyn aina tainnutan. Tosin siinä kyl joskus samalla nukahtaa ittekki. Mut joo, kiva sänky. Se vaan on sen verran pitkä että en tiiä millai pitäis noi makkarin huanekalut oikeen järjestää. Jossain vaiheesa ko sinne kumminki tarttee saara mahtumaan lisäks viälä se vanha pinnasänkyki.

Oon jo usseemman kuukauren ettiny kirppiksiltä jottain kivvaa kankasta josta vois tehrä eteiseen taulun. Ei oo löytyny, mut nyt ko mää mylläsin tuukikaappiani ni löysin tauluni. Se tuuki on semmonen mikä on ollu mun ja miähen ensimmäisen asunnon keittiön pöyrällä. Välillä se tais käyrä pyykisä, mut muuten en sitä malttanu vaihtaa toisiin. Siinä oli jo reikiä ja pinttyneitä tahroja, mut silti syräntä riipasi leikata siittä osa siihen tauluun. Mut tuli hyvä taulu, nyt sillä on muutaki merkitystä ko vaan silmänilo. Se muistuttaa mua siittä ko vuanna 2001 muutettiin yhresä Tampereelle. Kankaan on suunnitellu Lena Rewell, voiskohan se olla 60-luvulta?

Maalasin spray-maalilla tommosen vanhan pärekopan. Siittä olis kyl varmaan kannattanu ensin yrittää liottaa irti toi siihen liimattu lautasliinakuvio, mut aattelin laiskasti että kyl se maali sen peittää. Peittäähän se, mut sitä kannattaa kumminki kattella vähä kauempaa ni näyttää hyvältä.

Sit maalasin ton kärensijan tommosesta litran alumiinikattilasta. Ostin sen kattilan kirppikseltä ko oli niin kätevän kokonen ja nätti emalikansiki. Kärensijasta vaan oli maalit ihan lohkeillu. Ei ollu ko mattamustaa maalia, mut ei se nyt niin haittaa.

Samalla kertaa ko löysin ton kattilan, löysin kans vanhan alpakkaisen hillolusikan. Se oli melkein musta ja siinä oli viälä kuivuneena vanhat hillotki (niitä saiki sit liottaa kauan!). Putsasin sen, siittä tuli ihan kiva, tykkään tommosista vanhoista syämävehkeistä.

Juu, kaiken kaikkiaan mukava päivä. Vähä taulun nikkarointia ja  maalaamista, tiskasin ulkona ko oli niin kiva ilma ja mukulaki oli ihan ilopilleri... Nii ja kissa söi ekan kerran silakkaa, näytti tykkäävän kauheesti.

Lyhempää juttua.

Yllätys pyykkikorisa.

Viime kerralla tuli kirjotettua niin pitkät pätkät, ettei kukkaan varmaan jaksanu lukkee loppuun saakka. Jos nyt sit sitä lyhempää juttua yrittäis. Vaikka ei täsä nyt oo niin ihmeellisiä tapahtunukka. Tännään käveltiin mukulan kans tota meijän tiänpätkää pitkin ja nähtiin häntä. Mukula oli ihmeisäns, pelkkä häntähän se. Kyseesä oli siis vaskitsa...

Laitoin sen ruskeen pöyrän sitte sinne huvimajjaan. Just ja just sain sen ovesta mahtumaan. Nyt siälä sit on komia syärä, ollaan jo pari kerta syätykki. Ongelmana on nyt vaan se, että mihes mää sen vanhan pöyrän laitan, se on miähen vaarin tekemä, ei viittis oikeen poiska antaa. No, keksin jottain.

Remontti on paisunu jo aikamoiseks. Tännään oli menneilläns koolinkien säätäminen, lattia ko oli ihan viutilo. Jottain ilmahormia se miäs meinaa viälä kellarista vettää, voi kyl olla ihan hyväki idea. Mittään mää en tosta touhusta ymmärrä, mut pääasia että miäs ymmärtää.

Kirppistelyä.

Tulipas sitä sit nukuttua viime yänä, 11 tuntia. Oli vähä univelkaa erellisyältä. Erellisiltana miäs lähti pyärällä kavereitten kans grillaamaan tonne 10 km päähän rannalle. Laitoin sen pyärään valonki että on si parempi ajjaa yällä takasin. Mukulan kans nukuttiin kellarisa (ko siälä on viileetä), heräsin sitte siinä puali kolme. Miätein että onks se miäs päässy turvalliseti kotio. Aattelin että jos se on vaikka juanu liikaa kaljaa ja makkaa nyt jossain ojasa sen pyäräns alla. Soitin sen puhelimmeen ja koitin kuunnella kuuluuks ylhäätä soittoo, ei kuulunu eikä se vastannu. Aattelin että no sillä on varmaan äänettömällä se vehje. Yritin vähä kellarin ikkunoistaki tiirata että näkkyyks pyärää pihalla, mut ei niistä näe ko autotallin kattoo. Aattelin että en mee ylös kattomaan, rappusetki narisee sen verran että mukula pian herrää. Puali tuntia siinä si pyärein sänkysä, tuli jo nälkäki. Pakkohan siinä sit oli mennä sinne ylös. Siälä se miäs sitte tuhisi makuuhuaneesa, oli tullu jo 12 aikoihin, eikä ollu juanu montaakaan kaljaa. Söin voileivän, sit kuulu kellarista porua. Mukula oli havahtunu ja varmaan säikähtäny ko ei kuulunukkaan kenenkään muun ääniä, oli yksin kellarisa. No nukuttelin sen viäreeni, aina ko yritin sen nostaa ommaan sänkyyns, ni se havahtu. Viireltä sain sen siirrettyä ja aattelin jatkaa uniani. Ko painoin pääni tyynyyn, kuulu koputusta. Ko nostin pään tyynystä, ei kuulunu mittään. Aattelin että siälä on taas se ryäkäleen tikka hakkaamasa meijän seinää siälä katon alla. Lährin sit ulos, mut ei se tikka ollu ees meijän tontilla. Jossain mettäsä se nakutti. Kummallisen hyvin se silti kuulu talon rakenteita pitkin sisälle saakka. Menin takasin nukkumaan (taas). Just ko meinasin nukahtaa, päähän pälkähti ajatus että unohdin nostaa keittämäni mehut kylmäkellariin. Olin taas ihan herreillä. Lopulta ko nukahdin, näin unta että mukula oli jotenki itte siirtyny pinnasänkystä kellarin sohvalle nukkumaan. Ihmettelin siinä että mitäs sää siälä teet, se virnuili siältä peitto korvisa takasin. Yhtäkkiä sen silmät muuttu ihan mustiks ja sen ilme muuttu semmoseks pahantahtoseks virneeks. No tiätysti sit heräsin. Eipä siinä taas heti uni tullu. Pari tuntia ko lopulta sain nukuttua, ni pappa soitti ja herätti. Ei siinä si auttanu ko nousta vaan...

Keittelin siinä tosiaan yks päivä maijallisen mehua. Saas nährä jääks se tän vuaren ainooks. Viime vuanna keitin viis maijallista. Ko alotin poimimisen ni sain kolmesta ekasta mustaviinimarjapuskasta 2,5 litraa marjoja, pakastin ne. Lopuista mustista sain kolmasosa ämpärillisen, kaikki punaset riitti kans kolmasosa ämpärilliseen, loput poimein valkosia. Se valkonen jättipuska on ainoo jossa on kunnolla marjaa. Aattelin antaa niitten viälä hetken kypsyä, mut tuskin niistäkä nyt kokonaista ämpärillistä saa, täytyy keksiä jottain jatkoks ni saa ees toisen maijallisen keitettyä. Leikkelin poimimisen ohesa puskista huanot oksat pois, syksyllä täytyy vetästä kompostista tavaraa juurille.

Katti mennee tosa ihan luantevasti sisälle ja ulos, ovi on koko ajan auki. Yät se on sisällä ja nukkuu kiltisti. Koska se ei syä muuta ko raakaa jauhelihhaa, ostin sille semmosta tahnaa jossa on vitamiineja, hivennaineita ja mineraaleja. Siittä se tykkää, mut ei sitä sille paljoo voi antaa. Annan sentin pötkön joka aamu. On se vaan kauhian kiva kissa. Heti ko se sai olla ulkona niin paljo ko tykkää, se rauhottu aika lailla. Ennen se riahu kauheesti ja hyäkkäili jalkoihin. Semmosiahan ne pennut aina on, leikkisiä.

Kirpputorilla kävin yks päivä. Mukulalla on kaikki yäpuvut tullu piäniks, menin ostamaan "uusia". Kolme pyjamaa löysinki. Kallein makso 1,5 euroo, olivat siistejä ja vähän käytettyjä. Löysin sille kans taaaas uuren uimapuvun (nyt en kyl osta ennää, taitaa olla jo kolme saman kokosta tuala kaapisa). Parilla eurolla löyty kans tommone hame, luulin että se on vanha mut ei siinä ookka vanhaa ko kankas. Lapusa luki "kierrätysmateriaalia, Punainen norsu".

Löysin kans kivan tilkkupeiton. Aattelin sitä ensin mukulan sänkyyn päiväpeitoks, mut kattoo sitä sit ko saa sen sänkyn tänne. Voi olla kyl liian iso siihen tarkotukseen. Eilen kävin UFF:n 2 euron päivillä. Siältä löyty monta vaatetta (kuvailen niitä sit ehkä joskus) ja keltanen ihana täkki. Sitä tarttee kokkeilla syämähuaneen sohvaan sit ko saaraan se huane kuntoon.

UFF:lta löyty kans tommonen sininen kappee verho, siittä vois vaikka eteisen ikkunaan tehrä vaihtoverhon. Vaihtelu ko virkistää. Nyt siinä eteisen ikkunasa on isomamman vanhasta eteisestä peräsin olevaa verhokankasta. Sitä voi olla vaikee kyl vaihtaa, siinä on tunnearvoo. Mut senhän saa siihen sit taas takasin. Keltaset sivuverhot ja yläkappa löyty Fidalta. Näyttää siltä että joku on tehny ne pussilakanakankaasta. Olivat niin herttaset että ostin, ei maksanukka montaa euroo. Jos ne laittais vaikka vinttiin sit joskus.

Ohimennesäni poikkesin kans Tampereen Ylioppilasteatterin kirppiksellä. Myivät pois ylimäärästä rekvisiittaa. Ostin siältä vitosella tommosen pöyrän. Tummanruskeeks maalattu, vähän kolhiintunu ja ihana. Tekis miälä laittaa se syämähuaneeseen, mut kokkeilen sitä ensin huvimajjaan. Huvimajasa ko on liian piäni pöytä, ei mahru 4 tualia ympärille. Tosin koko maja on niin piäni, että en tiiä mahtuuks toi pöytä ees ovesta. Pöyrän kuskauksesta meille kotio kiitän kiireistä yrittäjjää joka aikaans uhraten kuskas sen meille pakettiautollans. Vaikka se nyt tätä tuskin lukkee...

Tosa yhtenä päivänä tein kokkeeks leivoksia uusimman Kodin Pellervon ohjeella. En oo viälä tainnu täälä ylistääkkä, mut Kodin Pellervo on ainoo hyvä lehti Suamessa. Siittä jaksaa lukkee kaikki jutut ja ne on tosi miälenkiintosia. Juu no hyviä oli leivokset, päälle käskettiin pistää punaviinimarjoja ja rahkaa, pistin. Kaverilta sain kauheen kasan lehtiä, joukosa oli esim monta Avotakkaa. Siittä voisin sannoo, että ompa turha lehti. Tiätysti sitä voi lukkee sillai tahallaan ärsyyntyäkseens (niin mää oon tehny). Vai mitä sanotte esimerkiks tästä kuvatekstistä: "Vanha puuhella on kaunis vaikkakin tilaa vievä yksityiskohta." Kauneutta en tosiaankaan mee kiistämään, mut että tilaa vievä "yksityiskohta"? Misä on maininta käytännöllisyyrestä ruoanlaitosa saati sitte lämmityksesä? Muutenki ne kämpät, mitä niisä lehrisä esitellään, on toinen toistaan luataan tyäntävämpiä ja ankeempia. Jossain jutusa kehuttiin kuin käteviä pinottavat läpikuultavat muavitualit on pihajuhlien viarasvaraistuimina, kyseiset tualit makso 300 euroo kappale. Kaikki on vaan desingnia ja kalliita merkkituatteita. Taas yks kuvateksti: "Kaikki saunamökin tekstiilit ovat uusia. Ruudulliset kylpytakit ja pyyheliinat ovat Mulberryn.". Jutun nimi on Saunamökki ilman muovia, siinä esitellään saunaa joka on rempattu vanhaa kunnioittaen. Hyvinpä istuu Mulberryt ja Ralph Laurenit sellaseen, juupa juu. No, täytyy myäntää että onhan niistä lehristä saanu sellasta kyseenalasta huvitusta. Mut Kodin Pellervosta saa huvitusta, sivistystä ja hyätyä. Tosa viälä kuva siittä leivoksesta, taikinasa on isoja suklaankokkareita, nam.

Särkänniämee sun muuta.

Käytiin tännään Särkänniämesä juhlimasa kaverin synttäreitä. Kamalan kuuma oli, mut onneks aurinko ei paistanu ko välillä vaan vähä. 13 euroo saivat multa sitte rahastettua. 10 euroo sisälle ja 3 popcorneista. Olin aatellu mennä vaikka niihin vanhoihin autoihin mukulan kans, mut ei semmosesta maksa kyl 9 euroo. Kai niillä on perustelut noille hinnoillens, onhan se sähköki kallista juu. Mukula viihty kyl muutenki, ei se mittään laitteita olis tarvinnukka. Onneks miäs juaksi sen peräsä, mää keskityin siätämään hellettä ja vahtimaan vaunuja.

Auki revityn lattian alta löyty ko löytyki muurinpeti. Mut luultavasti siihen tarttee joku lisätuki yhrelle sivulle laittaa. On siinä hommaa, pönttöuunin kassaaminen on viälä kaukana. Tapettia näytti seinäsä olevan kolme kerrosta. Keskimmäinen muistutti ihan jottain Pihlgren & Ritolan vanhantehkosta tapettia. Tosi nättiä, mut meijän tyyliin ihan liian mahtipontista. Käytiin torstaina tapettikaupasa, meni suunnitelma uusiks ko näin livenä sen tapetin jota netisä olin kattellu. Oliki paljo pastellinsävysempi luannosa. Ihastuin samalla reissulla toiseen tapettiin, tarttee sitä ehrokasta sit viälä maistella.

Katti on meillä ny viikon ollu. Tännään päästin sen ekan kerran ulos ominpäin. Kiltisti se on pysyny pihasa ja tullu välillä sisälle nukkumaan. Vähä säikky se siälä pihalla on, mukula ko tekkee piänen äkkiliikkeen ni heti on häntä paksuna. Mut niin reipas se on ollu sisällä, että eiköhän se siittä sit yhtä äkkiä totu olemaan ulkonaki.

Taisin yllättää katin kameroineni, säikähtäny ilme...

Pönttöuunin asennus alko.

(Pönttöuunin asennuskuvia TÄÄLLÄ)

Katti on kotiutunu aika hyvin. Ei se ennää mukulaaka sillai pelkää. Tännään mukula syätti sille jukurttia ja silitteli samalla. Sillä on nykyään vintisä oma huane, siis kissalla. Siälä se riahuu ja makkaa sänkysä sitte ko se haluaa olla rauhasa mukulalta. Tosin tännään se on nukkunu melkein kaikki torkkuns tosa keittiön puusohvalla. Sillon ko päästin sen ekan kerran sinne vinttiin, rupes satamaan kaatamalla. Pellikatto kumisi ja katti säikähti. Vintistä alko kuulua vianoo naukumista ja menin kattomaan. Siälä se raukka kökötti keskellä lattiaa ja melkein hyppäs mun sylliin turvaan. Tiiä sitte miksei se tullu alas ko rupes pelottammaan, tai no, lapshan se viälä on.

Alko taas sormia syyhyttämmään, piti ommella vähä. Keskeneräsiä töitäki siälä vintisä olis, mut teki miäli tehrä mukulalle pari vaippaa. Saavat jäärä sen viimisiks vaipoiks, sais opetella käymään potulla. Jottain harjotushousuja vois kyl väsätä. Pari hantuukiaki tein, olin jo unohtanu sen oranssin pyyhkeen joka oli siälä yllätyspyykkikorisa.

Meillä on tuala autotallisa pönttöuunin osat. Täsä nyt jännätään löytyykö syämähuaneesa laminaatin alta muurinpeti vai täytyykö itte vahvistaa lattiaa jotenki. Laminaatit oli liimattu sen verran hyvin, että ne piti hajottaa. Tarttis varmaan sitte laittaa tilalle väliaikasesti joku muavimatto. Syämähuaneen ja olohuaneen lattia on sammaa tavaraa, välisä ko on vaan tommonen iso oviaukko. Mää haluaisin joskus laittaa niihin lattiaks lautaa. Tai ees muavimattoo, seki on parempi ko laminaatti. En tykkää semmosista mitkä esittää olevans jottain muuta ko mitä ne on. Tosin eteisen seinisä on jottain muavipintasta puujäljitelmää, mut se alkaa olla jo niin retroo että kelpaa mulle hyvinki. Alunperin piti laittaa vaan se pönttöuuni ja tällätä laminaatit takasin. Nyt me alettiin jo haaveilla uusista tapeteistaki tohon syämähuaneeseen. Ja jos ne tapetit laitetaan, ni miäs miätti että kai siinä sit samalla tarttis vettää jottain sähköputkiaki tonne seinään. Sillai se paisuu se remppa. Tännään on miähen eka lomapäivä. Toivon vaan ettei koko loma mee remontin keskellä, vaikka ei se varmaan miästä niin haittais, luultavasti vaan tykkäis.

No nyt on katti kotona.

Mamma ja pappa ajeli eilen meille yäks ja toivat mukanans katin. Ensimmäiset kolme tuntia se kyhjötti vintin rappusisa, sit ko mukula meni nukkumaan ni alko riahuminen. Aamulla taas ko mukula heräs se ampas rappusille. Siinä rappusten alapääsä on portti, kissa pääsee siittä kulkemaan mut mukula ei. Sen ruuat ja hiakkaloota on siälä, saa syärä ja paskoo rauhasa. Eiköhän se siittä äkkiä totu tohon kiljukaulaan, sillä ei vaan oo ennestään tommosista kokemusta. Varsinki ko meijän mukulalla sitä desipeliä riittää eikä muutenka oo mikkään matala toi sen ääni. Aikuisia se ei pelkää ja muutenki tuntuu täsä talosa viihtyvän. Parin päivän päästä sen vois sitte jo päästää ulos. Saas nährä mimmonen hiirikissa siittä saaraan. Autotalliin tarttee tehrä kissanluukku että se sitte pääsee kettuja pakkoon.

Saatiin mun serkun vaimon vanhempien vanhoja huanekaluja. Oi että mää oon onnellinen varsinki tosta lipastosta! Se on just semmonen mitä oon ettiny ja nyt sit yhtäkkiä mulle vaan annetaan semmonen. Tälläsin sinne jo kaikki tärkeet paperit. Ovet saa lukkoon ni ei tartte pelätä että mukula mennee sinne penkomaan. Saatiin kans kaks nätisti kirjailtua tualia, eiköhän ne paikkans löyrä. Tulosa on viälä kaks ihanaa siroo nojatualiaki, niitä en oo viälä ees nähny muuta ko kuvasa. Sitte olis viälä joku sohvapöytä, semmoselle meillä ei varmaan oo käyttöö, mut jos se on nätti ni luultavasti päädyn senki tänne raahaamaan.