Restaurantapäivät 2013.

Tampereen seudun mobilistien restaurantapäivät on tännään ja huamenna. Täsä vähä tarjontaa kuvina:

Lampi.

Hesarisa luki, että "pulikointi" on tulosa muatiin. Onhan niitä jo kylpypaljuja vähä sillä sun tällä pihalla. Nyt ehrottelevat ihmisille savusauna - uima-allas -yhristelmiä. Määki haluaisin meille kunnon pihasaunan, lampi meillä jo on. Luannollinen vastine uima-altaalle.

Se on kyl tosi kätevä. Siältä saa vetet puutarhan kasteluun, virkistystä kuumana päivänä ja saunoesa, äSsällä riittää puuhaa sammakonpoikien kans (jos vaan jaksan vahtia sitä) ja läähättävä kissaki pääsee kuumuuresta. Sillon tällön sinne tullee viarailulle vesilintuja. Kauniita surenkorentoja siinä rannoilla piisaa. Ja mikä parasta, siinä ei oo kaloja. Mää en nääs muuten uskaltais sinne pulahtaa. Niin että molskis ja loiskis vaan!

Vaatteita.

Täsä muutama kirppislöytö. Ittelleni löysin (eilisestä kitinästä hualimatta) vihreen lyhythihasen villatakin. Tai pitäiskö sannoo polyakryylitakin? Yritän yläkuvasa esitellä myäs verhoja, ei niistä selvää saa. Alhaalta selviää kuvio paremmin. Verhojen päällä on äSsän uuret kenkät. Taitavat olla sopivat vasta ens kesänä. Nää kaikki UFFilta.

Alakuvasa äSsän eka krimplenemekko, kokkoo 110. Tai ainaki materiaali on jottain sinnepäin. Rairallinen on Suamen trikoon teepaita, tais olla käyttämätön. Teepairan takana vihreet vakosamettihousut, vähä isot viälä. Nää sit taas Fidalta. Ja kerranki oli siärettävän hintaset.

Nähtiiks sillon nälkää?

Ihmiset on ollu niin laihoja 60- ja 70-luvuilla, että suurin osa kirppisten retrotarjonnasta on mulle toivottoman piäniä. Miks mää en tajunnu ostella retrovaatteita sillon ko olin sutjakka? Kyrsii välillä aikalailla ko joutuu jättämään kirppikselle jonkun ihanuuren joka kumminki on liian piäni. Mistäs saisin aikakonneen? Menisin 15 vuaren taakse sanomaan ittelleni, että nyt krimplenet kehhiin.

Se tekkee se 15 vuatta aikamoisen muutoksen.

Tääki ihanuus mahtuis hianosti, jos musta viipalois kolmasosan leveyrestä pois. 

Mut ei hättää! Kyl mää sentään aina välillä jottain sopivaaki löyrän. Kuten ootte varmaan jo huamannu.

TV-tasotuunaus.

Kyllästyin kattelemmaan sitä rojua, jota näky TV-tason kaappien lasiovista. Teippasin maalarinteipillä valoverhoo ovien sisäpualelle.

Kaukosäätimen siknaaliki mennee hianosti läpi. Helppoo ja halpaa tuunausta. Tosa viälä ennen ja jälkeen -kuva:

Mut milläs sitä peittäis ne TV-tason ympärillä vellovat romut?

Kissan saaliit.

 

Jos kissa tappaa rauhotetun elukan, kissan omistaja on vastuusa. Meillä näkkyy sillon tällön vaskitsoita, jos katti semmosen söis ja kii jäätäis, meijän varmaan tarttis maksaa korvauksia reilut parisattaa euroo. Toivottavasti meillä ei oo tammihiiriä, niistä tarttis maksaa melkein 2,5 tonnia.

Käpytikasta sais maksaa 34 e, mut onneks toi yksilö oli ihan itte lentäny päin ikkunaa ennen ko katti söi sen. 

Se on hyvä ko katti pittää myyrät kurisa. Niitä oli nurkisa aika paljo ennen ko me kissa otettiin. Välillä vaan säälittää ko niillä täytyy niin julmasti leikkiä. Sisiliskotki se mun pualesta sais jättää rauhaan. Mut kissa on kissa vaikka voisa paistais.

Matoperse ja matoateria.

Siirtolapuutarha.

Tännään oli mun ja äSsän ensikosketukset siirtolapuutarhamökkeihin.

Miälesä kävi, että olis ihanaa jos ittelläki olis semmonen. Mut sit tajusin, että ehkä mulle riittää toi yks puutarha ja se vähä isompi mökki siälä puutarhan keskellä.

Mut kyl siälä vaan oli ihmisillä uskomattoman hianoja puutarhoja ja ihania mökkejä. Mää oon luullu niitä piänemmiks, nehän saattaa olla oikeenki tilavia. 

Syätiin lättyjä ja äSsä sai kerranki leikkiä toisten lasten kans. Ei hullumpi päivä.

Alakulmasa näkkyy varpunen, ne oli kauheen kesyjä.

Herra Makkinen.

Hän oli täälä taas. Herra Makkinen oli täälä "lomalla". Meijän katti on semmonen, ettei viihry sylisä, oli mukavaa ko oli joku jonka kans kattoo Syrämmen asialla iltasin.

Kameleonttikissa muuntautuu nojatualiin sointuvaks.

Se karppaus.

Oon vallan unohtanu kertoo teille, miten mun karppaus sujjuu. Viimekshän kävi niin, että mää laihruin neljäsä kuukauresa 7 kg. No, nyt on menny jo puali vuatta ja kiloja on lähteny vasta neljä. Mut se on hyvä seki. 80 kilosta seitkytkuuteen.

Kauheesti mää taas oon tykästyny tähän olotillaan, joka tästä touhusta tullee. Nälkä on harvemmin, olo on energisempi, saa herkutella hyvällä omallatunnolla ja taivun pyyhkimään pers**ni aamulla. Huamasin nääs, että ko olin yhtenä päivänä ollu vähä turhanki lepsu karppaaja, perunaa ja lihapiirakka tuli syätyä, heti seuraavana aamuna tunsin sen nahoisani. Muistu miäleen viime syksy, sillon tulin joka aamu vintin rappuset alas jäykin koivin ja selkä tönkkönä. Aamujäykkyys on tiässäns, varsinki näin naisena se on hyvä juttu.

Saattaa olla, että huamenna saan taas kärsiä. Leivoin pullaa ja sämpylöitä. Pitihän niitä maistaa ko olivat lämpimiä.

Vinkiks viälä yks iltaherkku, kookoslätyt. Ei mittään kaunokaisia, mut hyviä ovat. Ohjeesta riittää yhrelle itsekkäälle.

2 dl kookosmaitoo
1 muna
1 rkl psylliumia (sitä löytyy leivinjauheen viärestä kaupasta)
sualaa

Sekota aineet, anna turvota välillä sekoittaen vartin verran. Sekotus on tosi tärkeetä, koska psyllium voi nousta pinnalle ja hyytyä yhreks isoks kököks. Taikina tullee tosi paksuks. Iske pannulle sen verran ko ruakalusikasa pyssyy ja paista voilla lättyjä. Niitten kans soppii hyvin sitruunalla maustettu omenahillo.

Näihin en oo tyytyväinen.

Se saattaa mennä sillai, ettei naisihminen oo ikinä tyytyväinen sisustukseen. Mun silmää on alkanu vaivata vähä yks ja toinen paikka. Ja kas kummaa, ne on meillä ainoot asiat jotka ei oo retroo.

Suurin murheenkryyni on olohuane (kuva ylhäällä). Sohvat, kirjahyllyt ja TV-taso on kaikki vähä liikaa nykyaikaa. Ja muutenki. Telkkari on ruma ja kirjahyllyt aina täynnä roinaa. Tiiä sit mitä sille tekis.

Keittiön kaapit on varmaan jostain 90-luvulta. Mää haikailen 60-luvun kaapinovien perrään. Voi miks täälä on joskus menty tekemään keittiöremontti...

Meijän makuuhuane on muuten ihan kiva, mut  Koon sänky pistää siälä ikävästi silmään. Oli pakko vaihtaa sen ihana pinnasänky tommoseen matkasänkyyn. Mää ko pelkäsin että se puttoo siältä, en mää voi istua vintisä vahtimasa ko se nukkuu. Onneks sen voi jo kohta siirtää isompien sänkyyn.

Eteinen on kauhee. Se tarttee kaapit. Viime talvena sanoin, etten halua ennää yhtään talvee jollon talvikamppeet kirjaimellisesti vyäryy eteisestä viaraitten päälle.

Mites muilla? Mitä te haluaisitte muuttaa huushollistanne, mut ootte jumisa asian kans?

Lataustyyny ja pussi Lumialle.

Ompelin uuren päällisen kännykkäpuhelimen lataustyynylle, alkuperänen kun ei miällyttäny. Meillä ei mittään Fatboyta mainosteta.

Samantiän tartti ommella viälä pussukkaki sille puhelimelle. Mua on häirinny ko se pyärii käsilaukusa avvainten sun muun roinan joukosa. Takapualle tein vetskaritaskun, saa sit vaikka rahhaa tai ne avvaimetki kyytiin.

Leikkasin paksusta muavista kovikkeet, kestää paremmin vaikka kolauksiaki. Vahvistin kankasta liimaharsolla. Vetskari ja ripustusjutut löyty mun ompeluvehkeistäni. Hyvä tuli.

Vastauksia.

Liisax Kamarin nurkasta pisti haasteen. Haasteen säännöisä luki, että saa huijata ja muuttaa haasteen miäleiseksens. Niinpä muutin sen semmoseks, että vastaan vaan Liisan kysymyksiin. Ha haa!

1. Paras, kaunein, ihanin, onnistunein tuunaukses?

Ensimmäisenä tullee miäleen syämähuane, eiks se tavallaan oo tuunattu? Ainaka se ei oo yhtään samanlainen ko sillon ko muutettiin tänne. Ja mää tykkään siittä kauheesti.

2. Se kaikkein kamalin ja epäonnistunein tuunaukses?

Ne ei jää niin pitkäikäsiks, että jäisivät miäleen. Kuvasa on "puutarha"housut jotka joskus koristelin punteista ja tein tommosen pöljän taskun, ne lasken epäonnistuneiks. Ne lähtee nyt kirppikselle, jos istuisivat paremmin jonkulle muulle. Näyttävät paremmalta kuvasa ko luannosa.

3. Minkä väriseks maalaisit talos, jos ihan itte saisit valita?

Tää on hyvä tämmäsenä, mut jos rappauksen vaihtais lauroiks, tykkäisin varmaan semmosesta retrovihreestä tai keltamullasta.

4. Kaunein kesäkukka?

Perennoista raunioyrtti, luannonkukista rentukka tai pietaryrtti.

5. Virkkuukoukku, sukkapuikot, maalisuti vai vasara?

Sukkapuikot. Vai pitäiskö sannoo ompelukone tai hopeasepänvehkeet.

6. Mottosi?

Ei oo niinkään mottoo, mut sananlaskuja löytyy:

Minkä taakseen jättää, sen Miäs tekkee.

Ei ole kissaa karvoihin katsominen.

Happamia, sano Maija Finelin mukeista.

Kirppis on onnen äiti.

Retro porsaan kotiin ajaa.

7. Mikä on parasta uusien pottujen kans?

Maitosoosi munalla. Tosin mää kyl sanon pottaa potuks ja perunaa perunaks. Eli uuren potun kans parasta olis Koon paljas pylly joka lopultaki tekis sinne kakkan.

Äsken Koo just kakkas mun aarteelleni, Metsovaaran mattolle. Mut täsä on kuvasa sitä maitosoosia, eli valkokastiketta kuten kai kuuluis sannoo.

8. Jalkasin, pyörällä vai rullasuksilla/-luistimilla?

Jalkasin varmaan. ...sauvakävellen.

Tein iPodilleni paitaan kiinnitettävän pussin, kaikisa mun kuntoiluhousuisani kun ei oo taskuja. Nyt on hyvä huitoo sauvoilla menemään.

9. Käytkö kirppiksillä / kierrätyskeskuksisa? Mitä sieltä yleensä tarttuu mukaan?

Määhän asun niisä. Mukkaan tarttuu koko rahan erestä retroo ja joskus jopa turhaa roinaa.

10. Paras roskislöytösi? (dyykattu tai muuten vaan kaatiskuormasta pelastettu)

Oiskohan nojatualit. Viime roskisreissulla kaivoin ittelleni hianon muistikirjan. Joka kertahan siältä roskiksesta jottain löytyy.

Mukulat aarrelaatikoilla kevväällä.

Ja hei, jos teille tullee miäleen joku kysymys johon haluaisitte multa vastauksen, ni kysykää. Kysykää ihmeesä. Pöljiäki.

Karumpiki kelpaa.

Mitäs sitä turhaan hianostelemaan viämällä ruusuja kyläpaikkaan. Mun ohrakekimppuni sai tännään niin hyvän vastaanoton, että harkitten niitten kasvattamista puutarhasa. Eikä maksanu ko pari polkupyärän polkasua ojanviärellä.