4 asiaa.

1. Ai ko se on ihana. Siis toi mun uusi kattila. Oon sitä joka päivä käyttäny. Pakko taas hehkuttaa.

2. Autotallin rakentaminen eristyy. Ja siinä sivusa talo.
(Yritin jonkunmoista sanaleikkiä, siis autotalli "edistyy" ja talooki eristettään ulkoopäin.)

Mut mites mää nyt kastelen mun kukkaset?

3. Meillä oli linnun hautajaiset. Ei oo epäilystäkä mihin toi tipu oli kuallu, nokka oli ihan oksenuksen värjäämä. Onks tääki nyt sitte ilmastonmuutoksen syytä?

4. Herra Y.R.Makkinen is back! Viikoks taas.

Kiarros kiärretty.

Viiren kirppiksen kiarros tuatti tulosta. Primavera kattila, 2,5 l, ihana. Sorppa ku kuva on huano. Kattila on kyl niin hyväsä kunnosa, että aattelin ottaa sen käyttöön. Muut vastaavat on vaan koristeena kaapin päällä.

Puukuutiopalapeli. Niin kiva, ja hyväkuntonen kans, että jos joku leikkii sillä vahtimati, ni se on sitte äiti.

Keittiövehkeitä. Mitä ihmettä mää tommosella pöytätuukillaki teen? Leikkaan vaipanvaihtoalustoiks?

Kauniita kukkia. Keittiöön pistin.

Ei niin retroo, mut ko vaipoista on aina niin kiva paasata. Viis vaippaa, nippu imuja, riisipapereita iiiso kasa. Ja sitte metsolan sukkikset Koolle ja äSsälle keltarairallinen lakana.

Tää ei kuulu kyl aiheeseen. Mulla oli huano yä, pääsi oikeen kiro. Koo mylläs enkä saanu nukuttua. Jos se nukku ni se potki mua ja jos se oli herreillä, ni porattiin tissin tai tutin perrään. Pääryin järjestelemään makkaria uurestaans puali kahren maisa, vähä liian tarmokkaasti ko nyt on lattia täynä riisiä (lampunjalasta siis). Nyt sillä on sänkysä tillaa kiäriä ilman että kolhii mua, mut kyl mää alan harkitteen sen laittamista ommaan sänkyyns. Mukula on kohta jo 7 kk, eikä oo viälä kertaaka nukkunu omasa pinnasänkysäns.

Päiväni kyäkkipiikana.

Kuvasta puuttuu mukulat punteista roikkumasta.

Ompas ollu päivä. Nyt olis ollu hyvä olla kaapisa joku Rynttyliisan robottiklooni. Sen ko olis kaivanu siältä ni se olis saanu tehrä pualet hommista. Leivoin pullaa ja sämpylöitä. Lounaaks tyämiähille oli lihapullia, kärysoosia ja perunoita. Koska päivä veny ni piti kehittää niille viälä toinenki ruaka, tein vaan pyttypannua päivän jämäperunoista. Sit viälä sallaati ja kahveet ja ja laiska töitäns luettellee. Ja ku menin luppaamaan että lähren huamenna likkojen kans kirppiskiarrokselle, ni tuala on nyt pari pellillistä pitsaa äijille huamisen ruuaks. Pyykinpesuki meinas kiiruusa unohtua. Koo kakkas sitteriin, se on viälä pesemäti. Äijät sai paljo aikaseks. On kaivettu ja on täytetty ja mitattu ja sääretty.

Laiska lotko vai nykyaikanen nainen?

Mulla on kriisi, tappelen itteni kans pääni sisällä. Syättääkkö Koolle "kuallutta" valmisruakaa vai tehräkkö niskalimasa sille pöperöt itte. Kattoin joskus dokumentin Koiranruokaa vauvalle ja valmiit purkkiruuat on hirvittäny entistä enemmän sen jälkeen. ÄSsälle alotin antamaan kiinteitä pualivuatiaana, siihen asti se söi tissiä, siis samanlainen tapaus ko Kookin. Tein sille itte ruuat ensimmäisen puali vuatta, sitte tuli kauheet helteet enkä jaksanu niin paljoo touhuta keittiösä. Pari viikkoo hikoilin ja annoin sille purkista ruuat, ko helteet loppu ni piti taas tehrä itte. Mut sepäs ei sitte ennää syänykkä mun tekemiäni. Joku onki joskus leikilläns sanonu, että ne pistää niihin purkkeihin huumetta että mukulat jäis koukkuun. ÄSsä ainaki jäi koukkuun, muu ei ennää kelvannu. Se söi melkein pelkästään niitä likemmäks vuaren, eli kaks-vuatiaaks asti. Nyt mää oon sen asian eresä, että pitäis päättää mitä ton Koon naamaan lusikoin. Mää teen normaalia kotiruakaa, äSsä on nyt kolme täytettyäns ruvennu vähä ronkelimmaks, sille tarttee välillä tehrä vähä erikoisannoksia. Niin siis sammaa ruakaa ko meillekki, mut vaan esim. ilman sipulia tai tomaattimurskaa. Eli mää kokkaan yhtä ruakaa aikuisille, äSsälle toista ja Koolle pitäis tehrä viälä kolmannet sapuskat. Pakastimmeenhan sais isompia satseja vauvanruakaa, mutko mää aina unohran ottaa niitä sulamaan etukätteen. Mää nyt miätein, että jos tekis kompromissin. Syättäis sille purkista ruakaa, mut lisäilis siihen vaikka lihat aina itte. Jääkuution verran lihhaa sullaa kyl aika sutjakasti ja siittä saa niitä tarpeellisia eläviä mikropejaki. Kukkakaalia ja parsakaaliaki vois pistää jääpalamuattiin, niitä nyt ei kukkaan syä paljaaltiins, vois sotkee purkkin joukkoon. Se rahanmenoki siinä harmittaa. Jos mää nyt ruppeen niitä ostamaan, ni kai sitä on pakko vakuutella ittellens että ei se haittaa ko kestovaippoja käyttämällä me säästetään miljoonia euroja.

Pari purkkia oon jo ostanu. Herelmäsoseita ei kyl kannata itte ruveta tekemään, kattoo ny vaikka jottain päärynöittenki hintoja. Mut nehän onki vaan välipaloja, ei semmosella mukulaa elätetä. Ostin Bonan purkkeja ko niisä oli niin kivoja elukan kuvia kansisa. Niistähän voi tehrä vaikka muistipelejä. Tai sitte lattioilla ja pöyrillä lojuvat kannet näyttää vaan veikeemmiltä. Markkinointikikka joka tehos ainaki tähän muijaan, niin pöljää ko se onki. Mut koska Nestle valmistaa Bonat, ja Piltit, pitäiskö niitä boikotoira? Mulla on huano maku koko puljusta. Piltin miältää helposti suamalaiseks, sitä ostaa mialuummin vaikka omistaja onki Nestle. Huakaus, nää on vaikeita asioita. (Oon kyl hyvin onnellinen siittä, että mun onkelmat on näin piäniä.)

No nysse alkaa.

Voi kauheeta, nyt se sitte alkaa, se autotallin rakentaminen. Eilen illalla tuli kaivinkone ja huamenna alkaa touhu. Ärsyttävvää ko just sit ku alkaa marjat puskisa kypsymään. Eli tarttee hoitaa mukulat, kokata ruuat perheelle ja tyämiähille, istua marjapuskisa ja keittää mehut. Plus tiätenki ne muut normaalit hommat. Miäs ei varmaan kauheesti kerkee mukuloita kattomaan vaikka lomalla onki. Jos sillä rakennesuunnittelijalla ei olis kestäny niin kauan, ni meillä olis varmaan jo valmis talli tuala pihalla, ja marjat sais poimia ihan rauhasa.

Piha on möyritty jo ennen kaivinkonneen tulloo sillai ko lapiolla on pystyny ja joka paikka on täynnä mitä kummallisempia rakennustarvikkeita. Saa vahtia ettei äSsä telo itteens.

Mut se siittä valituksesta. Taisin aikasemmin valittaa sitä, että Koo ei avvaa suutans ko sitä syättää, eikä se muutenka suju. Nyt sujjuu. Suu aukee kommeesti ja ruaka maistuu. Neuvolan hyvä neuvo oli se, että antaa sille herkkuja, esim päärynäsosetta, ni se tottuu siihen lusikkaan.

Kirppikseltä löyty oranssi pyyhe vaaleenpunasilla pitseillä ja Koolle 86 kokonen essumekko. Se nyt ei taira ihan retroo olla, mut pistin tänne ko mun miälestä se on aika kiva.

Kesäkukkakokeilut on tänä vuanna menny kyl ihan piäleen. Vaikka nyt on kyl alkanu näkyä merkkejä että osa tsinnioista saattaa sittenki kukkia. Mut olkikukista ei tullu mittään eikä siperianunikoistaka. Aurinkonkukat kukkii, mut en olis uskonu, että siämenpussin mukkaan "matala lajike" on tosiaan noin matala, hyvä ko näkyvät heinien keskeltä.

Otin äsken ikkunan läpi kuvan. ÄSsä keinuttaa kastematoo keinusa. Tarttiskohan hommata sille jostain jottain leikkikavereita?

Oltiin häisä.

Pari.

Tarttee se sormuski kuvata.

Kääkkä ja Paapoo meni naimisiin. Oltiin toristamasa maistraatisa koko perhe. Kaupunkista lährettiin viättämään jonkinsortin hääjuhlaa maalle. Vuakrattiin kevväällä Paapoolle synttärilahjaks mummonmökki viikoks, se tuli nyt hyvvään käyttöön hääsviittinä.

Naapureita.

Pus pus.

Miäs laitatti autoon peräkoukun. Se vaati että tarttee ottaa hääkuvia auton viäresäki ko on se koukkuki.

Se on jotenki härskin näkönen.

Kääkkä halus kimpun ojakärsämöistä ja päivänkakkaroista. Niitä se sit saiki, laitoin mustikan oksia vihreiks. Mustikat söin oksista itte.

Ei sitä heitetty kenellekkä.

Sit ruvettiin krillaamaan.

Ja sit syätiin ne krilliherkut.

Ja sitte kahvisteltiin.

Ja sitte me lährettiin kotio ja jätettiin hääpari kutemaan. Ja saunomaan.

Tylsä täytepostaus.

Käytiin Huittisten plikan kans mustikasa. Reilusa tunnisa sain mustikat yhteen köyhään mustikkarahkaan ja sitte tohon aamupalaviiliin. Tuareet mustikat on kyl viilin joukosa niiin hyviä.

Ja koska täsä nyt yritettään iskee tarinaa ihan tyhjästä, ni mainitaan nyt sitte että parasta mun miälestä viilin joukosa kummiski on suklaavanukas. Tai siis ei joukosa, ei niitä saa sekottaa. Ko ottaa sillai lusikkaan, että siinä tullee enimmäkseens viiliä ja sit vähä vanukasta, ni nam!

Liikaa vanukasta.

Lopultaki sain tapetoitua mukulan muumitalon. Ei siinä mennykkä ko pualisen vuatta. Nyt tarttee seuraavan pualen vuaren päästä tehrä verhot ja vaikka pari taulua.

Ja nyt sain lopultaki raahattua vintistä alas mun konneet. Ei siinäkä menny ko pari kuukautta. Ompeleminen on täsä kesän aikana ollu vähä vähemmällä. Jos nyt sais aikaseks ko vehkeet on enemmän keskeisellä paikalla. Jatkoinki jo tilkkutäkkiäni, on ollu vuaren verran seki koskemati.

Mun yrttipullot ei oo niin menestyny kokeilu. Sitruunamelissa taitaa pärjätä parhaiten. Basilikat ei tykänny pulloista ollenka. Ens vuana pistän niihin pelkkää krassia, ne näyttää hyvältä ko alottivat nyt kukkimaan. Ja ens vuanna en ota multaa risukompostista, en pulloihin enkä kesäkukille. Joka pullo ja purnukka kasvaa nyt enimmäkseens nokkosta.

Neljä päivitystä yhrellä iskulla.

Nyt ko on niin kuuma päivä, ettei tuala ulkona jaksa kauaa olla, ni voiki sit istua tiatokonneella (vaikka jottain hyäryllistäki tiätysti vois tehrä). Matskua löyty sen verran paljo että olis saanu usseemmanki päivityksen aikaseks.

Uutuuksia.

Kirppikseltä löyty äSsälle hattu. Makso jopa euron, vaikka siinä oli ihan karmee rusetti. Tein tilalle kukkasen.

Noin 70x70 cm kokonen mummonneliö löyty kans samalla kertaa, tarttee keksiä sille joku kiva paikka. Ja syämähuaneen väreihin sopivat verhotki löyty.

Ja mulle 70-luvun makkarankuari-matkamuisto.

Miäs teki äSsälle ulkohuussin.

Kääkkä toi tuliaisina Saarenmaalta ihanat vehkeet, ja ihania herkkuja kans.

Asuntomessuilla.

Käytiin parin kaverin kans Vuoreksessa asuntomessuilla. Koo oli mukana. Yhtään ei kiukutellu, vaikka oli kuuma ja oltiin siälä jottain kuus tuntia. Pari kertaa se söi tissiä ja nukku parit päikkärit.

Yleisesti ottaen ne talot ja sisustukset ei ollu kyl yhtään mun makkuuni. Parisa talosa oli kaikki kiärrätettyä, niistä tykkäsin (no jopas!).  Tota alakuvan trukkilava-muativillitystä en kyl oikeen ymmärrä, mut muuten tuala oli kaikki aika hianoo. Ja Hervannan seurakunnan asunto oli kans tosi kiva.

Autotallin purkamista.

Nyt on vanha talli purettu. Sitte vaan uutta rakentammaan. Luulin jo ettei sitä tänä vuanna ees aloteta, rakennesuunnittelija kun ei saanu oikeen aikaseks. No, mut nyt on kaikki paperit saatu ja voiraan alottaa.

Lampi piti tyhjentää tallityämaan takia. Ja hyvä niin, se kyl kaipaa tosissaan ruappaamista.

Puuhia.

Semmostaki ollaan puuhattu, että ollaan yritetty tunkee Koon suuhun kiinteetäki ruakaa. Se on nyt syäny perunaa, porkkanaa, luumua ja mustikoita. Mustikoita on syäty pari kertaa suaraan mettästä, ne onki menny parhaiten alas. Yleens se vaan pittää suuta irvistellen auki, ja tunkee osan ruuasta kiälellä ulos. Pari kertaa on tullu itkuki. Ei se äSsällä noin vaikeeta ollu...

Nyt ko oli aurinkoinen päivä, ni valkasin kakkatahrasia vaippoja aurinkosa. Ai ko ne tuli näteiks, ihan ko uusia.

Talvivarastojen kerrääminen on nyt sitte alkanu, pakastimesa on jo mansikkaa, mustikkaa ja raparperia. Yhren maijallisen mehuaki oon jo keittäny, nyt on kellarisa 6,5 l mansikka-raparperi-herukka-mehua.

Pussilakanapulma.

Mulla on ongelma. Mulla on kaapisa yli 40 pussilakanaa. Siis pelkästääns aikuisten kokkoo. Kaikkia niitä ei varmastikka tartte. Tosa kuvasa on kaks mun uutta pussilakanaa, ja toi vihree on lakana äSsälle. Joku vois sannoo että pistä osa pois, mukko mää tykkään niistä kaikista. Osa on kyl semmosia, ettei niitä oo varmaan monneen vuateen tullu käytettyä, mut siinäpä se, niillä on tunnearvoo. Ja sit tämmäsenä hamsterina mää aattelen, että jos vaikka mun tyylini viälä muuttuu taas joskus. Ei noita vanhoja retrorytkyjä varmaan lopunikkääns jaksa kattella (vaikka ajatus tuntuuki kyl nyt ihan mahrottomalta).

Pistetääns tähän nyt katsaus mun entisistä sisustustyyleistäni. Ihan vaan omaks ilokseni, mut jos joku tuttu vaikka saa noista kuvista muistoja. Kolmisen vuatta asuin ihan sinisesä yksiösä. Siis kaikki tavarat siälä oli sinistä, tiätysti pussilakanoita myäten. Kuvasa ei se sinisyys ihan kunnolla näy, mut parempaaka en löytäny. Kuva on vuarelta 2001 ko muutin pois siältä.

Mun eka kämppä.

Muutettiin miähen kans Tampereelle, kämpäsä oli kaikkia muita mahrollisia värejä paitsi sinistä. Sitä sinistä väriä ko valu jo korvistaki. Innostuin retrokuaseista. Pari vuatta asuttiin tosa kaksiosa.

Mun ja Miähen eka yhteinen kämppä

Sit me hommattiin kolmio. Tais olla välillä vähä maltillisempaa toi värien käyttö, mut erelleen tykkäsin retrosta ja se levis astiakaappiin ja lopulta vaatekaappiinki. Tykästyin ruskeeseen värriin, jota olin piänestä asti inhonnu. Värikkäintä oli varmaan olohuaneesa ko siälä oli punaset sohvatki. 2009 muutettiin siältä pellon piäleen.

Meijän toka kämppä.

Pukeutumistyyli on varmaan muuttunu vuasien varrella eniten. Mut se onki sitte toinen tarina...

Heviryntty vuarelta 2003.