Ilmasta tavaraa.

Käytiin sunnuntaina mun kummeilla. Kummisetän vanhempien talloo oli tyhjennetty, määki sain kattella ittelleni siältä tavaraa. Alkuperäsesä pakkauksesa on viis Toikan Flora -jälkiruakakulhoo, yks on varmaan hajonnu joskus. Tarttee kattella kirppiksiltä, eiköhän jostain löyry korvaava tilalle. Sit sain puristelasia: kermanekan, pitkulaisen kulhon ja sinertävän piänen kulhon. Piäni kakkuvuaka on mun aarre ja piäni kannellinen emalipyttyki teki mut hyvin onnelliseks. Ruusukuvioisen lasilautasen otin, ko se soppii mun punakuviollisiin jälkiruakakuppeihin.

Sit tosa seuraavasa kuvasa on viälä ihana vanha puinen laatikko, joku ihmeellinen puuhun kaiverrettu koriste (takana vuasiluku 1966) ja herttanen astiapyyhe. Lisäks on viälä iso kasa tuukeja, en viittiny kuvata.

Reissun aikana miäs oli laittanu eteisen kattoon "uuren" lampun. Toi on se jonka joskus löysin kirppikseltä, oli valkonen ja naarmuilla. Maalasin sen spraymaalilla oranssiks. Nyt siittä tullee mukavan lämmin valo.

Mukava päivä.

Tämmäsinä päivinä sitä ajattellee, että vois tehrä vaikka 20 mukulaa. Tosin alkaa jo ikä olemaan esteenä. Olis pitäny semmosella tavotteella alottaa jo 15 vuatta sitte. Mukula on ollu tän päivää ko enkeli (yleens en tykkää tosta sanonnasta, kuullostaa kualleelta, mut nyt en voi muuten kuvailla), niin kiltisti se on ollu. Tosin ulos mennesä se varmaan kuuli väärin ko puhuin tikkureista, se alko jankuttammaan että haluaa tikkarin. Lopulta piti jo tiuskasta, että ei oo tikkareita, ei vähemmästä uskonu. Se on ruvennu sanomaan ruuan jälkeen "kiitoksia", mistä liä oppinu. Ennen se sano aina piänellä ihanalla äänelläns vaan "kiitos" ko lähti pöyrästä. Mää en tajua miten se on oppinu niin hyvätapaseks, mulla ittellä ei ainaka oo mittään pöytätapoja (eli miäheltä sit varmaan). Kaupasa se kiltisti keräs pikkukärryihin kaiken mitä tarttiki, ei mittään ylimäärästä. Ja miähelle ko piti ostaa juustoo, ni se otti tiskistä just oikeeta lajia, itte kattelin ihan väärästä paikasta. Sit se lato kassalla kaikki hihnalle. Kohta sen voi jo päästää omin päin kauppaan (tai ehkä ootan viälä jokusen vuaren, se ko on vasta 2,5v). Äsken ko sitä rupesin nukuttammaan, se kävi käskemäti pissalla, kerto haluamans iltasatukirjan ja kirjan jälkeen totes että nyt ruvetaan nukkumaan. Eikä siinä montaa minuuttia kestänykkä ko se siälä sänkysä jo tuhisi unesa.

Siinä nukuttaesa samalla miätein, että koska tää "paksuna olemisen nautinto" alkaa vähenemmään. Tuntuu että siittä asti ko toi alko tuala vattasa mylläämään, ni koko ajan muutokset saa mut vaan onnellisemmaks. Se on ny täsä viikon sisällä ruvennu tunkemaan koipee läpi vattanahasta. Jos se tarpeeks kauan sitä pittää samasa paikasa, ni alkaa tuntumaan jo siltä niinku siinä olis mustelma, mut mun miälestä seki on vaan kivvaa. Se on ihan mahtavaa ko tuntee jonkun jäsenen vattan läpi ja sit ko siihen sormella tökkää, ni se liikuttaa sitä johonki suuntaan. Halvat on mulla huvit. Aamusin ko herrään, on pakko loikoilla ainaki varttin verran ja leikkiä sen tyypin kans.

Tisseille edullinen kuvakulma,
mut vattaa kyl kuvasin.

Muutenki täsä on ollu mukava päivä. Tankki tuli meille sopivasti syämään ja tein pakastimmeen munariisipasteijoita rahkavoitaikinasta. Miäs pisti konneesta pyykit narulle ja olin melkein tyytyväinen siihen miten se ne oli ripustanu (oon siinä vähä liian tarkka). Pitäisköhän lisätä tonne alkuun varotus liiallisen imelästä onnesta. Äh, en viitti. Voin sitte ittekki huanompana päivänä lukkee tän postauksen ja oksentaa.

Nukkumisesta ja muumeista.

Nukkuminen on kummallista. Aattelin joskus, että oon muka hyvä nukkumaan. Ja höpsis, mää vaan tykkään nukkumisesta, silti en oo hyvä siinä. Hervannasaki asuesa kuulin joka rapsauksen naapureista, ja nukahtaminen ja nukkuminen oli vaikeeta. Kai se ton mukulan tulon jälkeen on menny viälä pahemmaks. Mut se on vaan hyvä (, kai). Ko mukula on potkinu peiton pois ja ähisee kylmästä heräämäisilläns, ni herrään heittämään sille peiton takasin. Eipähän tartte nukuttaa sitä keskellä yätä, ko se kerran ei kerkee herätä. Viime yänä en saanu uurestaans unta, just semmosen peittelyn jälkeen. Miähen nokka vihelsi ko se henkitti. Ja peittoki oli kummasti liian kappeen tuntunen. Ja tyyny muhkurainen. Sitte kumminki aamulla ko miähen kello soitti, en heränny. Se kuulemma torkutti niin kauan ko laite suastu torkuttammaan. Yleens herrään ensimmäisestä piippauksesta tökkimään miästä, että sammuta ny se vehje. On se vaan kiva tiätää, että mää ossaan välillä nukkua sikkeestikki.

Pari vuatta vanha kuva, nukutaan mukulan kans. (Näytän kamalalta.)

Mukula tuala kattoo muumileffaa (saan kirjottaa rauhasa). Muumi ja vaarallinen juhannus. Tykkään siittä paljo enemmän ko siittä 90-luvun Japanisa piirretystä sarjasta. Nyt ko oon lukenu niitä Tove Janssonin kirjoja, ni meni maku koko piirrettyyn. Typerää riahumista ja huutamista. Ei ne muumit niisä kirjoisa toisillens tiuski. Muistelen aina sitä muumia jota näytettiin pikkukakkosesa 80-luvun puolivälisä (tai niillä main). Siinä oli alkumusiikkina Griegin Aamutunnelma. Ussein oon kyselly ihmisiltä, että muistaaks joku sen. Tähän mennesä yks ainoo on sanonu muistavans.

Kirppistelyä, osa 1352.

Ompa ollu mukava viikko. Alkuviikosta oli mm. renkaanvaihtajaiset, jollon mukula pääsi leikkimään ihan oikeen tytön kans ja myähemmin viikolla käytiin kattomasa koiranpentua. Samalla mää sain puhua naistenjuttuja. Ja sitä lajia riitti sitte viikonloppunaki. Hippi tuli itäsuamesta, oli meillä pari yätä, lähti nyt sunnuntaina. Lauantaina kävin kädentaitomessuilla ja illalla saunottiin neljän henken voimin, ko tuli viälä lissää naisviaraita.

Tännään käytiin kolmella kirpputorilla. Kummasti neki on nykyään sunnuntaisin auki. Olo oli ko ennenvanhaan, sillai ko sillon ennen ku hippi muutti sinne kauaks. Sen kans on kiva kirppistellä. Jos suunnittellee kauan että tarttis mennä kirppikselle, ni ei löyrä mittään. Sit ko lähtee tollai yhtäkkiä suunnittelemati, ni löytää vaikka mitä. Tosa alla on kuva jossa on isommalle ja piänemmälle vaatetta. Harmi ko toi sydänhaalari ei löytyny aikasemmin, on sopiva mukulalle mut vähä ohut. No, kyl se viälä kauppareissuilla sillä tarkenee. Potkuhousut on 60 senttiset.

Sitte löyty liian isoja housuja. Mut äkkiäkös neki jo soppii. Suomen trikoon veluuripökät ja kolmet suamalaiset vanhat sukkahousut.

Iso kasa Hetikettejä, pitkä liina ja joku piänempi samasta kankaasta, Sarviksen punanen kynttilänjalka ja taustalla verho. Niitä verhoja on 2 kpl, pituus sopiva syämähuaneeseen, johon ne sitte laitoinki. Tyytyväinen en kyl oo, niitten keltasten jälkeen noi näyttää kauheen synkiltä ja tunkkasilta. Mut olkoot ny hetken siinä.

Oli niin söpö apina 50 sentillä myynnisä, että oli pakko ostaa. Laitoin sen roikkumaan mukulan huaneen katosta. Mukula tykkäs, tiätysti.

Hippi oli kyllästyny tommoseen hammeeseen ja toi sen mulle. Ihastuin ikihyviks. Olkoon siinä sit samalla kuva vattasta.

Tossa kuva verhoista syämähuaneesa. Mukulaki pääsi kuvvaan. Tosin siittä ei saa selvää. Tyynyn viäresä on mukulan rakkain esine, Unikissa. Se sai sen viime jouluna Kääkältä, se on ihana. Tosin olis jo pesun tarpeesa.

Viikonloppu"loma".

Miäs lähti taas mukulan kans mummolaan viikonloppuna. Olipa mukavaa. Perjantaina lämmitin ittelleni saunan, lauantaina tuli vahinkosa käytyä kirppikselläki. Ompelin vähä ja siivosin vessan kaapit (olipa kertyny roskaa ja turhaa tilpehööriä). Laitoin jopa kasvonaamion, aattelin oikeen hualehtia ittestäni, mut ei siittä mun miälestä kyl tapahtunu muuta muutosta ko että naama oli punanen lopun iltaa.

Kirppikseltä löyty ihana leivinliina, yhren mukillisen vetävä teekannu,

retrohkon värisiä muavikoreja, vauvan tummanruskee villapaita (vaihroin siihen napit), pellavalta tuntuva tuuki kivoilla kuvioilla ja äitiyspakkauksen peittoon sopiva raikkaan vihree pussilakana (mihinkähän se raikkaus hävis tosa kuvasa).

Ostin kans liilat muavikorvikset, maksovatki euron. Maalasin ne spraymaalilla oransseiks. Saas nährä millai maali pyssyy.

Kattelin leffan siinä lauantai-iltana, kaivoin Narnian jostain kaapinperältä paremman puutteesa. Päivällä kävin kyl Filmtownissa, kysyin että kuuluuks se leffa aina palauttaa jo seuraavana päivänä. Se myyjä sano että sunnuntaina 8 mennessä illalla. Totesin etten ruppee siälä yhtämittaa ramppaamaan ja lährin vuakraamati. Tullee kohta leffalle kaksinkertanen hinta ko pensaki maksaa. Mut ko siihen leffaan ei tarttenu niin kauheesti keskittyä, sen ko on jo pari kertaa nähny, ni sain askarreltua samalla. Käytin vanhoja kuminauhanpätkiä ja viälä vanhempia nappeja. Tuli hyviä hiuspampuloita.

Nyt ei ollu semmosta ompeluvimmaa ko olis voinu/saanu olla. Ompelin jottain käsipyyhkeitä, keittiöön uuret verhot

ja tuunasin talvee varten vanhan tummanruskeen tekoturkin. Luulis että siihen mahtuis vatta viälä tammikuusaki. Sitä en sitte kyl tiiä että onks se tarpeeks lämmin. Otin helmasta pois reilun 15 cm ja tein siittä kiilat sivusaumoihin. Jälkeenpäin aatellen olis varmaan kannattanu jättää ettee jottain senttejä pitemmäks ko takkaa, en meinaan tiiä miltä mahtaa näyttää sit ison vattan kans. Otin taskuista läpät pois, ne ko tuntu aina sojottavan sivulle niin rumasti. Napeiks vaihroin vanhat nahkanapit. Tairan viälä kuttoo villalankasta siihen resorit hihoihin, eipä sit ainaka ranteita palele.

Katti on ihan mahroton. Täytyy olla kauheen tarkkana ettei mittään lankanpätkiä tipu lattialle. Se meinaan syä kaikki. Tosa joskus oli semmonen 40 cm ompelulankaa puronnu ja katti löysi sen. Huamasin ko se mussutti sitä, menin ottamaan sen pois siltä ja totta kai se lähti karkuun. Porstoosa ko sain sen kiinni, ni lanka oli jo hävinny. Väänsin suun auki ja näin kiälen takaosasa toisen pään. Yks nialasu ni sinne olis menny. Kiskoin sen ulos siältä sisuksista, haiseva limanen lanka, yäk. Mahtaisko semmonen sullaa mahasa, tekokuitua kummiski. Lauantaina se maiskutti sillai että kuulin sen viäreiseen huaneeseen. Se söi mun lempihuivia, taas oli jo kulmasta 15 cm menny kurkusta alas, senki kiskoin limasena ja reijille purtuna ulos. Jos olisin antanu jatkaa rauhasa, ni olisko se niälly koko huivin? Hiton tuholainen. Kukkapurkeisaki se on tainnu käyrä mylläämäsä, ei siittä kai mukulaaka voi syyttää että on multaa kukkapöytä täynnä. Eikä sillä oo mittään hajua muitten huamioon ottamisesa. Mukulaa ko nukuttaa ni se tullee raappimaan oven taakse. Ja aamuyästä sen täyty roplata ja repiä patjaa sänkyn alla just mun tyynyn alapualella. Mut ei saa käsittää väärin, pois sitä en antais, enkä varmaan sen tapojaka muuttais. Niin kauan oon haaveillu kissasta, että siltä siätää mitä vaan. 13 kissatonta vuatta, kerrostalloon en semmosta meinaan halunnu ottaa.

Siältä se ryäkäle taas pöyhös, meijän sänkystä.

Lissää retroroinaa.

Pitkästä aikaa Loimaalla. Siälä olevat kirppikset ei taaska pettäny. Käytiin mukulan kans maanantaina päivällä kaupunkisa. Siinä ko torinvartta köpöteltiin, ni piti sitte mukulalle selventää, että se on semmonen piänempi kaupunki. Oli meinaan selvästi hämmentyny ilme ko ilmotin että ollaan nyt kaupunkisa.

Anoppi ja appiukko tuli käymään mammalla ja pappalla. Ja mun kummit kans, se oli mukavaa. Anoppi toi miähen vanhoja palapelejä, mamma muisteli että mulla ja Kääkällä on ollu piänenä samanlaiset. Harmi ko yks on hävinny, paketin mukkaan niitä pitäis olla kolme. Mukula on kova tekemään palapelejä, oli taas ihan onnessans. Nii ja enon vaimo toi mukulalle ihanat piänet posliiniset kahvikupit, tassit ja lautaset, kaikkia 5 kpl. On leikkiny niillä ahkerasti ja tännään se joi niistä teetä. Olis pitäny laittaa tänne niistäki kuva.

Mukula alkaa oppia kans mitä kirppikseltä ostetaan. Se löysi ihanan vanhan kissalelun, kuulemma 60-luvulta. Kissa-ämpäriks se sitä sannoo. Ko noita kissoja painaa alaspäin, ni ylös tullesa ne vinkasee hauskasti. Ko vaan sais mukulan pitämään tota nätisti. Ko se on vuasikymmenet pysyny kunnosa, ni olis kurja jos se sais sen heti rikki.

50-luvulta vauvanpeitto, ei maksanu periaatteesa mittään. Siinä on pari tahraa, mut laitoin siihen muhimaan sappisaippuaa. Kattoo sit lähteeks puhtaaks. Mut nätti se on silti. Toisella pualla värit on toisinpäin.

Viime postauksesa just esittelin yhtä pussilakanaa. No, nyt niitä on viälä kolme lissää. Tarttee varmaan alkaa poistamaan vähemmän käytettyjä kaapista. Noi vihreet ei kyl oo mittään retroo, mut käy retroroinan kans väriens pualesta. Ruskeeta pussilakanaa oli vaan yks, mut eipä haittaa. Toi kuvasa oleva kellertävä kankas on varmaan ollu joskus verho tai sitte pöytätuuki, empä tiiä. Ompeluun se kumminki nyt mennee.

Lopultaki löysin semmosen mitä oon kauan ettiny. Nimittäin saretakin. Kuvasa näyttää mustalta, mut tummanruskee se on. Yks nappi puuttuu, tarttee ettiä siihen uus. Kivan vetelää materiaalia. Luulisin sen olevan aika vanha.

Oli niin mahtava kuasi, että ostin sovittamati tommosen takin/pairan. Ei se kyl montaa senttiä maksanukka. Tarttee varmaan selän pualle vetästä jotkut kavennukset, ni istuu sit paremmin.

Tuattaa muuten vähä ongelmia toi otsikoitten keksiminen. Tähän olis voinu kirjottaa saman ko erelliseenki. Mut minkäs mahtaa, tarttee varmaan taas löpistä jostain muustaki ko noista ainaisista kirppisromuista. Ko kirjotin mukulan orotuksesta, ni moni jälkeenpäin on kommentoinu niitä juttuja ko ollaan kasvotusten satuttu. Eipä näitä romujuttuja ihmiset pahemmin muistele.

Kirppislöytöjä. Taas.

Taas löyty kaikkee kivvaa kirppikseltä. Eilen ostin ton taustalla näkyvän pussilakanan ja siihen tyynyliinan. Eurolla(!) Plastexin ihan käyttämättömän olonen ruskee purkki, sisällä on puulevy, olis kiva tiätää kuuluuks se sinne oikeesti. Kuvasa kans purkin alla pari käsipyyhettä ja sitte perjantaiselta kirppiskiarrokselta Sarviksen juustokupu, tai mikä liä.

Perjantaina löyty kans mukulalle kympillä nukenvaunut. Mukula ei niinkään nukeista välitä, mut kattia se ainaki lykkäs niisä kiljuen riamusta. Tein siihen peiton ja tyynyn vihree-valkosesta retrokankaasta. Ehjät ja puhtaat vaunut, miksköhän myivät niin halvalla?

Pari ristipistotaulua mukulan seinälle perjantailta:

Kääkkä anto mulle synttärilahjaks muunmuassa ton vaasin tossa oikeessa yläkulmassa. On sammaa kalustoo ko toi mun Lomonosovin astiasto. Kuvasa siittä näkkyyki teekannu, kermanekka ja 6 teekuppia. Siihen on tuala kaapisa viälä tassit ja leipälautaset, sokerikko ja matala tarjoilukulho.

On pitäny jo aikasemmin hehkuttaa, mut sain aarteita. Tankki toi mulle tätin perintönä sen ompeluvehkeitä. Se ko oli ompelija. Mun nappivarastoni kolminkertastu. Kuvasa napit alumiinisesa pinottavasa kolmiosasesa purkisa (sain sen joskus kummitätiltä) ja sit suurimmat napit mamman vanhasa nappipurkisa. Tätin jäämistösä oli kans vetskareita, tarranauhoja, kankassakset, kanttinauhoja, yms. Kaavojaki oli, niisä vaan ei kauheesti lukenu, että mitä ne on. Joistain on paha mennä arvailemmaan. Pehmolelujen kaavoja oli usseempia, niitä vois kokkeilla, siis jos vaan saan niistä jottain tolkkua.

Katti on ruvenu tuamaan meille yllätyksiä ovelle. Lahjat on yleens mukavia, mut niitten päälle ei oo kivvaa astua. Nii ja sitte meillä on käyny jo pari kertaa joku musta naapuri. Kauheeta mouruamista ja katti on aina ihan järkyttyny niistä "tapaamisista".

Mukulan orotuksesta ja kestovaipoista.

Tälläi ilmeisesti raskaushormoonien sekottamana aattelin kerranki kirjottaa jottain henkilökohtasempaa. Pitkästytän nyt niitä joilla asia ei oo ajankohtanen. Tää ko vaan on niin kauheen mukavaa, ni kai sitä tarttee hekuttaa. Netistä nyt ei kannattais mittään raskausjuttuja lukkee, usseimmiten ne on valitusta siittä kuin kurja on olo. Joko ihmiset vaan tykkää valittaa, tai sitte mää kuulun siihen piänempään ryhmään jolla on helppoo. (Luultavasti se on kyl niin, että ihmiset tykkää valittaa, tykkäänhän ittekki.) No, mulla näemmä pyssyy naama kunnosa (miks näin vanhalle tartteeki muulloin tulla finnejä), tukkaa ei tartte pestä ko 5 päivän välein (ennen joka toinen päivä) ja vaikka hikoilen, ni ei haise niin pahasti ko ennen. Nyt mun ei tartte vältellä makkarankuaripaitoja, kerranki saa kiristää vattan kohralta. Monet valittaa, että mukula pittää öisin herreillä potkimalla. Mun miälestä mikkään ei oo mukavampi tapa nukahtaa ko se, että joku myllää vattasa. En muista erelliselläkä kerralla semmosen ikinä häirinneen (vai kultaako aika muistot?). Ainoot huanot pualet hommasa on se, että saunasa särkee silmät ja nukkumaan mennesä nenä naksuu. Pikkujuttuja. Selkä täsä kyl kans varmaan alkaa jossain vaiheesa reistaamaan, mut se on sen ajan murhe. Olis kiva saara mukula nro2 jo sylliin, mut kyl se sais silti viälä reilusti ens vuaren pualle tuala vattasa pysyä. Toi eka tuli 5 vk etuajasa, siinä oli tiätysti se hyvä puali että tuli pihalle niin vähällä vaivalla, suaraan sanoen mukavasti.

Mittään ei oikeestaan tarttis tolle uuremmalle hommata, mitä ny jottain piäniä lämpimiä vaatteita. Toi ensimmäinen ko oli kesävauva, vähän ovat ohuita sen piänimmän kokoset hepenet. No, kirppiksiltä löytyy, mittään ei tartte uutena ostaa. Eikä varmaan tartte ennää käytettynäkä, on kai jo tullu ostettua niitäki  tarpeeks. Vaippoja on säästösä tiätysti ensimmäiseltä mukulalta, mut luulen että teen niitä pari lissää. Piänintä kokkoo on melkein 30 kpl (pualelleaki määrällä selviäis hyvin), niitä ei ennää tartte enempää. Ne on niitä ImseVimsen flanelisia joita oli joskus äitiyspakkauksisa 4 kpl+kuari. Mun miälestä niitä sais olla erelleenki, kuin moni alkaa käyttää kestovaippoja jos niitä on yks tai kaks äitiyspakkauksesa? Ja ne nykyiset ku on niin isoja ettei niitä voi heti alkaa mukulalla ees käyttää. Mut juu, niitä flanelisia löytyy viäläki hyvin kirpputoreilta, oon niistä maksanu yleens enintään 2e/4kpl. S- ja M-kokoja vois pari tehrä taas itte, ensimmäistä varten ompelin 12 kpl joka kokkoo. Oon huamannu että bambujoustofrotee (sitä saa esim. Myllymuksuilta) on parasta kankasta vaippojen sisäkankaaks. Siittä lähtee kakkat liukkaasti käsisuihkulla pönttöön ja muutenki tuntuu pyllyä vasten varmaan kivalta.

Tarttee varmaan enemmänki perustella tota mun kestovaippavimmaani. Mun miältäni hivelee se ajatus, että ensimmäisen mukulan jäljiltä on kaatopaikalla maatumasa (tai makkaamasa) vaan viitisenkymmentä kertakäyttövaippaa, neki siltä ajalta ko se oli sairaalasa synnyttyäns. Mua ärsyttää raahata kaupasta vessa- ja talouspaperirullapaketteja, hermoja varmaan raastais raahata kotio isoja ja painavia vaippapaketteja viälä usseemmin ko niitä papereita. Onks muuten kukkaan tuttu myymäsä jottain kautta papereita tai pyykinpesuaineita? Ostan heti jos niin on. Mut juu, kertakäyttösiin mennee niin paljo rahhaaki. Kestoja saa kirppiksiltä ja netistä käytettynä halvalla, imukykyki on parempi käytetyisä. Kaikki kuaret oon ostanu aikoinaan Huutonetistä. Suurin osa materiaaleista josta oon itte ommellu, on ollu ilmasia. Anopin nurkista vanhoja froteepyyhkeitä ja flanelinpalasia, esimerkiks. Noi AllInOne-vaipat joita oon viimeks väsänny, on tiätysti tullu kalliimmaks, ko on pitäny tilata kosteusulkua sun muuta hifistelymateriaalia. Mut kerran sen vaan maksaa, ja se maksaa ittens ajankans takasin. Niille jotka ei välitä ompelusta, sanoisin että ei ees harkitte tekeväns itte. On se aikamoinen ruljanssi ja ompelemisesta tykkääväki saattaa kyllästyä ajoittain. Monesti ostovaipat on toimivampiaki (poikkeuksena Rainbow AIO, ainaki isolla mukulalla, mut se on vaan mun miälipide). Kannattaa vaan sulkee tarrat hyvin ennen pesua, eikä kuivata aurinkosa (se haperruttaa kuminauhat, oon huamannu). Tästä päästäänki pessuun, mää tykkään pyykinpesusta. Pesen konneellisen vaippoja joka toinen päivä. Ko kerran piänten mukuloitten vaatteet on melkein järjestääns semmosia että ne saa pestä kuuresakympisä, ei tartte olla niin paljoo vaatteitakaan käytösä ko niitä tullee pestyä niin ussein samasa vaippojen kans. Ainoo mikä mua arvelutti etukätteen oli se, että joku puhu säilyttäväns likasia vaippoja ämpärisä etikkavetesä. Ei semmosien vesien kans tartte lotrata, tiiviskantinen ämpäri piisaa ihan hyvin. Ei ne kestot sen enempää haise ko kertakäyttösetkään, ja eipähän tartte raahata roskikisia yhtämittaa ulos. Tää alkaa jo kuullostaa myyntipuhheelta, mut minkäs sille mahtaa, suasittelen.

Varmaan asiaan kuuluu löpistä imetyksestäki. Ensimmäistä imetin 13 kk, sit alko jo kyllästyttää. Toivottavasti seuraavan kans sujjuu yhtä hyvin. Siinä on semmonen puuha johon en malta orottaa pääseväni. Olis kyl kauhee pettymys jos joutuiski syättämään mukulalleen jottain korviketta. Ne on niin käsiteltyjä litkuja, että arveluttaa syättää semmosia lapsellens. Mut ei se maitohomma aina mee niin ko haluais, tarttee vaan toivoo parasta. Jos ei suju, ni korvikkeeseen on tyyryttävä. Ne ei varmaan kattois neuvolasa hyvällä jos juattaisin vauvalle vetellä lantrattua lehmänmaitoo. Sillai ennen kuulemma tehtiin, ei sillon mittään korvikkeita ollu, ja kai ne mukulat sillä henkisä pysyki. Hmm, naapuri varmaan myis mulle maitoo navetastans... Ei maar.

Tein muuten eilen tommosen "apuvälineen". Kappee tyynyliina johon mahtuu 2 tyynyä peräkkäin, sillai just ja just. Sitä voi sitte pittää kyljellä nukkuesa päällimmäisen kontin alla. Ainaki ton löytää sänkystä paremmin pimmeellä ko tavallisen tyynyn. Vaikkei tää vatta viälä mikkään kauheen iso ookka, niin on tullu tyynyä käytettyä jo vähän aikaa. Mitenköhän oikeen lihavat ihmiset onnistuu nukkumaan? Naapurinmiähelläki oli maha ko rantapallo, siis sillon ko olin piäni.