keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Mukava päivä.


Tämmäsinä päivinä sitä ajattellee, että vois tehrä vaikka 20 mukulaa. Tosin alkaa jo ikä olemaan esteenä. Olis pitäny semmosella tavotteella alottaa jo 15 vuatta sitte. Mukula on ollu tän päivää ko enkeli (yleens en tykkää tosta sanonnasta, kuullostaa kualleelta, mut nyt en voi muuten kuvailla), niin kiltisti se on ollu. Tosin ulos mennesä se varmaan kuuli väärin ko puhuin tikkureista, se alko jankuttammaan että haluaa tikkarin. Lopulta piti jo tiuskasta, että ei oo tikkareita, ei vähemmästä uskonu. Se on ruvennu sanomaan ruuan jälkeen "kiitoksia", mistä liä oppinu. Ennen se sano aina piänellä ihanalla äänelläns vaan "kiitos" ko lähti pöyrästä. Mää en tajua miten se on oppinu niin hyvätapaseks, mulla ittellä ei ainaka oo mittään pöytätapoja (eli miäheltä sit varmaan). Kaupasa se kiltisti keräs pikkukärryihin kaiken mitä tarttiki, ei mittään ylimäärästä. Ja miähelle ko piti ostaa juustoo, ni se otti tiskistä just oikeeta lajia, itte kattelin ihan väärästä paikasta. Sit se lato kassalla kaikki hihnalle. Kohta sen voi jo päästää omin päin kauppaan (tai ehkä ootan viälä jokusen vuaren, se ko on vasta 2,5v). Äsken ko sitä rupesin nukuttammaan, se kävi käskemäti pissalla, kerto haluamans iltasatukirjan ja kirjan jälkeen totes että nyt ruvetaan nukkumaan. Eikä siinä montaa minuuttia kestänykkä ko se siälä sänkysä jo tuhisi unesa.


Siinä nukuttaesa samalla miätein, että koska tää "paksuna olemisen nautinto" alkaa vähenemmään. Tuntuu että siittä asti ko toi alko tuala vattasa mylläämään, ni koko ajan muutokset saa mut vaan onnellisemmaks. Se on ny täsä viikon sisällä ruvennu tunkemaan koipee läpi vattanahasta. Jos se tarpeeks kauan sitä pittää samasa paikasa, ni alkaa tuntumaan jo siltä niinku siinä olis mustelma, mut mun miälestä seki on vaan kivvaa. Se on ihan mahtavaa ko tuntee jonkun jäsenen vattan läpi ja sit ko siihen sormella tökkää, ni se liikuttaa sitä johonki suuntaan. Halvat on mulla huvit. Aamusin ko herrään, on pakko loikoilla ainaki varttin verran ja leikkiä sen tyypin kans.

Tisseille edullinen kuvakulma,
mut vattaa kyl kuvasin.

Muutenki täsä on ollu mukava päivä. Tankki tuli meille sopivasti syämään ja tein pakastimmeen munariisipasteijoita rahkavoitaikinasta. Miäs pisti konneesta pyykit narulle ja olin melkein tyytyväinen siihen miten se ne oli ripustanu (oon siinä vähä liian tarkka). Pitäisköhän lisätä tonne alkuun varotus liiallisen imelästä onnesta. Äh, en viitti. Voin sitte ittekki huanompana päivänä lukkee tän postauksen ja oksentaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti