Nukkuminen on kummallista. Aattelin joskus, että oon muka hyvä nukkumaan. Ja höpsis, mää vaan tykkään nukkumisesta, silti en oo hyvä siinä. Hervannasaki asuesa kuulin joka rapsauksen naapureista, ja nukahtaminen ja nukkuminen oli vaikeeta. Kai se ton mukulan tulon jälkeen on menny viälä pahemmaks. Mut se on vaan hyvä (, kai). Ko mukula on potkinu peiton pois ja ähisee kylmästä heräämäisilläns, ni herrään heittämään sille peiton takasin. Eipähän tartte nukuttaa sitä keskellä yätä, ko se kerran ei kerkee herätä. Viime yänä en saanu uurestaans unta, just semmosen peittelyn jälkeen. Miähen nokka vihelsi ko se henkitti. Ja peittoki oli kummasti liian kappeen tuntunen. Ja tyyny muhkurainen. Sitte kumminki aamulla ko miähen kello soitti, en heränny. Se kuulemma torkutti niin kauan ko laite suastu torkuttammaan. Yleens herrään ensimmäisestä piippauksesta tökkimään miästä, että sammuta ny se vehje. On se vaan kiva tiätää, että mää ossaan välillä nukkua sikkeestikki.
 |
| Pari vuatta vanha kuva, nukutaan mukulan kans. (Näytän kamalalta.) |
Mukula tuala kattoo muumileffaa (saan kirjottaa rauhasa). Muumi ja vaarallinen juhannus. Tykkään siittä paljo enemmän ko siittä 90-luvun Japanisa piirretystä sarjasta. Nyt ko oon lukenu niitä Tove Janssonin kirjoja, ni meni maku koko piirrettyyn. Typerää riahumista ja huutamista. Ei ne muumit niisä kirjoisa toisillens tiuski. Muistelen aina sitä muumia jota näytettiin pikkukakkosesa 80-luvun puolivälisä (tai niillä main). Siinä oli alkumusiikkina Griegin Aamutunnelma. Ussein oon kyselly ihmisiltä, että muistaaks joku sen. Tähän mennesä yks ainoo on sanonu muistavans.
Mäkin tykkään noista muumeista!
VastaaPoista